Iän vaikutus treenikuntoon

[Miriam1]

Yleensä siinä 25-28 vuotiaana voimatasot on korkeimmillaan. Toki parikymppisenä palautui aivan eritahtia kuin nyt yli kolmikymppisenä. Kannattaa huolehtia muutenki jaksamisesta, niin treenit kulkee siinä sivussa mukavammin

 

[F.G.Superman]

Ikää 33, näkyy lähinnä hidasteena palautumisessa, muutoin ei ole ollut esteenä.

 

[Oscar_]

Nuorempana ei jäi kesken punttitreenit. Jotenkin kyllästyin Weiderin menetelmän "sataan" eri liikkeeseen per treenikerta. Nyt (48 v) on menossa kahdeksas kuukausi G6:lla ja kehitystäkin on vähän tullut.
Hauis kasvanut 3 cm, reisi kasvanut 5 cm ja rinnanympärystä tullut lisää 10 cm.

Palautuminen sujuu ihan hyvin tällä G6:lla. Syömisiin olen panostanut huolella ja unta pyrin saamaan riittävästi. Proteiinijauhoilla passailen ravinteet kohdalleen ja palkkarissa sitten myös maltoa ja kreatiinia.
Mitään vaivoja ei ole ollut. Lämmittelyt pyrin tekemään kunnolla ja varsinkin kiertäjäkalvosimet pyrin muistamaan kehon huollossa.

Tietysti, jos on kroppa jo valmiiksi rikki, niin sillehän ei mitään voi ja sehän ei edes ikää katso. Mutta ei tää ikä mikään ongelma ole, muutakun painaa vaan menemään. Hitaampaa saattaa olla kehitys, kuin nuoremmilla. Itsellä kuitenkin kulkee ja tehoaa treeni paremmin, kuin nuorempana. ;) Motivaatio on jotenkin eri tasolla nyt.

 

[Reenailija74]

Itellä koht 40v täyteen ja täytyy kyllä todeta että vaivat lisääntyneet iän myötä. Tulehdustiloja olkapäässä sekä molemmissa kyynärpäissä. Niitä hoidattanut loppujen lopuks kortisoonilla ja kevennetyllä reenillä. Viime vuonna haettu enkkapena 170kg tuntuu ns luissa ja ytimissä! Malttia ja lepoa järkevästi, ni en näe mitään syytä ettenkö olis vieläkin kivassa kesäkunnossa yli nelikybäsenä.

 

[Bodailijapoika]

Ketjun aloituksessa mainittuun testotasoon iän karttuessa, että ymmärtääkseni kuntovoimailu ja peräti kehonrakennus lisää jonkun verran testotason määrää. Vähintään se ehkäisee tasojen laskua. Tämä siis meillä ikiaikaisilla natuveikoilla. Palautumisen hidastuminen vuosien myötä sen tason taitaa kavaltaa, mutta ainakin itse kevennän tahtiani, jos alkaa tuntua tukkoiselta ja väkisin vääntämiseltä toi nostelu. Meikä, muuten palautuu boditreenistä jonkun verran seuraavan, l. salittoman päivän kävely- tai filllarilenkin avulla. Pannee esim. happoja poistoon.

Jokunen vuosi sitten, n. 4 vitosena olkapäät etupäässä kipuilivat turhan pitkään, vuodenkin putkeen välillä vaihtaen puolta. Usein fyysinen työ oli osasyy, mutta sitten alkoi tulla juttua julkisuudessa, Bodylehdessä ja A. Heikkilältä karppaamisesta, rasvoista ja hiilareista. Heikkilältä otin korvan taakse, että muut kasviöljyt paitsi oliiviöljy ovat hyviä traktorin tankissa ja leipää ei tarvitse pupeltaa väkisin, jos ei maistu. Kososen laajan jutun ja muualtakin koskien kehon happamuutta otin onkeeni hyvin pitkälle. Tänä talvena jätin makkarat ja leikkeleet, jotka ovat E250-pommeja. Jne. Oloni on kohentunut vuosien takaisesta, lihaksissa ja nivelissä ei tunnu tulehduksia (2 kk sitten tulehdusarvot ok, vaikka flunssassa). Nyt jo oikeastaan huolestuttaa, että jo jonkun aikaa unta on tarvinnut enää 6-7 tuntia/vrk.

20:n vuoden takaista oletettua testoarvoa voi verrata nykyhetkeen myös siten, että nykyään tuntuu laihtuminen sujuvan etanavauhtia. Ysärin puolivälissä kiinteydyin puolen vuoden salitreenillä kuulema selvästi havaittavasti, mistä siis salikuomat mainitsivat. Ja ravintoni on sitä aikaa tuplasti terveellisempi.

