"Fiksu" treeni vs kova treeni

[kierojalka]

Kai se on joku positiivinen asennevamma, et on pakko olla joka päivä häsäämässä jotain salilla. Oon useesti lukenu erityisesti jto:n juttuja ja saanu sellasen kuvan, et enemmän ei aina oo parempi. Kuitenkin vuosi toisen jälkeen tulee paukutettua ihan päinvastaisesti. Mulla ei toisaalta oo mitään erityisiä tavoitteita, vaan tuo on nimenomaan harrastus ja usein se juttu, joka tekee välillä aika kurjasta arkipäivästä siedettävän. Henkiseltä kantilta on kiva vetää liian kovaa omaan kehitystasoon nähden, mut toisaalta samalta kantilta ois myös kiva kehittyä.

Oon nyt ollut muutaman kuukauden laihiksella (ihan perus kesäkaljojen karistelua vaan, ei tosiaan mikään oikee kiristely), töissä ja vapaa-ajalla on riittänyt muita kiireitä, joten en oo ehtinyt treenaamaan niin paljoa kuin yleensä. No, miinuksilla ja yksjakosella ja kaksjakosta vuorottelemalla voimatasot on menny vähän eteenpäin ja painokin pudonnut tässä samalla. Kesällä treenasin enemmän ja söin helvetisti enemmän, mut tulosta ei tullut. No, ehkä jokunen gramma lihasmassaa tarttu vatsamakkaroiden allekin.

Tää pistää taas miettimään, et onko tärkeempää saada sitä henkistä tyydytystä noista kovemmista ja useammin tapahtuvista treeneistä vai käydä harvemmin ja tehdä asiat omalle tasolle sopivalla tavalla ja nauttia sit työn tuloksista? Voishan sitä treenata usein, kovaa ja fiksusti, mut sit menee sisällöt liian vaikeeks tälle noviisille :D

 

[jto]

tähän joskus törmään eli se treenaaminen ja sen tunne on jopa tärkeempää kuin itse kehitys. semmosia treenejä mua on pyydetty suunnitteleen myös. rankkoja ja raskaita yksittäisiä treenejä crossfitin wod-tyyliin on äärimmäisen helppo suunnitella, mutta progressiivisen harjoittelun kanssa niillä harvemmin on tekemistä. en yleensä tollasiin nimmariani laita.

no... onhan se treeni myös monille henkinen pakopaikka ja ei voida väheksyä niitä juttuja myöskään. kukin tyylillään ja tavoitteiden mukaan. tällöin kuitenki pitää itellekki selventää mitä siltä treeniltä haluaa.

jos se suunnittelu on liian haastavaa, mä teen sitä työkseni. tervetuloa kelkkaan vaan.

 

[carcayu]

nojuu mutta ajatuksellisesti säilyttäminen on vähän erikoinen tavoite aina, kun puhutaan mistä tahansa harjoittelusta. sun ikä on?

Lieneekä meillä ero semantiikassa? Jos puhutaan kuntoilusta eikä harjoittelusta niin nähdäkseni Suomi on täynnä ihmisiä, jotka kuntoilevat ilman konkreettista tavoitetta. Ymmärrän kyllä hyvin, että pt:n näkökulmasta tämä on harvinaista, koska meikäläiset ei kaipaa valmennusapua. Mulla on ikää 40v.

 

[jto]

varmaan on. kirjoitettu sana on liian avointa tulkinnalle ilman sen seittemää hymiöö. lähinnä jos on olemassa mikä tahansa tavoite, vaikka sitten se hyvä mieli, se punttitouhu on kyseistä tavoitetta varten "harjoittelua". siksi on mun mielestä hieman erikoista, että sen treenin tavoite ois "vain" ylläpitää, eikä jollain muotoa kehittyä.

