Eroa kirkosta helposti!

[Skin n´bones]

politiikon verta...

Hih! taitaa sitten olla politiikon vikaa allekirjoittaneessa Onhan näitä unicef,spr,puolikuu (islamilainen vastine punaiselle ristille),jne. järjestöjä pilvin pimein maailma pullollaan, mutta tietysti jos lähtö kohta on se ihmisellä, että kristilliset arvot eivät voisi kiinnostaa vähempää, niin ei siitä sen enempää. Olen ihan normi kristitty, ja vierailen kirkossa sen 2krt/vuosi, ja koen sen mun jutuksi, vaikka siellä niin harvoin(jouluna) tulee piipahdettua, ja sitä perinnettä istutan omiin lapsiini. Se on sitten heidän oma asia jatkavatko he perinnettä vai eivät aikuisena? onhan se varmaa ikävää olla sellaisessa jutussa mukana mitä ei koe tärkeäksi. Ajatukset saattavat kumminkin muuttua kun ikää tulee lisää...Minua ei ois voinut vähempää kiinnostaa koko kirkko 20v sitten, mutta näin vaan alkaa kiinnostaa, kun ikää on tullut se 20v lisää, ja hyvä näin. Juon,kiroilen,ja olen muutenkin ihan "idiootti" :urjo: mutta kumminkin nämä arvot löytyvät minusta sieltä vasemmalta rinnasta. Kirkko siis ajaa näitä samoja arvoja (ei juomista jne..:D) Ja olen siten mielellään maksamassa sen rahoitusta, ja siitä irtoaa myös sinne kehitysmaihin rahaa, ja lähetys työn kautta ihan arkipäivän apua(koulutusta naisille,kaivojen rakentamista kyliin jne) Sen pyörittäminen imee rahaa, ja niin se toimii kristillisellä pohjalla, ja siitä on ilmeisen turhaa kiistellä. Se on joko tai :joulu6:

 

[Skin n´bones]

ultimecialle

Kyllä empaattisuus löytyy tietysti ilman kirkkoakin ;) mutta joillekkin se kirkossa olo on tärkeä juttu...

 

[Ultimecia]

Kyllä empaattisuus löytyy tietysti ilman kirkkoakin ;) mutta joillekkin se kirkossa olo on tärkeä juttu...

Totta kai, ja jos kirkon arvoihin ja oppeihin uskoo niin mitäs se minulle kuuluu. Lisäisin kuitenkin, että abstraktin maailman asiat voivat olla muillekin tärkeitä, eikä ihmisen henkisyys/filosofisuus ja niin edelleen mitenkään huipennu kristinuskoon, ts. etteikö muutkin näitä asioita pohtisi ja pitäisi monia eettisiä kysymyksiä tärkeinä.

Minua kyllä kiinnostaa paljonkin, vaikka olenkin tullut eri johtopäätöksiin. En usko iän tuovan tähän mitään muutosta; ainakaan siinä mielessä kun monen asenne tuntuu olevan että "kyllä sä jonain päivänä vielä tajuat ja liityt meihin". Kyse ei ole siitä, etteikö kukaan olisi näistä asioista kertonut tai ettei niitä ole mietitty; kaikille tosiaan kyse ei ole rahasta. Käännyttämistarvetta mulla ei ole, ei riitä mielenkiinto eikä energia.

 

[Reno^^]

Onhan näitä unicef,spr,puolikuu (islamilainen vastine punaiselle ristille),jne. järjestöjä pilvin pimein maailma pullollaan, mutta tietysti jos lähtö kohta on se ihmisellä, että kristilliset arvot eivät voisi kiinnostaa vähempää, niin ei siitä sen enempää. :

Kerrohan ihmeessä että mitkä nämä kristilliset arvot ovat, ja miksi kristillisyyden puute estäisi ihmistä tekemästä ja elämästä hyvin? Muutenkin tuo lauseesi on kummastuttava. Joo onhan näitä erilaisia hyväntekeväisyysjärjestöjä ja tuen niitä. Miten minun epäkristillisyyteni siihen liittyy?

