Heikot hoikat jalat

[Tiuskis]

Kyllä hermotuksen saaminen kuntoon on pitkä projekti, tuosta esilämmittämisestä on lähinnä "hetkellistä" hyötyä treeneihin. Jos oikeasti hermotus kusee niin sen korjaamiseen saa tehdä päivittäin työtä. Tuosta olen nähnyt kirjoittelua suuntaan jos toiseen, osa tekee harjoituksia päivittäin osa sen 2-3 viikossa itse suosittelisin tekemään joka päivä jonkun pienen setin.

Tätä vähän "pelkäsinkin". Ja kyllä se hermotus mulla perseessä ihan oikeasti kusee. Tai mistä sen oikeasti tietää? Itse olen päätellyt sen siitä, kun en pysty puristamaan / supistamaan pakaroita kunnolla sillei "ruttuun" vaikka miten yritän vaan se jää aina semmoseks huteraks. Ja muut lihakset on kyllä kasvanut ja kehittynyt mut ei pakaralihas, reidetkin vähän huonommin.

Yksi juttu mitä vielä voisi kokeilla rimpulajaloille ja hermotukselle: Kyykkääminen eksentrisesti, elikkäs alaslaskuvaihe korostetun hitaasti (vaikka 5 s) ja reippaasti sieltä ylös. Sarjoilla ei tarvitse olla hirvittävästi pituutta, 6-8 toistoa riittänee.

Kyykyn kohdalla voisin tätä kyllä kokeilla.

Ja ihan varmasti muuten kasvaa jalkalihaksetkin jos pistän kyykyn sarjapainoihin 50 kiloo lisää. Millä lihaksilla se rauta nousee sieltä pohjasta jos ei jaloilla? Tietty jos esim. haluaa etureisiä treenata mutta kyykky osuu aina takareisille tms. niin sitten esiväsytykset on yksi apu.

Joo mun kohdalla kyse on siis enemmänkin pakaran aktivaatiosta ja sitä kautta on tullut ongelmia myös kyykyn kehittymiseen. Eli se on semmosta säälittävää n. 50 kg:lla kökkimistä vaikka muuten treenipainot kehittyykin ihan hyvää tahtia.

Tämä siis oletuksena että aloitteluvaiheessa on kyykkyhommat, jos on tullut pitään tahkottua ilman mainittavampia tuloksia, kannattaa harkita vaihtoehtoisia liikkeitä tai tekniikan täysmittaista tarkistusta.

Oon kyykännyt jo useemman vuoden säännöllisesti eli treenannut tavoitteellisesti semmosen 3 vuotta ja sitä ennenkin monipuolista urheilua ja epäsäännöllistä salia. Tekniikka on tsekattu 3 eri PT:n toimesta ja sen suhteen pitäisi olla ok. Ehkä pyrin nyt tekemään niitä aktivointiharjoituksia ja lisäksi otan treeniohjelmaan eristäviä liikkeitä pakaralle kyykyn, SJMV, sumo-maven lisäksi. Niitä tuskin kannattaa telakalle laittaa kuitenkaan sillä aikaa kun tätä hermotus-projektia vien eteenpäin?

 

[Guitar83]

Kaikkein pahinta tässä on just noi toistomäärät. Jos kyykkäilis vaan 1-5 toistoa, ei tämä olisi niin raakaa touhua, tai näin ainakin luulen. Viimesissä toistoissa alkaa hapottamaan niin mahottomasti, että kynnys luovuttamiseen on melkoinen. Mut kaikesta huolimatta jatketaan tällä ohjelmalla nyt ainakin kesään asti, sillä eiköhän iso-Arska tiedä mistä puhuu. Samoin tavalliset kuolevaisetkin on saaneet hienoa kehitystä tällä ohjelmalla, kun tuota golden six ketjua olen lueskellut. Varmasti muillakin ohjeilla ja ohjelmilla kehittyy, mut mennään nyt tällä.

