henkilöstönvuokrausfirmat

Mistä päästäänkin yhä syvemmälle off topicin maailmaan... Miksi ihmeessä työttömiin ei voida soveltaa samanlaista selkeää systeemiä kuin opiskelijoihin: olisi joku tietty kuukausittainen tuloraja, jonka alittavat tulot eivät vaikuttaisi tukiin ja aiheuttaisi turhaa paperisotaa ja tukien maksatukseen kohtuuttomia viivästyksiä? Hyvin se on toiminut opiskelijoillakin.

Mietippä itse miksi ei. Tämä nimittäin kannuistaisi olemaan työttömänä ja tekemään minimimäärä töitä. Nykyinenkin järjestelmä jo jopa kannustaa olemaan ottamatta työtä vastaan, miksi sitä enää parantaa?

Mielestäni jos tätä jotenki pitäisi muuttaa, olisi joku järkiperäistys tohon nykyiseen paperisotahärdelliin. Eli työttömyyskorvausta saat niiltä päiviltä kun olet työtön ja työpäiviltä et saa. Eli jos otat vastaa töitä vaikkapa kahdeksi päiväksi, niin tuki näiltä päiviltä pois ja taas takasin kun työt loppuvat. Mielestäni tämä kannustaisi ottamaan vastaan myös niitä pätkähommia ja sitäkautta mahdollisuuksia saada pidempääkin työsuhdetta.

Jos nimittäin oikeasti haluaa töitä, ei sitä jokaista tukisenttiä laske vaan ottaa työtä vastaan. Kyllä tekevä töitä saa ainakin kaupungeissa.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Mielestäni jos tätä jotenki pitäisi muuttaa, olisi joku järkiperäistys tohon nykyiseen paperisotahärdelliin. Eli työttömyyskorvausta saat niiltä päiviltä kun olet työtön ja työpäiviltä et saa. Eli jos otat vastaa töitä vaikkapa kahdeksi päiväksi, niin tuki näiltä päiviltä pois ja taas takasin kun työt loppuvat. Mielestäni tämä kannustaisi ottamaan vastaan myös niitä pätkähommia ja sitäkautta mahdollisuuksia saada pidempääkin työsuhdetta.
Näin se mulla ainakin on mennyt tässä muutaman kuukauden ajan kun olen välillä viikonloppuisin tehnyt töitä niin multa on sitten otettu tuesta pois sitä mukaa kun olen tienannut. Siis malliin että jos tienaan satasen niin tuesta otetaan 50 euroa pois. Ei tosin kovin mieltäylentävää tehdä hommia puolitetulla tuntipalkalla mutta parempi kuin ei mitään.
 
Näin se mulla ainakin on mennyt tässä muutaman kuukauden ajan kun olen välillä viikonloppuisin tehnyt töitä niin multa on sitten otettu tuesta pois sitä mukaa kun olen tienannut. Siis malliin että jos tienaan satasen niin tuesta otetaan 50 euroa pois. Ei tosin kovin mieltäylentävää tehdä hommia puolitetulla tuntipalkalla mutta parempi kuin ei mitään.

No ei tossa sitten mitään ongelmaa ole....vai?

Mä en tajua miten helvetissä pitäisi vielä täysi tukikin saada jos töissä käy. Sen mä ymmärrän että se paperisota on vittumaista tehdä jatkuvasti ja sitä varmaan voisi jotenkin helpottaa jos siihen halukkuutta olisi.
 
Jos ei työnteko mihinkään tukiin vaikuttais, niin alkais Kela täyttyä hakemuksista. :D
 
Tuossa on vaan se vaara, että tuki on suurempi kuin se esim. osa-aikaisesta työstä saatava palkka --> moni ei viitsi mennä töihin. Toimeentulotuki on se oikea tuen muoto, jos ansiotyöstä saatava palkka ei riitä, ei työttömyystuki. Papereiden kannalta todella vittumaista, jos osa-aikahommiakin on pätkissä.

edit. sitten on vielä se, että nuo hakemukset eivät ihan päivässä yleensä mene läpi. Monella menee opintotukienkin kanssa vituiksi sen takia, kun on paljon vaikeampi ennakoida niitä tuloja kuin katsoa jälkeenpäin meneekö yli; ennakoidessa jos menee liikaa sekaisin ei rahaa sitten olekaan yhtään, ja hakurumba kestää taas kiduttavan kauan.