40v on kyllä vielä junnuosastoa, ei huolta. en ihan saanu koppia miksei sun ikäselle olis apua valmennuspuolelta. mä oon tehny tätä yli 25v ja mulla on paljon sua vanhempia asiakkaita, joilla on selkee halu kehittyä mikä se tavoite kullakin sitten on. osa kilpailee osa ei tai lähinnä ittensä kanssa. itekin olen 47v ja omassa lajissani edelleen kehityn.

 

[carcayu]

40v on kyllä vielä junnuosastoa, ei huolta. en ihan saanu koppia miksei sun ikäselle olis apua valmennuspuolelta.

No, olen käyttänyt 10 vuotta elämäni fyysistä prime-timeä (18-28) saavuttaakseni mahdollisimman hyvän tuloksen 800 metrin juoksussa. Opiskelijana pystyin keskittymään 4 pvä viikossa pelkkään treenaamiseen, käymään kerran talvessa 2 vko etelässä ja yhden talven vietin Espanjassa vaihto-opiskelun varjolla. Ennätykseni syntyi seuraavana kesänä. Minulla oli matkanvarrella ihan päteviä valmentajia, joiden suojatit ovat napsineet SM-mitaleja ja maajoukkue-edustuksia. En suoraan sanottuna usko, että pystyisit valmentamaan mua uuteen ennätykseen näillä aamuilla, vaikka minua kiinnostaisi satsata projektiin sen 15h viikossa ja kaikki lomat. Sen kyllä uskon, että pystyt valmentamaan minua menestyksellä kohti tavoitteita, jotka näet itse mielekkäinä. Tämä ei kuitenkaan ole se mitä minä haluan, koska omat kehitystavoitteeni ovat nyt henkisellä puolella. Metsästysammunta on ainoa urheilulaji, jossa kehittyminen kiinnostaisi tällä haavaa, mutta en ole ehtinyt panostaa siihenkään kovin montaa tuntia.
Tässä muuten voisin heittää haasteen sinulle takaisin valmentajana kehittymisen taidossa. Olen kerran elämässäni käyttänyt pt:n palveluita. Toivuin samaan aikaan pahasta loukkaantumisesta ja erosta, kun menin salille vääntämään punttia. Ykköstavoite oli saada rutiinia elämään ja kakkostavoite saada pillua. Asetin siis salitreenin tavoitteeksi muokata kroppaa siten, että esiintyisin edukseni yökerhoissa.
En ollut koskaan aikaisemmin bodannut, joten menin salini pt:n puheille. Kaveri väkästeli ohjelman ja rupesi sitten tuputtamaan spinningiä, koska "pitäähän sitä olla jotain aeroobistakin." Yritin selittää, ettei kuntopyöräily kiinnosta minua yhtään, mutta pt ei kuunnellut. Tämän takia en enää ostanut tyypin palveluita. Näin jälkikäteen sanoisin, että pätevä pt olisi voinut tarjota minulle spinningiä, koska siellä näkee naisia ja opastanut miten kannattaa avata juttelua naapuripyörää polkevan mimmin kanssa. Vielä parempi jos olisi suositellut hevosratsastusta tai paritanssia, jotka olivat tavoitteisiini erinomaisesti sopiva tapa liikkua. Kaveri kuitenkin yritti tuputtaa minulle omia tavoitteitaan, joita en sitten ostanut. Tämän sanottuani, jos pystyt valmentamaan minusta paremman ihmisen niin olen kiinnostunut.

 

[jto]

varsin hersyvä vastaus! kiitos siitä.

haasteeseen vastaan, että motivaatio on ainoa mikä pätee. tehdään sitten sitä pesänmetsästystä tai naruhyppelyä tai maastavetoa. tässä olis ollu sillä sun pt:llä iso tila miettiä sitä sun tilannetta hieman aidommin ja läheisemmin.

mä en ite valmenna ihmisiä omia mielihalujani tavoitellen, enkä mieti että "mikäs ois mielekästä tai riittävää mun mielestä". se asiakkaan tavoite on se juttu tai ainakin se suunta sitä kohti pitäs pysyy suht oikeena. jos joku haluaa vetää 400kg maasta vuoden sisällä ja enkka on 100kg, pitää pysyä jälkimmäisessä.