Tuo 4x10 on kyllä tosiaan aivan kidutusta. Itsekin olen tajuttoman heikkojalkainen ja pitkään hinkkasin lyhyitä sarjoja koska pitkät on niin tuskaa. Mutta tuossa pari viikkoa sitten lopulta ajattelin ottaa pirua sarvista ja tuijottaa sitä syvälle silmiin, ja alkaa tekemään tuota G6:sta. Kun aloitin treenaamisen noin viisi kuukautta sitten, kyykkypainot oli luokkaa 30 kiloa, eikä sillä tehty kymppejä (jollei halunnut oksentaa). Nyt nousee oma paino jo muutaman kerran, mutta siirryin pidempään sarjaan kun kroppa tuntuu jo sietävän niitäkin hiukan. Yksi selitys hitaalle kehitykselle on tosin sekin, että sain kyykkytelineet vasta pari kuukautta sitten. En siis aluksi päässyt yli 50 kilolla tekemään.

En oikein ymmärrä miten nuo jalat noin heikot voivat edes olla, kun kuitenkin olen tehnyt fyysistä työtä vuosikausia mm. rakennusalalla. Tosin pari vuotta sitten työ keveni huomattavasti. Ja pistin myös merkille sellaisen asian, että hyvin usein kun nousen jostain esim. kyykystä tai istuma-asennosta seisomaan, ponnistan automaattisesti käsilläni alkuvauhdin. Siksi kai penkki- ja kyykkypainot ovat vieläkin lähes samalla tasolla. Ja tietysti yksi selitys on tuo kevyemmän työn sivutuotteena saatu helvetin huono yleiskunto.

Mutta eiköhän siitä lähde. Nyt pystyy jo oikeasti kyykkäämään reidet hapoille kun aikaisemmin homma tökkäsi lähinnä huonoon oloon tai tekniikan pettämiseen.

 

[Raid]

Tuo 4x10 on kyllä tosiaan aivan kidutusta. Itsekin olen tajuttoman heikkojalkainen ja pitkään hinkkasin lyhyitä sarjoja koska pitkät on niin tuskaa. Mutta tuossa pari viikkoa sitten lopulta ajattelin ottaa pirua sarvista ja tuijottaa sitä syvälle silmiin, ja alkaa tekemään tuota G6:sta. Kun aloitin treenaamisen noin viisi kuukautta sitten, kyykkypainot oli luokkaa 30 kiloa, eikä sillä tehty kymppejä (jollei halunnut oksentaa). Nyt nousee oma paino jo muutaman kerran, mutta siirryin pidempään sarjaan kun kroppa tuntuu jo sietävän niitäkin hiukan. Yksi selitys hitaalle kehitykselle on tosin sekin, että sain kyykkytelineet vasta pari kuukautta sitten. En siis aluksi päässyt yli 50 kilolla tekemään.

En oikein ymmärrä miten nuo jalat noin heikot voivat edes olla, kun kuitenkin olen tehnyt fyysistä työtä vuosikausia mm. rakennusalalla. Tosin pari vuotta sitten työ keveni huomattavasti. Ja pistin myös merkille sellaisen asian, että hyvin usein kun nousen jostain esim. kyykystä tai istuma-asennosta seisomaan, ponnistan automaattisesti käsilläni alkuvauhdin. Siksi kai penkki- ja kyykkypainot ovat vieläkin lähes samalla tasolla. Ja tietysti yksi selitys on tuo kevyemmän työn sivutuotteena saatu helvetin huono yleiskunto.

Mutta eiköhän siitä lähde. Nyt pystyy jo oikeasti kyykkäämään reidet hapoille kun aikaisemmin homma tökkäsi lähinnä huonoon oloon tai tekniikan pettämiseen.