 

[Reno^^]

Minua kyllä kiinnostaa paljonkin, vaikka olenkin tullut eri johtopäätöksiin. En usko iän tuovan tähän mitään muutosta; ainakaan siinä mielessä kun monen asenne tuntuu olevan että "kyllä sä jonain päivänä vielä tajuat ja liityt meihin". Kyse ei ole siitä, etteikö kukaan olisi näistä asioista kertonut tai ettei niitä ole mietitty; kaikille tosiaan kyse ei ole rahasta. Käännyttämistarvetta mulla ei ole, ei riitä mielenkiinto eikä energia.

Oma huomioni tässä asiassa on ollut lähinnä se, että näitä iän mukana kääntyneitä tuntuisi yhdistävän se että asioita ei ole ajateltu juuri lainkaan ennen vanhempaa ikää, eikä niitä haluta paljoa ajatella sen jälkeenkään kun on niin helppoa vaan antaa jonkun muun ajatella puolesta ja olla tyytyväinen kristillisyyteensä.

Mutta tätähän tämä aina on ollut. "Odota vaan kun sinäkin siitä vanhenet niin huomaat että tarvitset Jumalaa ja alat kuunnella iskelmää ja alat sauvakävellä yms yms".

 

[Skin n´bones]

Ilmeisesti sinulla pyyhkii hyvin?

Niin on se ihmeellistä, että silloin muinoin kun minulla meni todella hyvin (oli rahaa,menestystä jne..) Niin eihän siihen maailmaan mitkään kristilliset arvot kuulu,koska et sä niitä silloin edes tarvitse, koska mä pärjään loistavasti,ja en siten tarvitsekaan mitään kristillisiä arvoja...

No minullepa kävi niin, että menetin menestyksen,perheen,ja kaiken kukkuraksi kävin kuoleman porteilla... No kävin kumminkin...Niin tämä kärsimys murskaa sinut, ja aloin ajattelemaan kuoleman edessä näitä juttuja...Palasin tuolta elämän pääte pysäkiltä...siinä vaiheessa löysin tämän kristillisyyden, ja eihän sitä tosiaan huomannut siinä vaiheessa, kun meni "hyvin" nyt elämä on palautunut siedettäväksi, ja tämä kristillisyys jäi osaksi minua, ja olen siitä kiitollinen
Eli et ajattele näitä asioita, jos sinulla menee elämässä hyvin???

 

[proileri]

Yksi syy miksi en ole itse enää kirkon jäsen on, että mun mielestä on aika epämukava ajatus että samalla kun ihmisiä autetaan niin lyödään raamatulla päähän ja tuputetaan uskontoa. Tätä sisältää niin lähetystyö kuin se lasten iltapäiväkerhokin - ei siellä millään hiimänukoilla leikitä vaan veisataan virsiä.

Tässä on seurakuntien tilinpäätös vuodelta 2006, lähde www.evl.fi

Seurakuntien toimintakustannusten ja tilikaudelle jaksotettujen pääomakulujen summa oli 836 miljoonaa euroa. Seurakuntien kokonaiskustannukset jakautuivat seuraavasti eri työalojen kesken vuonna 2006:

Jumalanpalveluselämä ja kirkolliset toimitukset 139 miljoonaa euroa
Aikuistyö 17 miljoonaa euroa
Muut seurakuntatilaisuudet 32 miljoonaa euroa
Tiedotus ja viestintä 29 miljoonaa euroa
Musiikki 43 miljoonaa euroa
Lapsi- ja nuorisotyö 266 miljoonaa euroa
Palvelu(diakonia, perheneuvonta, sairaalasielunhoito, palveleva puhelin) 108 miljoonaa euroa
Lähetys ja kansainvälinen diakonia 37 miljoonaa euroa
Hautaustoimi(ei sisällä hautaan siunaamista) 87 miljoonaa euroa
Kirkonkirjojenpito 19 miljoonaa euroa
Sielunhoito 8 miljoonaa euroa
Muu seurakuntatyö ja yhteiskunnallinen työ 35 miljoonaa euroa
Kohdentamattomat hallintokustannukset 5 miljoonaa euroa
Kohdentamattomat kiinteistökustannukset 11 miljoonaa euroa

Yhteensä 836 miljoonaa euroa

Tehokkaampiakin tapoja vaikuttaa ulkomaiden yms. tilanteeseen siis liene on.

 

[Ultimecia]

Kenellehän tuo oli mahdollisesti suunnattu? Omalta osaltani ei kiinnosta alkaa tähän levittelemään mitä olen elämässäni kokenut, varsinkaan kun sillä ei ole asian kanssa juurikaan tekemistä. Se, että en ole kristitty ei tarkoita sitä, etteikö minulla olisi arvoja ja moraalia; sellaisia arvoja, jotka "yleiselläkin" asteikolla lasketaan "hyviksi". Itse en koe yhtäläisyyttä kristinuskon ja sen välillä, että pidän kaikkea elämää arvokkaana, yritän toimia oikeudenmukaisesti ja niin edelleen.

On todellista ihmisen aliarvioimista väittää, että suuria henkisiä kysymyksiä ei voisi pohtia silloin kun menee hyvin (miksi tarvitaan kuolemanporttikokemus tulla uskoon tai kaikota siitä [jumalan syyttäminen]). Vain siitä, että esimerkiksi sinulla Skin n´bones on ajatusmaailma mennyt tuota rataa, ei voida päätellä etteikö moni muu käyttäisi aikaa suurien kysymyksien, oman moraalin ja maailmanmenon pohtimiseen.

 

[AW88]

Kyllähän sitä halutessaan voi elää kristillisten arvojen mukaisesti vaikkei kirkkoon kuuluisikaan. Kyllä siellä silti saa käydä jouluna ihmettelemässä meininkejä vaikka haluaisikin säästää sen 500e vuodessa vaikka heraan.

Kait sitä sellaisiakin pihejä on jotka käy muttei maksa.

 

[ossipena]

Enpä ole minkään uskontokunnan taholta ikinä koskaan missään törmännyt näin laajaan kiihkotuputtamiseen, mitä nämä eroamistaan mainostavat hihhulit tekevät joka toisella nettipalstalla.

ite oon miettinyt ihan samaa. kai joku on vaan katkera siitä, että kirkolla on ihan v**** pätäkkää?

 

[Skin n´bones]

...

En tiedä mitä on olla uskossa, koska en tunne mitään tunnetta siltä osin. Siispä kutsun itseäni vain kristityksi, ja se että luulin pimahtavani näiden asioiden kanssa, niin eipä käynytkään niin, vaan sen vaan huomaa tekevänsä hyvää ympäristönsä hyväksi. Ilmeisesti jos jättää jotain pois keskustelusta, niin heti siihen hyökätään ggrrr!!! Tietysti asioita voi miettiä myös ilman mitään traagista kokemusta, mutta yleensäkkin jos sinulla menee hyvin, niin et toden näköisesti mieti näitä juttuja, tai sitten mietin kuin olisit jossain valita talossa tms. Tuo on hyvä juttu tuota kannatan ,ja tuo taas ei oikein miellytä. Jätän sen ottamatta. Muotivirtauksia tulee ja menee, mutta kristillisyys on ollut täällä telluksella 2000v ja still going strong ! Mitäpä siihen enää lisätä, koska jos se olisi ollut kuolevaa, niin se olisi jo tapahtunut aikoja sitten...

 

[vision]

Mä en oikeen vieläkään tajua mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että joku haluaa kuulua kirkkoon vain siksi, että se on tapa avustaa. Joulupataa lukuunottamatta en laittaisi sentin senttiä mihinkään keräyslippaaseen. Jotenkin usko mennyt siihen touhuun.

 

[Laiffah]

Muotivirtauksia tulee ja menee, mutta kristillisyys on ollut täällä telluksella 2000v ja still going strong ! Mitäpä siihen enää lisätä, koska jos se olisi ollut kuolevaa, niin se olisi jo tapahtunut aikoja sitten...

Lähinnä tuo tarkoittaa vain sitä että vallanpitäjät ovat halunneet ohjata kansan ajattelua itselleen suosiollisella tavalla, ja samalla suurin osa ihmisistä on ollut ja ovat edelleen halukkaita ulkoistamaan itsenäisen ajattelun. Aikuisella, jonka maailmankuva rakentuu kriittiseen rationaalisuuteen pyrkivään (lue: tieteelliseen) ajatteluun ja haluun ymmärtää ympäröivää maailmaa, ei pitäisi olla minkäänlaista tarvetta turvautua uskonnollisiin vaikutteisiin oman maailmankatsomuksensa rakennuspalikkana. Kirkon verrattain suuri merkitys yhteiskunnassa on lähinnä menneisyyden kulttuurijäänne, vaikkakin monet kirkon edustamat arvot edistävät nykyisen kaltaisen yhteiskunnan stabiilisuutta. Samalla kristinusko, kuten lähes kaikki muutkin maailman uskonnot, on kuitenkin sokea ja itsepäinen vanha jäärä, joka edustaa faktoihin perustumatonta vanhoillisuutta ja tukahduttaa kriittistä ja älyllisesti kehittävää ajattelua.

Sokeille on enää turha huutaa että silmät auki, mutta se että ihmiselle laitetaan siteet silmille jo lapsuudessa on hyvinkin kyseenalaista. Näistä siteistä on silti mahdollisuus päästä eroon ja kenties joskus vielä nähdä todellisuus ihan omin silmin.

Offtopic: Ultimecialle on pakko huomauttaa tässä yhteydessä että sivusta viestejäsi seuranneena on todetattava että näppäimistöstäsi lähtee äärimmäisen hienoja, älykkäitä ja selkeitä kannanottoja moniin vaikeisiinkin keskustelunaiheisiin, ja joiden kanssa olen usein täysin samaa mieltä kriittisestä tarkastelusta huolimatta.

 

[vision]

Sokeille on enää turha huutaa että silmät auki, mutta se että ihmiselle laitetaan siteet silmille jo lapsuudessa on hyvinkin kyseenalaista. Näistä siteistä on silti mahdollisuus päästä eroon ja kenties joskus vielä nähdä todellisuus ihan omin silmin.

Tarkoitatko tuolla sitä, että uskossa olevat kulkevat siteet silmillä eivätkä näe todellisuutta, mutta uskon ulkopuolella olevat ovat pelastetut ja pystyvät elämään todellisuudessa? Mitä eroa on niillä todellisuuksilla?

 

[Ruokalusikka]

Laitoin tämän yhden toisen foorumin kiihkotuputtajille. Sopii tännekin.

Minä järkeilen uskonnot niin, että niiden syntyminen on aina alkanut tarpeesta selittää tuntematon, pääasiassa kuolema. En ole tutkinut asiaa sen syvemmin, mutta eikös käytännössä kaikkien uskontojen päätarkoitus ole antaa selitys, että mitä hauskaa kuoleman jälkeen voisi tapahtua? Yleensä selitykset pehmentävät kuolemaa tavalla tai toisella ja sitä kautta keventää kuolemanpelkoa ja lievittää kuolleen lähimmäisen tuskaa.

Täälläkin on varmaan moni ollut kuoleman kanssa tekemisissä tavalla tai toisella. Jotkut on varmaan odotettavissa olevien poismenojen (isovanhemmat tms.) lisäki menettänyt jonkun todella tärkeän todella läheltä, ehkä odottamatta, ehkä epäluonnollisesti. Juu, niin minäkin. Kuten sanottu, en usko. Kuitenkin tuollaisen äkillisen lähiomaisen poismenon jälkeen sitä huomasi usein ajatuksissaan yrittävän kommunikoida kuolleen kanssa ja sanoa sille vielä "jotain tärkeää". Tuo toiminta tulee ihan selvästi jostain syvältä spyykkeestä ja ehkä sillä on psykologiassa joku termikin, en tiedä. Vähän sama kuin amputoidut pystyvät tuntemaan menetetyn raajan, niin ehkä aivoissa tapahtuu jotain samaa lähiomaisen poistuessa kuvioista. Opetetun uskonnon kanssa tunteella ei ole tekemistä. Itse olen siis järkeillyt, että uskonnot ovat alunperin kehittyneet tuon tunteen ympärille. Sitä tukee se, että kuoleman selittäminen on ihan järjestään se uskontojen ydinjuttu.

