Eron jälkeen, positiivisuutta kehiin

[Sinttu]

Sanoppa muuta Sist. Itsekkin olen niin herkkä ja tunteellinen, että näin eron sattuessa sitä tulee puitua koko ajan niin että tuntuu ettei muuta mieleen mahtuisikaan. Kaiken lisäksi elämässä on tänä keväänä muutenkin tapahtunut kaikenlaista, niin eipä ole helppoa ollut tällä tytöllä. Vielä kuitenkin tässä porskutan!

Omassa tapauksessani on aika paljon auttanut se, että exän kanssa ollaan edelleen kuin parhaat kaverit. Aikaa tulee kyllä vietettyä edelleen yhdessä ehkä liikaakin, jopa yökylässä käydään toistemme luona. Mitäs sitten kun toinen löytää uuden tyttö-/poikaystävän? Sitten sitä varmasti sattuu kunnolla, eikä ystävyys varmaan enää jatku samanlaisena..Exä oli kuitenkin niin pitkään mulle se henkinen turva, että olo tuntuu kyllä todella orvolta välillä ilman häntä. Onneksi on kuitenkin muutama hyvä ystävyysuhde edelleen menossa mukana.. Ero oli kuitenkin omalla kohdalla ainakin helpotus, mulla ei ollu enää hyvä olla siinä suhteessa, tuntu vähän siltä et kasvoin vaan yksinkertaisesti ulos siitä. Aika nuorena muutenkin alettiin seurustelemaan, mitä sitä silloin tietäisi kuka sopii ja kuka ei. Mutta hyviä muistoja jäi paljon, vaikka kyllä niitä huonompiakin riittää. Silti aijon aina muistella lämmöllä exääni, kyllä me jonkinlaisia "sielunkumppaneita" oltiin, ja ollaan edelleen.

Eron jälkeen aluksi tuntui kyllä siltä et ihanaa kun saa nyt lähtee vaikka baariin iskemään miehiä, mut kun sen tietää mitä se seksikin voi olla hyvässä suhteessa, ei ne satunnaiset baaripokat ja yhden illan jutut vois kyllä enää vähempää kiinnostaa. Mä kyllä arvostan todella paljon sitä mitä hyvä parisuhde tuo elämään, en todellakaan ole mikään sinkku-ihminen. Eron jälkeen on kuitenkin hyvä olla vähän aikaa itsekseen..

 

[She Devil]

Tottakai työssä käynti rasittaa jokaista, mutta eipä taida lasten hoitokaan mitään löhöilyä olla. Itselläni ei siis ole lapsia, mutta ystävän touhuja olen seurannut monta vuotta. Hänellä kaksi lasta ja kyllä se kodinhoitokin lohkaisee osansa äidin päivästä. Varsinkin silloin kun lapset olivat vielä vauvoja ja valvottivat niin ei paljoa kyseistä äitiä naurattanut ja heidän perheessään nainen joutuu tehdä kaiken kotona, mies käy vaan töissä ja kotona löhöää tai on tietokoneella, ei esim. leiki lasten kanssa.
Tässä tapauksessa tosin tuo on ihan oma valinta, henkilökohtaisesti en tuollaista miestä katselisi päivääkään. Mies on ihan yhtä paljon osallisena lapsen alulle saamiseen, joten kantakoot myös vastuunsa kun lapsi viimein syntyy maailmaan. Lapsia ei paljoa lämmitä isän tuoma raha tilillä, vaan kyllä se lasten elämään osallistuminen jättää kauneimmat muistot.
Toivon aina sydämestäni, että vaikka sitten erottaisiinkin ja lapset jää (yleensä) äidille, niin isät jaksaisivat osallistua lapsensa elämään muutenkin kuin vain joka toinen viikonloppu.

Oma isäni ei ollut koskaan kotona vaan aina töissä. En osannut häntä koskaan kaivatakaan ja näin aikuisena hän ei tunnu isältäni ollenkaan. Minulla ei ole lämpimiä tunteita isääni kohtaan vaan hän on lähinnä henkilö, joka soittaa minulle silloin kun muistaa. Toisin sanoen minulla ei ole isää, vaan mies joka on minut siittänyt.