Kidutus on kyllä oikea sana. Pumppu hakkaa ihan järjettömästi ja tuntuu että taju lähtee, vaikka painoa tangossa ei ole kuin reilu 50kg. Oikein oottaa aina, että saa kyykyt tehtyä, sen jälkeen on aika voittaja olo ja palkinnoksi tästä heitän aina pussin ruottalaasta huuleen =) Tässä on vielä muitakin pointteja mitä oon miettinyt. Kyykky on mielestäni, siis ainakin itselleni, "uskonasia" ja sietokyvyn mittari. Otetaan esimerkki, vaikkapa joku ojentaja tai hauisliike. Kun hauista tai ojentajaa tekee ja tulee stoppi, niin se stoppi vaan tulee, piste. Ei nouse yhtään toistoa vaikka miten ähisis ja puhisis. Kun taas kyykyssä tehdessä viimeistä kymppiä, valaa itseensä uskoa, että &#%&¤ mä muuten kyykkään viel kaks lisää, eli 12, jotta saa laittaa seuraavan kerran 2,5kg lisää, niin kyl se sieltä nousee, hämärän rajamailla, mutta nousee kuitenkin. Eli ei voimalla, vaan tahdonvoimalla. Tämän jälkeen olo on kyl uskomattoman hieno.

 

[teeshot]

Laitetaas ny tännekin - itse bongasin googlettamalla - kyykky 3 kertaa viikossa - ja sieltä löytyy tän palstan jto:n tekemä 8 viikon peruskausiohjelma kyykylle, ja lisää googlettamalla - case kyykkyohjelma - löytyy super-sets sivuilta sama ohjelma pilkottuna palasiin, tämän tosin huomasin vasta eilen illalla ku olin jo päättänyt ottaa tuon ohjelman käyttöön - tänään aamulla vedinkin jo eka treenin, jotenkin tuntui jäävän vajaaksi kun on tottunut tekeen enemmän ja tein kuitenkin penkin siihen päälle samalla kaavalla - vaikka piti tää yläkroppa rauhoittaa,mutta kuitenkin - mut mennään ny kuitenkin ohjelman mukaan kun viisammat on sen tehneet ja kehuneet.

 

[Ipiäinen]

Kidutus on kyllä oikea sana. Pumppu hakkaa ihan järjettömästi ja tuntuu että taju lähtee, vaikka painoa tangossa ei ole kuin reilu 50kg. Oikein oottaa aina, että saa kyykyt tehtyä, sen jälkeen on aika voittaja olo ja palkinnoksi tästä heitän aina pussin ruottalaasta huuleen =) Tässä on vielä muitakin pointteja mitä oon miettinyt. Kyykky on mielestäni, siis ainakin itselleni, "uskonasia" ja sietokyvyn mittari. Otetaan esimerkki, vaikkapa joku ojentaja tai hauisliike. Kun hauista tai ojentajaa tekee ja tulee stoppi, niin se stoppi vaan tulee, piste. Ei nouse yhtään toistoa vaikka miten ähisis ja puhisis. Kun taas kyykyssä tehdessä viimeistä kymppiä, valaa itseensä uskoa, että &#%&¤ mä muuten kyykkään viel kaks lisää, eli 12, jotta saa laittaa seuraavan kerran 2,5kg lisää, niin kyl se sieltä nousee, hämärän rajamailla, mutta nousee kuitenkin. Eli ei voimalla, vaan tahdonvoimalla. Tämän jälkeen olo on kyl uskomattoman hieno.

Just näin. Kyykky on siitä jännä liike että joka kerta jo etukäteen vituttaa mutta jälkikäteen on kyllä voittajafiilis. Parin vuoden tauon jälkeen olen taas uudestaan aloittanut salilla käymisen ja kyllä se on syönyt miestä huomata miten edellisen treenijakson vähäisetkin jalkavoimat ( silloin kyykkysarjana 4x10x75 kg ) on hukattu laiskottelulla kokonaan ja taas lähdetään 40 kg:sta liikkeelle. Tahdonvoimaa vaatii jaksaa hengästyttää ittensä melkein hengiltä ja katsoa sarjan jälkeen sitä tankoa että voihan v kun ei ole tangossa rautaa yhtään.

 

[Tee-Rex]

Ja ihan varmasti muuten kasvaa jalkalihaksetkin jos pistän kyykyn sarjapainoihin 50 kiloo lisää. Millä lihaksilla se rauta nousee sieltä pohjasta jos ei jaloilla? .

