Pitkän elämän resepti on yksinkertainen
Haluatko elää pitempään ja pysyä terveenä? Harvapa tuota mahdollisuutta kavahtaisi.
Ihmiset käyttävät valtavasti aikaa ja rahaa jujuttaakseen viikatemiestä. Keinot vaihtelevat terveellisten elämäntapojen noudattamisesta vitamiinien ja hivenaineiden yliannostuksiin.
Sarjan edellisessä osassa kerrottiin, miten solujemme voimalaitoksista, mitokondrioista, jatkuvasti tihkuu happiradikaaleja. Nämä tuhoavat soluja hapettamalla sen rakenteita ja näännyttävät lopulta elimemme toimintakyvyttömiksi.
Lisäravinneteollisuus kauppaa meille antioksidantteja eli hapettumisenestäjiä eri muodoissa, luvaten rypytöntä ihoa ja ikuista nuoruutta.
Päällisin puolin idea kuulostaa hyvältä: Radikaalit hapettavat ja tappavat. Tapetaan siis hapettajat. Yksinkertaista!
Kylmä tiede heittää taas kapuloita helpon ratkaisun rattaisiin.
Viime vuonna valmistuneessa jättitutkimuksessa seurattiin 232 000 ihmisen elämää ja kuolemaa suhteessa antioksidanttien kulutukseen.
Tulokset ovat antioksidanttiuskovaisille järkytys: A-vitamiini, karoteeni ja E-vitamiini lisäsivät kuolleisuutta merkittävästi, C-vitamiini ja seleeni eivät vaikuttaneet lainkaan.
Pilleripurkista ei siis löydy pitkän iän salaisuus.
Tunnetaan vain yksi elämäntapatekijä, joka pidentää elämää: nälkäkuuri. Ravinnosta saadun energiamäärän huomattava alentaminen tuntuu toimivan kaikilla eläimillä madosta makakiin.
Hiiret elävät 30 prosenttia pidempään, jos ne syövät 30 prosenttia vähemmän kaloreita kuin kaverinsa. Tulokset ovat samansuuntaisia muillakin testatuilla eläimillä.
Suoraan ihmiseen suhteutettuna se vastaisi tutustumista tuonpuoleiseen vasta 100 ikävuoden tuolla puolen.
Myös ihmisillä niukka dieetti tuottaa hyviä tuloksia.
Erästä vähäruokaisten ryhmää on seurattu jo vuosia, mutta koska kaikki ovat vielä hengissä, ei mitään lopullisia tuloksia ole saatu.
Vuonna 2003 heitä verrattiin terveisiin, samanikäisiin maanmiehiinsä. Ryhmän nuorin jäsen oli 35, vanhin 83 vuotta. Heidän terveystilastonsa ovat vaikuttavia (katso taulukko).
He ovat eläneet niukalla dieetillä keskimäärin kuusi vuotta ja heidän arvonsa vastasivat verrokkiryhmän arvoja ennen ruokavalion muutosta.
Okinawan saari Japanissa on tunnettu siitä, että sen asukkaat elävät pitempään kuin muut japanilaiset.
Yli satavuotiaiden osuus on jopa viisi kertaa suurempi kuin Yhdysvalloissa. Syitä tähän on etsitty geeneistä ja ympäristötekijöistä.
Ainoa yhdistävä tekijä on ravinto. Okinawalaiset syövät lapsena 40 prosenttia alle maan kalorisuositusten ja aikuisetkin saavat viidenneksen vähemmän energiaa ruuasta kuin keskivertojapanilaiset.
Okinawalaisilla esiintyy erityisen harvoin rappeumatauteja, kuten sydän- ja verisuonitauteja, Alzheimerin dementiaa, Parkinsonin tautia sekä eturauhas-, rinta- ja aivosyöpiä.
Jos itse haluaa elää enemmän ja syödä vähemmän, on tärkeää muistaa pari seikkaa.