Moni onkin täälä jo sanonut, että nykyään erotaan ihan liian helpolla. Siitä olen täysin samaa mieltä! Kun vähän tulee vastoinkäymisiä niin jompikumpi osapuoli on heti pakkaamassa tavaroitaan. Ei elämä toisen ihmisen kanssa ole koko aikaa ihanaa ruusuilla tanssimista, mutta niistä huonoistakin ajoista ja asioista voi selvitä kun niin päättää. Aina ei pääse helpolla ja kinkkiset jutut vaatii veronsa, mutta itse olen päättänyt elää aviomieheni kanssa meni syteen tai saveen. Elämä opettaa matkan varrella punnitsemaan asioita ja niiden mittasuhteita. Nuorempana itsekin olin pakkaamassa laukkuja pariinkin otteeseen, mutta nyt sitä ymmärtää, että ne asiat joiden vuoksi meinasin muuttaa pois, ovat ihan kärpäsenkakkaa nyt ja sellaisten juttujen takia ei kannata hyvästä miehestä luopua. Olen hyväksynyt kumppanini sellaisena kuin hän on enkä vaadi mitään ja samoin tekee hänkin minua kohtaan.

 

[reinhardt]

Toivottavasti toi sun miesviha loppuu joskus.

Sana ironia ei ilmeisesti kuulu sinun sanavarastoosi?

Minä voin kertoa vain, mitä ympärilläni näen. Tietysti mainitut naiset saavat syyttää itseään, olisivat valinneet lastensa isän vähän huolellisemmin.

En yhtään epäile, etteikö sellaisia naisiakin olisi, jotka vain makaavat kotona tai liehuvat maailmalla ja mies joutuu tekemään kaiken. En vain satu tuntemaan ketään (jaa, eräs ystäväni on kyllä melko lähellä tuota tyyppiä.) Ja melko kielteisiä tunteita ainakin minulla tulee silloin, jos miehet listaavat eron hyvinä puolina sen, että eipä tarvitse enää kuunnella kakaroiden kitinää.

Toisaalta tunnen myös eräänkin miehen, joka on erittäin hyvä isäpuoli vaimonsa aiemmista suhteista syntyneille lapsille. Eli ehkä nämä miehet, jotka eivät välitä lapsistaan, ovatkin jotain luonnevikaisia poikkeustapauksia.

 

[Tupla-J]

Toisaalta tunnen myös eräänkin miehen, joka on erittäin hyvä isäpuoli vaimonsa aiemmista suhteista syntyneille lapsille. Eli ehkä nämä miehet, jotka eivät välitä lapsistaan, ovatkin jotain luonnevikaisia poikkeustapauksia.

Jos olisit tällä pehmentänyt edellistä viestiäsi, kommenttini olisi ollut tarpeeton. Kuitenkin teit ilmeisen tietoisen valinnan yleistää itsekkyyden yksistään negatiiviseksi ja miehiseksi ominaisuudeksi.

Kun meitsillä on tosi matala toleranssi seksistisen läpänheiton suhteen, jos sarkasmi ei ole rinkkuilmeistä. Vaikkajoo, myönnetään, että saattoi tulla ylireagoitua. No, onpahan päivän huumorintajuttomuuskiintiö täytetty :P

 

[reinhardt]

Jos olisit tällä pehmentänyt edellistä viestiäsi, kommenttini olisi ollut tarpeeton. Kuitenkin teit ilmeisen tietoisen valinnan yleistää itsekkyyden yksistään negatiiviseksi ja miehiseksi ominaisuudeksi.

Kun meitsillä on tosi matala toleranssi seksistisen läpänheiton suhteen, jos sarkasmi ei ole rinkkuilmeistä. Vaikkajoo, myönnetään, että saattoi tulla ylireagoitua. No, onpahan päivän huumorintajuttomuuskiintiö täytetty :P

No hard feelings. Minulla on inhottava tapa kärjistää ja yleistää ja olla kaikin puolin ärsyttävä.

