- Liittynyt
- 5.2.2003
- Viestejä
- 1 407
Täytyyhän tuo perhana läpi puskea vaikka mikä olis, mutta kyllä osaan jo etukäteen kuvitella että rankka paikka se tulee mulle olemaan, näin luulisin. Ihan siis siksi, että luultavasti koko paikka tuntuu vastenmieliseltä, ainakin tällä hetkellä ajatellen. Mun luonne ei oikein toiminut esim. lapsenakaan "kesäleireihin" tms., mihinkään missä ollaan ja sieltä ei pääse pois kun tahtoo, tykkään kulkea omia polkuja ja tehdä itsenäisiä asioita. Mutta sen verran "miehisyyttä" ja periaatetta on silti, että en tahdo sivariin - vaan sen armeijan porskutan kyllä läpi ja kenties sotapoliisiksi tai muuksi pyrin jos siihen vaan kykenen, että ihan alimmasta kohdasta rimaa ei mentäisi - itseään täytyy joka asiassa kurittaa niin että vaikka tuntuu miten paskalta niin menisi sieltä vähän "vaikeammasta" kohdasta...
Noin hölmönä pikku esimerkkinä, jos olet duunissa, mistä et pidä yhtään, kuten minä olen raksahommia painanut aina välillä viikon tai pari kun on ollut joku tauko näissä tiheään vaihtuvissa työpaikoissani tai joku loma tms., en siis pidä lainkaan hommista tai koko ammattikunnan meiningistä työmailla, ja sitten kun koittaa viimeinen työpäivä ja kello 10 vaille neljä ja neljältä lähdössä kotiin, niin sitä voisi ottaa lungisti ja hymyillä - mutta ei, siinä vaiheessa mulle tulee pakkomielle keksiä joku oikein raskas ja paska homma jonka ehtii mielettömästi kiirehtimällä tehdä siinä 10 minuutissa, ja eikun toimeen.
Eli sitä pettyy itseensä jos antaa periksi ja menee kaikkein matalimmalta kohdasta aitaa.
En tiedä käynkö tuon "oikeassa" iässä 19-vuotiaana, vai lykkäänkö vuoden tai jopa kaksi, sen näyttää sitten kutsuntojen aikainen elämäntilanne että mitä sitä päättää, jos se tuntuu tulevan pahasti opiskeluihin väliin, niin lykkään. Jos se sopii käydä hyvin välissä, käyn. Nyt en viitsi vielä vaivata päätäni, on paljon muutakin mietittävää kuten tämänhetkinen opiskelu&työskentelysoppa tuon turvallisuusalan kanssa, kun mikään ei ole varmaa ja päätöksiäkin hankala tehdä opintojen suhteen.
Noin hölmönä pikku esimerkkinä, jos olet duunissa, mistä et pidä yhtään, kuten minä olen raksahommia painanut aina välillä viikon tai pari kun on ollut joku tauko näissä tiheään vaihtuvissa työpaikoissani tai joku loma tms., en siis pidä lainkaan hommista tai koko ammattikunnan meiningistä työmailla, ja sitten kun koittaa viimeinen työpäivä ja kello 10 vaille neljä ja neljältä lähdössä kotiin, niin sitä voisi ottaa lungisti ja hymyillä - mutta ei, siinä vaiheessa mulle tulee pakkomielle keksiä joku oikein raskas ja paska homma jonka ehtii mielettömästi kiirehtimällä tehdä siinä 10 minuutissa, ja eikun toimeen.
Eli sitä pettyy itseensä jos antaa periksi ja menee kaikkein matalimmalta kohdasta aitaa.
En tiedä käynkö tuon "oikeassa" iässä 19-vuotiaana, vai lykkäänkö vuoden tai jopa kaksi, sen näyttää sitten kutsuntojen aikainen elämäntilanne että mitä sitä päättää, jos se tuntuu tulevan pahasti opiskeluihin väliin, niin lykkään. Jos se sopii käydä hyvin välissä, käyn. Nyt en viitsi vielä vaivata päätäni, on paljon muutakin mietittävää kuten tämänhetkinen opiskelu&työskentelysoppa tuon turvallisuusalan kanssa, kun mikään ei ole varmaa ja päätöksiäkin hankala tehdä opintojen suhteen.