Itse asiassa opintotuessa olisi paras samanlainen systeemi kuin nykyisen lainan kanssa, eli sen voisi nostaa verkkopankin kautta aina tarvittaessa. Ei tarvitsisi palautella ja perua tukia ja käyttämättä jääneet tukikuukaudet säästyisivät.
 
No ei tossa sitten mitään ongelmaa ole....vai?

Mä en tajua miten helvetissä pitäisi vielä täysi tukikin saada jos töissä käy. Sen mä ymmärrän että se paperisota on vittumaista tehdä jatkuvasti ja sitä varmaan voisi jotenkin helpottaa jos siihen halukkuutta olisi.

Tarkoitus ei ollut valittaa tilanteesta. Koitin vaan selvittää että se menee samalla tavalla jo nyt kuin se sun "ehdotus".

edit : Se kyllä on kohtuu paskaa se paperisota tosiaan. Nytkin tilanne on se että viides päivä on vuokran eräpäivä mutta duunista tulee palkkakuitti joskus yhdeksäs päivä eli tukirahoja vuokranmaksuun voi odotella ehkä jonkun viikon verran myöhässä.
 
Monesti on ihmetyttänyt miten helvetissä tosta tukien hakemisesta on edes pystytty tekemään noin hankalaa? Tuo hito byrokratia maksaa varmaan aika törkeenä kun pitää miljoona eri lappua täyttää ja viikkotolkulla ne makaa jossain "käsittelyssä".
 
Nykyinenkin järjestelmä jo jopa kannustaa olemaan ottamatta työtä vastaan, miksi sitä enää parantaa?

En tiedä, kuinka hyvin olet työttömyystukien ehtoihin perehtynyt tai onko sinulla omakohtaisia kokemuksia, mutta rohkenen väittää päinvastaista. Nykyinen järjestelmä ei kannusta olemaan ottamatta työtä vastaan - jos et ota työ-/harjoittelu-/kurssipaikkaa vastaan, napsahtaa kahden kuukauden karenssi. Tämä on laissa. Senpä vuoksi työttömiä ajautuu myös kaikenlaisille pilipalikursseille ja palkattomiin harjoitteluihin, koska on pakko. Työnteon pitäisi olla aina rahallisesti kannattavaa, myös lyhyissä pätkissä, ja nykyinen työttömyysturvan sovittelukäytäntö sotii tätä vastaan. Alle kahden viikon työsuhteesta saa näpeilleen.

Mielestäni jos tätä jotenki pitäisi muuttaa, olisi joku järkiperäistys tohon nykyiseen paperisotahärdelliin. Eli työttömyyskorvausta saat niiltä päiviltä kun olet työtön ja työpäiviltä et saa. Eli jos otat vastaa töitä vaikkapa kahdeksi päiväksi, niin tuki näiltä päiviltä pois ja taas takasin kun työt loppuvat. Mielestäni tämä kannustaisi ottamaan vastaan myös niitä pätkähommia ja sitäkautta mahdollisuuksia saada pidempääkin työsuhdetta.

Toi olisi yksi varteenotettava ja selkeä vaihtoehto. Nykyisin täytyy tosiaan olla vähintään kaksi viikkoa töissä, ennen kuin kyseinen käytäntö astuu voimaan.

Jos nimittäin oikeasti haluaa töitä, ei sitä jokaista tukisenttiä laske vaan ottaa työtä vastaan. Kyllä tekevä töitä saa ainakin kaupungeissa.

