- Liittynyt
- 7.5.2005
- Viestejä
- 2 881
- Ikä
- 41
Sinänsä on hyvä jos epulla on seuraa vaikka henkivartijasta, sillä uskon että kun tämä uhkaaja ymmärtää että uhattu ei ole yksin, hän kyllästyy. Tosin saattaa pikkasen kestää kyllästyminen jos hän on jatkanut samaa linjaa jo pari vuotta.
Esimerkiksi kun olin itse noin 14 vuotias pikkutyttö, joku noin 30 vuotias Afrikkalainen mies sai numeroni ja rupesi soittelemaan tuntemattomasta numerosta. Ei se väkivallalla uhannut, vaan tapaamisella jossa ehkä tapahtuisi jotain mikä ei minua kiinnostanut. Kun tajusin että tuntemattomiin numeroihin ei enää kannata vastailla, jätin kännykän vaan pirisemään, mutta kyllä siinä paranoidiksi rupesi tulemaan. Mies soitti todella usein. Julkisissa tiloissa pirinä häiritsi muita mutta kun he näkivat että mulla ei ollut hyvä olo he jättivät rauhaan, enkä kellekään siitä viitsinyt kertoa. Kerran oli vanhemmat lähellä ja kännykkä pirisi, yritin laittaa pirisemään hiljempaa painamalla alaspäin nuolia (sen aikainen känny ei hiljentynyt kesken pirinän), mutta painamalla mitä tahansa nappia puhelu tuli läpi. Hetken tuijotin puhelinta että mitäs nyt... vastasin siihen ja mies sanoi tulevansa hakemaan minut kotoani, ja että autossa on olutta. En nyt muista kauanko tätä häirintää oli jatkunut, ja siinä vaiheessa oli jo pikkasen häiriintynyt olo enkä jostain syystä halunnut etenkään vanhempien tietävän. Päätin sitten juosta takaoven kautta lähimpään pimeään metsään turvaan. Siellä sitten tuijotin sitä kännykkää joka pirisi ja pirisi ja pirisi ja pirisi. Tuntemattomien puheluiden välillä soitti kaverini joka kysyi että tulenko kahvilaan. Jäin sitten kiinni kun en kyennyt olemaan pillittämättä. Kaveri sanoi että no tule kylään ja me keksitään jotain. Onneksi, sillä kaveri keksi siirtää kaikki vastaamattomat puhelut tutuille miehille. He sitten vastailivat puheluihin ja aukoivat päätänsä ja mitä ikinä halusivat. Puhelut harvenivat pikkuhiljaa.
Oli kulunut jo jotain aikaa, ja oma olo oli jo paljon varmempi. Kännykkä pirisi taas tuntemattomasta numerosta mutta tällä kertaa vastasin, ja sanoin "tämä on vastaaja. Jätä viesti äänimerkin jälkeen". Painoin jotain numeronäppäintä niin tuli "äänimerkki". Mies sulki luurin, eikä sen jälkeen enää kertaakaan soittanut.
Ei varmaan olisi tullut ikinä loppua soitteluille ilman puheluiden siirtoa muille. Niitä oli jatkunut ihan kuukausia. Ei tosin vuosia, enkä ollut ikinä seurustellut sen kanssa, mutta jos mies ei olisi ymmärtänyt että en ole yksin, häirintä olisi varmasti jatkunut vaikka kuinka pitkään ja ehkä joskus olisi saattanut käydä pahasti. Jos nyt se miesystäväsi on matkoilla niin joku muu seura on mielestäni hyvä idea, lisäksi jos voisit tehdä saman tempun kuten siirtää vastaamattomat puhelut jollekin miehelle se voisi auttaa, jotta tämä uhkailija ymmärtäisi että et ole yksin eikä sua kannata häiritä tai uhkailla, se ei johda mihinkään.
Esimerkiksi kun olin itse noin 14 vuotias pikkutyttö, joku noin 30 vuotias Afrikkalainen mies sai numeroni ja rupesi soittelemaan tuntemattomasta numerosta. Ei se väkivallalla uhannut, vaan tapaamisella jossa ehkä tapahtuisi jotain mikä ei minua kiinnostanut. Kun tajusin että tuntemattomiin numeroihin ei enää kannata vastailla, jätin kännykän vaan pirisemään, mutta kyllä siinä paranoidiksi rupesi tulemaan. Mies soitti todella usein. Julkisissa tiloissa pirinä häiritsi muita mutta kun he näkivat että mulla ei ollut hyvä olo he jättivät rauhaan, enkä kellekään siitä viitsinyt kertoa. Kerran oli vanhemmat lähellä ja kännykkä pirisi, yritin laittaa pirisemään hiljempaa painamalla alaspäin nuolia (sen aikainen känny ei hiljentynyt kesken pirinän), mutta painamalla mitä tahansa nappia puhelu tuli läpi. Hetken tuijotin puhelinta että mitäs nyt... vastasin siihen ja mies sanoi tulevansa hakemaan minut kotoani, ja että autossa on olutta. En nyt muista kauanko tätä häirintää oli jatkunut, ja siinä vaiheessa oli jo pikkasen häiriintynyt olo enkä jostain syystä halunnut etenkään vanhempien tietävän. Päätin sitten juosta takaoven kautta lähimpään pimeään metsään turvaan. Siellä sitten tuijotin sitä kännykkää joka pirisi ja pirisi ja pirisi ja pirisi. Tuntemattomien puheluiden välillä soitti kaverini joka kysyi että tulenko kahvilaan. Jäin sitten kiinni kun en kyennyt olemaan pillittämättä. Kaveri sanoi että no tule kylään ja me keksitään jotain. Onneksi, sillä kaveri keksi siirtää kaikki vastaamattomat puhelut tutuille miehille. He sitten vastailivat puheluihin ja aukoivat päätänsä ja mitä ikinä halusivat. Puhelut harvenivat pikkuhiljaa.
Oli kulunut jo jotain aikaa, ja oma olo oli jo paljon varmempi. Kännykkä pirisi taas tuntemattomasta numerosta mutta tällä kertaa vastasin, ja sanoin "tämä on vastaaja. Jätä viesti äänimerkin jälkeen". Painoin jotain numeronäppäintä niin tuli "äänimerkki". Mies sulki luurin, eikä sen jälkeen enää kertaakaan soittanut.
Ei varmaan olisi tullut ikinä loppua soitteluille ilman puheluiden siirtoa muille. Niitä oli jatkunut ihan kuukausia. Ei tosin vuosia, enkä ollut ikinä seurustellut sen kanssa, mutta jos mies ei olisi ymmärtänyt että en ole yksin, häirintä olisi varmasti jatkunut vaikka kuinka pitkään ja ehkä joskus olisi saattanut käydä pahasti. Jos nyt se miesystäväsi on matkoilla niin joku muu seura on mielestäni hyvä idea, lisäksi jos voisit tehdä saman tempun kuten siirtää vastaamattomat puhelut jollekin miehelle se voisi auttaa, jotta tämä uhkailija ymmärtäisi että et ole yksin eikä sua kannata häiritä tai uhkailla, se ei johda mihinkään.