Kyseessä ei ole mikään anorektinen laihdutuskuuri. Tarkoitus on saavuttaa tila, jossa elimistön rasvapitoisuus on pieni ja aineenvaihdunta on lievästi alentunut.
Kun toivottu taso on saavutettu, täytyy energiansaanti olla sellainen, ettei paino enää muutu.
Ruokavalion laadun suhteen kannattaa varmistaa, että se sisältää riittävästi proteiinia ja välttämättömiä rasvoja.
Jos proteiinit ja rasvat muodostavat kummatkin neljänneksen vuorokauden energiansaannista ja puolet tulee hiilihydraateista, ollaan oikeilla jäljillä. Tässä olivatkin tieteelliset faktat pitkän elämän tee-se-itse -vaihtoehdoista; ylimääräiset antioksidantit eivät auta, niukasti syöminen auttaa.
Joissakin tutkimuksissa on raihnaisiin rottavanhuksiin saatu uutta kipinää syöttämällä niille karnosiinia ja alfalipoiinihappoa.
Karnosiini auttaa mitokondrioita korjaamaan happiradikaalien runtelemat kalvonsa. Teorian mukaan kalvossa sijaitsevat elektroninsiirtoketju ja ATP-syntaasi alkavat taas toimia paremmin.
Pelkkä karnosiini kiihdyttää merkittävästi happiradikaalien tuotantoa. Alfalipoiinihappo neutraloi radikaalit.
Rottakokeissa käytettiin kuitenkin niin suuria annoksia, että ei ole varmaa, voiko kaupasta löytyvillä valmisteilla saada mitään vastaavaa aikaiseksi ihmisessä.
Mikäli gastronomisissa nautinnoissa ei määrän korvaaminen laadulla kiinnosta, voi silti välttää pahimmat radikaaliansat.
Maltillinen aerobinen liikunta tekee hyvää. Lihassolujen mitokondriot lisääntyvät lievässä lihasrasituksessa.
Nopeimmin jakautuvat parhaimmassa kunnossa olevat solut. Solujen mitokondriopopulaatio ajautuu terveempään suuntaan ikään kuin luonnonvalinnan kautta.
Rankassa rääkissä voitolle pääsevät happivauriot.
Liika säteily on vaarallista. Räjähtäviin ydinpommeihin tulee säilyttää kunnioittava välimatka, eikä röntgenissä pidä käydä huvikseen.
Voi kuulostaa oudolta, mutta ionisoivan säteilyn vauriot ovat samaa kamaa kuin pitkän lounaan aiheuttamat.
Säteily tosin radikalisoi elimistön vesimolekyylejä kun taas rasvaisen lounaan radikaalit ovat hapesta kotoisin.
Ruokasauhut voi unohtaa. Yksi keuhkollinen nikotiinihuumeen kyytipoikaa sisältää tuhat biljoonaa vapaata radikaalia, plus aimo annoksen tulehdusta aiheuttavia aineita.
Jos lukija on alle kouluikäinen, kannattaa hänen sairastaa mahdollisimman monta vaaratonta tartuntatautia nuorena.
Nuoren kannattaa estää äitiä putsaamasta ainakaan omaa huonettaan kliinisen steriiliksi.
Pöpöaltistus nuoruudessa rauhoittaa immuunipuolustusta ja vähentää vanhuuden autoimmuunisairauksia. Pois jäävät reumatismit ja muut kroonisten tulehduksien aiheuttamat kolotukset.
Noutajan viikatteen terä on siis radikaaleilla karaistu. Ihan suojattomina emme silti sen edessä seiso. Vaikka hedelmöityksen geeniarpajaisissa jättipotti jäi saamatta, eivätkä mitokondriot ole sataviisikymppiseksi liitelevän albatrossin luokkaa, voi päiviensä määrään vaikuttaa huomattavasti.
SUSANNE BJÖRKHOLM
