Miten niin ovat asettaneet? En minä ainakaan ole asettanut mitään moisia rajoja. Eivät homojen adoptio-oikeuden kannattajat ole mikään kollektiivi, joka ajattelee täysin samallatavoin kaikista elämänkatsomuksellisista asioista.
Minä sallisin moniavioisuuden (vapaaehtoisessa polyamoriassa ei ole mitään pahaa eikä sitä kieltääkään voi) sekä sinkkujen adoptio-oikeuden (olen itse tasapainoinen ja onnellinen yh-lapsi).
Ja jos joku todellakin tahtoisi avioitua itsensä kanssa, niin hittovie, mikä ettei? On tosin vaikea kuvitella mitä etua se kenellekään juridisesti toisi, mutta siittä vaan, jos se jonkun onnelliseksi tekee. Miksi kieltäisin?
Minä uskon, että jos jokin asia ei ole perusteltavissa kiellettäväksi todella vakuuttavasti (eli siis konkreettisia merkittäviä yhteiskunnallisia tai henkilökohtaisia haittavaikutuksia. Se ei riitä, että joku vähän pahoittaa mielensä, kun toisilla on hyvä olla), niin sen ei tulisi olla kiellettyä. Eikö se ole aika hyvä periaate vapaalle, demokraattiselle maalle? Vai tulisiko asioita kieltää kansalaisilta ihan vaan kieltämisen ilosta, henkilökohtaisten mieltymysten takia tai vallan perusteetta?