Jos minäkin kertoisin hammashistoriani, ikää on nyt 23 vuotta:
6. luokalla keulin polkupyörällä ympäri, jonka seurauksena onnistuin telomaan yläetuhampaani ohjaustankoon. Räppäilyn seurauksena yhdestä hampaasta irtosi pala ja 4 yläetuhammasta "kuolivat" eli eivät reagoineet sähköärsykkeeseen, jolla hammaslääkäri niitä testasi. Hampaiden juuret olivat jotenkin vahingoittuneet. Onneksi ne päättivät palata peliin ja tunto palasi 3-6 kuukauden kuluttua hampaasta riippuen takaisin. Oli syytä hymyillä
Seuraavaksi havaittiin, että alahampaiden takimmaiset poskihampaat kasvavat vinoon kohti kieltä. Ei muuta kuin teräsnupit kiinni kyseisiin hampaisiin ja vastaavanlaiset kiinnikkeet ylähampaisiin samaan kohtaan. Näihin nuppeihin virvottiin kuminauha, joka sitten rupesi "vetämään" alahampaita takaisin ruotuun. Sain siis kuminauhaleuan, josta nautin puolisen vuotta (vaihdoin luonnollisesti kuminauhat useamman kerran päivässä).
Tämän jälkeen hammaslääkäri ihmetteli, miksi yksi "raateluhampaistani" ei ollut vielä kasvanut (se toinen niistä vampyyrihampaista). Nooh, röntgeniin vaan ja sieltähän se löytyi - kasvamassa vinossa kitalaessa kohti yläetuhampaita sillä seurauksella, että jos asialle ei mitään tehtäisi niin se tuhoaisi kyseiset hampaat arvatuin seurauksin. Ei muuta kuin hammaskirurgin operoitavaksi. Hammas leikattiin näkyviin ja siihen viritettiin samantyylinen nuppisysteemi kuin yllä mainittu, mutta sillä poikkeuksella, että viereisiin hampaisiin kiinnitettiin kaksi nuppia ja kuminauhat niihin. Uskomatonta mutta totta, hammas palasi samaan riviin muiden ylähampaiden luokse noin puolen vuoden aikana. Tässä vaiheessa kuvittelin ongelmien olevan ohi.
Ja mitä vielä. Minulla oli vääränlainen purenta, joten sain kiinteät raudat ylähampaisiini ryyditettynä niskavedolla (sillä iki-ihanalla kidutuslaitteella, jota tuli käyttää öisin ja siten nukkua aina selällään, koska muuten rautoihin kiinnitetty kaari olisi muistuttanut olemassaolostaan). Telaketjua kiristeltiin oikojalla aina kuukauden välein, jonka jälkeen viikon verran piti syödä takahampailla ja pilkkoa mm. leipä valmiiksi, koska yläetuhampaat olivat niin kipeät, että niillä ei voinut purra. Kiinteää mallia tuli käytettyä vuoden verran, jonka jälkeen se korvattiin kevyemmällä mallilla eli kitalakilevyllä, jota käytin puolisen vuotta. Hoidon loputtua oli taas syytä hymyillä :D
Sain nauttia uudesta purukalustosta 4-5 vuotta, kunnes aloitettuani jatko-opinnot käväisin YTHS:ssä tarkistuttamassa hampaani vuosittaisessa tarkastuksessa. Hammaslääkärillä oli hyviä uutisia: "Yläetuhampaidesi takaosan kiille on kulunut pois, jonka seurauksena alaetuhampaat ovat kuluttaneet niitä. Jos tilannetta ei korjata, eivät hampaasi kestää kauaa". Hyvä, että kävin hammaslääkärissä, koska sen jälkeen sain käydä hieman useammin. Yläetuhampaitteni takaosaan asennettiin ns. Dahlin laite eli eräänlainen purentakisko, jonka seurauksena purtaessa hampaat yhteen poskihampaiden väliin jäi parin, kolmen millin rako. Tarkoituksena oli siis antaa hampaiden kasvaa uudelleen yhteen ja siten luoda yläetuhampaille tilaa. Tämä operaatio vei aikaa noin 1,5 vuotta. Hoidon alussa oli taas hieman hankalaa syödä, koska hampailla ei voinut purra kunnolla, kun ne eivät ottaneet yhteen (pilkoin taas leivän valmiiksi, koska etuhampailla ei saanut purra, jotta Dahlin laite ei irtoaisi). Kun purentakisko poistettiin, piti yläetuhampaita vahvistaa. Niiden takaosaan kiinnitettiin keraamiset kuoret (650 euroa materiaalit) ja muita kuluneita hampaita paikattiin muovilla. Samassa havaittiin, että yksi yläetuhampaista oli kuollut, joten siihen tehtiin juurihoito. Seuraavaksi se ymmärtääkseni revitään irti ja istutetaan takaisin jollakin nastalla, jonka jälkeen hammas päällystetään keraamisella kuorella. Saan siis eräänlaisen biologisen tekohampaan (200 euroa materiaalit).
Kuten arvata saattaa, on ikeniäni revitty useampaan otteeseen, hampaita porattu ja hiottu yms. sekä suuta pidetty auki kauan...
Nyt joku nokittamaan hammaslääkärikokemuksissa (en kuitenkaan väitä, että kokemukseni olisivat suoraan verrannollisia muiden kirjoittajien kokemuksiin).
Olen hyvin tyytyväinen, että Suomessa on kunnallinen hammashoito ainakin lapsille (oikomishoitoni olisi maksanut hunajaa yksityisellä puolella) ja nyt korkeakoulussa ollessani mahdollisuus YTHS:n palveluihin (materiaalit täysihintaisina mutta työstä pitää maksaa nimellinen korvaus per kerta + ylioppilaskuntamaksussa jotain 30 euroa vuosittain). En viitsi edes ajatella, mitä purukalustoni korjauttaminen tulisi maksamaan yksityisellä puolella...
Tulipas tilitettyä, on aivan
olo. Mutta ainakin hymy on kunnossa (Jenkki-smile)
Aion käydä jatkossakin tarkistuttamassa hampaani vuosittain hammaslääkärillä ja suosittelen sitä kaikille muillekin, koska legojen tulisi kuitenkin kestää sinne hautaan asti suussa.