Seuraava luonnollinen askel kehitykselle on ollut kuolemanpelon ja siihen liittyvien selitysten hyväksikäyttäminen järjestyksen pidossa. Joku fiksu kaveri on huomannut, että eihän homma toimi, kun jengi listii toisiaan leipäpalan takia ja raiskaa toisten hoitoja. Eikös kaikista pääuskonnoista löydy näitä peruslakeja, että ei saisi tappaa ja rietastella tai se on bye bye taivaspaikka. Kaikki muut traditiot ovat myös olleet koko yhteisön turvallisuuden ja vakauden peruskiviä. Kaste, kummius, avioliitto ja hautajaiset. Homma on toiminut, kun muita lakeja ei ole ollut. Ihan järkiperäistä hommaa ja joukkojen hallitsemista minusta.

Sittemin sama kehitys on jatkunut, on tehty "kymmeniä käskyjä" ja säännöt ovat menneet vähän överiksin, uskonnot ovat törmäilleet, niitä on levitetty väkivalloin, tulkittu tahallaan väärin ja niiden nimissä on tehty ties mitä ikävää.

Se perustarve ei ole kuitenkaan muuttunut ja kyllähän suurin osa kirkossa käyvistä taitaa edelleen olla sen takia liikenteessä. Itse en siis usko, enkä käy kirkossa, mutta olen kokenut sen perustarpeen olevan olemassa ja ikävä kyllä muutamaan otteeseen. En näe pahana, että niille jotka eivät menettämisen hetkellä pysty asiaa itsekseen käsittelemään, tarjotaan valmiiksi pureskeltu tapa käsitellä menetys. En siis näe omasta uskon puutteesta huolimatta kirkon uskonnollisissa palveluissa mitään pahaa.

Pääsyy kirkollisveron tyytyväiseen maksamiseen on kuitenkin kirkon ruohonjuuritason avustustyö. Kirkko kun auttaa myös niitä, joita juuri kukaan muu ei enää auta. Ihmiset kyllä keräävät kilpaa rahaa lastensairaaloille, eläinsuojeluun, veteraaneille ja muihin ns. hyväksyttäviin tai söpöihin tarkoituksiin. Kirkko kuitenkin auttaa karvoihin katsomatta esim. vapautuvia vankeja, avohoitopotilaita, alkoholisteja, huumeongelmaisia ym. "hylkijöitä", joille kaikki muut ovat kääntäneet selkänsä.

Ns. hyväosaisetkin hyötyvät tästä välillisesti. Suomessa ei juurikan tarvitse pelätä, että joku tulisi kolkkaamaan kadulla saadakseen rahaa ruokaan tai ryöstääkseen kengät jalasta. On mahdotonta näyttää toteen, että kuinka monta ryöstöä tai vaikkapa murtoa on vältetty kirkon työn ansiosta, mutta ei sen vaikutusta sovi vähätelläkään ilman parempaa tietoa. Itsellä on sellainen käsitys, että yleinen turvallisuus on paremmalla tolalla, kuin mitä se olisi ilman kirkon ruohonjuuritason apua.

Eikä unohdeta muuta aivan mittaamattoman arvokasta työtä, kuten nuorisotyötä, iltapäiväkerhoja ja leirejä. Noissa paikoissa ei todellakaan tuputeta uskontoa ainakaan siinä määrin mitä kiihkohihhulit täälläkin antavat ymmärtää ja myös kirkkoon kuulumattomat kakarat ovat tervetulleita. Aikuisille on päihdehuoltoa, velkaneuvontaa, parisuhdeneuvontaa ja muuta, eikä sielläkään kysytä "jäsenkirjaa".

Itse en usko Joulupukkiin, Pupu Tupunaan, enkä Jumalaan. Uskon kuitenkin, että kirkollisvero menee hyvään tarkoitukseen. Kyllähän noin isosta "organisaatiosta" löytyy parannettavaa ja mätiä omenoita, mutta kokonaisuutena työ on arvokkaampaa, kuin voisi äkkiseltään kuvitella.

 

[Laiffah]

Tarkoitatko tuolla sitä, että uskossa olevat kulkevat siteet silmillä eivätkä näe todellisuutta, mutta uskon ulkopuolella olevat ovat pelastetut ja pystyvät elämään todellisuudessa? Mitä eroa on niillä todellisuuksilla?

