Näin on. Ei ollut itku kaukana, eikä ko osaava hieroja edes käyttänyt voimaa. Aika monta ärräpäätä päästelin, sen mitä kivulta pystyin ähkimään. Tuskanhiki valui, koetin vaan keskittyä hengittelemään syvään, että rentoutuisin edes vähän eikä sattuisi ihan niin paljoa. Takareidet olivat myös kielteinen yllätys. Olivat kuin tulessa hieronnassa, vaikka olin kuvitellut niitä huolella venytelleeni ja ajattelin, että kohtalaisen vetreinä olisivat, mut ei sitten. Noista käsittelyistä on vajaa vuosi. Varmaan pitää loppuvuodesta taas varata aikoja, kun tässä ensin saa kunnon reenit käyntiin, eli järkkää jumia lisää reisiinsä. Ehkä olisi syytä murjotuttaa myös yläkroppaansa samalla.
Putkirullailussa reiden sivut olivat muutaman ekan kerran niin pahoina, että ei voinut sitä oikeaa versiota edes tehdä. Muutaman ekan kerran laitoin siis emännän rullailemaan reisien sivuja voimapyörällä ja siinäkin piti pyytää, ettei paina kovin lujaa. Sitten kun kärsi painaa ja emäntä rupesi kitisemään, että raskaaksi käypi ko homma, oli aika ite siirtyä rullan päälle ja sittenkin sattui. Mutta eipä enää.
Yksi pikku kikka on alkuun se, että pistää putken jonkun aerobicalustan tai telttapatjan päälle. Se pehmentää rullailua hieman.
