Osa uusklassisen taloustieteen (oletan, että tästä puhutaan, koska mitään muuta Suomessa ei tietääkseni opeteta) taustaoletuksista sen sijaan onkin pahasti pielessä ja tämä vaikuttaa väistämättä myös tutkimustuloksiin. Näitä taustaoletuksia ovat esim. oletus siitä, että toimijat ovat rationaalisia. Lisäksi taloustietelijät tekevät x määrän apriorisia olettamia lähtiessään mittaamaan hyötyjä. Ongelmia aiheuttaa myös se, että eri kuluttajat preferoivat eri hyödykkeitä eri tavoin, informaatioepäsymmetriat yms.
Mutta sehän ei ole ongelma, sillä uusklassisen taloustieteen ollessa väärässä se ei ole teorian vika, vaan maailman vika. Mitäs ei perkele vastaa teoriaa.
Taloustieteessä opetetaan sitä, joka on nykytietämyksen valossa totta. Lähes kaikki perustutkintokurssit ovat sellaisia, jotka ovat ortodoksisen käsityksen mukaisia. Toimijoiden rationaalisuus on kontroversi aihe. Useasti se on paitsi ainoa järkevä lähtökohta, myös lähempänä totuutta kuin muut mahdollisuudet, eikä aiheuta lopputuloksen kannalta merkittäviä muutoksia. Toisaalta tämä oletus on jatkuvan arvioinnin alla, ja monissa malleissa luovutaankin tiukasta rationaalisuusoletuksesta.
Tämä eri "koulukuntien" jakaminen on melko turhaa touhua, eikä taloustieteilijät mieti, mitä "koulukuntaa" edustavat tutkimusta tehdessään. Kuitenkin tässä viittaamassasi uusklassisessa taloustieteessä on tyypillistä, että toimijan odotetaan hyödyntävän käytettävissä olevan tiedon, ei kaikkea mahdollista tietoa. Koulukuntien luokittelu on yleensä ulkopuoliselle helpompi tapa ymmärtää erilaisia painotuksia. Voin esimerkiksi sanoa, että monet suomalaisetkin ekonomistit ovat enemmän uuskeynesiläisiä. Tämä ei tietenkään tarkoita, että heidän poliittiset näkemyksensä olisivat sitten tietynlaisia. Esimerkiksi EKP:ssä käytetään uuskeynesiläistä (DSGE-) makromallia, samoin kuin Suomen Pankissa. Lisäksi ainakin Itävaltalaisen taloustieteen suuntauksen mukaisia kursseja on Suomessa tarjolla perustutkintotasolla.
Toki kuluttajajilla on erilaiset preferenssit. Koko nykyinen mikroteoria lähtee siitä, että havaitut valinnat on ainoa varmasti tosi informaatio mitä preferensseistä voidaan sanoa. Ei erilaiset preferenssit aiheuta mitään ongelmia. Makrotason tarkastelussa tietenkin siirrytään edustavaan toimijaan, mutta tämä on tulosten oikeellisuuden kannalta merkityksetöntä. Mainitsemasi informaatioepäsymmetriat ovat keskeisiä monissa teorioissa (esimerkiksi rahoitusteoria, erilaiset agenttiongelmat), ja niitä tutkii jopa täysin oma mikrotaloustieteen haara, informaation taloustiede.
Viimeinen heittosi on vain lapsellinen.
Jatketaan tässä vaan. Totean heti alkuun, että kirjoitukseni ei pyrkinyt kritisoimaan taloustieteitä sinänsä, se vain sattui mieleeni ensimmäisenä esimerkkinä. En ole taloustieteiden asiantuntija, vaan toimin yhteiskuntatieteiden (eli siis social sciences) alalla. Kirjoitin eilisen kommenttini eräänlaiseksi sivuhuomautukseksi siitä, että tiedekin on lopulta vain tavallisten, inhimillisten ja erehtyväisten ihmisten toimintaa. Mielestäni tieteellistä toimintaa ajavat -ainakin osittain- myös sellaiset (tiedostetut tai tiedostamattomat) käsitykset, jotka tulevat tiedemaailman ulkopuolelta. Siviksen mainitsema esimerkki taloustieteen oletuksesta toimijoiden rationaalisuuteen on mielestäni yksi tällainen "paradigmaattis-ideologinen ennakko-oletus". Paradigmaattinen se on siksi, että se on tiedekenttänsä piirissä niin laajalle levinnyt ja koska se vaikuttaa niin keskeisesti tieteelliseen toimintaan tässä piirissä. Ideologinen se on siksi, että se sisältää käsityksiä esim. taloudellisen toiminnan tehokkuudesta ja tavoiteltavista päämääristä. Käytännössä tämän oletuksen esittäjien ajatusmaailmat kuitenkin poikkesivat melkolailla mm. New Yorkin taksikuskien ajatusmaailmasta -tiedätte varmaan esimerkin. Hence the ideology.
Paradigmaattisuuteen vastasinkin jo ylempänä. Pahoittelen, että olen tällainen palikka, enkä vieläkään saa oikein tarttumapintaa tuosta ideologisesta osasta. En muista kuulleeni tällaista esimerkkiä taksikuskeista, eikä osunut googlettamallakaan silmään. Voitko vääntää mallin rautalangasta? (Voit jättää oletuksen täydellisestä rationaalisuudesta tekemättä. ;))
Mitä tulee mainitsemaani "puhtaaseen tietoon", niin käytin tuota termiä tietoisen kärjekkäästi: pointtinani oli juuri kyseenalaistaa tieteellisen tiedon "puhtaus" eli riippumattomuus tiedemaailman ulkopuolisista seikoista, jota nimitin "kuonaksi" (kulttuuriset uskomukset, arvot, normit, toiveet, ihanteet). Tarkoitus ei ollut vähätellä tieteitä vaan muistuttaa tieteentekemisen ja tieteellisten teorioiden inhimillisestä ulottuvudesta ja ideologisuudesta, joka niihin kytkeytyy tekijöidensä kautta. Toisin sanoen, tieteet eivät lähtökohdiltaan ole automaattisesti sen "puhtaampia" tai vapaampia ideologisista seikoista kuin uskonnotkaan. Sen sijaan hyvä tiede erottuu uskonnoista siinä, että se pyrkii ainakin etsimään ja havaitsemaan tiedemaailman sisällä vaikuttavat ideologiset seikat. Kirjoitin hyvä, koska kaikki tieteet eivät nähdäkseni näin tee.
Olen samoilla linjoilla. Tosin ainoita tuollaisia puhtaita tieteitä on vain formaalit tieteet, eli matematiikka ja logiikka.
