lalli1
VIP
- Liittynyt
- 11.11.2003
- Viestejä
- 485
Back to basics...Kaunis ja suuri kiitos kaikille palautteesta. Toisinaan kun tänne kirjoittelen mietiskelen itsekseni että minkäslaista kuvaa lukijalle jää taas kaikista kommenteistani.
Mua on aina kiinnostanut ihmisen fyysiset ja henkiset ulottuvuudet. Aina liikuntaa harrastaneena on toki tullut ajatelleeksi että mitä tekisin toisin jos harrastaisin jotain muuta tai jos tarvitsen jotain muuta ominaisuutta. Henkinen puoli treeneissä taas usein unohdetaan tai sitä jopa vähätellään. Kuitenkin kaikki treenaaminen on lähtöisin juuri näistä henkisistä resursseista myös.
Filosofoinko...niin ainahan minä. Filosofointi eri asioilla on aina ollut mun pahe.
Tunnettu sananlaskuhan sanoo että hyvin suunnitelu on puoleksi tehty ja ei ole turha tuokaan lause.
Usein ennen treeniä teen pienen mielikuvaharjoittelun...on pieniä tavoitteita joita sitten toteutan mutta sitten harjoituksen aikana annan itselleni mahdollisuuden täydentää sitä resurssien mukaan.....salilta pyrin lähtemään poies niin että tunnen että enempää en olisi pystynyt ja että seuraavana tai seuraavina päivinä harjoitus tuntuu niissä kohdissa joita treenasin.
Palautus vastaavasti niin että lepoa niin riittävästi että olen varmasti valmis uuteen koitokseen. Kaikessa pyrin antamaan 100+ prosenttia.
- harjoitusteho
- ravinnon saanti
- palautuksen pituus
olen jopa aika-ajoin saanut omantunnon tuskia riittämättömästä ravinnon saannista. Pyrin syömään kaiken erittäin pieninä annoksina jopa reilusti pienempinä kuin useat suositukset...vastaavasti syön suht usein...
treenit taas menevät ihan omaa rataansa. Eri lihakset vaativat erilaisen palautuksen...oikeasti ei ole olemassa mitään yksiselitteistä kaavaa...pohkeita olen tällä viikolla treenannut kolmena päivänä taasen selkää kahtena päivänä...käsiä yhtenä...eilen tein tehoiskun pohkeille ja olkapäille (15min).
Nykyään en ajattele niinkään painoja joita nostan vaan pyrin ajattelemaan sitä tunnetta minkä lihakseen saan. Oikeastaan elämäni ensimmäisen kerran bodaan ja vain bodaan. Kisat minä käyn tällä hetkellä vain peilin edessä tutkien onko veistoksen muotoja hakattava kirveellä vai santapaperilla.
Tuonkaltainen säätäminen on aina ollut mulle suuri intohimo...
Vielä mielessä kummittelee toisenlainenkin intohimo...kehittää lihakset jotka rakennetaan omalla painolla tehtävistä harjoituksista...mutta sen aika tulee sitten myöhemmin.
ps. tulihan tästä taas tarina....
Mua on aina kiinnostanut ihmisen fyysiset ja henkiset ulottuvuudet. Aina liikuntaa harrastaneena on toki tullut ajatelleeksi että mitä tekisin toisin jos harrastaisin jotain muuta tai jos tarvitsen jotain muuta ominaisuutta. Henkinen puoli treeneissä taas usein unohdetaan tai sitä jopa vähätellään. Kuitenkin kaikki treenaaminen on lähtöisin juuri näistä henkisistä resursseista myös.
Filosofoinko...niin ainahan minä. Filosofointi eri asioilla on aina ollut mun pahe.
Tunnettu sananlaskuhan sanoo että hyvin suunnitelu on puoleksi tehty ja ei ole turha tuokaan lause.
Usein ennen treeniä teen pienen mielikuvaharjoittelun...on pieniä tavoitteita joita sitten toteutan mutta sitten harjoituksen aikana annan itselleni mahdollisuuden täydentää sitä resurssien mukaan.....salilta pyrin lähtemään poies niin että tunnen että enempää en olisi pystynyt ja että seuraavana tai seuraavina päivinä harjoitus tuntuu niissä kohdissa joita treenasin.
Palautus vastaavasti niin että lepoa niin riittävästi että olen varmasti valmis uuteen koitokseen. Kaikessa pyrin antamaan 100+ prosenttia.
- harjoitusteho
- ravinnon saanti
- palautuksen pituus
olen jopa aika-ajoin saanut omantunnon tuskia riittämättömästä ravinnon saannista. Pyrin syömään kaiken erittäin pieninä annoksina jopa reilusti pienempinä kuin useat suositukset...vastaavasti syön suht usein...
treenit taas menevät ihan omaa rataansa. Eri lihakset vaativat erilaisen palautuksen...oikeasti ei ole olemassa mitään yksiselitteistä kaavaa...pohkeita olen tällä viikolla treenannut kolmena päivänä taasen selkää kahtena päivänä...käsiä yhtenä...eilen tein tehoiskun pohkeille ja olkapäille (15min).
Nykyään en ajattele niinkään painoja joita nostan vaan pyrin ajattelemaan sitä tunnetta minkä lihakseen saan. Oikeastaan elämäni ensimmäisen kerran bodaan ja vain bodaan. Kisat minä käyn tällä hetkellä vain peilin edessä tutkien onko veistoksen muotoja hakattava kirveellä vai santapaperilla.
Tuonkaltainen säätäminen on aina ollut mulle suuri intohimo...
Vielä mielessä kummittelee toisenlainenkin intohimo...kehittää lihakset jotka rakennetaan omalla painolla tehtävistä harjoituksista...mutta sen aika tulee sitten myöhemmin.
ps. tulihan tästä taas tarina....