- Liittynyt
- 13.6.2007
- Viestejä
- 137
Ikää 39 vuotta, ja viimeinen vuosi on tullut treenailtua tosissaan, ajattelin että nyt pitää saavuttaa se kaikkien aikojen kunto, myöhemmin ei enää pysty. Ensimmäinen kerta "tosissaan" salilla 17-vuotiaana, silloin tuli treenailtua pari vuotta. Näiden ikävuosien välillä on tullut puolen vuoden treenailupätkiä sekä satunnaisempaa jumppailua kotona. Pääasiassa aika sohvaperuna-meininkiä.
Mitä eroja olen huomannut jos vertaan nyky-minää ja 20-vuotta-sitten-minää:
- Ennen tuli treenattua miten sattuu: anabolibodareiden ohjelmilla jotka ei oikein kaurapuurolla toimineet jne. Syyllistyin myös perinteiseen penkki+hauis -metodiin. Treenasin toki kaikkia lihaksia, mutta jalat jäi rimpuloiksi kun niitä ei ollut yhtä kiva treenata kuin käsivarsilla tehtäviä juttuja.
- Ennen tuli syötyä miten sattuu: Silloinkin tuli kyllä syötyä tonnikalaa ja raejuustoa, mutta nyt haluan maksimoida tulokset ja yritän kovasti ettei se jää syömisestä kiinni. Nykyään tulee syötyä paljon vähemmän roskaruokaa ja viinan kanssa tulee läträttyä hyvin harvoin ja silloinkin kevyesti.
- Ennen palauduin nopeammin. Oikeastaan koko aineenvaihdunta oli hypernopeaa... Ennen jos tuli lihakset kipeiksi, niin sitä kesti yleensä seuraavan päivän verran. Nyt menee kaksi päivää... Osittain samasta syystä johtuen ylikunto vaanii nurkan takana jos treenaa liikaa tai liian kovaa.
- Nykyään olen vähän viisaampi: isompia liikkeitä, käytännön voimaa ja terveyttä tulee arvostettua paljon enemmän. Ei niin paljoa korvanliikuttajalihaksen erityistreeniä vaan kyykkyä ja kahvakuulia.
- Nykyään ei ole yhtä kova kiire: Ennen piti saada näkyviä tuloksia (hieman liioitellen) joka treenikerran jälkeen, nyt osaa ottaa asiat vähän leppoisammin: "katsotaan puolen vuoden päästä josko on tarttunut vähän lihastakin"
- Tavoitteet on muuttuneet, silloin 17-vuotiaana olisin kai halunnut näyttää Arskalta. Nyt riittäisi kun olisi lihaa jonkin verran, vähemmän läskiä ja suhteellista voimaa paljon, en enää halua olemaan niin iso että pitää mennä ostamaan vaatteet erityisliikkeistä.
Kunpa voisin nykytietämykselläni saada takaisin nuoren kroppani niin saisi aikaan vaikka mitä... *huokaus*
Mitä eroja olen huomannut jos vertaan nyky-minää ja 20-vuotta-sitten-minää:
- Ennen tuli treenattua miten sattuu: anabolibodareiden ohjelmilla jotka ei oikein kaurapuurolla toimineet jne. Syyllistyin myös perinteiseen penkki+hauis -metodiin. Treenasin toki kaikkia lihaksia, mutta jalat jäi rimpuloiksi kun niitä ei ollut yhtä kiva treenata kuin käsivarsilla tehtäviä juttuja.
- Ennen tuli syötyä miten sattuu: Silloinkin tuli kyllä syötyä tonnikalaa ja raejuustoa, mutta nyt haluan maksimoida tulokset ja yritän kovasti ettei se jää syömisestä kiinni. Nykyään tulee syötyä paljon vähemmän roskaruokaa ja viinan kanssa tulee läträttyä hyvin harvoin ja silloinkin kevyesti.
- Ennen palauduin nopeammin. Oikeastaan koko aineenvaihdunta oli hypernopeaa... Ennen jos tuli lihakset kipeiksi, niin sitä kesti yleensä seuraavan päivän verran. Nyt menee kaksi päivää... Osittain samasta syystä johtuen ylikunto vaanii nurkan takana jos treenaa liikaa tai liian kovaa.
- Nykyään olen vähän viisaampi: isompia liikkeitä, käytännön voimaa ja terveyttä tulee arvostettua paljon enemmän. Ei niin paljoa korvanliikuttajalihaksen erityistreeniä vaan kyykkyä ja kahvakuulia.
- Nykyään ei ole yhtä kova kiire: Ennen piti saada näkyviä tuloksia (hieman liioitellen) joka treenikerran jälkeen, nyt osaa ottaa asiat vähän leppoisammin: "katsotaan puolen vuoden päästä josko on tarttunut vähän lihastakin"
- Tavoitteet on muuttuneet, silloin 17-vuotiaana olisin kai halunnut näyttää Arskalta. Nyt riittäisi kun olisi lihaa jonkin verran, vähemmän läskiä ja suhteellista voimaa paljon, en enää halua olemaan niin iso että pitää mennä ostamaan vaatteet erityisliikkeistä.
Kunpa voisin nykytietämykselläni saada takaisin nuoren kroppani niin saisi aikaan vaikka mitä... *huokaus*
