Raamattuhan on muuttunut aikojen saatossa - ihan niin kuin sen pitääkin. Raamattuhan on kokoelma vertauskuvallisia ohjeita elämään (ns. kristillinen moraali). Niiden lukeminen ja noudattaminen kirjaimellisesti on, no, kuin piru lukisi raamattua.
En ole itse uskovainen. Jos olisin, uskoisin todennäköisesti, että jumala on juurikin se taustavoima joka asioihin vaikuttaisi makromittakaavassa, eikä niinkään yksityiskohtiin mikromittakaavassa.
Ajatelkaa itseänne keittämässä sapuskaa. Se bakteeri joka siellä ruuassa on huomannut olevansa, toteaa että ilmanvirta osuu sen kotiplaneettaan (ruuanpalanen), kun palanen putoaa paistinpannulle. Aiheuttiko ihminen sen ilmanvirran, vai johtuiko se vain palan putoamisesta? Seuraavaksi se alkaa kuumenemaan. Aiheuttiko ihminen sen kuumenemisen, vai olisiko se sittenkin paistinpannu, joka alla olevan vastuksen lämpenemisen johdosta, lämpösiirtymän seurauksena kuumenee? Ja vastus kuumenee tietysti, koska siihen tulee sähköä - ei se ihminen sitä sähköäkään siihen taikonut, vaan se tuotetaan voimalassa - ja niin edelleen. Eli, vaikka ihminen tilanteen - bakteeripoloisen kotiplaneetan käristymisen asumiskelvottomaksi - aiheuttikin, tapahtui se niin suuressa makromittakaavassa, ettei bakteeri siitä voisi mitenkään olla tietoinen. Tätä operaatiota ei olisi tapahtunut ilman ihmistä, mutta ei se ihminen sitä kuitenkaan mikromittakaavassa näitä ilmiöitä toteuttanut.
Okei, ehkä jos sittenkin tekisi töitä