En väitä että kirkkoon kuulumaton ja/tai ateisti automaattisesti omaisi jollain tavoin paremman tai oikeamman maailmankuvan. Se, joka kuitenkin vilpittömästi uskoo kuoleman jälkeiseen elämään, raamatun jumalaan, synninpäästöön tai esimerkiksi rukousten voimaan, elää kuitenkin maailmassa jossa on monet vaikeatkin kysymykset jätetään ratkaisematta heittäytymällä virran mukana ja turvautumalla yliluonnollisiin ilmiöihin, jotka eivät millään tavoin vastaa todellisuuden tapahtumia. Näistä eroon pääseminen on ensimmäinen askel kriittisempään todellisuuden tarkasteluun.

 

[proileri]

Pitää tässäkin keskustelussa muistaa, että on toki tärkeää että ihminen saa vapaasti olla sitä mieltä kuin on, kunhan ei näkemyksistään ole suurta vahinkoa kanssaihmisille. Siitä tietty kiistellään onko uskonnolla ja niiden harjoittamisella minkä verran hyötyä tai haittaa, mutta ei kirkollinen toiminta täysin mädäntynyttäkään ole ja valinnan saa jokainen tehdä ihan itse - sinänsä se on minullekin "aktiivisena ateistina" ihan sama pistääkö rahansa kirkon tukemiseen, ternimaitokapseleihin vai vaikkapa Nitr-X -treeniboostereihin tai Kokoomuksen jäsenmatkoihin, koska ei se raha kuitenkaan minulle tule vaikka joku jättäisi kirkon tukematta.

Mutta miksi huutelen tässäkin keskustelussa, niin edelleen näkisin tärkeänä sen, että asioista voidaan reilusti olla myös toista mieltä ja esittää vaihtoehtoja ns. vallitsevalle asiantilalle. Vaikka elämänkatsomus olisi perikristillinenkin, niin yhdestä asiasta voidaan varmaan olla samaa mieltä, nimittäin siitä että länsimainen yhteiskuntajärjestelmä perustuu tämän sananvapauden periaatteen pohjalle, Jeesuksen kanssa tahi ilman. Minkäänlaista kehitystä kun ei voi tapahtua, jos vaihtoehtoja vallitsevalle asiantilalle ei tutkita ja siksi jokainen kyseenalaistava mielipide on ensiarvoisen arvokas.

 

[vision]

En väitä että kirkkoon kuulumaton ja/tai ateisti automaattisesti omaisi jollain tavoin paremman tai oikeamman maailmankuvan. Se, joka kuitenkin vilpittömästi uskoo kuoleman jälkeiseen elämään, raamatun jumalaan, synninpäästöön tai esimerkiksi rukousten voimaan, elää kuitenkin maailmassa jossa on monet vaikeatkin kysymykset jätetään ratkaisematta heittäytymällä virran mukana ja turvautumalla yliluonnollisiin ilmiöihin, jotka eivät millään tavoin vastaa todellisuuden tapahtumia. Näistä eroon pääseminen on ensimmäinen askel kriittisempään todellisuuden tarkasteluun.

En jotenkaan näe eroa tuolla uskon mukana virran mukaan menolla ja yleisten käsitysten mukaan virran mukana kellumiselle.
Mitä elämälle tarpeellisia tai muuten elämää parantavia vaikeita kysymyksiä jätetään ratkaisematta uskovaisten keskuudessa?

Miksi elämää ylipäätään pitää tarkastella kovin kriittisesti? Eikö riitä, että löytää sen oman polun jota pitkin on mukava talsia elämänsä alusta loppuun?

Toisinsanoen, mitä väliä on todellisuudella, jos olet keskimäärin tasapainoinen yksilö ja tunnet eläväsi oikein, elät yhteiskunnan moraalisäännöillä mitattunakin oikein. Onko todellakin suurikin merkitys sillä, mitä ihmiset haluaa käsittää todellisuudella?

 

[Skin n´bones]

Toisinsanoen, mitä väliä on todellisuudella, jos olet keskimäärin tasapainoinen yksilö ja tunnet eläväsi oikein, elät yhteiskunnan moraalisäännöillä mitattunakin oikein. Onko todellakin suurikin merkitys sillä, mitä ihmiset haluaa käsittää todellisuudella?

