Täällä puolusteltiin useammaltakin taholta tuota rahan antamista koenumeroista. Opitaanko silloin oikeasti asioita vai opitaanko tuottamaan ne vaan halutulla tavalla paperille? Idealistisesti ajateltuna tämä on hyvä esimerkki siitä, miksi täällä yhteiskunnassa juostaan koko ajan vaan rahan perässä. Näköjään se opitaan jo koulussa...suorittamisen kulttuuri kukoistaa ja aina saa palkkioksi rahaa...mihin sitä aitoa oppimista tarvitsee? Teen elämässä vaan ne asiat mistä rahalla palkitaan?
Jossain vaiheessa pitäisi varmasti oppia itsekin ymmärtämään, että opiskelusta ja oppimisesta saattaa olla hyötyä useallakin taholla. Nyt joku varmasti kommentoi, että okei...pienellä rahasummalla on hyvä ohjata hommaa oikeaan suuntaan...no joo...mutta tuntuu kuitenkin, että siitä saattaa tulla monelle tapa, joka johtaa juuri tällaiseen suorittamisen kulttuurriin, jolloin ei olla valmiita tekemään yhtään mitään ellei siitä saa palkkiota...itsenäinen ajattelu tuhoutuu täysin.
Lapsilla motivaatio opiskeluun jää aika tavalla jalkoihin, kun elämässä on paljon muuta kivempaa. Tottakai pitää jotenkin kannustaa, koska tällä hetkellä koulujärjestelmä on sellainen, että on opittava. Ilman, että asiat jää päähän ei selviä sitten myöhemmissä opinnoissa. Toki koulun ideaali (opitaan, koska oppiminen on kivaa) on tosi hieno ajatus, mutta käytännön toteutus tökkii. Opetusryhmät on liian isoja, liian osa opeista vittuuntuneita työhönsä ja oikeastaan ketään ei loppujen lopuksi kiinnosta se, että kokeeko lapsi iloa oppimisesta, kun ainoa, mikä ratkaisee on se todistus, jota varten pitää opiskella jonkun toisen määrittämiä "tärkeitä" asioita koetta varten.
Aidon oppimisen aika on sitten joskus peruskoulun jälkeen. Onneksi aika iso osa porukasta haluaa joku päivä oppia ihan oikeasti erinäisiä asioita ihan itseään varten ja korkeamman asteen koulutuksessakin motivaatiota on riittävästi, että suoriutuu opinnoista. Ihan itseään varten sekin.
Jos vanhemmat ei parempaa motivaattoria keksi niin on se nyt parempi, että joku asia ajaa lapsen yleissivistyksen pariin verrattuna siihen, ettei lasta kiinnosta tipan tippaa.
Muutenkaan en lähtisi tässä asiassa vanhempia syyttelemään, vaan koko systeemiä, joka onnistuu tuhoamaan nuorison oppimisen ilon taidokkaasti peruskoulun aikana. Lähes poikkeuksetta jokainen ekaluokkalainen on aivan innoissaan koulusta ja mitä vanhempaan koululaiseen mennään sitä hiipuneempi se into on kadoten lopulta kokonaan yläasteen tienoolla.
Koulu olisi ihan erilainen paikka, jos sen syvin tavoite olisi oppimisen ilon saavuttaminen.
Ps. Itsekin myönsit tekeväsi työtäsi vain siksi, kun ei parempaakaan ole tarjolla. Sorrut sinäkin siihen suorittamisen kulttuuriin ja rahan perässä juoksemiseen. Se heijastuu aivan varmasti oppilaisiinkin, ettei enää nappaa. Ja sitten pikkuhiljaa ei enää niitäkään nappaa.