Ainakin täällä Tampereella on monilla vastavalmistuneilla ollut suuria vaikeuksia päästä edes palkattomaan työharjoitteluun. Työvoimatoimiston akateemisten toimipisteen mukaan korkeakoulutettujen työllisyystilanne onkin Tampereen seudulla kulkenut eri suuntaan kuin muualla maassa (erityisesti humanistisilla ja taidealoilla).

Varmasti paljon riippuu siitä, missä päin asuu ja minkälainen koulutus on. Työn perässä voi tietysti aina muuttaa, mikäli siihen on mahdollisuus. Pitää kuitenkin muistaa myös se tosiasia, että vapaita työpaikkoja on noin kymmenesosa työttömien työnhakijoiden määrästä, eivätkä näistä työpaikoista taistele pelkästään työttömät, vaan hakijoiden joukossa on myös hyvin paljon työpaikan vaihtajia.

Ja mitä tukisenttien laskemiseen tulee: ainakin työmarkkinatuella olevan on monesti käytännössä pakko tehdä laskelmat työpätkien kannattavuudesta. Jos esimerkiksi työmarkkinatuen sovittelu vie pahimmillaan jopa muutaman viikon, ei ole välttämättä taloudellisesti edes mahdollista tehdä sitä lyhyttä työpätkää, koska rahat loppuvat kesken.

Eikä yllä olevaa nyt pidä käsittää suinkaan niin, etteikö töitä olisi hyvinkin mahdollista saada, kunhan vain jaksaa hakea. Halusin vain tuoda esiin myös kolikon toisen puolen.
 
Ja mitä tukisenttien laskemiseen tulee: ainakin työmarkkinatuella olevan on monesti käytännössä pakko tehdä laskelmat työpätkien kannattavuudesta. Jos esimerkiksi työmarkkinatuen sovittelu vie pahimmillaan jopa muutaman viikon, ei ole välttämättä taloudellisesti edes mahdollista tehdä sitä lyhyttä työpätkää, koska rahat loppuvat kesken.

Siinä olit ihan oikeassa, että ei mitään tarkkaa tietoa ole tämänpäivän korvauskuvioista. Ei ainakaan ihan peruspäivärahata, liiton päivärahoista nyt olen jonkinverran perillä.

Mutta tossa mitä quotasin tuo ongelma just on. Eli jos pitää laskea kannattaako mennä töihin, on joku pahasti perseellään. Mielestäni pitäisi nuo lyhyet pätkät voida ottaa vastaan niin ettei se tarkoita tukien menetystä kohtuuttoman pitkälle ajalle, jolloin lopputulos voi olla pakkasen puolella. Tuo nyt ei ainakaan kannusta ketää tekemään yhtään mitään.

Ja tarkoitin tolla "kyllä tekevä työtä löytää" sitä, että töitä saa lähes varmasti, mutta ei varmaankaan koulutustaan vastaa, ei välttämättä lähellekään.
 
Siinä olit ihan oikeassa, että ei mitään tarkkaa tietoa ole tämänpäivän korvauskuvioista. Ei ainakaan ihan peruspäivärahata, liiton päivärahoista nyt olen jonkinverran perillä.

Mutta tossa mitä quotasin tuo ongelma just on. Eli jos pitää laskea kannattaako mennä töihin, on joku pahasti perseellään. Mielestäni pitäisi nuo lyhyet pätkät voida ottaa vastaan niin ettei se tarkoita tukien menetystä kohtuuttoman pitkälle ajalle, jolloin lopputulos voi olla pakkasen puolella. Tuo nyt ei ainakaan kannusta ketää tekemään yhtään mitään.

Ja tarkoitin tolla "kyllä tekevä työtä löytää" sitä, että töitä saa lähes varmasti, mutta ei varmaankaan koulutustaan vastaa, ei välttämättä lähellekään.

