Eron jälkeen, positiivisuutta kehiin

[kynae-niska]

Onko kellään muuten kokemuksia sellaisesta, kuulemma liiankin yleisestä ilmiöstä, että muutaman kuukauden kuluttua alkaa niin sanotusti "vanha suola janottamaan" ja aletaan soittelemaan exälle ja ehdottelemaan yhteen palaamista. Meillä hommat sovittiin niin, että jos erotaan, niin erotaan ja se siitä. Sama meininki siinä kuitenkin taas jatkuisi. Ymmärrän jollain lailla tuollaisen ilmiön, koska toisen ollessa pois kuvioista sitä helposti alkaa muistelemaan pelkästään niitä hyviä asioita yhteisessä menneisyydessä.

Kylläpä juuri noin. Muutamassa kuukaudessa kun ei löydy kuin pelkkiä pettymyksiä jos vertaa ihmiseen, jonka kanssa on ollut monta vuotta. Eli itselläni on juuri nyt toinen yritys alkamassa. Tietenkin tässä on ruodittu eka yritys läpi ja käyty kovia kehityskeskusteluita. Katsotaan miten menee. :haart: :whip:

 

[She Devil]

, ehkä liippaa vähäsen kuitenkin aihetta.

Miksi parisuhteessa (josta on lapsia) miehen pitäisi saada mennä ja tulla miten haluaa? Eikö käy edes mielessä, että vaimokin haluaisi viettää aikaa harrastustensa parissa eikä vaan aamusta iltaan hoitaa lapsia???
Pitävätkö miehet itsestäänselvyytenä, että nainen pysyy kotona, hoitaa lapset ja kodin eikä miehen tarvitse kantaa kortta kekoon (muissa asioissa kuin rahan tuomisessa taloon, jos vaimo(ke) on kotiäiti) ???

Ei ihme ettei suhteet toimi jos ei ole olemassa minkäänlaista kunnioitusta puolisoaan kohtaan. Ja ettei minua syytetä turhasta yleistämisestä, niin lisätään, että kaikillahan ei asiat niin huonosti ole.

 

[Sinttu]

Muutenkin kuulostaa aika karulta kun eronneet jätkät kirjottaa hyvinä puolina eron jälkeen ettei tarvitse enää kuunnella penskojen kitinää ja itkua.. :(

Voi lapsiraukat, minkälaiset isät niillä onkaan ollu? Ehkä parempi niillekkin et isi lähti lätkimään jos isi ei jaksa kuunnella kun lapsi itkemällä yrittää kertoa että joku on hätänä tai johonkin koskee tms.. Lapsia kohtaan se sääli näissä eroasioissa todellakin mulla lähtee.

P.S Ja jos lapsi itkee huvin vuoksi tai saadakseen tahtonsa läpi, on sekin varmasti vaan kasvatuksesta kiinni.

 

[reinhardt]

Olit siis about 20 kun menitte yksiin?

20-vuotias ihminen ei ole vielä oikein valmis (ok, kukaan ei ole koskaan), joten nyt sinulla on oivallinen tilaisuus selvittää itsellesi kuka sinä todella olet ja mitä haluat.

 

[protsku]

Miksi parisuhteessa (josta on lapsia) miehen pitäisi saada mennä ja tulla miten haluaa? Eikö käy edes mielessä, että vaimokin haluaisi viettää aikaa harrastustensa parissa eikä vaan aamusta iltaan hoitaa lapsia?

Miehet on olleet aina luonnostaan perheen elättäjiä. Samoin miehen luonteeseen kuuluu tarve säilyttää vanhat kaverisuhteet perheen ulkopuolelle. Mies on luonteeltaan seikkailija, naisille riittää kun saa ajoissa lapset nukkumaan ja keittiön järjestykseen.

 

[Sinttu]

Miehet on olleet aina luonnostaan perheen elättäjiä. Samoin miehen luonteeseen kuuluu tarve säilyttää vanhat kaverisuhteet perheen ulkopuolelle. Mies on luonteeltaan seikkailija, naisille riittää kun saa ajoissa lapset nukkumaan ja keittiön järjestykseen.

Toivon että heitit tuon ihan läpällä..

 

[Hippa]

Toivon että heitit tuon ihan läpällä..

¨

Samaa toivon minä!

 

[torakka]

:D Siin tuli sotahuuto suoraa luolasta mut kyllä toi eka osio ainaki paikkansa pitää, en oikein usko tuohon keittiö zydeemiin, mutta näinhän se on, että naisia tulee ja menee mut hyvät ystävät ne o harvassa :kippis1:

 

[Hippa]

:D Siin tuli sotahuuto suoraa luolasta mut kyllä toi eka osio ainaki paikkansa pitää, en oikein usko tuohon keittiö zydeemiin, mutta näinhän se on, että naisia tulee ja menee mut hyvät ystävät ne o harvassa :kippis1:

Tää ei ole mikään ainoastaan miehiä koskeva juttu. Tää koskee ihan kaikkia ihmisiä sukupuolesta riippumatta.

 

[torakka]

Joo mutta kun en ole nainen niin en puhu heidän puolestaan.

 

[Angelica-82]

OT. Minä en vissiin ole sit ollenkaan nainen, kun minäkin haluan säilyttää kaverisuhteeni riippumatta siitä onko miestä vai ei. Ja vaikka mulla olis lapsia niin ei varmasti riittäis, että saan ne nukkumaan ja että keittiö on järjestyksessä. Niin että Hipan ja Sintun kans samaa mieltä:toivottavasti protskun kommentti oli pelkkä vitsi.

Eiköhän ne kaverit ja muut ihmissuhteet piristä ketä vaan ja ole tarpeen riippumatta sukupuolesta, iästä ja siviilisäädystä.

 

[torakka]

<- nähnyt surullisia tapauksia kun keskitytään vaan omaan perheeseen ja unohdetaan kaverit ja sit parisuhde on semmosta tappelua 50-80% ajasta

 

[She Devil]

En voisi itseäni kuvitellakaan tupajumiksi! Täytyy todeta, että ilmeisesti suurin osa naisista on "tyhmiä" kun lakkaavat elämästä omaa elämää ja elävät vain lapsensa kautta. Huomaahan sen kaveripiirissäkin, että piirit on pienet kun muuta juteltavaa ei ole kuin lapset. Eräs tuttu äiti sanoi, että miehenkään kanssa ei ole muuta juteltavaa kuin lapset, ei kovin hyvää tee parisuhteelle tuollainen. Luulisi, että koko perhe olisi onnellisempi ja iloisempi kun molemmat vanhemmat saisivat harrastaa ja tavata ystäviään, sehän on vain järjestelykysymys.

Jos elämän täytyy loppua lapsensaantiin niin minusta ei ikinä tule äitiä. Ehkä näin vältyn myös avioerolta.

 

[kiewi]

Suhteen etuja:

+Aikaa harrastuksille
+Aikaa kavereille
+Vapaus yleisesti(voi tehdä/ostaa/käyttäytyä mitä huvittaa ja käyttää aikansa niinkuin haluaa, eikä kukaan yritä ohjelmoida)
+Mielenrauha
+Kuntosali
jne. nuo eivät ole pois suhteesta todellakaan, pitää vain järjestellä asioita ja hyvin skulaa. (nuo eivät tarkoita ettei toista ajattelisi tai ottaisi huomioon)

Missä vitun vankilassa te olette olleet? Teillä mitään suhdetta ole ollut, te olette olleet tossun alla.

Me emme ole olleet tossun alla emmekä vuoden kestäneessä lapsettomassa suhteessa niinkuin sinä käsittääkseni. Suhteet usein loppuu ja pitkät, varsinkin lapselliset, suhteet loppuu usein hitaasti jolloin ennen loppua voi olla helposti vuosien "loppukähinät" ja paha olo.

 

[kiewi]

Olit siis about 20 kun menitte yksiin?

20-vuotias ihminen ei ole vielä oikein valmis (ok, kukaan ei ole koskaan), joten nyt sinulla on oivallinen tilaisuus selvittää itsellesi kuka sinä todella olet ja mitä haluat.

Näin juuri! Kun pääsee alkupaskasta eroon niin helvetinmoiset henkiset resurssit vapautuu kun ei tarvitse enää murehtia suhteen surkeutta. Kovaa on varmasti alkuun kun joutuu ton ikäsenä itsenäistyyn ja ittes löytään. Ennen suhdetta et oo sitä luultavasti kerenny tekeen koska parikymppinen kolli on aina ihan kakara.

Tollasissa nuorena aloitetuissa perheissä on mun mielestä se ongelma että kun ei oikein tiedetä ketä ollaan ja miten meidän perheen pitäisi elää niin turvaudutaan vanhempien esimerkkiin mikä valitettavan usein tarkoittaa linnottautumista kerrostalokolmioon ja kaikki yhteisöllisyys ja kaverit jää. Lähempänä kolmeekybää perheistyneet osaa ja uskaltaa elää niinkun haluaa ja siksi onnistuukin useammin. Kolmekybäsillä on myös enemmän tuttuja ja kavereita joilla on myös perhe ja joiden kanssa voi hengata "perhetyylistä kaveerausta".

