- Liittynyt
- 4.11.2003
- Viestejä
- 255
Nyt taisi tulla niin pitkä lause, että sotkeuduit itsekin puolessa välissä. Vai oliko se tarkoituskin? Juurihan totesin, että kyllähän kirkon opit ovat ainakin joissain seurakunnissa menneet överiksin tai niitä ollaan muuten vaan tulkittu väärin. Muutenhan opit eivät juuri eroa normaalin lainsäädäntömme peruskivistä. Joku "toisen posken kääntäminen" ja anteeksiantaminen ovat ilmiselvästi yhteisön vakautta tukevia oppeja, joihin ei edes nykylainsäädäntömme pysty.Annetaan ohjeita hyvän elämän <tm> takaamiseksi sen kummemmin perustelematta miksi juuri näin tulisi tehdä ja toisaalta annetaan vertauskuvallisesti anteeksi itse keksittyjen moraalisääntöjen rikkominen katumuksen kautta jotta ihmisillä olisi mahdollisuus pysyä kirkon piirissä myös harhauduttaan halutulta tieltä.
Kuten sanottu, niin kirkko ei tee kaikkea oikein. Helvetin isoon organisaatioon mahtuu kaikenlaista. Ihmisiä sielläkin on johdossa vikoineen (mm. ylpeys) ja vituttaahan se kirkon johtoa, kun ison kirjan tärkeimmät sivut kumotaan tieteen voimin. Täysin luonnollinen tapahtumaketju, joka varmasti horjuttaa kirkon asemaa. Kirkon johto on kuitenkin hiiren paskaa verrattuna kaikkien kirkkojen jäseniin. Nykymaailman moraalikäsitykset muuttuvat niin nopeasti, että kirkko on jäänyt jälkeen, mutta muuttuu kyllä kun alhaalta tulee painetta. Viimeisinä merkkeinä naispapit. Suomalaisten kirkollisveron maksamisen kanssa tällä on aika kaukainen yhteys.Lisäksi mainitsin jo uskontojen olleen helisemässä viimeisten muutaman vuosisadan ajan mm. tieteen edessä, pyrkien silti väkisin pitämään kiinni vanhoista uskomuksista, ja pahimmassa tapauksessa polkien maanrakoon aikansa suuria tieteentekijöitä voidakseen varmistaa valtansa.
Minä olen ateistina vahvasti sitä mieltä, että kirkko tekee organisaationa enemmän hyvää yhteiskunnan kaikilla rintamilla, mitä mikään muu organisaatio (edes Valtio) saisi aikaan samoilla varoilla. Jos tämmöinen kuvitteellinen kirkon veroinen yhteisö luotaisiin, niin Bemareilla sen organisaation johtajat ajaisivat. Johtajiahan noin iso organisaatio tarvitsee kaikilla tasoilla. Myös korruptio ja omaan pesään kuseminen olisi yleisempää, koska se yhteinen "jokin" puuttuu. Yhteisö olisi myös tehottomampi, koska sillä ei olisi miljoonia vapaaehtoistyöntekijöitä, eikä sille tulisi ilmaista rahaa esim. kolehtien ja mummojen testamenttien myötä. Yhteisön jäsenillä ei olisi myöskään mitään syytä toteutta pyyteetöntä ja muille lähes näkymätöntä hyväntekeväistyyttä omalla ajallaan omasta tahdosta. Vaikken itse uskokaan, niin olen aikaan hiljaista poikaa sen rinnalla, mitä tiedän uskon saavan aikaan. Se ei ole merkityksetöntä ja missään nimessä se ei varsinkaan nykysuomessa ole pahaa, ei millään.Toki jokaisella on oikeus valita itse oma polkunsa. Jos joku haluaa olla harras kristitty niin en sitä vaihtoehtoa halua häneltä viedä. Tosiasia on kuitenkin se että suurin osa meistä suomalaisistakin on kasvatettu kristinuskoon ilman valinnanvapautta. Aikuisella ihmisellä tämä valinnanvapaus on kuitenkin jälkikäteen olemassa, jolloin jokaisella on mahdollisuus miettiä mihin uskontokuntaan haluaa kuulua vai kuuluuko mihinkään ja miksi. Kehotus erota kirkosta antaa edes virikkeen tällaisten asioiden pohtimiseen ja mahdollisuuden tarkastella omaa elämää ohjaavia tekijöitä. Kirkossa pysyminen tarkoittaa kuitenkin suurimman osan kohdalla sitä että todellista omaa valintaa ei ole ikinä edes tehty, joten on huvittavaa seurata miten joidenkin mielestä eroaminen on jollain tavoin paheksuttavampaa kuin kirkkoon kuuluminen, kun sen eroamisen nimenomaan pitäisi tarjota ihmiselle mahdollisuus alottaa ns. puhtaalta pöydältä.
Minä en ole nähnyt vielä yhtään vaihtoehtoa kirkolle näiden eroamistuputusten lisäksi. Jopa "ilman valinnanvapautta" kirkkoon kuuluminen on yhteisön kannalta parempi vaihtoehto kuin joku muu (mikä?). Siksi näen mm. tämän ketjun pääosin yhteiskuntarauhan horjuttamisen yrityksenä. Oman elämänkatsomuksen tarkastelu on aina hyvästä ja jos sitä seuraa eropäätös, niin antaa mennä vaan. Kun täällä joku punttiapina kehuu, että ehtipäs erota ja kertoo perään ylpeänä säästönsä satasina, niin se on about neljäsataa kertaa spedempää ja huvittavampaa kuin tapakristittynä oleminen.
Usko pois. Asioita on mietitty. Sinunkin ajatukset tuntuvat ihan omilta n. 15 vuoden takaa.Se miksi ainakin itse haluan tarkastella elämää kriittisesti on halu ymmärtää ihmiseksi kutsuttua biologista konetta, näiden keskinäistä sosiaalista ja kulttuurillista toimintaa ja meitä ympäröivää maailmaa. Se että painaa eteenpäin silmät ummessa päivästä toiseen ja jonakin päivänä herää sairaana vanhuksena vain tajutakseen että siinä se nyt oli ei ole todellakaan kiinnostava vaihtoehto. Edes elämä ei ole niin suuri itseisarvo ettei sitä kannattaisi joskus vähän kyseenalaistaa.