Finreactorin ylläpitäjille syytteitä

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Jonny
  • Aloitettu Aloitettu
Aikaisemmin tuli harrastettua enemmänkin waretusta. Pääasiassa musiikkia, mutta myös jokunen leffa ja bodivideoita. Nyt haen vain niitä musiikkicd:tä, jotka todella kiinnostaa ja jotka olen ajatellut hankkia. Viime vuosina vain musiikkitarjonta on kasvanut niin suureksi, ettei kaikkia haluamiaan voi millään hankkia aitona, eikä varsinkaan kuuntelematta levyä etukäteen. Mulle cd:n hintaraja on siinä 18 euron paikkeilla, sen enempää en maksa, oli levy miten hyvä tahansa, odotan mieluummin muutaman kuukauden ja ostan sitten alennuksesta. Omalta osaltani voin sanoa, että vaikka olenkin warettanut suht paljon, niin silti suuret yhtiöt eivät ole menettäneet penniäkään takiani. Kaikki hyvät levyt ja leffat olen edelleenkin hankkinut aitona. Voisi sanoa, että on käynyt jopa päinvastoin, kun vastaan on tullut ennen tuntematon bändi, jonka levyjä olen sitten ostanut myöhemmin.

Ilmainen vihje: Yleensähän promolevyt tulevat jakoon ensimmäisinä, monta kuukauttakin ennen julkaisupäivää. No, jos promot olisivat vain osittaisia, eli jokaisesta biisistä olisi suunnilleen puolet ja loppu feidattu pois, niin varmaan siitä saisi jo käsityksen, onko levy hyvä vai huono. Tällaisia promoja saisi sitten ladata vapaasti levy-yhtiön sivuilta. Olisiko hyvä ajatus? Nykyään aika monessa promossa on puheet mukana, mutta taitavat crackkerit osaavat kyllä ne päälle ympätyt puheet häivyttää...
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Varmaan tarkoitettiin sitä, että kauppojen välillä olevasta kilpailusta johtuen hinnat alhaalla, jotta levy ostettaisiin omasta kaupasta? Kauppoihin myyty kovalla hinnalla, mutta kaupat myy eteenpäin pienellä korolla. Eivät siis laita älyttömiä summia ostohinnan päälle, koska silloin levy ostettaisiin muualta.

En ole varma, mutta kävisi järkeen...

Ei välttämättä ihan näinkään. En tiedä miten levyissä on katteet kauppiaalla, vai ottaako se teosto tai sitten levy-yhtiä ne jättikatteet. Mutta jos otetaan esimerkkinä vaikkapa postikortti. Valmistajalle joku kaupassa euron maksava perus postikortti maksaa tyyliin 5 centtiä, valmistuskulut siis. Sitten tietty tulee kuluja kun se toimitetaan kauppaan, toimitetaan telineet ja kaikki muut kulut. No se euron postikortin tukkuhinta on 50 centtiä, eli 50% hinnasta, suurimmat ketjut vetää vielä 25-30% alet tästä tukkuhinnasta ja ne ei tee tasan muuta kun järjestää paikan mihin tavarantoimittaja toimittaa tuotteet ja hakee vielä myymättömät pois ja palauttaa täyden hinnan. Sama käsittääkseni esim. makeisissa, joissa niissäkin törkeä hintakilpailu.

Eli ei se aina ihan niin yksinkertaista ole, että kaikk on halvinta mahdollista. No ehkä jollekin on ja pitääkin olla, mutta TASAN NÄIN EI OLE KULUTTAJAN KANNALTA! Oli sitten kyse levyistä, nallekarkeista, postkorteista tai vaikkapa kortsuista. Joku vetää ne jättikatteet aina välist, tuotteesta riippuu se kuka sen tekee.
 
Ilmainen vihje: Yleensähän promolevyt tulevat jakoon ensimmäisinä, monta kuukauttakin ennen julkaisupäivää. No, jos promot olisivat vain osittaisia, eli jokaisesta biisistä olisi suunnilleen puolet ja loppu feidattu pois, niin varmaan siitä saisi jo käsityksen, onko levy hyvä vai huono. Tällaisia promoja saisi sitten ladata vapaasti levy-yhtiön sivuilta. Olisiko hyvä ajatus? Nykyään aika monessa promossa on puheet mukana, mutta taitavat crackkerit osaavat kyllä ne päälle ympätyt puheet häivyttää...

