Otetaanpa koppi tuosta Powerhousun ilmoille heittämästä ääriajattelusta ja sovelletaan sitä tämän ketjun aiheeseen.
Tällä vuosituhannella alkujaan kohtalaisen pieni vihreiden ääriajattelijoiden – maailmanlopun julistajien seurakunta - on saanut pikkuhiljaa agendaansa joka ikiseen paikkaan ujuttamalla lopulta suhteettoman paljon kannatusta agendalleen. Iso osa ihmisistä on näkevinään päivittäin ilmasto- ja ympäristötuhoa siellä täällä, koska tätä ajatusta heille taotaan päähän päivittäin jatkuvalla propagandalla. Media kertoo meille, että kaikki sään ääri-ilmiöt johtuvat Perussuomalaisia äänestävästä Kainuussa vanhassa omakotitalossa asuvasta Seposta, joka laittaa leivän päälle sipulimakkaraa ja ajaa konepajalle töihin vanhalla bensa Volvolla.
Tämä vihreä ääriajattelu on saatu ujutettua tehokkaasti myös asiantuntijatasolle mm. energiapolitiikassa, jossa harhojen siivittämä ”nyt on pakko” ajattelu on johtanut tuulesta temmattuihin äkkinäisiin energiapoliittisiin ratkaisuihin. Ajamalla luotettavaa ja säistä riippumatonta energiantuotantoa systemaattisesti alas ja syytämällä valtavia rahasummia ns. moderneihin uusiutuviin energialähteisiin (tuuli- ja aurinkovoima) ollaan saatu laskettua globaalia fossiilisten energialähteiden osuutta primäärienergiankulutuksesta n. 84 %:sta n. 82 %:iin kahdessakymmenessä vuodessa. Ja samaan aikaan globaalin primäärienergian absoluuttinen kokonaiskulutus on kasvanut voimakkaasti kehittyvien talouksien kasvaessa. Käytännössä ei siis olla saatu aikaan yhtään minkäänlaista ratkaisua siihen ongelmaan, jota lähdettiin kauhealla tarmolla ratkaisemaan ja samaan aikaan energiasta on tullut huomattavasti kalliimpaa ja säistä riippuvampaa. Täysin mielipuolista.
Saudi Aramcon toimitusjohtaja toi hyvin esille n. kuukausi sitten julkaisemassaan sijoittajakirjeessä, että viimeisen n. 10 vuoden aikana öljyn- ja kaasuntuotantoon on ali-investoitu n. 400 miljardia $ (300 vs tarvittava 700), jotta voitaisiin vastata kasvavaan globaaliin kysyntään luotettavasti. Tämäkin on ollut seurausta vain ja ainoastaan siitä vihreästä ”nyt on pakko” harhaisesta energiapolitiikasta, että tuuli- ja aurinkovoimalla voitaisiin korvata fossiilisia isossa mittakaavassa ja nyt heti. Toki se on teoreettisesti mahdollista, mutta se vaatisi tuuli- ja aurinkovoimalle jonkinlaisen varastointitekniikan, jota ei vielä tällä hetkellä ole olemassakaan. Nyt sitten puuhastellaan varastointia mm. vedyn avulla, mutta aika lapsen kengissä sen suhteen vielä ollaan ja mitään isomman mittakaavan toimivaa ratkaisua on turha odottaa ainakaan lähivuosina. Öljy näyttäisi huitelevan nyt n. 73 $ (WTI) barreli hinnoissa alkuvuoden 130 $ piikin jälkeen. Strategiset varastot ovat monessa maassa ennätysalhaalla ja jossain vaiheessa niitä pitäisi taas täyttääkin ja kunhan Kiina lopettelee päättömät koronasulkunsa, niin enpä olisi yllättynyt, jos lähivuosina nähtäisiin 200 $ barreli hintoja. Jokainen voi miettiä, että mitä se bensa silloin pumpulla maksaa ja leipäpussi kaupassa.
No mitä nyt sitten tulee siihen ketjun aiheeseen eli ilmaston muuttumiseen? Jos järkevät ennustemallit yhtään pitävät paikkaansa, niin globaali ilmasto tulee kylmenemään luonnollisen syklinsä mukaisesti ainakin jonnekin tuonne 2050- luvulle asti. Tämä tulee olemaan iso yllätys monelle ja ellei energiapolitiikassa tapahdu pian jotain radikaaleja muutoksia, niin edessä on todella pahoja ongelmia koko yhteiskuntajärjestelmän tasolla. Kun nämä ongelmat tulevat tavalliselle kansalaiselle konkreettisesti eteen – kuten nyt tällä hetkellä on tapahtumassa – tulee se lopulta synnyttämään ison vastavoiman tälle vallitsevalle vihreälle ääriajattelulle. Mutta kuten muussakin ääriajattelussa, ovat vihreät ääriajattelijat valmiita ennemmin tuplaamaan tai jopa triplaamaan jo aiheuttamansa vahingon, sen sijaan, että harrastaisivat edes jonkinlaista itsereflektiota ja avointa dialogia, jotta jo vallitsevia ongelmia ei edelleen pahennettaisi.
No tarvitaanko näitä ns. uusiutuvan energian ratkaisuita sitten mihinkään? Totta helvetissä, koska fossiilisten riippuvuutta on vähennettävä pitkässä juoksussa, ei kuvitteellisen ilmastotuhon takia, vaan ihan niiden fossiilisten lähteiden riittävyyden takia. Energiapolitiikan on kuitenkin pohjauduttava koviin faktoihin, eikä mihinkään maagiseen Satu Hassin ”jossain tuulee aina”- ajatteluun. Ydinvoimassa näyttäisi olevan alkamassa uusi investointibuumi, kun maat toisensa jälkeen julkaisevat periaatepäätöksiä uusien reaktoreiden rakentamisesta, mutta liian vähän ja liian myöhään. Edessä on todella haastavia vuosia ja jos joku kuvittelee, että ongelma ratkeaa kuin itsestään ja pian, niin suosittelen palaamaan takaisin maan pinnalle pilvilinnoista.