800m on kieltämättä lajina semmonen, että paras herkkyyskausi SE-tason suoritteille alkaa olemaan aika usealla 40v hepulla takanapäin.

lähinnä aattelinkin sun kohdalla, että se tavoite siinä mainitsemassas voimaharjoittelussa olis nimenomaan kehittyä eikä pysyä paikallaan. varmaan hieman tulkintaeroja meillä. tuskin sä siellä samoja painoja koko ajan nostelet (?).

kohtuudella on itellä kokemusta omasta elämästä jo ja muiden ihmisten kanssa työnteosta. samoin siitä henkisen puolen vaikutuksesta urheiluun ja oikeeseen elämään, että paljon on tullut ratkottua asiakkaidenkin sielunelämän, parisuhteiden ja työstressien aiheuttamia pulmia.

osaltaan noi psyykkiset seikat kuuluu myös mun valmennuspalveluihin ja joissakin se puoli voi painottua paljonkin. esimerkkinä vaikka ammattisotilaiden valmennus.

se pystynkö mä tekemään kenestäkään parempaa ihmistä on sitten niin kaunis ajatus, että pelkkä ajatus mokomasta riittäis tekemään kenestä tahansa nöyremmän.

 

[SivariKing]

kyllä treenaamiseksi lasketaan kaikki, mikä tähtää kehittymiseen asiassa tai toisessa. ei sen kisaamiseen tartte liittyä.

aika paljon mulla on asiakkaita, jotka on treenanneet vuosia ja vuosia ja kehitystä on tullut juu, muttei oikeestaan suhteessa efforttiin.

sit ku sitä tekemistä tarkkaillaan hieman uudella tavalla tuleekin huomattua, että se oma tekeminen on ollu hyvinkin kaavoihin kangistunutta, vaikka on olettanut muuntelevansa sitä paljonkin. tää on sit sitä mun työsarkaa.

Okei, tämä on varmasti totta, että ihminen alitajuisesti alkaa mennä saman kaavan mukaan salilla, ja varmaan elämässä muutenkin. Hassu juttu, itsellä parhaat kehityspyrähdykset voiman suhteen ovat aina tulleet äärimmäisen kaavamaisilla ja yksinkertaisilla ohjelmilla tyyliin starting strength, 5x5 tai texas method. Noita ohjemia ei vaan pidemmän päälle pysty tekemään, koska viikoittainen työmäärä nousee niin jyrkässä suhteessa, että kroppa ei ainakaan mulla pysy perässä. Tän vuoden oonkin sitten treenannut ilman mitään kaavaa, ainoana tavoitteena se fiilis, mikä yksittäisistä treeneistä tulee. Tämä on vähän ristiriitainen juttu, toisaalta se antaa mulle vapauden mennä päivän fiiliksen mukaan, ja mukautua vaihteleviin tilanteisiin. Riskinä on sitten ajautua tekemään koko ajan vaan sitä, mistä itse tykkää vs sitä, mikä antaisi parhaan vasteen kehittymiselle. Toisaalta mulla on kuitenkin mielessä "runko", jonka mukaan menen, ja josta sitten poikkean, jos silä tuntuu.

Oikeastaan ainoa tavoite tällä hetkellä on saada leukoja kehitettyä. Mave olisi toinen, mutta oman kokemuksen perusteella maven kehittäminen vaatii itsellä ihan helvetin paljon takakyykkäämistä, jotta saa perseen, lantion ja alaselän siihen kuntoon, jotta ne ylipäätänsä kestäisivät raskasta mavetusta ilman, että nikamat lentää hanurista ulos. Ja takakyykky liikkeenä on niin raskas ja epämukava, että sen tekeminen v******a liikaa. Etukyykky ei ole mulla korreloinut vedon kanssa ollenkaan, vaikka etarissa sarjapainot ovat nouseet vuoden aikana sen 30kg, 120kgx4 - 150kgx3.