Tähän liittyvä toinen vihje. Sinne sivuille mistä ne saa ostettua mahdollisuu kuunnella vaikkapa minuutti biisistä ilman että sitä voi ladata. Näin saa varmasti jo käsityksen kannattaako biisi ostaa vai ei. Ei kukaan osta autoakaan "sika säkissä periaattella" vaan koeajaa sen ensin...joskus useamapaankin kertaan. Miksi helvetissä sama ei päde musiikkiin? No ok, kuuleehan radiosta jotakin, mutta yleensä radiossa soi ne 1-2 biisä levyltä x, jotka sitten monesti ovatkin ne ainoat hyvät biisit koko helvetin levyllä. Ehkä alkaisin bändiktin miettimään pitääkö saada levy täyteen biisejä vai myydä sitten pelkästään niitä hyviä...vai levy-yhtiötkö sen määrittelee paljonko pitää tavaraa levyllä olla?
 
Nettipiratismista keskusteltaessa yksi suuri ongelma on se, että tätä ei voi oikein verrata mihinkään aikaisempaan tapaukseen.

Näinhän se menee. Eihän se pikkudiilereidet ratsaaminen saa huumekauppaa vähenemään mihinkään, mutta joku satojen kilojen erän pysäytys rajalla ja koko renkaan paljastaminen jo varmasti vähentään ainakin jonkinverran aineiden leviämistä kadulle. Tässä huumehommassa (käytetään sitä edelleen esimerkkinä) olisi vähän vastaava tilanne se, että alettaisiin niitä yksittäisiä ostajia ratsaamaan ja tutkimaan paljonko on ostettu ja sitten mättämään urakalla sakkoja, varmaan auttaa vitusti itse ongelmaan.

Huumekaupassahan tämä ei juuri toimi näin. Isojen pamppujen kiinni saaminen ei auta, sillä tilalla on aina kymmenen muuta. Ja jos koko rengas paljastuu, kilpaileva ryhmä täyttää paikan nopeasti, sillä kaupassa liikkuvat rahamäärät ovat valtavat. Piratismi eroaa huumekaupasta olennaisesti nykyään siinä, että sitä pyöritetään lähinnä harrastusmielessä, tosin tämäkin on muuttumaan päin, jos ajatellaan vaikkapa piratebayta. Olihan huumausaine-bisneskin aluksi vain hippien omaksi iloksi pyörittämää, kunnes muuttui järjestäytyneen rikollisuuden kulmakiveksi. Itse veikkaan, ettei mene kauaa, ennen kuin alkaa ilmestyä dc++:n kaltaisia palveluita, joista on selkeää rahallista hyötyä ylläpitäjilleen. Molempiin, huumekauppaan ja piratismiin, pätevät samat lait, niin kauan kun on kysyntää, on myös tarjontaa. Monbergin mainitsemat salaiset jakelukanavat ovat ideaaleja tällaiseen toimintaan. Joku oli jo foorumille postannutkin tavasta, jossa annetaan pieni osa kovosta käyttöön, niin ettet koskaan saa tietää mitä siellä on. Käytönnössä siellä ei ole mitään, koska tiedostot on pirstottu eri käyttäjien koneille.

Pelkkä musiikkikaupankin vertaus vapaaseen kilpailuun ontuu, sillä artistin levyn julkaisevalla levy-yhtiöllä on automaattisesti tuotteensa myynnissä monopoli. Mikään kauppa ei voi myydä levyä halvemmalla, sillä sitä saa vain yhdestä paikkaa, yhdeltä levy-yhtiöltä. Tämä aiheuttaa alalle mielestäni vääristymiä, sillä metallicaa ei voi vaihtaa megadeathiin, vaikka tämä olisikin halvempaa. Joku ihmetteli miksi suuret kuuluisuudet purnaavat eniten, ehkä syy on se että he voivat julkaista ihan mitä tahansa, ihan mihin hintaan tahansa, ja silti kaikki fanit ovat jonottamassa julkaisua kauppojen ovilla. Osasyy on varmasti kuitenkin se, että mitä tunnetumpia he ovat, sitä enemmän tavaraa liukuu ohi kassojen. En kuitenkaan ymmärrä ajattelua, jonka mukaan he ovat jo niin rikkaita, etteivät tarvitsisi lisää rahaa. Kellä voi olla tarpeeksi rahaa? :david: No ei vais, mutta tottakai sitä nyt työstään palkkaa haluaa.