Omalla kohdalla huomasin että kun on edes joku työpaikka niin työhaastatteluihin pääsee helpommin kuin kokonaan työttömänä. Roikuin 1,5 vuotta (kolmen kuukauden soppareilla) pätkätöitten varassa ja sain ketjutettua ne aina niin ettei työttömiä päiviä väliin jäänyt. Muutin uuteen kaupunkiin ja kun en onnistunutkaan löytämään viimeisen sopimuksen päättyessä työtä niin meni aika monta kuukautta ennen kuin uusi paikka löytyi. Ja töitä hain koko ajan aktiivisesti, mutta kun olin työtön niin en päässyt edes haastatteluihin asti. Töissä ollessa haastatteluihin pääsi helposti ja esimerkiksi ruokatunniksi setvittiin aika jos ei muuta sopivaa aikaa löytynyt. Enkä siis ollut mitenkään nuuka vaan kaikki kaupan alan hommat ja myyntihommat kelpasivat, kun ei toimistotöitä kauheasti ollut tarjolla. Töitä hakiessani ja itseäni joka hommaan tyrkyttäessäni opin vihaamaan sanontaa kyllä työtä tekevä töitä löytää. Jossain haastattelussa työnantaja sanoi suoraan kun hain koulutustani ja työkokemustani vastaamatonta hommaa (siivousta) että joo, hän uskoo että hoitaisin hommat mutta että hän haluaa työntekijän joka on hänellä töissä kolmen kuukauden päästäkin, että ei hänen kannata ottaa tekijää joka häipyy kuukauden päästä kun saa paremman paikan.
 
Omalla kohdalla huomasin että kun on edes joku työpaikka niin työhaastatteluihin pääsee helpommin kuin kokonaan työttömänä. Roikuin 1,5 vuotta (kolmen kuukauden soppareilla) pätkätöitten varassa ja sain ketjutettua ne aina niin ettei työttömiä päiviä väliin jäänyt. Muutin uuteen kaupunkiin ja kun en onnistunutkaan löytämään viimeisen sopimuksen päättyessä työtä niin meni aika monta kuukautta ennen kuin uusi paikka löytyi. Ja töitä hain koko ajan aktiivisesti, mutta kun olin työtön niin en päässyt edes haastatteluihin asti. Töissä ollessa haastatteluihin pääsi helposti ja esimerkiksi ruokatunniksi setvittiin aika jos ei muuta sopivaa aikaa löytynyt. Enkä siis ollut mitenkään nuuka vaan kaikki kaupan alan hommat ja myyntihommat kelpasivat, kun ei toimistotöitä kauheasti ollut tarjolla. Töitä hakiessani ja itseäni joka hommaan tyrkyttäessäni opin vihaamaan sanontaa kyllä työtä tekevä töitä löytää. Jossain haastattelussa työnantaja sanoi suoraan kun hain koulutustani ja työkokemustani vastaamatonta hommaa (siivousta) että joo, hän uskoo että hoitaisin hommat mutta että hän haluaa työntekijän joka on hänellä töissä kolmen kuukauden päästäkin, että ei hänen kannata ottaa tekijää joka häipyy kuukauden päästä kun saa paremman paikan.

Täytyy varmaan vähän itsekin sitten muuttaa näkökantaa jos tämä kovinkin yleistä on. Lähinnä mä vain vaimon työnhakujen perustella (pari vuoden takaa) näitä kommentoin. Töitä oli kun ei ollut liian ronkeli. Tosin jos hakee koulutustaan paljon "huonompaa" työtä, kannattanee vähän valehdella koulutustaan huonommaksi.
 
Tosin jos hakee koulutustaan paljon "huonompaa" työtä, kannattanee vähän valehdella koulutustaan huonommaksi.

...mikä on monesti paitsi käytännössä mahdotonta myös moraalisesti epäilyttävää. Kun työnantaja kyselee koulutuksesta tai siitä, missä on viettänyt viime vuodet, saa olla aikamoinen pokerinaama, että ei vastakaan "yliopisto" vaan keksii life storynsa päästään. :)

Ymmärrän kyllä työnantajia, jotka eivät halua palkata "ylikoulutettuja". Työsuhde koulutusta vastaamattomassa hommassa kun jää todennäköisesti lyhyeksi, ja esim. joku maahanmuuttaja on siivoojana luultavasti keskimäärin paljon nöyrempi ja motivoituneempi kuin korkeakoulutettu suomalainen. Näin minäkin työnantajana ajattelisin.

