Iivili ja Pommi oli siis suivaantuneita, kun Oulussa ja sen lähikunnissa vaivaa "lestamafia". Ois kiva kuulla niistä tilanteista esimerkkejä. Mulla itellä on kokemuksia molemmista "leireistä". Ihan alkuun kerrottakoon, että oon ite tällaisesta suurperheestä (9 lasta) ja toiseksi vanhin. Eli oon saanu lestadiolaisen kasvatuksen ja olinkin 15-vuotiaaksi, kunnes tein oman päätöksen uskonnostani, kun ei kysyntä ja tarjonta kohdannut noinniinkuin kaupallisin termein. Eipä sitä kasvatusta voi kritisoida juurikaan, kun en ole jäävi eikä se muutenkaan huono juttu ole(tarkotan esim arvoja). Esim: harvassa ovat työttömät lestadiolaiset(työmoraali), kaikki käyvät armeijan(iso prossa johtajia), pullamössösukupolvesta ei ole tietoakaan(esim itse tottunut kotitöihin; tiskannu 6-vuotiaasta, tehny lumityöt ym. kaikkea mahdollista ja saadut työ- ja armeijatodistukset kiitettäviä. Yleensäkin lestadiolaiset edustavat kunnollisia ihmisiä, joita tämänkin palstan lukijat selkeästi arvostavat: asevelvollisuus suoritetaan hyvin ja työt hoidetaan(ei Neuvostoliiton työmoraalia;) Ja kasvattajia on aina kaksi, koska parisuhde on avioliitto, eikä eroa tunneta. Minäkin olen saanut suht tiukan kasvatuksen, mutta myös paljon rakkautta ja huolenpitoa, toisin kuin joissain luokkakavereiden eroperheissä. Se, miten olin myös hiukka erilainen koulussa, oli se, että mä kaveerasin tasasesti kaikkien kanssa. Oulun seudulla asuvat tietävät, että tarkoitan just sitä välituntipihojen porukkajakoa, mikä on usein silminnähtävää.
En tiedä yhtään lestadiolaista, joka olisi tuomittu henkirikoksesta. Ryssiä kyllä tapettiin 60 vuotta sitten;) Pari miestä tiedän tuomitun -molemmat talousrikoksista- mutta se on aika pieni prossa jos lasketaan esim 100 000 lestadiolaista ja kaksi talousrikollista tekee jotain kaksi promillen sadasosaa.
Ja kaikkihan tietävät, ettei Suomessa pääse lapsilisillä rikastumaan. Itse olen tuon autokateuden (ne ajelee koko VITUN ISO PERHE jollain VOLVO farmarilla ja tukkii kaupan) ajatellu niin, että koska uskonto on ulkopuolisesta katsoen pelkästään rajoittava(ei tanssita, juoda, ei TV:tä, kotiteattereita jne.) niin siihen autoon voi sitten vähän panostaa. Ei sillä että kaikki ajelis hienoilla autoilla. Tosta muuten tuli mieleen se Sipe Santapukin soololevyn biisi, minkä se teki sen jonkun Tom Lindjotain kanssa missä lauletaan, että "synnit saadaan anteeksi MATERIAN nimessä ja veressä" (kun lestadiolaiset saavat Jeesuksen nimessä ja veressä). Että sellaista piilovittuilua, mitä irvailun kohde ei itse edes kuule, kun radiokanava on eri.
Tosta julkisesta vittuilusta oli tänä syksynä yksi hyvä esimerkki kun Enbuske heitti jossain showssaan jotain "hauskaa" lestadiolaisista ja sai porukan nauramaan. Sehän on sama kuin ilveilisi sokealle!!!
Se mikä sai mut tästä kirjoittamaan on se, että itellä on ilmeisesti jäänyt joku trauma tosta lestadiolaisena/lestadiolaisperheestä tulevana poikana saadusta suhtautumisesta. Eli just se, etten todellakaan sillon kun olin eronnut ko. uskonnosta, kertonu kellekään, että oon ISOSTA perheestä, koska sillä on Oulun seudulla niin selkeen negatiivinen kaiku. Monesti ajattelin sillon teininä, että johtuuko ton ja ton suhtautuminen muhun mun persoonasta vai siitä, että tuun tietynlaisesta perheestä. Ja tää on se juttu, mitä esim. pääkaupunkiseutulaisten on vaikea tajuta. Koska vaikka niitä on PKS:lla tuhansia, ne sulautuu joukkoon, kun Oulussa ja lähíkunnissa on huomattava prosentti lestadiolaisia.
Ja toi oman taustan kertominen on mulla vielä tänä päivänä jostain syystä vaikeaa. En ole sitä kertonut kuin parille kaverille, vaikka kun olen jollekin naisystävälle joskus sanonut, niin se on ollut lähinnä "siistiä" tai eksoottista. Eli se negatiivinen ennakkovaraus puuttuu täällä etelässä. No se nyt on varmaa, että tää kirjottaminen ainakin huojentaa ja keventää mua, kun en mä kuitenkaan mun perhettää oo koskaan hävennyt enkä tule. Siitä kertomisesta on vaan jostain syystä jäänyt joku mörkö. Mulla on viisi rakasta pikkusiskoa ja kolme veljeä ja tuun varmaan olemaan kymmenien lasten eno ja setä, mikä musta tuntuu kyllä hyvältä. On se vaan kevyt kulttuurishokki, kun miettii mun ja jonkun perheensä ainoon lapsen taustoja! Oon tottunut jakamaan pienestä lähtien ja "päässyt" vaihtamaan kakkavaippoja kun olin kotimiehenä 14- vuotiaana
No, mulla on kokemusta lastenhoidosta sit ku saan omia.
Se, mitä tulee kunnalliseen päätöksentekoon ja politiikkaan, niin useimmat lestadiolaisethan äänestävät keskustaa ja antavat tietenkin äänensä tuntemalleen henkilölle, joka sitten voi demokratian puitteissa käyttää valtaansa. Se on demokratiaa siinä missä monen pakkislaisen Halmeen äänestäminenkin. Ja onhan tuo Oulunsalokin MTV3:n kummikunnista ollu mm. siitä esillä, että se on esimerkillisesti hoitanut mm. alihankintoina vanhus- ja päiväkotipalvelut. Ja kunnanjohtaja samoin kuin koulutoimenjohtaja ovat kymmenhenkisten perheiden isiä.
Joskus on tullut mieleen, että tekis mieli kysyä esim mutsilta, että miltä siitä tuntuu se, että sen uskonnon mukaisesti sen oma poika joutuu kuoltuaan helvettiin. Aika rajua...Mutta rankkojen murrosikävuosien jälkeen välit on kyllä tosi hyvät.
Pähkäilin tätä juttua tossa aiemmin illalla kun kiusasin jalkoja salilla ja näin jälkikäteen pitää sanoa, että en ois uskonu, että näin henk. koht. juttua suollan. En tiedä, tuliko kaikki mitä oli mielessä, mut ehkä mä lisään jos tulee korjattavaa. Mutta toivottavasti selvittää vähän muillekin, mistä on kyse. Peace :piis:
