Gillyanne
Vaa'at kaatikselle ry
- Liittynyt
- 5.7.2002
- Viestejä
- 5 744
Loistavaa tekstiä Vilmikseltä, varsinkin tämä pätkä:
josta voisi ottaa oppia paljon esim. seuraavan kommentin kirjoittaja:
Toivottavasti olen nyt tässä väärässä, mutta jotenkin, masai, posteistasi on saanut sen kuvan, että haluat kyllä mielelläsi vaimon ja perheenkin... kunhan se vaimo sitten nurkumatta huolehtii kodista ja lapsista, ja itse saat edelleen mennä ja tulla miten haluat. Sano, että olen tulkinnut sinut väärin? Olenhan?
Itse olen viimeisen kerran eronnut melkolailla tämän vuoden alussa, ja kyllä siinä se vapauden tunne oli ensimmäinen, mikä huumasi. Päättyneeseen suhteeseen oli liittynyt muutamia aika isoja ahdistuksia/ristiriitoja, ja oli helpottavaa, kun niistä en yht'äkkiä tarvinnutkaan enää välittää. Sai mennä ja tulla ihan oman mielen mukaan... ja tulihan sitä vähän aikaa kyllä sitten mentyäkin Hyvin nopeasti siitä kohkaamisesta ja sähläämisestä katosi kuitenkin maku, ei olisi kyllä meikäläisestä ikisinkuksi ikänään, vaan seurustelevaa tyyppiä taidan olla. Hyvä parisuhde, jossa molemmilla on oikeus myös omiin menoihin ja harrastuksiin, kas siinäpä optimitilanne. Tosin nykyisessä suhteessa yllättävän moni harrastus/kinnostuksenkohde onkin paljastunut yhteiseksi... :haart:
vilma-liina sanoi:Se lapsiperheen elämäkin muuttaa kovasti muotoaan, kun lapset kasvavat, ja ehkä edes niiksi muutamaksi vuodeksi voisi sysätä omat meno ja vapaustarpeensa syrjemmälle, ja elellä niin sanotusti lasten ehdoilla? Elämää on elettävänä tuon vaiheen jälkeen vielä niin pitkä taival, että kyllä niitä omia menoa ja harrastuksia pääsee taas sitten toteuttamaan ihan vanhaan malliin.
josta voisi ottaa oppia paljon esim. seuraavan kommentin kirjoittaja:
masai1967 sanoi:fiksukin nainen yleensä jossain vaiheessa raskautta muuttuu saatanaksi ja sen synnytyksen jälkeinen aika vasta hurjaa on, sitä voisi kyllä sanoa hullun lehmän taudiksi.Että sillon kyllä sun on pakko sopia menoista tai ainakin ajoittaa ne vauvelin rytmin mukaan jonkun aikaa.
Toivottavasti olen nyt tässä väärässä, mutta jotenkin, masai, posteistasi on saanut sen kuvan, että haluat kyllä mielelläsi vaimon ja perheenkin... kunhan se vaimo sitten nurkumatta huolehtii kodista ja lapsista, ja itse saat edelleen mennä ja tulla miten haluat. Sano, että olen tulkinnut sinut väärin? Olenhan?
Itse olen viimeisen kerran eronnut melkolailla tämän vuoden alussa, ja kyllä siinä se vapauden tunne oli ensimmäinen, mikä huumasi. Päättyneeseen suhteeseen oli liittynyt muutamia aika isoja ahdistuksia/ristiriitoja, ja oli helpottavaa, kun niistä en yht'äkkiä tarvinnutkaan enää välittää. Sai mennä ja tulla ihan oman mielen mukaan... ja tulihan sitä vähän aikaa kyllä sitten mentyäkin Hyvin nopeasti siitä kohkaamisesta ja sähläämisestä katosi kuitenkin maku, ei olisi kyllä meikäläisestä ikisinkuksi ikänään, vaan seurustelevaa tyyppiä taidan olla. Hyvä parisuhde, jossa molemmilla on oikeus myös omiin menoihin ja harrastuksiin, kas siinäpä optimitilanne. Tosin nykyisessä suhteessa yllättävän moni harrastus/kinnostuksenkohde onkin paljastunut yhteiseksi... :haart: