Sen lisäksi, että kunnat ja valtiot eivät näitä tehtäviä tekisi muutenkaan yhtä ansiokkaasti kuin kirkko, niin niillä ei myöskään olisi käytettävissä kirkon resursseja, eli uskon voimalla lähimmäisiään auttavia ihmisiä. Tämän lisäksi autettavia olisi enemmän, koska uskonnottomuuden aiheuttama moraalityhjiö ajaisi porukkaa huonoille poluille.
Tämä on totta, mutta mielestäni epäkohta nyky-yhteiskunnassa. Epäkohta ei tietenkään ole kirkon vika vaan valtion, joka ei vastaavaa ei-kristityille tarjoa, vaikka pitäisi. Mitä taas moraalityhjiöön tulee, mielestäni suurin tavoite sellaisessa ajatusmallissa, mitä itse edustan, on nimen omaan itse täyttää se: toimia "hyvän"* moraalin mukaan kaikissa tilanteissa ilman ulkopuolista painetta, hyötyä, rangaistuksen- tai kuolemanpelkoa ja niin edelleen.
Itse asiassa koko asiasta tekee mielestäni törkeän juuri se, että valtio ja päättävät elimet antavat tämän tapahtua ja sysäävät vastuun kirkolle. Pieni kourallinen esimerkiksi minun kanssani samoilla linjoilla ajattelevia ihmisiä on vain ripaus siitä määrästä, mitä Suomessakin on ei-kristittyjä.
* hyvä on tietenkin liukuva määre, mutta käytän sitä tässä lähtökohtaisesti kuvaamaan oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja elämän vaalimista
Jos "Eroa kirkosta helposti!"-ketjussa tuo julki omia päätelmiään uskontoja kyseenalaistaen ja leimaa tapakristittyjä kuten olet tehnyt, niin ymmärrät varmaan miksi touhu vaikuttaa patistamiselta?
Liiallisesti jonkun tietyn topicin alla tapahtuvaa rönsyilyä olisi tietysti hyvä siirtää paremmin asiaa käsitteleviin, mutta minkäs tälle aina keskustelussa voi. En kyllä ketään ole leimaamassa, vaan edelleen ainoastaan edustamassa omaa kantaani. Omaan moraalikäsitykseeni kuuluu se, että kaikille on samat säännöt: tämä merkitsee siis, että minullakaan ei ole "oikeutta" käännyttää muita. Alkujaan kirjoitin kysyäkseni, kuinka moni todella eroaa tuon rahan takia ja kuinka moni muista syistä, sillä mielestäni pelkkä luetteluketju ei ole mielenkiintoinen ("kuinka paljon säästät vuodessa") kun taas tarkempi pohdinta ihmisten motiiveista on.
Olettaen, että vaikutuspiirissäsi olevia ihmisiä eroaa kirkosta sinun julkituotujen ajatusryppäiden seurauksena, niin kirkkohan heikentyy. Ei paljon, mutta kuitenkin. Jos kirkko ymmärretään jokapuolella ja kaikkien tavoitettavissa olevana turvaverkkona, niin sinä heikennät sitä, koska et tarjoa vaihtoehtoa. Yksilötasolla sellainen ihminen, joka ei näitä asioita ole aiemmin edes halunnut ajatella, on myös haavoittuvaisempi eropäätöksen jälkeen. Todellisuudessahan kirkko pitää eronneistakin huolen, jos loppuun saakka katsotaan. Tuo yksilö ei kuitenkaan ole enää yhtä vahva kuin ennen eropäätöstä. Yksilön arki ei ole millään tavoin rikkaampaa, eikä hän pysty yhtään kummoisempiin tekoihin kuin aiemminkaan.
En usko, että kukaan on minun juttujeni perusteella eronnut kirkosta. Lähipiiriini kuuluu sekä uskovia että ei-uskovia, kirkkoon kuuluvia ja kuulumattomia ihmisiä ja kohtelen näitä kaikkia samalla tavalla. Mikäli asioista keskustellaan, en tuo omia mielipiteitäni esiin negaation kautta kirkkoa haukkumalla vaan perustellen ja kuvaillen. Kuten tuossa aiemmin kirjoitin, ajatukseni eivät perustu minkään vastustamiseen, vaan vastustaminen perustuu mielipiteisiin.
Mielestäni on väärin olettaa, että yksilö jää heikommaksi, jos muuttaa ajattelutapaansa. On myös eri asia ns. menettää uskonsa kuin kiinnostua jostakin ensimmäistä kertaa tai uudestaan. Toisen ihmisen ajatus- ja tunne-elämän tuhoamisessa ei ole mitään oikeaa.
Kaikilla ei ole siihen voimia, halua tai mahdollisuutta. Aika paljon näitä asioita kuitenkin ajatellaan ja yritetään ajatella. Minä näen pelkkää hyvää siinä, että meillä on instituutio, jolla on valmiiksi pureskellut kaavat tuohon ajatusprosessiin. Mitä siitä tulisi, jos jokaisessa pienessä ja suuressa vastoinkäymisessä "elämän pyörä" pitäisi kaikkien keksiä yksin uudestaan? Se ei ole sattumaa, että tuollainen instituutio on syntynyt joka puolelle maailmaa ja on monissa maissa osana valtiota.
Tässä näkyy hyvin, miten eri lailla ihmiset ajattelevat. Minä taas en näe mitään hyvää siinä, että meillä on insituutio, jolla on valmiiksi pureskellut kaavat mihinkään ajatusprosessiin. Katson, että ihmiskunta taantuu ellei se patista itseään eteenpäin, ajattelemaan, kehittymään, tuntemaan ja niin edelleen. Mielestäni sen pyörän keksiminen on vain hyvästä, keksimättömyys rappeuttaa ja vie taaksepäin.
Henkinen kehitys ei tarkoita tunne-elämän tai henkisyyden yleensä poiskitkemistä. Moraalinen päätöksenteko vaatii sopivassa suhteessa sekä älyllistä että tunteellista ajattelua, enkä missään tapauksessa kannata mitään "vain tiede vie onneen" -ajattelua (ellei sitten ns. humanistisia ja muita pehmotieteitäkin lasketa tieteeksi). En myöskään koe, että yksilöllisen ajattelun tulisi rappeuttaa ihmisen tarvetta yhteisöllisyyteen tai yhteisön tukeen. Uskonto vain ei ole sille mielestäni paras pohja.
) 