Oma veikkaukseni on, että internet lakkaa olemasta, tai muuttuu muodoltaan joksikin paljon konservatiivisemmaksi ilmiöksi, ennen kuin nettipiratismi loppuu. Helppous yhdistettynä edullisuuteen on avain menestykseen. Finreactorin tapauksesta ei voi päätellä oikeastaan mitään tulevasta. Itse toivoisin, että tilannetta saataisiin jotenkin hallittua, jotta piratismi ei pääsisi oikeasti sotkemaan uusien artistien esilletuloa.
 
Tämä ei ole sitten mitään faktatietoa, mutta koulukirjassa oli tällainen kaavio:

"Esimerkki: 21,90 euroa maksavan cd-levyn hinnan muodostuminen (lähde: Ääni- ja kuvatallennetuottajat ry):

Teostomaksu 1,26 €
Valmistus 1,43 €
Markkinointi 1,51 €
Tukkujakelu 1,68 €
Levy-yhtiön osuus 1,70 €
ALV (18,03%) 3,95 €
Artisti/tuottaja-royalty 4,88 €
Vähittäiskaupan osuus 5,48 €"

Lähde: Seija Bergström, Arja Leppänen: Markkinoinnin maailma, s.111, 6.tarkistetty painos.
 
Syyttäjähän voi pyytää vaikka kuinka paljon korvauksia mutta epäilen että mitään suuria summia tekijät joudu maksamaan (kuin esim. jenkeissä).
 
Tähän liittyvä toinen vihje. Sinne sivuille mistä ne saa ostettua mahdollisuu kuunnella vaikkapa minuutti biisistä ilman että sitä voi ladata. Näin saa varmasti jo käsityksen kannattaako biisi ostaa vai ei. Ei kukaan osta autoakaan "sika säkissä periaattella" vaan koeajaa sen ensin...joskus useamapaankin kertaan. Miksi helvetissä sama ei päde musiikkiin? No ok, kuuleehan radiosta jotakin, mutta yleensä radiossa soi ne 1-2 biisä levyltä x, jotka sitten monesti ovatkin ne ainoat hyvät biisit koko helvetin levyllä. Ehkä alkaisin bändiktin miettimään pitääkö saada levy täyteen biisejä vai myydä sitten pelkästään niitä hyviä...vai levy-yhtiötkö sen määrittelee paljonko pitää tavaraa levyllä olla?

Minä ostan aina koko levyn, en yhtä biisiä. Koskaan en ole yhtään singleä ostanut. Kuuntelen Heviä, joten levyt yleensä on alusta loppuun taattua tavaraa :rock:
Ja mieluummin sitten maksan sen 15-18 euroa oikeasta cd:stä kansineen, ku että ostan netistä ne kymmenen biisiä hintaan 1e/biisi ja joita kummiskaan en saa polttaa levylle tai siirtää mp3 soittimeen. Niissä ku tuntuu ne rajoitukset olevan ihan perseestä.

Allofmp3.com tuntus olevan ihan hyvä palvelu. Siellä levyllinen maksaa bitratesta riippuen reilun euron. Sieltä vois kaivella vanhempia levyjä, joita mulla ei jo oo (niitä ei oo paljon, mitä mulla ei oo). ihan uusimpaa hevanderia sieltä ei paljoa löydy, mut jotain kuiteski. Onko jollain kokemusta kyseisestä sivustosta? Tai jotain muuta sivustoa, josta sais ladata heviä kohtuuhintaan ja laillisesti?
 
Nettipiratismista keskusteltaessa yksi suuri ongelma on se, että tätä ei voi oikein verrata mihinkään aikaisempaan tapaukseen.

Piratismi eroaa huumekaupasta olennaisesti nykyään siinä, että sitä pyöritetään lähinnä harrastusmielessä, tosin tämäkin on muuttumaan päin, jos ajatellaan vaikkapa piratebayta.