Mutta yrittänyttähän ei laiteta. Tosin jos jokaiseen oman alan työpaikkaan on vähintään kymmenittäin hakijoita, ei siinä siivoojan työkokemus paina pätkääkään, jos työkokemus omalta alalta puuttuu. Mistä seuraakin mielenkiintoinen paradoksi: mistä kerätä alan työkokemusta, jos alan töihin ei pääse ilman työkokemusta? Palkaton harjoittelu on tietysti yksi "sisääntuloväylä", jos vain onnistuu harjoittelupaikan saamaan.
 
Mutta yrittänyttähän ei laiteta. Tosin jos jokaiseen oman alan työpaikkaan on vähintään kymmenittäin hakijoita, ei siinä siivoojan työkokemus paina pätkääkään, jos työkokemus omalta alalta puuttuu. Mistä seuraakin mielenkiintoinen paradoksi: mistä kerätä alan työkokemusta, jos alan töihin ei pääse ilman työkokemusta? Palkaton harjoittelu on tietysti yksi "sisääntuloväylä", jos vain onnistuu harjoittelupaikan saamaan.

Tällaisessa tilanteessa pitää ottaa ja katsoa ne realiteetit. Eli onko nyt sitten tullut kouluttauduttua alalle jossa on liikatarjontaa työntekijöistä? Vai onko peräti käynyt niin ettei se koulu ole mennyt ihan putkeen tai ei muutevain ole just siihen hommaan paras mahdollinen tyyppi.

Enkä tässä nyt tarkoita sinua enkä ketään muutakaan henk. koht. Vaan että pitää sitten vain harkita uudelleen koko työkuvioita ja koulutuksia jos ei sen hetken koulutuksellaan mitään koulutusta vastaavaa duunia löydy.
 
Miten nopeesti noilta yleensä saa noita työtarjouksia? Ite olin viikko sitte varamiespalvelun haastattelussa ja sanoin, että haluisin vähintään kuukauden mittasen duunin (aika lyhyt sekin) ja mielellään jotain fyysistä (esim. varastohommia tai jotain). Nainen sano, että viikko pari vois mennä, ku tulee tarjouksia. No, vielä ei oo tullu, mutta toivottavasti kohta.
 
Enkä tässä nyt tarkoita sinua enkä ketään muutakaan henk. koht. Vaan että pitää sitten vain harkita uudelleen koko työkuvioita ja koulutuksia jos ei sen hetken koulutuksellaan mitään koulutusta vastaavaa duunia löydy.

Tätä minäkin olen miettinyt, että kannattaako se välttämättä yrittää kymmenettä kertaa samaan kouluun, jos ei vaan kunnollisesta valmistautumisesta huolimatta pääse. Tai että onko minusta välttämättä laulajaksi, jos kukaan ei huoli kuunnella sitä hoilotusta. On tärkeää ymmärtää ero sen välillä, mitä haluaisi tehdä ja mitä voisi onnellisena tehdä seuraavat 20 vuotta.

Itse valitsin yliopistoalani 19-vuotiaana lähinnä arpaa heittämällä siinä, mikä olisi "kivaa" -- en uskonut pääseväni ensimmäisellä yrityksellä sisään. Alaa en ole vaihtanut kokonaan, mutta olen alkanut viedä opintoja suuntaan, jolla tiedä olevan tarvetta työvoimalle (olen paperilla humanisti).
 
Tätä minäkin olen miettinyt, että kannattaako se välttämättä yrittää kymmenettä kertaa samaan kouluun, jos ei vaan kunnollisesta valmistautumisesta huolimatta pääse. Tai että onko minusta välttämättä laulajaksi, jos kukaan ei huoli kuunnella sitä hoilotusta. On tärkeää ymmärtää ero sen välillä, mitä haluaisi tehdä ja mitä voisi onnellisena tehdä seuraavat 20 vuotta.

