Noniin, nyt on asiaa.
Itse en juurikaan lukeudu niihin henkilöihin, jotka pitävät tätä systeemiä superhelppona ja vaivattomana tapana varsinkaan painonpudotuksessa. Voi olla, että pitkien paastoaikojen ja isojen annosten myötä mun suhde ruokaan on jotenkin muuttunut, mutta tuntuu siltä, että voisin syödä vaikka koko ajan. Ruokahalu on siis melkein koko ajan "päällä". Mainittakoon, että olen nyt sellaisessa vaiheessa, jossa yritän pitää itseni suht hyvässä tikissä ja jos rasvaa palaa, niin se on aina plussaa. Treenipäivinä saa syödä tarpeeksi ja joskus tulee illalla vähän turhankin täydeksi.
Viikonloput ovat, kuten olen jo maininnutkin, pahimpia, ja tästä syystä olenkin jättänyt yhden treenin viikonlopulle. Silti tekee useimmiten mieli rentoutua ja syödä jotain hyvää, useimmiten yli kulutuksen. Fyysinen työ loppui kohdallani tältä kesältä ja tämän vuoksi ei ruokahalu ole niin paha selätettävä. Noita yhden aterian päiviä tulee vietettyä nyt aktiivisuustason ollessa alhainen, kalorit noin puolet treenipäivän (n.+500) kaloreista. Sitähän on tässä hehkutettu, kuinka helppoa on pitää kalorit alhaalla ja syödä itsensä kylläiseksi tällä tyylillä. En vain tajua, kuinka se helpottaa seuraavan paastopätkän lopun oloa, kun viimeisen 40 tunnin (24h>ruokailu>16h) aikana on syöty kerran ja kalorivaje on sen mukainen? Siis paastollahan pitäisi porukan mukaan olla suht virkeä olo, mutta millä järjellä? Nyt puhun siis oikeastaan puhtaasti rasvanpolttovaiheesta.
Mikäli taas lepopäivän kalorit jakaa useammalle aterialle, ollaan helposti saman ongelman äärellä kuin tiheämmän ruokailurytmin kanssa: liian vähän ruokaa kerralla. Voiko olla, että kituutan lepopäivät vaan liian pienellä energiamäärällä? Toinen ongelma on siinä, että lepopäivänä tulisi suosia rasvaa, mikä pienentää annoskokoa edelleen.
Paastoaikana on PAKKO olla jotain tekemistä, siis ihan konkreettista eikä vaan jotain telkkarin katselua. Jotain, mikä vaatii keskittymistä.
Onko muilla vastaavia ongelmia vai pysyttekö täysin tyytyväisinä ravinnon suhteen?