Liikun monilla tavoilla ajan, olosuhteiden ja tilaisuuksien mukaan, mutta kyllä taitaa salikortti mulla pysyvän kassissani lopun ikäni.

 

[kremppamestari]

36 vuotta on ikää ja kyllä tää 14-vuotiaana aloitettu punttaaminen alkaa viedä nivelistä voiton. Kroppa jaksais muuten kyllä, muttei pysty. Polvet ja olkapäät on aika lopussa. Ja kun dynaamisuus ja räjähtävyys katoaa nostamisesta niin kyllä se vaan näkyy tuloksissa. "Sukkasillaan" nostaminen on perseestä voimailijalle. Suurin osa treeniajasta menee kuntouttamiseen ja vammojen "ohi" treenaamiseen. Kyllä hyvänä päivänä sitä ollaan vielä yli 90% kunnossa parhaasta maksimivoimatasosta.

Sama kokemus. Räjähtävä voiman hiipumiselle on pirun vaikeaa tehdä mitään varsinkin, kun paikat aristavat sieltä ja täältä. Ylipäätään vanhenemisen huomaa selvimmin siitä, että lihasten kiinnityskohdat ärtyvät tosi helposti vähänkin normitreenistä poikkeavasta rasituksesta ja paranevat hitaasti jos ollenkaan. Takareidet repeilevät, akillekset tulehtuvat, olkapäät ahtautuvat, alaselän välilevyt madaltuvat ja polvet kuluvat. Näitähän ikätovereiden (51v) kanssa jahkaillaan.

Pieniä ikääntymisen merkkejä alkaa olla jo kolmekymppisenä, mutta tie neljästäkympistä viiteenkymppiin on kivinen. 45 ikävuoden kohdalla alkaa alamäki jyrkentyä eikä yli neljävitosia huippuja fyysisissä lajeissa kovin paljon enää näy. Jotain yhtä ominaisuutta pystyy pitämään hyvinkin pitkään siedettävällä tasolla, mutta ne, joihin palautumiskyvyn hidastuessa ei kerkiä panostamaan, romahtavat.

Toki poikkeusyksilöitä kaikkeen löytyy ja jotkut yrittävät ja pystyvätkin hidastamaan ikääntymistä mömmöillä. Viisaampi tapa on vaihtaa lajia ja liikkeitä niin voi kuvitella edelleen kehittyvänsä. Itsekin etukyykkään enemmän kuin nuorena, koska en silloin kokeillut etukyykkyä kuin muutaman kerran.

 

[Sumppari]

Ne kenellä ikä ei tunnu missään, olisi mukava kuulla paljon meni 19 vuotiaana cooperista, ja paljon 20 vuotta myöhemmin, olettaen että harjoitusmäärä ja elopaino jokseenkin sama. Itse ainakin joudun treenaaman nykyään tulokseen johon ei tarvinnut nuorena juosta metriäkään. Ihan samassa suhteessa näkyy siinä, kuinka paljon helpommin saa lievää ylirasitustilaa päälle kuntosalilla tai muussa lajissa. Nuorena pysty treenaamaan tuplasti, ja sillä sai lähinnä vähän tukkoisen oloisia treenejä, ja parit 12 tunnin unet viikonloppuna ja velat oli kuitattu ja palautuminen hoidettu.
Eihän tässä vieläkään romuna olla, mutta tarkempana pitää kyllä olla palautumisen kanssa, ja pieniä ongelmia olkapäiden ja polvien kanssa, joita ei myöskään ollut nuorena. Selän ongelmat vakiona, liekkö sitten hyvä vai huono asia.

 

[PappAna]

Ikä on sellainen asia, joka vaan on. Sitä on turha arvostella tai päivitellä. Ikä vaikuttaa, mutta usein vähemmän, kuin nuorena kuvitteli. Suurin osa meistä vanhemmista miehistä on huonossa kunnossa enemmän laiskuuttaan, kuin pakollisen rapistumisen takia.

Ikä pitää ottaa huomioon, mutta tekosyyksi siitä ei ole. Ikämiehille on oma sarjansa.

Ihan varmasti ikänsä hyvin treenannut yksilö saavuttaa parempia tuloksia 20vuotiaana, kuin 50-vuotiaana, vaikka treenaisi vanhempana kuinka paljon hyvänsä. Silti moni 50-vuotias voi olla paremmassa kunnossa kuin 20-vuotiaana ollessaan. Jos nimittäin ei nuorena treenannut. Ei nuoruus niin suurta etua tuo, että baarissa istumalla ja pleikkaria takomalla olisi paremmassa kunnossa, kuin treenaava ikämies.

