Eron jälkeen, positiivisuutta kehiin

[Wondadog]

Hyvä pointti tuo lapset. He kärsivät aina erosta. Toivottavasti kuitenkin tässä tapauksessa isukki näkee lapsiaan ahkeraan vaikka ero tulikin.

Juurikin piti sanoa, että uskon omalta osalta terapiasta käyvän myös oman ajan viettäminen lasten kanssa. Vaikka se kakaroiden tappeleminen tuolla listassa olikin :D (joojoo, tiedän ettet tarkoittanut sitä sillain

Silti uskon aina onnellisiin loppuihin... :haart:

 

[Sniffari]

Tuo Maikin mainitsema tapaus taitaa olla enemmän siellä harvinaisemmalla osastolla. Kaiken a ja o ja tarvittaessa vielä ö on, että molemmat saa viettää omaa elämää. Eihän siitä tule vittuakaan, jos ei saa omissa jengeissä liikkua silloin kun haluttaa. Jos emäntä pakkaa väkisellä mukaan, pitää olla kanttia sanoa NO! Vaikka sen akan itse haluaisi jätkäjengiin mukaan, suuri tod.näk on ettei muut ukot siitä jengistä halua. Sama pätee naisteniltoihin. Tuskin nekään haluaa karvaperseitä mukaan syvällisiin pohdiskeluihin siitä, onko Libresse Impossible hyvä vai huono. Omat rahat on aivan ehdoton. Okei, jos naimisissa ollaan, tuosta joutuu antaa vähän löysiä. Pitää sitä kuitenkin miehellä olla mahdollisuus ostaa Phase 3:sta, bisseä, hamsterin tai German Dungeon Porn 9:n ilman että siitä tulee äärimmäistä kuittailua.

Mustasukkaisuus tappaa aika iloisesti kyllä suhteen. Pahimmassa tapauksessa se ei tapa, vaan molemmat elävät sairaalloisessa symbioosissa. Olen valitettavasti nähnyt paljon näitä tapauksia, missä äijä on mennyt täysin pilalle. En sano etteikö miehetkin voi olla mustasukkaisia, en ole itse tavannut sellaisia tapauksia. Yleensä semmoset kavereitten emännät jotka ei ole mustasukkaisia ja antavat ukon elää myös omaa elämäänsä, ovat muutenkin tosi mukavia ja niiden kanssa tulee myös helvetin hyvin toimeen.

 

[Rinkku]

Yleensä semmoset kavereitten emännät jotka ei ole mustasukkaisia antavat muutenkin ja niiden kanssa tulee helvetin hyvin.

Nyt oli ihan pakko katsoa, että miltä toi näyttää, kun poistaa pari sanaa. Ai ai isukkia :D

 

[fish]

En kyllä allekirjoita tuota, että lapset aina kärsisivät erosta. Päin vastoin, se saattaa olla lapsen identiteettiä vahvistava asia, ettei tarvitse toimia erotuomarina, olla jonkun puolella tai muuten vaan tuntea syyllisyyttä vanhempien tappelemisesta - minkä lapset monesti tekevät - vaan saa rakastaa molempia ihan yhtä paljon.

 

[metalman]

Missä vitun vankilassa te olette olleet? Teillä mitään suhdetta ole ollut, te olette olleet tossun alla.

Hys! Tässä on nyt tarkootus etsiä sitä aurinkonpaistetta risukasasta ja nähdä paskasta tilanteesta hyvät puolet! Itsekkin olin hyvässä parisuhteessa, kumppani ei vain ollut samaa mieltä :lol2:

 

[Sniffari]

Nyt oli ihan pakko katsoa, että miltä toi näyttää, kun poistaa pari sanaa. Ai ai isukkia :D

Sika olette mieheksi :D . Etsivä ilmeisesti löytää ihan mitä vaan. Tosin taitaa rinkku kattoa pimpinväristen linssien läpi kaikkia posteja. ;)

 

[Huppe]

Allekirjoitan saman kuin Mikekin. Kaikki tuo edellä oleva pitäisi olla itsestäänselvää toimivassa ihmissuhteessa.

Jep. :thumbs:
Mutta pahoittelut kuitenkin eron vuoksi :(

 

[onion]

Counis: lueppa sähköpostis.

 

[D.Yates]

Missä vitun vankilassa te olette olleet? Teillä mitään suhdetta ole ollut, te olette olleet tossun alla.

Kyllä huomaa ettei Mike ole ollut naimisissa. :D
Itse asiassa meikäläiselläkin meni ihan hienosti siihen asti kun tuli tenavia. Se vaan on taivaan tosi, että pienen lapsen vanhemmalla ei ole juuri omaa elämää perheen ulkopuolella. Toki yritin aluksi pitää vanhasta systeemistä kiinni, mutta siitä tuli niin perkuleen moinen huuto että. Touhua ei yhtään helpota synnytyksen jälkeinen masennus... No käsittihän sen lopulta itsekin, että kun toinen on ensin koko päivän huutavan kersan kanssa, niin mieli ei paljon kohoa jos äijä töistä päästyään lähtee paidan vaihdettuaan liitämään.

Pahinta tässä perheellisen elämässä on se, että siihen tottuu. En tiedä mitä tekisin sinkkuna sillä kaikella vapaa-ajalla, rahalla, kaikilla niillä naisilla...

 

[Raven]

Missä vitun vankilassa te olette olleet? Teillä mitään suhdetta ole ollut, te olette olleet tossun alla.

Varastit PRKL ajatukseni.
Onpas porukkaa tossun alla tai sitten on kumppanina ollut todellinen diktaattori emäntä.

 

[Raven]

Kyllä huomaa ettei Mike ole ollut naimisissa. :D

Väärin tais mennä. Eikös Mike ollut joitakin vuosia sitten naimisissa?

 

[Kilburn]

Itsekin jo kaksi päivää yksin eläneenä olen tyytyväinen ratkaisuuni.
Enää ei tarvi kuunnella sitä naputusta milloin mistäkin.
Poikaa on tietysti ikävä mutta sitä voi onneksi nähdä milloin haluaa ja aion pitää itselläni jkt. vkl.
Käsi voi rauhassa olla housuissa sohvalla maatessa,kakella saa leikkiä ilman jatkuvaa huomauttelua,sohvalla voi syödä,ja ennenkaikkea saa vain olla jos tuntuu siltä.
Ja Mikelle vielä että jos suunnittelet joskus perheen lisäystä niin fiksukin nainen yleensä jossain vaiheessa raskautta muuttuu saatanaksi ja sen synnytyksen jälkeinen aika vasta hurjaa on, sitä voisi kyllä sanoa hullun lehmän taudiksi.Että sillon kyllä sun on pakko sopia menoista tai ainakin ajoittaa ne vauvelin rytmin mukaan jonkun aikaa.

 

[vilma-liina]

Itse asiassa meikäläiselläkin meni ihan hienosti siihen asti kun tuli tenavia. Se vaan on taivaan tosi, että pienen lapsen vanhemmalla ei ole juuri omaa elämää perheen ulkopuolella. Toki yritin aluksi pitää vanhasta systeemistä kiinni, mutta siitä tuli niin perkuleen moinen huuto että. Touhua ei yhtään helpota synnytyksen jälkeinen masennus... No käsittihän sen lopulta itsekin, että kun toinen on ensin koko päivän huutavan kersan kanssa, niin mieli ei paljon kohoa jos äijä töistä päästyään lähtee paidan vaihdettuaan liitämään.

Näköjään voi olla hyvin monenlaista lapsiperheen elämää. Meillä on siis yksi lapsi, ikää 1 v ja karvan verran päälle, ja molemmilla, sekä miehellä että minulla on edelleen samat vanhat harrastukset, ja ystäviä nähdään ihan samaan tahtiin kuin aiemminkin. Itse käyn salilla treenaamassa 4 krt/vk ja mies 5 krt/vk ja päälle aamulenkkeilyt sun muut. Kahdenkeskistä aikaa on aina illalla viimeistään yhdeksän jälkeen, ja esim. viikonloppuisin niin paljon kun vaan haluaa. Tosin meistä on oikein kiva olla kolmistaan lapsen kanssa ja käydä koko porukalla vaikka kyläilemässä.

Toki, jos elämä on ollut pääsääntöisesti pelkästään omien kavereiden kanssa luuhaamista ja baareissa pyörimistä, niin silloin se lapsien teko muuttaa aika paljon totuttuja kuvioita. Mutta hittoako niitä lapsia sitten tekemään, jos edelleen kaverit ja muut menot kiinnostaa enemmän.
Kyllä varmasti katkeroittaa se, jos kokee, että on ansassa ja joutuu luopumaan "kaikesta" entisestä. Mutta siinä tapauksessa kannattaa varmaan hieman katsella peiliin, eikä vaan syyttää sitä alati nalkuttavaa akkaa. Harvemmin kukaan ilman syytä nalkuttaa. Tosin se nalkutus saattaa loppujen lopuksi johtua ihan muusta, kuin niistä lattialla lojuvista sukista ja sohvalla murustelusta. Jos perusasiat on kunnossa, niin niillä sukkia ja muruja ei edes huomaa.

Amen.

(Jos tää teksti oli jotenkin taas jeesustelua, niin johtuu varmaan siitä, että ystävän aviomies, 2 lapsen isä lähti just uuden eukon matkaan. Onnea ja menestystä.)

 

[D.Yates]

Vilma-liinalle:
Joo pitäis harkita asiaa ennenkuin alkaa lapsia tekemään. Muttakun ei sitä voi oikeasti etukäteen käsittää, miten kiinni siinä lapsessa oikeasti on. Ja vielä kun näyttää siltä, että tässä asiassakin on tuota hajontaa yksilöiden välillä. Toiset menee niinkuin ennenkin ilman probleemia ja toisilla ottaa kelkka soraan heti. Mistäs tuon etukäteen voi tietää kuinka omalla kohdalla käy?

Hommaa toki helpottaa, jos lähimaastossa asuu sukulaisia joille sen tenavan voi välillä viedä, mutta kun meilläkin sitä matkaa on useampi sata kilometriä...

 

[Counani]

Onko kellään muuten kokemuksia sellaisesta, kuulemma liiankin yleisestä ilmiöstä, että muutaman kuukauden kuluttua alkaa niin sanotusti "vanha suola janottamaan" ja aletaan soittelemaan exälle ja ehdottelemaan yhteen palaamista. Meillä hommat sovittiin niin, että jos erotaan, niin erotaan ja se siitä. Sama meininki siinä kuitenkin taas jatkuisi. Ymmärrän jollain lailla tuollaisen ilmiön, koska toisen ollessa pois kuvioista sitä helposti alkaa muistelemaan pelkästään niitä hyviä asioita yhteisessä menneisyydessä.

 

[vilma-liina]

Toiset menee niinkuin ennenkin ilman probleemia ja toisilla ottaa kelkka soraan heti. Mistäs tuon etukäteen voi tietää kuinka omalla kohdalla käy?

Ei kai sitä mistään voi tietää. Joku viisas joskus ehdotti, kenties hieman pilaillen, että alle kouluikäisten vanhempien avioerot pitäisi kieltää lailla. Korni ajatus, mutta jos asiaa tarkemmin miettii, niin ehkä tuossakin on taustalla suuri tai pieni viisaus. Se lapsiperheen elämäkin muuttaa kovasti muotoaan, kun lapset kasvavat, ja ehkä edes niiksi muutamaksi vuodeksi voisi sysätä omat meno ja vapaustarpeensa syrjemmälle, ja elellä niin sanotusti lasten ehdoilla? Elämää on elettävänä tuon vaiheen jälkeen vielä niin pitkä taival, että kyllä niitä omia menoa ja harrastuksia pääsee taas sitten toteuttamaan ihan vanhaan malliin.

Tuo tilanne on ehkä vaan helpompaa nähdä ulkopuolisen silmin, jos itse elät ahdistuneena nalkuttavan ämmän ja kiljuvien lasten kanssa, niin se aika tuntuu varmasti ikuisuudelta. Sama, kun meidän juniori oli pikkanen... ulkona oli pimeää, yöt valvoin ja joskus itkin lapsen kanssa, ja todellakin tuntui, että tää ei lopu koskaan. Mutta loppuihan se, ja näin jälkeenpäin ajateltuna sekin aika meni liian nopeasti. Ne pikkaset vauvat on niin suloisia, kaikesta väsymyksistä ja itkuista huolimatta.

 

[iivili]

Mua patistettiin hyvän ystävän toimesta HETI eron jälkeen siirtymään etiäpäin, eli pistämään verkkoja vesille eli vonkaamaan ja olemaan vongattavana. Ihmettelin sitä silloin, enkä olisi ollut moiseen halukas, koska en ollut eroa vielä käsitellyt kunnolla, eikä todellakaan tehnyt yhtään naista mieli, Kyllikki Nyrkkiä ehkä lukuunottamatta. :D