 

[beginner]

Aika yllättävää, kun viime aikoina on puhuttu paljon lihaskuntoharjoittelun merkityksestä ikääntyvän ihmisen toimintakyvyn säilyttämisessä. Toisaalta mun maailmassa treenaaminen ilman kehitystä on ihan arkipäivää. Osa mun vanhoista kilpakumppaneista jatkaa edelleen lajin parissa, mutta kaikille lienee selvää, että enkat on tehty yli kymmenen vuotta sitten ja nyt kisataan ikämiessarjoissa siitä, kuka taantuu vähiten. :D

Miten sä näet tuon ylläpitävän treenin pitkässä juoksussa? Jos vaikka mietitään fyysisesti kovatakuntoista 50-vuotiasta, niin oletatko että tuosta on kunnon suhteen jyrkempi alamäki kohti kuolemaa ja lopputulema vaikka 70-vuotiaana saattaa hyvinkin olla sama kuin "ylläpitävää" treeniä harrastaneella, 50-vuotiaana huonommassa kunnossa olleella? Vai priorisoitko pitkän aikavälin ylläpidon nimenomaan ottamalla varman päälle loukkaantumisten välttämisessä ja täten välttelet nostamasta entistä isompia kuormia?

Muuan painonnostovalmentaja sanoi, että ylläpitävää treeniä ei ole olemassakaan, aina menee joko eteen- tai taaksepäin. Itse näen tuon vähän kärjistettynä, mutta ei varmaan kaukaa hae kun pitkällä aikavälillä katsellaan.

 

[jto]

sillon siellä vedossa on joku muu stoppikohta kuin etarilla autettava. pukkivetoja oot tehny?

 

[kierojalka]

jos se suunnittelu on liian haastavaa, mä teen sitä työkseni. tervetuloa kelkkaan vaan.

Tätä on mietitty monesti. Oon lahjattoman harjoittelijan lisäksi myös köyhä :D

@Mike mielipide kiinnostais. Muistaakseni mies on aika jyrkästi kaikkea "puolitehoilla" tehtyä jumppaa vastaan. Yleisesti aiheeseen siis, ei valmennusapuihin.

 

[carcayu]

Miten sä näet tuon ylläpitävän treenin pitkässä juoksussa?

Asian voisi ilmaista ehkä siten, että pyrin ylläpitämään hyvää elämänlaatua. Tähän kuuluu fyysinen harjoittelu, koska elämäni on muuten fyysisesti passiivista. Jos olisin metsuri niin en kävisi salilla ollenkaan. Anima sana in corpore sano jne... Kun loukkaannuin kolmekymppisenä, kävin fyssarilla ja se kehui mun lihaskuntoa, kun pystyin vaivatta painumaan syväkyykkyyn ja siitä ylös. Tajusin silloin, ettei noinkaan simppeli suoritus ole vissiin itsestäänselvyys. Niinpä koen tarvetta harjoittaa kehoani siten, että pystyn samaan vielä 20 vuoden päästä.
En välttele progressiota pitkässä juoksussa, mutta 4-5 kk kesätauko puntista tiputtaa suorituskyvyn ihan selvästi. Talvella teen progressiivista podailua 7-8 kk pitäen toistot 6-15 välillä, palautukset lyhkäisinä, kokonaistreenin tunnissa. Salillakäynti on semmonen in-äh-puh-out pyörähdys 2-3krt viikossa. En myöskään testaile ykkösiä missään liikkeessä tai stressaa jos jää joku viikko välistä kokonaan. Leuanveto on yksi suosikkini ja siinä testasin toistoja viime keväänä. Vedin 19 ja olen ihan tyytyväinen. Nyt ei mene noin montaa ja jos en treenaa niin 60v en varmaan saa ainuttakaan. Tavoitteena on vetää joka kevät tuo sama määrä niin pitkään, kuin mahdollista. Ehkä tämä tosiaan on kovin erikoinen treenifilosofia? En käy missään mörkösalilla ja minusta näyttää, että salillani aika moni tekee tuota samaa. Voihan se tietysti olla, että ovat kauheassa kehityskiidossa, mutta en vaan sivusta pysty sitä näkemään?