 

[emex]

Satun tietämään yhdenkin perheen, jossa isä ei ole käytännöllisesti katsoen koskaan ennen seitsemää illalla kotona, kun on muka niin paljon töitä

Minä taas satun tietämään useamman perheen, joissa isä on kotona heti töiden jälkeen, klo 16-17.

Esim. meillä tämä asia on luonnistunut ihan itsestään. Olen töissä arkisin n. 8-16 ja käyn kolmena päivänä viikossa ruokatunnilla salilla ja 1-2 päivänä käyn ennen töitä tekemässä aamuaerobisen. Vaimo taas käy päivisin 2-3 kertaa viikossa äiti-vauvajumpassa. Kotona olen aina viimeistään klo 16.30. Ja kumpikaan ei vain halua enää illalla lähteä minnekään, jos jotain tehdään niin sitten yhdessä. Aiemmat kamppailulajiharjoitukset olen jättänyt suosiolla sivuun vuodeksi pariksi.

Tästä ei ole sen kummemmin edes tarvinut sopia, sitä vaan haluaa olla kotona mahdollisimman paljon, kun odotamassa on kaksi ihanaa pylleröä .

 

[Tales]

Tottakai työssä käynti rasittaa jokaista, mutta eipä taida lasten hoitokaan mitään löhöilyä olla. Itselläni ei siis ole lapsia, mutta ystävän touhuja olen seurannut monta vuotta. Hänellä kaksi lasta ja kyllä se kodinhoitokin lohkaisee osansa äidin päivästä. Varsinkin silloin kun lapset olivat vielä vauvoja ja valvottivat niin ei paljoa kyseistä äitiä naurattanut ja heidän perheessään nainen joutuu tehdä kaiken kotona, mies käy vaan töissä ja kotona löhöää tai on tietokoneella, ei esim. leiki lasten kanssa.
Tässä tapauksessa tosin tuo on ihan oma valinta, henkilökohtaisesti en tuollaista miestä katselisi päivääkään. Mies on ihan yhtä paljon osallisena lapsen alulle saamiseen, joten kantakoot myös vastuunsa kun lapsi viimein syntyy maailmaan. Lapsia ei paljoa lämmitä isän tuoma raha tilillä, vaan kyllä se lasten elämään osallistuminen jättää kauneimmat muistot.
Toivon aina sydämestäni, että vaikka sitten erottaisiinkin ja lapset jää (yleensä) äidille, niin isät jaksaisivat osallistua lapsensa elämään muutenkin kuin vain joka toinen viikonloppu.

Tuossa pistää edelleen silmään se "vaan töissä." Kokemusta ei ole, enkä tiedä tuleeko, mutta voin kuvitella ettei se lapsikatraan elättäminen mikään helppo homma kaikille ole, varsinkin jos on lainaakin maksettavana. En mä sillä, ei tässä tarvitse kummankaan lähteä vänkäämään että kumpi on raskaampi taakka, lapsenhoito vai työ. Kumpaakin osapuolta tarvitaan sen kokonaisuuden pitämiseen kasassa, joko käymällä töissä tai hoitamalla lapsia. Kasvatukseen on toki molempien osallistuttava. Mutta uskon että loppupeleissä se raha lämmittää koko perhettä.

Tuohon viimeiseen, niin mielestäni tuo on vähän jyrkästi sanottu. "Jäävät." Eikös se jotenkin niin mennyt että äiti olisi käytännössä etuoikeutettu noihin lapsiin? En tiedä heijastuuko käsitykseni ja mielipiteeni siitä että omat vanhempani ovat eronneet kun olin vielä lapsi, ja olen itse saanut elää niin pumpulissa että isä jaksoi taistella huoltajuudesta. Kuten myös että olen helvetin kiitollinen siitä että ukko on jaksanut ne pennit perheen ja talon eteen tehdä, vaikkei sillä nyt aikaa hyysäämiseen sitä 24/7 olekkaan.

edit. ja tosiaan, jos asiavirheitä on niin ottakaa huomioon että en ole vielä siinä iässä että lapsiperhettä vielä perustaisin. .