Mielestäni pitää käsitteinä erottaa piratismi ja waretus. Piratismi on sitä oikeaa ammattimaista rikollista toimintaa, jossa pyörii oikeat rahat (muutenkin kuin asianomistajien mielikuvituksessa), ja ulottuu ohjelmien ja pelien lisäksi lähes kaikelle kaupan alalle, kuten vaatteet elektroniikka jne. Suomessahan ei paljoakaan tätä ongelmaa ole. Kuitenkin tuomioita kyllä löytyy, tapauksia, joissa on vaikka kirppiksellä kaupattu kopioituja cd:itä yms.

Piratismi= kopioidaan ja käytetään tekijänoikeudella suojattua teosta tai brändiä tulonhankkimistarkoitukseen.

waretus= tekijäoikeudella suojatun materiaalin lataaminen ja välittäminen netissä ilmaiseksi.
 
Tämä ei ole sitten mitään faktatietoa, mutta koulukirjassa oli tällainen kaavio:

"Esimerkki: 21,90 euroa maksavan cd-levyn hinnan muodostuminen (lähde: Ääni- ja kuvatallennetuottajat ry):

Teostomaksu 1,26 €
Valmistus 1,43 €
Markkinointi 1,51 €
Tukkujakelu 1,68 €
Levy-yhtiön osuus 1,70 €
ALV (18,03%) 3,95 €
Artisti/tuottaja-royalty 4,88 €
Vähittäiskaupan osuus 5,48 €"

Lähde: Seija Bergström, Arja Leppänen: Markkinoinnin maailma, s.111, 6.tarkistetty painos.

En sinäsnä tuota voi kiistää, koska en löytänyt muita taulukoita, mutta olen usein nähnyt tilastoja, joissa Levy-yhtiön osuus ja artistin osuus on ollut enemmänkin päinvastoin.
 
Ei välttämättä ihan näinkään. En tiedä miten levyissä on katteet kauppiaalla, vai ottaako se teosto tai sitten levy-yhtiä ne jättikatteet. Mutta jos otetaan esimerkkinä vaikkapa postikortti. Valmistajalle joku kaupassa euron maksava perus postikortti maksaa tyyliin 5 centtiä, valmistuskulut siis. Sitten tietty tulee kuluja kun se toimitetaan kauppaan, toimitetaan telineet ja kaikki muut kulut. No se euron postikortin tukkuhinta on 50 centtiä, eli 50% hinnasta, suurimmat ketjut vetää vielä 25-30% alet tästä tukkuhinnasta ja ne ei tee tasan muuta kun järjestää paikan mihin tavarantoimittaja toimittaa tuotteet ja hakee vielä myymättömät pois ja palauttaa täyden hinnan. Sama käsittääkseni esim. makeisissa, joissa niissäkin törkeä hintakilpailu.



Eli ei se aina ihan niin yksinkertaista ole, että kaikk on halvinta mahdollista. No ehkä jollekin on ja pitääkin olla, mutta TASAN NÄIN EI OLE KULUTTAJAN KANNALTA! Oli sitten kyse levyistä, nallekarkeista, postkorteista tai vaikkapa kortsuista. Joku vetää ne jättikatteet aina välist, tuotteesta riippuu se kuka sen tekee.

Ei tietenkään ihan noin, mutta aika usein aika lähelle. Levyjä myydään todella paljon. Jos katteet olisivat suuret, tulisi levynmyynti bisnekseen liikkeitä, jotka myisivät jonkun verran halvemmalla ja asiakkaita tulisi todella paljon. Vain kartelli voisi estää tämän. Niin moni myy levyjä ja on niin paljon ostajia, että näin kävisi varmasti.

Teostomaksu 1,26 €
Valmistus 1,43 €
Markkinointi 1,51 €
Tukkujakelu 1,68 €
Levy-yhtiön osuus 1,70 €
ALV (18,03%) 3,95 €
Artisti/tuottaja-royalty 4,88 €
Vähittäiskaupan osuus 5,48 €"

Tässä näkee sen, että vähittäiskaupan osuus on n. 25%. Kaupoilla on sitten omat kustannuksensa (palkat, vuokrat...), jotka määrittelevät tiukan hinnan. Tiukkaan hintaan lisätä juuri sen verran, että tuote on kilpailukykyinen.
Tuntuu epäuskottavalta, että kate olisi "liian" suuri ja kauppa kävisi silti (eli että kaupalle aiheutuvat kustannukset pystyttäisiin maksamaan ja käteen jäisi vielä paljon ylimääräistä), koska levymyyntiä on ollut pitkään ja se on suuri ala. Ja kun ala on suuri ja ollut pitkään olemassa niin on taipumus, että kysyntä ja tarjonta kohtaavat - hinta määrittyy aika tarkasti...