 

[SivariKing]

sillon siellä vedossa on joku muu stoppikohta kuin etarilla autettava. pukkivetoja oot tehny?

En ole koskaan tehnyt räkki- tai pukkivetoja. Lähinnä ne ovat pelottaneet mahdollisten rautamäärien takia, kun alaselän kanssa on ollut kaikenlaista kremppaa vuosien aikana. Mä en oikeasti tiedä, mikä se vedon heikko kohta on. Pari kokeneempaa jannua oli sitä mieltä, että heikkous on yläselässä, jos ryhti ei meinaa pysyä ja hartiat painuvat kasaan. Mun omasta mielestä taas se yläselkä saakin roikkua "löysempänä" kuin esim. rivessä, koska se parantaa välityksiä ja lyhentää nostomatkaa. Kaipa se avainjuttu tossa on, että selän asento ei muutu noston aikana, eli jos yläselkä on vähän mutkalla vedon alussa, niin ainakaan se ei saisi enää sen enempää "taipua" noston edetessä, jotta välilevyihin tuleva paine ei kasvaisi dramaattisesti. Niin, ja siis alaselkä tietenkin aina suorana ja tiukkana.

Noi pukkivedot saattaisivat olla hyvä idea, ainakin ylikuormituksena. Kerta vedon sarjapainot jumittaneet noin kauan, niin ehkä noi yliraudat antaisivat kropalle syyn herätä. Kiitos vastauksesta!

 

[carcayu]

osaltaan noi psyykkiset seikat kuuluu myös mun valmennuspalveluihin ja joissakin se puoli voi painottua paljonkin. esimerkkinä vaikka ammattisotilaiden valmennus.

Tälle tulee toivottavasti jonain päivänä tarvetta. Tällä hetkellä ainoa urheilulaji, jossa kiinnostaa kehittyä on ammunta. Minua ei häritse se, etten pysty nostamaan 200 kg maasta, mutta se ottaa pattiin, etten saa tehtyä puhdasta kierrosta trapissa. Tällä hetkellä ei ole aikaa keskittyä projektiin, mutta jonain päivänä otan tavoitteeksi ampua putkeen kaksi (2) puhdasta kierrosta metsästys-trapissa. Sitten hankin ammuntasimulaattorin ja merikontillisen paukkuja sekä tilaan sinulta henkistä valmennusta, ettei käy niinkuin kävi Kemppaiselle Ateenan olympialaisten skeet finaalissa.

 

[jto]

heheee hyvä ajatus ja loistava suunnitelma! suomi tarvii mitaleja!!

sivariking: ei niillä itteensä riko. pidät sarjat hallussa eli varaa saa jäädä. paras apuliike vedolle noi selkeesti on. yläselkä saa pyöristyä mutta alaselkä ei.

 

[teque]

tähän joskus törmään eli se treenaaminen ja sen tunne on jopa tärkeempää kuin itse kehitys. semmosia treenejä mua on pyydetty suunnitteleen myös. rankkoja ja raskaita yksittäisiä treenejä crossfitin wod-tyyliin on äärimmäisen helppo suunnitella, mutta progressiivisen harjoittelun kanssa niillä harvemmin on tekemistä. en yleensä tollasiin nimmariani laita.

no... onhan se treeni myös monille henkinen pakopaikka ja ei voida väheksyä niitä juttuja myöskään. kukin tyylillään ja tavoitteiden mukaan. tällöin kuitenki pitää itellekki selventää mitä siltä treeniltä haluaa.

jos se suunnittelu on liian haastavaa, mä teen sitä työkseni. tervetuloa kelkkaan vaan.