Esimerkiksi perseellä. Kun se dominoi reisiä niin haasteellista on kyykyn saaminen perille reiskoihin.
Mulla on/tulee iso "lätkäperse" alta aikayksikön ja reidet hiipii jossain puuhelmi-säbähiiren tasolla. Vertauskuvallisesti, kummankaan lajin kanssa ei oo mitään tekemistä.

 

[Tee-Rex]

Esimerkiksi perseellä. Kun se dominoi reisiä niin haasteellista on kyykyn saaminen perille reiskoihin.
Mulla on/tulee iso "lätkäperse" alta aikayksikön ja reidet hiipii jossain puuhelmi-säbähiiren tasolla. Vertauskuvallisesti, kummankaan lajin kanssa ei oo mitään tekemistä.

Kerrotaan nyt kuitenkin miten itse olen asiaa selättänyt ja jotain tulostakin tullut, jos vaikka jollekin jotain apua olisi.
-Paljon kuormaa reiskoille. Jalkapäivä saattaa sisältää 5x6-10 kyykkyä ja siinä progressiota painoissa ja sarjapituuksissa. Perään 5x8-12 prässiä ja muutama pitkä 15-20 toiston hakkisarja. Päälle useampi pitkä sarja ojennuksia ja koukistuksia vain rutistamiseen keskittyen.
Hermotus on mulla perseestä, kuormittaminen ja rutistaminen on sitä hieman kehittäneet. Kovat toistot eivät oikein tunnu auttavan ja menevän perille sen perusteella mitä olen kokeillut.
-Lihaskalvot voi myös olla niin kireät että rajoittavat kehittymistä. Omiani olen koittanut urheiluhierojalla runnoa löysemmiksi. Sain tuomion että reiskojen kalvot ovat huomattavan kireät verrattuna mihin tahansa muualle kroppaan ja ettei ole samanlaisia tullut vastaan. Omat taitaa olla peruja nuoruuden kestävyysurheilusta.
Tuohon on auttanut paljon myös rullailu tuollaisella aika rajulla kovahkolla rullalla missä on isoja nappuloita. Tekee kipiää, mutta auttaa.

 

[Archey]

En tiiä pitäskö tää laittaa tuonne tyhmät kysymykset -palstalle mut laitetaan nyt ensin tänne.

Itse kuulun siis myös näihin heikot ja hoikat koivet -tyyppeihin. Olen perehtynyt nyt kuumeisesti tuohon "tuntuma vs. liike" keskusteluun ja mm. Hulkin juttuja lukenut asiasta. Hän siis sanoo että jos aktivaatio / hermotus on heikko jossakin lihaksessa (kuten siis itselläni koivissa ja etenkin pakarassa) ja ne on heikkous, niin niitä pitäs opettaa hermottumaan ensin ihan vaan vaikka ilman painoo "supistamalla", sitten eristävillä liikkeillä pitkähköjä sarjoja, jne jne. Eli tämän logiikan vastaisesti ei ole järkevä kyykätä. Kyykky kasvaa kyykkäämällä (=liike), mutta jalkalihkaset ei kasva (=tuntuma) jos sitä kunnon aktivaatiota ei ole.

Miten tämä kuvio nyt sitten on jos tavoite ei ole sarjapainojen nosto vaan isot jalat? Kannattaako siis hermottaa koipia esim. prässeillä, ojennuksilla, koukistuksilla jne vai kyykätä vaan sitkeesti? Ja miten esim. 2-jakoinen ohjelma (ala-ylä -jako) kannattaisi koipien osalta rakentaa?

Lähdettä mm. täällä n. 9 min kohdalla ja täällä.

Tee ne hermotukset ensin eristävillä liikkeillä ja pienillä painoilla ja kyykyt ja prässit perään.

Nuo hermotusliikeet muuten kannattaa sitten tehdä jaloille lämmittelyn yhteydessä vaikka olisi vain yläkroppa päivä, niin saat hermotettua niita tuplasti enemmän joka viikko, eikä tarvitse uhrata siihen salikäyntien ulkopuolista vapaata aikaa.