Totta kai jotkut liikkeet pärjäävät hyvin markkinoinnin ja sijainnin ansiosta (sun muun), mutta keskimääräinen hinta koko Suomessa on varmaan aika tiukka (sillä jotkut pärjäävät ja jotkut eivät, kuten niin usein).

Jos näin ei olisi niin aika moni levymyyjä olisi rikas. Olisi aika helppoa rahaa. Mutta jos puhun pas*** (mikä on hyvin mahdollista) saatan aloittaa isona levyjen myymisen. Pistän liikkeeni hyvälle paikaikalle, otan tavallisen ylihinnoitetunlevyn hinnasta jonkun verran pois, markkinoin liikettäni ja saan hirveästi asiakkaita. Toivottavatsi olen väärässä.:)

Tosiaan en ole varma puhumisistani. Korjatkaa ihmeessä. On vain vaikea ymmärtää miten homma toimisi.

:piis: :piis: :piis: :piis: :piis:

PS. puhun nyt siis vain levynmyyntikaupoista, en muusta levybisneksestä...
 
Ihan mieleenkiinnosta nousisiko rangaistus jos he olisivat perineet maksua jokaisesta kappaleesta/softasta yms.?
 
Eikös rikoksissa yleensä ole aikapaljon painoarvoa sillä, jos se on tehty ansaitsemistarkoituksessa?

Ainakin siinä mielessä, että rikoksella ansaitut rahat menettää valtiolle. Saa nähdä, joutuuko Finreactorin ylläpito lahjoituksilla kerätyt rahat maksamaan valtiolle vielä korvauksia halajavien vahingonkorvausten lisäksi. Olisi aika paska tsägä, jos nekin vielä joutuisivat maksamaan. Onko jollain muuten tietoa, paljonko saivat rahaa lahjoituksena? Muistaakseni sillä Finreactorin palstalla jaettiin ihan tilinumeroa lahjoitusten antamista varten. :D
 
Noniin, turun käräjäoikeus antoi päätöksensä. Saapa nähdä seuraako jatkoa, korvaukset ovat ainakin muikeat..

Turun Sanomat 26.10.2006 sanoi:
Finreactor-jutusta korvauksia ja sakkoja

Turun käräjäoikeus on tuominnut Finreactor-vertaisverkkojutussa 22 henkilöä maksamaan 427 000 euroa korvauksia elokuva-, levy- peli- ja ohjelmistoyhtiöille. Kysymys on Suomen suurimmasta nettipiratismijutusta. Elokuvia, musiikkia, pelejä ja ohjelmia levittäneen Finreactor-vertaisverkon palvelun ylläpidosta syytettiin 32 nuorta miestä. Käyttäjiä Finreactoriin oli rekisteröitynyt noin 10 000. Tuomitut saivat 10-30 päiväsakon suuruiset rangaistukset. Kymmenen syytetyn osalta syyte hylättiin.
 
Noniin, turun käräjäoikeus antoi päätöksensä. Saapa nähdä seuraako jatkoa, korvaukset ovat ainakin muikeat..

Hoh, hyvät rapsut tuli porukalle. Tässä vaiheessa vois taas esittää sen klassisen kysymyksen: Vituttaako?

Kannattiko ylläpitää:
[ ] Kannatti
[X] Ei kannattanut
 
Hoh, hyvät rapsut tuli porukalle. Tässä vaiheessa vois taas esittää sen klassisen kysymyksen: Vituttaako?

Kannattiko ylläpitää:
[ ] Kannatti
[X] Ei kannattanut

Itse asiassa 22 sai rapsut, 10 vapautettiin. 22:sta osa tuomittiin alkuperäisestä syytteestä, loppujen tuomio tuli avunannosta.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Ylös Bottom