Tarkastellaanpa vähän lähemmin JSK'n väitteitä:
Ulkoministerinä Kanerva on onnistunut nostamaan suomalaisen ulkopolitiikan profiilia. Sitä ei käy kiistäminen, vaikka maailmaa tarkastelisi millaisesta elämänkatsomuksellisesta näkövinkkelistä.
Kyllä sen voi ihan hyvin kiistää, monestakin näkövinkkelistä. Kanerva onnistui lähinnä kohottamaan Suomen ulkopolitiikan profiilia kotimaassa ja sekin liittynee enemmän viime vaalien dramatiikkaan kuin varsinaiseen ulkopoliittiseen suunnanmuutokseen.
Muiden maiden pääkaupungeissa tuskin Kanervan "uraa" huomioitiin mitenkään erityisesti. Eihän hän lyhyen ulkoministerin pestinsä aikana ehtinyt juurikaan tehdä mitään suuria aloitteita, pitää merkittäviä puheita tai muita sellaisia toimia, joihin diplomaattipiireissä kiinnitettäisiin huomiota (vrt. vaikka pääministeri Paavo Lipponen ja EU'n pohjoinen ulottuvuus).
Suhteet keskeisten EU-maihin ja Yhdysvaltoihin ovat tiivistyneet.
Tämä käsitys on luotu pitkälti sen perusteella, että Kanerva onnistui lyhyesti tapaamaan Yhdysvaltain ulkoministerin. Puhtaasti symbolinen ele joka ei kerro oikeastaan mitään maiden välisistä suhteista. Todellisuudessa Suomella on jo pitkään ollut hyvin tiiviit suhteet Yhdysvaltoihin ja EU-maihin, eikä siihen ole juuri hallitusten ja ministerien muutokset vaikuttaneet.
Kanerva on koonnut nuorten asiantuntijoiden ryhmän pohtimaan Suomen ulkopoliittisia haasteita.
Tämä "asiantuntijoiden" ryhmä on 28 on iältään 16-28 vuotiasta nuorta, pääasiassa opiskelijoita. Ulkoministeriön omassa tiedotteessa kerrotaan, että valinnoissa haettiin laajasti nuorisoa edustavaa ryhmää, ei varsinaista asiantuntijaryhmää.
http://formin.finland.fi/public/?contentid=109064&contentlan=1&culture=fi-FI
Lisäksi mies on hoitanut tosi hyvin vaativan ETYJ:n pj:n homman.
Kanervan ura ETYJ'n puheenjohtajamaan ulkoministerinä kesti kolme kuukautta, joista viimeiset 2 viikkoa hän joutui käytännössä keskittymään oman poliittisen uransa pelastamiseen. Vaativuudeltaan ETYJ'n puheenjohtajuus kalpenee esim. EU-puheenjohtajuuden rinnalla. En tiedä mikä tuossa on "tosi hyvin" hoidettua?
Hieman asian ohi, mutta tällä viikolla Suomella ei ollut lähettää ulkoministeriä NATOn ja rauhankumppanuusmaiden vuosittaiseen huippukokoukseen (Romaniassa). Onko tämä nyt sitten malliesimerkki siitä "tosi hyvin" hoidetusta ulkopolitiikasta?
Se, että kaikki tämä merkittävä työpanos kaatuu tekstiviestittelyyn, ei yksinkertaisesti mahdu kallooni. Suomessa ministeri on aiemmin joutunut eroamaan eduskunnan tekemästä epäluottamuslauseesta. Nyt epäluottamuslauseen teki media. Se, että seiska ja iltapäivälehdet saavat ajojahdillaan ministerin selkä seinää vasten ja Katainen (!) vieläpä taipuu painostuksen alle, on aika huolestuttava ennakkotapaus.
Eduskunta voi välikysymysmenettelyssä antaa hallitukselle epäluottamuslauseen, jolloin koko hallitus joutuu eroamaan. Näin tapahtui viimeksi 50-luvulla. Yksittäisiä ministereitä on sen sijaan erotettu ja eronnut tasaiseen tahtiin, esim. Jäätteenmäki, Linden, Alho, Juhantalo, jne. Yleensä on ollut tapana, että ministeri eroaa, jos hän ei enää nauti puolueen johdon ja eduskuntaryhmän luottamusta (käytännössä erilaiset skandaalit).
Ministerin tehtävä ei siis ole mikään virka tai tavallinen työpaikka, jossa sovitaan säännöt siitä kuka saa päättää työsuhteen, tms. Ministeri toimii tehtävässään puolueensa pyynnöstä ja presidentin vahvistamana. Erottamiseen ei vaadita mitään erityistä perustetta, muuta kuin poliittiset perusteet (esim. puolueen julkisuuskuvan likaantuminen ministerin yksityiselämän sotkujen ja verta haistaneen median takia).