- Liittynyt
- 9.10.2006
- Viestejä
- 52
Ihmiset ovat kautta aikojen (jo ennen kristinuskoa) uskoneet eri jumaliin. Aluksi pidettiin lukuisia jumalia (polyteismi) ja nykyään on enemmän vallalla yhteen jumalaan uskominen (monoteismi). Miksi siis on eri uskontoja ja näillä eri jumalat, jos esimerkiksi kristityt sanovat oman jumalansa luoneen kaiken? Mikä uskonto on oikeassa ja mitkä ovat huijausta? Jossain Afrikan sademetsissä palvotaan jumalia, joista täällä ei tiedetäkään. Mitä jos heidän jumalansa ovat niitä oikeita?
Ihminen on ajatteleva eläin ja siitä johtuen ihminen vaivaa päätään turhillakin asioilla. Ihmisellä on tarve selittää ja perustella olemassaoloaan jotenkin, vaikka olemassaololle ei todellisuudessa olisi sen kummempaa syytä kuin muillakaan maan asukeilla. Muut maan asukit eivät vain moisella asialla vaivaa päätään, vaan keskittyvät olennaiseen: suvun jatkamiseen ja hengissä pysymiseen.
Toisaalta ihmisellä on taipumus uskoa siihen, että on jokin hallitseva voima, joka on kaiken yläpuolella. On vaikea hyväksyä sitä, että asioita (hyviä ja huonoja) tapahtuu satunnaisesti eikä niille voi mitään. On myös vaikea tunnustaa itselleen, että asia ei ole minkään korkeamman voiman kädessä, vaan se on itsestä kiinni.
Uskontojen hyvä puoli on siinä, että ihmisille annetaan toivoa ja yritetään antaa olemassaololle jokin tarkoitus. Monen ihmisen olisi vaikea hyväksyä sellainen väite, että meidän olemassaololla ei ole mitään tarkoitusta, eli että me vain elämme oman hetkemme ja sitten se on ohi.
Kuolema onkin yksi asia, johon ihminen hakee vastausta "korkeammalta taholta". Aika ankeaa on ajatella, että on kuoleman koittaessa elämä vain loppuu. On paljon helpompaa ajatella, että sen jälkeen tulee jotain parempaa. Muilla eläimillä tätäkään ongelmaa ei ole, koska moisella asialla ei vaivata päätä.
Ihminen on ajatteleva eläin ja siitä johtuen ihminen vaivaa päätään turhillakin asioilla. Ihmisellä on tarve selittää ja perustella olemassaoloaan jotenkin, vaikka olemassaololle ei todellisuudessa olisi sen kummempaa syytä kuin muillakaan maan asukeilla. Muut maan asukit eivät vain moisella asialla vaivaa päätään, vaan keskittyvät olennaiseen: suvun jatkamiseen ja hengissä pysymiseen.
Toisaalta ihmisellä on taipumus uskoa siihen, että on jokin hallitseva voima, joka on kaiken yläpuolella. On vaikea hyväksyä sitä, että asioita (hyviä ja huonoja) tapahtuu satunnaisesti eikä niille voi mitään. On myös vaikea tunnustaa itselleen, että asia ei ole minkään korkeamman voiman kädessä, vaan se on itsestä kiinni.
Uskontojen hyvä puoli on siinä, että ihmisille annetaan toivoa ja yritetään antaa olemassaololle jokin tarkoitus. Monen ihmisen olisi vaikea hyväksyä sellainen väite, että meidän olemassaololla ei ole mitään tarkoitusta, eli että me vain elämme oman hetkemme ja sitten se on ohi.
Kuolema onkin yksi asia, johon ihminen hakee vastausta "korkeammalta taholta". Aika ankeaa on ajatella, että on kuoleman koittaessa elämä vain loppuu. On paljon helpompaa ajatella, että sen jälkeen tulee jotain parempaa. Muilla eläimillä tätäkään ongelmaa ei ole, koska moisella asialla ei vaivata päätä.