Ja ei lisääntynyt vapaa-aika välttämättä tarkoita sitä että "pääsi kakaroista eroon". Voihan se tarkoittaa sitäkin että pääsi sitovasta eukosta eroon.

Helvetin hyvä muuten että se kihlaus meni mönkään. Olisit vaan pitkittänyt kärsimystä.

 

[protsku]

nähnyt surullisia tapauksia kun keskitytään vaan omaan perheeseen ja unohdetaan kaverit ja sit parisuhde on semmosta tappelua 50-80% ajasta

Jeps, tätä minä tarkoitin. Molempien pitää harrastaa kodin ulkopuolella tasapuolisesti, samoin kummallakin on oikeus omiin kavereihin. Sitten on vielä mahdollisuus hankkia yhteisiä perhetuttuja eli varmasti riittää virikkeitä molemmille kunhan vain tiskivuoroista sovitaan.

 

[reinhardt]

Jeps, tätä minä tarkoitin. Molempien pitää harrastaa kodin ulkopuolella tasapuolisesti, samoin kummallakin on oikeus omiin kavereihin. Sitten on vielä mahdollisuus hankkia yhteisiä perhetuttuja eli varmasti riittää virikkeitä molemmille kunhan vain tiskivuoroista sovitaan.

Yllättävän usein sitä lasten synnyttyä vain näyttää käyvän niin, että isä menee kuten ennenkin, joten äidin on vähän pakko jäädä lasten kanssa -niitä kun ei voi yksin kotiin jättää.

Satun tietämään yhdenkin perheen, jossa isä ei ole käytännöllisesti katsoen koskaan ennen seitsemää illalla kotona, kun on muka niin paljon töitä (miehellä on oma firma, mutta töihin se menee vasta kymmeneksi.) Viikonloput sitten menee ralliharrastuksen parissa. On siinä äidillä vapaailtoja. Toisessa perheessä äidillä on yksi sählypeli-ilta viikossa -isällä on treenejä ainakin kolmena iltana. Nämä molemmat äidit ovat sangen lujatahtoisia naisia ja miehet muuten "moderneja", joten ei tässä taida olla muuta vaihtoehtoa kuin uskoa, että itsekkyys on miesten tyypillinen luonteenpiirre.

Luultavasti perheissä käy niin, että kun äiti hoitaa lapsen ja kodin äitiysloman aikana, hänen palattuaan töihin miehen on niin helppo jatkaa samaa rataa kuin aina ennenkin ja unohtaa, että töissäkäyvä äiti tarvitsee omaa aikaa siinä missä isäkin.

Mainitsemillani äideillä on kyllä sosiaalista elämää, mutta niihin täytyy sitten ottaa aina lapset mukaan ja sellainen kyllä vaikeuttaa monia urheiluharrastuksia -pienemmillä paikkakunnilla kun ei välttämättä ole salilla lapsiparkkia.

 

[Tupla-J]

Nämä molemmat äidit ovat sangen lujatahtoisia naisia ja miehet muuten "moderneja", joten ei tässä taida olla muuta vaihtoehtoa kuin uskoa, että itsekkyys on miesten tyypillinen luonteenpiirre.

Toivottavasti toi sun miesviha loppuu joskus.

 

[Sist]

Eron jälkeen, oli kyse minkälaisesta suhteesta tahansa, ei hirveän positiivinen pysty olemaan vaikka haluaisi. minä ainakin olen tässä nyt ollut kovinkin surullinen eikä ole mukaan mahtunut kuin yksi puoliväkinäinen iloinen päivä.
Mutta toisille se on helpompaa, jotkut pystyvät olemaan positiivisiä jo pienen hetken kuluttua. Me herkemmät ihmiset suremme kai kauemmin.
tämä on vain minun mielipiteeni.

 

[Tales]

miehen tarvitse kantaa kortta kekoon (muissa asioissa kuin rahan tuomisessa taloon, jos vaimo(ke) on kotiäiti) ???

Pisti silmään tää, eli eikö se työssäkäyminen sitten lohkaise mitään vapaa-ajasta, taikka ole ihan tarpeeksi rassaava homma siinä missä lapsenhoitokin?

nimim. ei kokemusta lapsenhoidosta.