Tuossa on yksi tärkeä pointti mitä mie ajan takaa, eli jos sinulla on kaikki kunnossa, niin et varmasti tunne tarvitsevasi mitään "kristillisiä" avuja, koska pärjäät aivan omillasi, mutta jos syystä tai toisesta...elämä potkii päähän, niin se musertaa,ja murskaa sinut totaalisesti, ja uutta ei synny ilman kärsimystä,ja "nöyryytystä" Siten sydän on avoinna tälle kristillisyydelle ainaski joissain tapauksissa Nim:kokemuksella, ja ainut asia minkä tästä joidenkin kutsumasta "höpön höpön" jutusta olen saanut kokea armon 1 kerran ja se onkin ainut asia mikä tuntui aivan konkreettisesti. Muuten tämä on ollut tätä ihan samaa raadantaa tässä oravan pyörässä. Tuona pienenä hetkenä asia valkeni minulle, ja ennen sitä en tuntenut tätä juttua kohtaan kuin hyvin kaukaista kiinnostusta. Niin se vaan elämä muuttui...Jatketaan kukin tahoillamme, ja koetetaan tulla hieman paremmiksi ihmisiksi eix jeh

 

[Laiffah]

Mitä elämälle tarpeellisia tai muuten elämää parantavia vaikeita kysymyksiä jätetään ratkaisematta uskovaisten keskuudessa?

Tässäkin ketjussa esiin tulleita ja aina ajankohtaisia aiheita ovat mm. kuolema ilmiönä, yksilön asema yhteisössä ja kyky vaikuttaa omaan elämäänsä, yhteiset moraalisäännöt, vastuu teoistaan. Annetaan ohjeita hyvän elämän <tm> takaamiseksi sen kummemmin perustelematta miksi juuri näin tulisi tehdä ja toisaalta annetaan vertauskuvallisesti anteeksi itse keksittyjen moraalisääntöjen rikkominen katumuksen kautta jotta ihmisillä olisi mahdollisuus pysyä kirkon piirissä myös harhauduttaan halutulta tieltä. Lisäksi mainitsin jo uskontojen olleen helisemässä viimeisten muutaman vuosisadan ajan mm. tieteen edessä, pyrkien silti väkisin pitämään kiinni vanhoista uskomuksista, ja pahimmassa tapauksessa polkien maanrakoon aikansa suuria tieteentekijöitä voidakseen varmistaa valtansa.

Miksi elämää ylipäätään pitää tarkastella kovin kriittisesti? Eikö riitä, että löytää sen oman polun jota pitkin on mukava talsia elämänsä alusta loppuun?

Toki jokaisella on oikeus valita itse oma polkunsa. Jos joku haluaa olla harras kristitty niin en sitä vaihtoehtoa halua häneltä viedä. Tosiasia on kuitenkin se että suurin osa meistä suomalaisistakin on kasvatettu kristinuskoon ilman valinnanvapautta. Aikuisella ihmisellä tämä valinnanvapaus on kuitenkin jälkikäteen olemassa, jolloin jokaisella on mahdollisuus miettiä mihin uskontokuntaan haluaa kuulua vai kuuluuko mihinkään ja miksi. Kehotus erota kirkosta antaa edes virikkeen tällaisten asioiden pohtimiseen ja mahdollisuuden tarkastella omaa elämää ohjaavia tekijöitä. Kirkossa pysyminen tarkoittaa kuitenkin suurimman osan kohdalla sitä että todellista omaa valintaa ei ole ikinä edes tehty, joten on huvittavaa seurata miten joidenkin mielestä eroaminen on jollain tavoin paheksuttavampaa kuin kirkkoon kuuluminen, kun sen eroamisen nimenomaan pitäisi tarjota ihmiselle mahdollisuus alottaa ns. puhtaalta pöydältä.

Se miksi ainakin itse haluan tarkastella elämää kriittisesti on halu ymmärtää ihmiseksi kutsuttua biologista konetta, näiden keskinäistä sosiaalista ja kulttuurillista toimintaa ja meitä ympäröivää maailmaa. Se että painaa eteenpäin silmät ummessa päivästä toiseen ja jonakin päivänä herää sairaana vanhuksena vain tajutakseen että siinä se nyt oli ei ole todellakaan kiinnostava vaihtoehto. Edes elämä ei ole niin suuri itseisarvo ettei sitä kannattaisi joskus vähän kyseenalaistaa.