Onnistuuko valmennus etänä vai miten käytännössä hoidat hommat? Itsellä 5v. Toivotonta räpellystä takana ja monia loukkaantumisia. Nyt viimeinen vuosi mennyt voimaa hakien mutta selkeästi treenin pitäisi löytää ammattitaitoa. Asun siin Pohjanmaalla

 

[jto]

laitahan mailia. osote tossa alla.

 

[Kisumisu]

Nuorena harrastin lihasten kasvattamiseen tähtäävää saliharjoittelua. Minulla oli ohjelmat ja vihko ja suunnitelmat. Jossain vaiheessa luovuin suunnittelusta ja tein aina sitä lihasryhmää mikä kulloinkin ei ollut kipeänä. Kas kummaa homma sujui ihan yhtä lailla. Toki minulla oli liikepankki ja treenivariaatioita päässä, mutta niillä toistoilla ja painoilla ollutkaan mitään merkitystä, kun tein vain sen mitä jaksoin. Ihan yhtä hyvin kehityin ja olin tyytyväinen itseeni.

Nyt veteraani-ikäisenä teen samaa voimaharjoittelussa, mutta se ei toimikaan. Olen tukottanut itseni aina tuhannen juntturaan, kun tekee mieli yrittää aina vaan uudelleen jos pummaan, ja jos kulkee hyvin, on vaikea lopettaa ajoissa kun menee niin hyvin. Pitäisi saada malttia ja järkeä ja pysyä suunnitelmassa. Kropan tuntemuksiin en voi luottaa kun hermostokin ilmoittelee vasta jälkikäteen. Lyhyistä suorituksista ei väsy samalla tavalla kuin bodauksesta. Teoriassa tiedän mitä treeniä kroppa kestää, mutta käytännössä järki jättää. Se mikä toimii kestävyyspuolella ei toimi silloin kun kehitetään räjähtävyyttä.

Mitään ennätyskehitystä ei synny, mutta kroppa pysyy kuitenkin liikunnallisen näköisenä.

Kehittyminen on minulla ja monella muulla sitä, että tulee joku loukkaantuminen (ei välttämättä salilla väärin treenaamisesta, vaan missä tahansa liikunnassa tai elämässä muuten) ja sitten siitä loukkaantumisesta yritetään kehittyä vanhalle tasolle kunnes taas ollaan lähellä, ja sitten tulee jotain paskaa niskaan ja ei kun alusta.

 

[jto]

joskus se tiukka suunnitelma ei riitä. tai sitten sen pitää olla sellanen, että mahdollistaa päiväkohtaista modailua. kyllä kehitystä silti pitäs tulla. ellei tuu ohjelma ei oo oikee.

 

[Kisumisu]

Omalla kohdalla tarkoitin että pitäisi alkaa noudattaa ohjelmaa, jossa on malttia sisäänrakennettuna, eikä mennä fiiliksen mukaan, kun tiedän että kehon kuuntelu treenin lomassa johtaa vain siihen että tulee tehtyä liikaa, ja sitten palautuminen vie kohtuuttoman paljon aikaa. Keho kertoo vasta jälkijunassa että olisi kannattanut tehdä fiksummin.

 

[Kisumisu]

Ja toisaalta pitää ymmärtää luovuttaa suunnitelmasta ja tehdä jotain muuta silloin kun ei kulje. Olen huomannut että se "ei huvita ja vituttaa" -fiilis johtuu usein univelasta, huonosta syömisestä yms., eikä silloin tekniikkaa vaativista harjoitteista tule lasta eikä paskaa, vaikka miten päätä hakkaa seinään. Sitten pitäisi vain malttaa vaihtaa suunnitelmat lennossa johonkin yksinkertaiseen, jopa kevyeen keppijumppaan tarvittaessa.