Sitten kun kumminkin toimin ainakin lähes neuvojieni neuvojen mukaan, piristi huomata, että jopa Oulun kaltaisessa pikkukaupungissa on n. 30-v viksuja, kivoja ja sinkkuja naisia ihan useitakin, siis sellaisia, ketkä olisivat minunkin makuuni suurin piirtein olleet. Mitään vakavampaa tai pitkäaikaisempaa suhdetta ei vielä 2003 silti tullut ja hyvä niin. Kumminkin tarkentui se, millainen nainen mua fyysisesti todella kiinnostaa ja seksuaalisesti sytyttää. Aina jaksetaan sauhuta luonteen tärkeydestä, mutta olen kyllä huomannut, että jos fyysinenKIN puoli ei skulaa, niin koko suhde kaatuu joskus omaan mahdottomuuteensa. Seksin suhteenkin voi tosin nähdä vaivaa ja koettaa saada sitä toimimaan, mutta hyvä on myös tunnustaa itelleen perustavaa laatua olevat tosiasiat. Jos jonkunlainen ihminen ei sytytä, niin ei sille mitään mahda, pitää löytää sellainen, joka sytyttää.

Eli itelle eron hyvinä puolina:
- toiveikkuus naisten suhteen, tyyliin "Hei, mualimassa todellakin ON vielä sinkkuna useitakin kivoja ja älykkäitä naisia! Ei hätää."
- oppi itestään paremmin/tarkemmin sen, millainen nainen sopii mulle fyysisessä mielessä eli kiihottaa.

Täysin samaa mieltä rinkun ja Miken kanssa parisuhteen menemisistä. Ehkä toi asia on mulle helpompaa, kun olen reeniä lukuunottamatta aika kotikolli, mulle passaa rauhallinen oleilu kotona, en kaipaa mitään säpinää enkä vauhtia pahemmin. Jos sitten alkaisi tulemaan mun vähäisistä menemisistä enemmälti marinaa, niin olisi ensin vakavan keskustelun paikka ja jos se ei auttaisi, niin eron paikka. Tietty lapsiperheellä toi on vielä ihan eri asia, josta en edes teeskentele tietäväni juuri mitään (mitä nyt pari ystävää on nykyään perheen isiä ja ovat kokemuksiaan kertoilleet). Silloin pitää varmasti useimmiten järkätä menot lasten mukaan, mutta kumminkin, rakastani lainaten "Perheen tärkein ihmissuhde on isän ja äidin välinen suhde, sen mukana perhe joko kaatuu tai pysyy ja paranoo." :haart:

 

[vilma-liina]

...rakastani lainaten "Perheen tärkein ihmissuhde on isän ja äidin välinen suhde, sen mukana perhe joko kaatuu tai pysyy ja paranoo." :haart:

Ja samaan aiheeseen liittyen, neuvolassa ja "vauvojen hoito-oppaissa" aina korostetaan, että kun äiti voi hyvin, niin vauvakin voi hyvin. Ja kun tuo yhtälö on kunnossa, niin mikäs siinä on isukillakaan ollessa ;)

Edit: nyt mä kyllä vedän tätä koko threadia niin sivuun aiheesta, että ihan hävettää.

 

[Eugen]

Parasta erossa on se, että se on niinkuin toukan kotilosta kuoriutuminen. Pääset katsomaan millaiset siivet olet itsellesi kehittänyt. Oma persoona ja elämä kuitenkin kangistuu väkisinkin jollain tavalla siihen suhteen oravanpyörään, toki se kehittyy, mutta löytääksesi itsesi, on oltava yksin. Itse omalta kohdaltani elämä muuttui monessa mielessä todella positiiviseen suuntaan. En toki kadu sitä melkein kymmentä vuotta joka ex:n kanssa yhdessä vietettiin. Mutta jälkeenpäin ajatellen, ei me oltu toisillemme. Kovin paikka sinkkuudessa on aina ollut yksin nukkuminen, miettikääs sitä, kun ennen pääsit köpsähtää sen jumalattaren viereen tukkaa nuuhkimaan, niin nyt saat lusia punkassa keskenään. Ja tosiaan, niitä naisia on maailman pullollaan, eikä kannata lähteä heti uuteen suhteeseen, ennenkuin entinen on käsitelty päässä läpi. Oikeastaan olin hämmästynyt saumoistani ja voin rauhassa odottaa sitä mikä sitten miellyttää itseä. Eikä täällä arvon parisuhteilijat aidan takana se ruoho nyt niin vihreää ole, kyllä toimiva suhde hakkaa yksinolon ja seikkailemisen tykkänään. Paras opetus minkä olen sikkuudesta oppinut on tämä. Ignore them and they come running.

 

[Maddoxx]

Missä vitun vankilassa te olette olleet? Teillä mitään suhdetta ole ollut, te olette olleet tossun alla.

Mä ainakaan missään tossun alla ole ollut, mä oon ollut eteismaton alla.

P.S. ;)