Minulla on tästä raadollinen omakohtainen kokemus: olin isäukon 79v. mökillä kevätpuuhissa. Äijä oli kaatanut pari isompaa mäntyä, jotka piti pilkkoa. Juurakot oli niin sitkaita, että jätin pilkkomisen hetkeksi kesken. En ole (ikäisekseni, huom!) mitenkään huonossa kunnossa enkä veltto. Tarvitsin kuitenkin tauon. Kohta kuului ladon takaa murinaa ja pari tiukka perkelettä. Äijä oli päättänyt pieksää ne juurakot palasiksi, kun ei pojalta onnistunut.

 

[bandage1]

Monenlaisia ajatuksia..,niistähän vois tarinoida enemmänkin mutta treenataan ensin..,jutellaan sit vanhempana kun on aikaa ;=)) https://www.youtube.com/watch?v=ArzRsrTKsKE

 

[el_capitan]

Ikää 33, näkyy lähinnä hidasteena palautumisessa, muutoin ei ole ollut esteenä.

Sama ikä, mutta en huomaa palautumisessa mitään eroa esim. 10v. takaiseen. Ikä ei ole tuonut mitään muuta uutta treenaamiseen, kuin järjen.

 

[Ampuhaukka]

Prkl, ikä on tuonut siistit sisätyöt, ja nytkin kärsitään toimistonörtin olkapääongelmista. MIkälie frozen shoulder taas iskemässä. Kaikkee sitä!

 

[hanula]

47v lasissa ja eiku eteenpäin . Liike tietty hidastuu , mutta minulle ei treenipainot enää aikoihin ole olleet ratkaisevan tärkeitä . Tykkään vaan treenata ja saada ittesä sippiin / pumppiin . Palautuminen ei ole koskaan ollut ongelma , kun tereenaan vain kerran viikossa lihasryhmät läpi ja viikonloput huilia . Saa kyllä vetää ihan täysiä jos haluaa . Tietyt liikkeet , mave , kyykky on ollut pakko lopettaa , kun tuli loukkaantumisia ao liikkeissä tarpeeksi . Nyt on mennyt vuosikausia ilman vammoja , onneksi niin . Koitan kyllä välttää niitä alitajuisesti . Enää ei tartte todistaa mitään / seurata muita . Ei kyllä oo salilla muita ketä seurata Paljon on kiinni päästä . Jos siellä into säilyy , keho kyllä tulee perässä. Ei tää niin vakavaa ole .

 

[Jolppi]

älkää olko noin ehdottomia, eiks tän lajin pitäis olla hauskaa.
ei se tarkoita että on epäonnistunut ihmisenä jos 50 v ei nouse enää 150 kg penkistä.

Kohta on 50 v lasissa ja vielä nousee tuo 150 kg. Tosin en ole paljon penkkiä reenannut, kun se on vähän turhanpäivänen liike.

Sen kyllä huomaa, että iän myötä pitää satsata enempi lämmittelyyn ja pitää huoli palautumisesta. Muuten ei ikä ole juuri vaikuttanut, treeni on nousujohteista edelleen.

 

[PappAna]

Minusta aihe sinänsä on varsin kiinnostava. Saleilla näkyy yhä enemmän meitä ikämiehiä- ja naisia. Moni aloittaakin harrastuksen vasta keski-iässä. Varmasti vanhempana sekä treeniä, että ravintoa voisi optimoida paremmin, mikäli tietoa olisi enemmän saatavilla. En tiedä olenko vaan tyhmä, mutta löydän kyllä paljon tietoa nuorempien treenaamisesta ja ohjeita keppijumppaaville senioreille. Olen huomannut, että 45v - 60v ihmiselle, joka haluaa vielä nostaa voimatasojaan ja jopa kasvattaa lihastaan, on aika vähän ohjeita tarjolla. Jotain kyllä löytyy, mutta tutkittua tietoa on vähän.

Luulisin vaan, että aineenvaihdunta, proteiinisynteesin ajoitus ja vaikkapa katabolia voisivat vanhalla toimia hieman eri tavalla, kuin nuorempana. Haluan kuitenin todeta, että aika hyvin on menty näilläkin vaikka persettä välillä kyykkämisen jälkeen särkee ja olkapäät itkettää.

 

[Ipiäinen]

Kohta 40 vuotta lasissa. Nuorena poikana ( 15-17 ) iski hirveä innostus punttailuun. Ostin Weiderin penkin ja painosarjan ( wrangelta tietenkin ) ja niitä Weiderin menetelmiähän silloin tuli hinkattua. Päin vittua ja ilman minkäänlaista lihashuoltoa. Ainoa idea mikä syömiseen liittyi, oli että jos oli rahaa ostaa niin superturbo-nappeja kourallinen päivässä ( hitto mitä pahvia nekin oli pureskella ). Lopuilla rahoilla ostettiin Muscle&Fittness lehtiä joista ihmeteltiin Dorian Yatesin treeniohjelmia ja kateltiin kuvia. Parin vuoden sinnepäin rimpuilu toi niin vähän tuloksia että motivaatio loppui ja se homma sitten jäi viideksitoista vuodeksi sikseen. Ei ollut pakkotoistoa, ei edes koko internettiä mistä olisi voinut mitään juttuja katella. Siihen aikaan muutaman vuoden ajan asuin vielä niin perämettässä ettei ollut ketään keltä kysyäkään mitään ja lähin sali oli 50 km päässä.

37 vuotiaana oli aivan eri lailla tietoa, ymmärrystä ja kärsivällisyyttä. Olin notkeampi ja vahvempi kuin koskaan aiemmin. Parin vuoden tauko tuli normaalielämän kiireiden takia, nyt taas jatketaan kun talo on tehty jne. On kyllä todella monta kertaa suorastaan vituttanut kun on miettinyt miten toisella tavalla sitä olisi voinut nuorena kehittyä ja motivaatiokin pysyä ehkä läpi elämän jos olisi ollut joku oikeasti asiasta tietävä jolta olisi neuvoja saanut. Tai netti olisi keksitty 20v aiemmin.

- - - Updated - - -

Mitähän tää Pakkis jumittaa kun helvetin kauan lataa ja sitten löi tekstin tuplana?

 

[tarkemo]

Tätä kirjoittaessani olen 43-vuotias ja kuten kirjoitin tuonne Old-School osioonkin pari vuotta sitten, niin omassa palautumisessa ei ole tapahtunut mitään taantumista - palaudun samalla tavalla kuin esim. 28-vuotiaana.

Tiedän että siitä on kiittäminen luontoäidin geenejä. Hyvillä geeneillä joko syntyy tai ei, niitä ei saa purkista.
Jossain vaiheessa ikä alkaa hidastaa palautumista, se on elämän fakta, mutta mennään vuosi kerrallaan ja katsotaan milloin keho alkaa "hidastumaan".

 

[brn2]

Lopetin tuon saatanan finasteridin syönnin niin aikamoinen muutos tapahtui miehessä. Blokannut ilmeisesti minulla testoja ihan huolella. Paino alkoi tippu heti ja kikuli seisoo kokoajan.

 

[Oppa100]

Loisatavaa lukea tätä threadia. Salia takana 10vuotta ja ikää 28v. Jotenkin sellainen "eiiih loppu häämöttää"-fiilis tuli tämän ketjun otsikosta, mutta kommentteja kun lukee niin ei tässä taida olla vielä pitkään aikaan mitään hätää jos vain pysyy paikat kunnossa.

 

[Pattitappi]

Ikää 35 vuotta ja tuntuu että neljä treenikertaa viikkoon on maksimi. Tuota enemmän jos intoutuu treenailemaan, niin on aivan puhki. Pitäisi varmaan kiinnittää huomiota lepoon, ravintoon ja lihashuoltoon. Parikymppisenä ei tälläisiä ongelmia ollut, treenien lisäksi ehti opiskella ja bilettääkin.

 

[BlaZer]

Ikää 35 vuotta ja tuntuu että neljä treenikertaa viikkoon on maksimi. Tuota enemmän jos intoutuu treenailemaan, niin on aivan puhki. Pitäisi varmaan kiinnittää huomiota lepoon, ravintoon ja lihashuoltoon. Parikymppisenä ei tälläisiä ongelmia ollut, treenien lisäksi ehti opiskella ja bilettääkin.

Eipä se ikä juuri näköjään vaikuta edes treenikertojeen määrään viikossa. Nykyisellä salilla hyvä treenituttuni on hyvän aikaa ollut jo eläkkeellä, ja treenaa penkkipunnerrusta minimissään 3krt/vko. yhden treenin kesto 2-3tuntia. Satakunnassa tämä pappa tunnetaan erittäinkin hyvin, ja taitaa tälläkin hetkellä pitää hallussaan kovinta penkkitulosta ikämiesten höyhensarjassa alle 66kg...