Itse valitsin yliopistoalani 19-vuotiaana lähinnä arpaa heittämällä siinä, mikä olisi "kivaa" -- en uskonut pääseväni ensimmäisellä yrityksellä sisään. Alaa en ole vaihtanut kokonaan, mutta olen alkanut viedä opintoja suuntaan, jolla tiedä olevan tarvetta työvoimalle (olen paperilla humanisti).

Ja varmasti on todella kova paikka todeta että ei se koulutus mennytkään välttämättä ihan nappiin ja että tuli tehtyä ehkä vääriä valintoja. Mutta niitä vääriä valintoja tekee meistä jokainen jossain asiassa elämänsä varrella ja niihin on vain sopeuduttava.
 
Tätä minäkin olen miettinyt, että kannattaako se välttämättä yrittää kymmenettä kertaa samaan kouluun, jos ei vaan kunnollisesta valmistautumisesta huolimatta pääse.

Tuota hieman laajentaen on silti parempi minusta mennä kouluun kuin tehdä hanttihommia.
 
Tuota hieman laajentaen on silti parempi minusta mennä kouluun kuin tehdä hanttihommia.

Määrittele hanttihommat. Jos kaikki perusduunarin hommat on mieletäsi hanttihommia ja jokainen menee kouluun jottei niitä tarvitse tehdä, on yhtälö täysin toimimaton.

Peräänkuulutan edelleen normaali duunarihommien arvostuksen lisäämistä reippaalla kädellä. Niitä riittää paljon ja ne on tehtävä kunnialla.

Enkä puolusta tätä pelkästään siksi että olen itse duunari, vaan että yleensä koko kansantalous voisi toimia järkevästi ja sujuvasti.
 
Ja varmasti on todella kova paikka todeta että ei se koulutus mennytkään välttämättä ihan nappiin ja että tuli tehtyä ehkä vääriä valintoja. Mutta niitä vääriä valintoja tekee meistä jokainen jossain asiassa elämänsä varrella ja niihin on vain sopeuduttava.

Totta. Varsinkin aika usein tuntuu menevän metsään, jos sen valinnan "joutuu" tekemään heti peruskoulun jälkeen. Onneksi aika paljon nykyään ihmiset uskaltavat lähteä vielä vanhempanakin kokeilemaan jotain uutta, jos vanhat valinnat eivät toimi.

Tuota hieman laajentaen on silti parempi minusta mennä kouluun kuin tehdä hanttihommia.

Samaa mieltä, ja korostan vielä, että ammattikoulutus on myös koulutusta; ei kaikkien tarvitse sinne yliopistolle mennä. Pointti mulla olikin juuri se, että ei pidä fakkiutua siihen lapsuuden unelmaan, jos alkaa selvästi näyttää että rahkeet ei riitä tai ei ole kysyntää. En oikein usko, että on olemassa ihmisiä, jotka kykenevät tekemään vain ja ainoastaan yhtä asiaa. Aika moni tuntuu silti "hukkaavan" monta vuotta elämästään keskittymällä yksinomaan tavoittelemaan saavuttamatonta. Ja en tarkoita, että pitää luovuttaa heti tai tyytyä siihen, mikä on helpointa, mutta jotain realiteettia sentään.
 
Niin kai se on jokaisen omasta potentiaalista kiinni. Ei siinä ole mitään järkeä, että mahdollinen lekuri on siivoomassa tai myöskään niin, että yliopistossa/AMK:ssa on porukkaa, jotka vetelee pelkkiä ykkösiä tai kakkosia.

Peruskouluissa olisi hyvä olla jotkin valtakunnalliset tasokokeet.

Tai jos veraa maleksiminen kotona vs. koulutus. Hanttihommat meinaa yleensä aika samaa.
 
Back
Ylös Bottom