Vähän kaksijakoiset fiilikset. Grafiikat on mun silmille ihan buenot enkä ymmärrä miksi jotkut hifistelijät jaksaa niistä valittaa. Myöskään nykimistä ei mun silmät huomaa ja taloihin mennessä tuleva latausruutukin on ihan se ja sama vaikka witcherissä parempaan tottuikin. Myös maailma ja aseet nappaa jopa enemmän kun Witcherin miekan heiluttelu ja keskiaika.
Mikä sitten mättää on se elävän maailman hengen puute. Siinä missä Witcherissä oli osa maailmaa, ihmiset oli persoonallisia on Fallout aivan helvetin sieluton. Dialogi valinnat ja ääninäyttely on hikiseen välttävää. Minkäänlaista emotionaalista kokemusta tästä on turha hakea. Siinä missä Cirin kohtaaminen Witcherissä tai vaikka karanteeni part2 MGS:ssä oli helvetin hienoja elokuvallisia kohtauksia on fallout aika tyhjän tuntuinen. Jotenkin se alku kohtaus jäädytyksessäkin oli aika huonosti toteutettu. Toki nää on kaikki sellasia asioita joita osasi Falloutilta odottaa, ja se tärkein ominaisuus oli nimenomaan se avoimen maailman tutkiminen, mutta kyllä Witcherin ja miksei tunteellisen joskin täysin erilaisen pelin Last of usin jälkeen odotin tarinalta ja ainakin dialogilta enemmän.
Jää vuodenpeli vertailussa reilusti Witcherin ja jopa MGS:n taakse, mutta kyllähän tätä toki mielellään tutkiskelee. Kai sitä oli kovan pelivuoden jälkeen odotukset liian korkealla.
En vain oikein päässyt tuon pip-boyn jäljille, että mitä sillä nyt voi oikeastaan tehdä :D Tietääpähän ainakin miten tulevana viikonloppuna aikansa viettää