Minä teen usein päätöksiä, jotka pohjautuvat kristinuskon moraalimuotoihin, en koe silti olevani kirkon johdateltavissa. Teen muitakin päätöksiä missä näkyy kristinuskon vaikutus, mutta lähes kaikki liittyy lähinnä pohjimmiltaan moraalikysymyksiin.
Naispappeutta ei täysin hyväksytä, mutta osittain kyllä. Miten se on erilailla kuin täällä reaalimaailmassa? Kaikki eivät halua naisia teknilliselle alalle töihin, ja tästä syystä johtajat palkkavat miehen, onko se jotenkin eri asia? Molemmissa hommissa naiset menestyvät siinä kuten miehetkin.
Moni asia on helpompi selittää uskon kautta ja sopii niille jotka haluavat elämänsä käyttää muuhun kuin pohdintaan elämän todellisesta olemuksesta. En ymmärrä pahuutta tässä, eri uskonnoilla on eri tapoja, pahuutta voi olla uskonnon sisällä tai sen ääriliikkeissä, mutta itse uskossa en näe mitään pahaa.
No, niin. Periaatetasolla ongelmahan ei ole se, ettetkö sinä tai joku muu osaisi tehdä valinnan "kristillisen moraalin" ja normaalin moraalin välillä asiaankuuluvasti, vaan että maailmassa on aina niitä ihmisiä jotka välttämättä katsovat tarpeelliseksi toimia uskonnollisen moraalikäsityksen mukaan.
Mielenkiintoinen puoli onkin sitten muuten, että mitä tämä "kristillinen moraali" sitten on. On hämmentävää huomata, että jumalan kymmenen käskyä ovat yleisesti ottaen (monin paikoin) sellaisia joita noudatetaan ympäri maailmaa, uskonnosta riippumatta. Tarkoittaako tämä sitä, että jumala on antanut käskynsä kaikille ihmisille, vai että kaikissa uskonnoissa jumalan antamiksi listataan ihmisten omia moraalisääntöjä? Tähän on helppo saada vastaus sitä kautta, että itseasiassa jokainen nykypäivän kristitty rikkoo raamatun käskyjä vastaan - raamatussahan nimenomaan määrätään kuolemanrangaistus tietyistä rikoksista, kuten esimerkiksi: murhasta, äitiin tai isään koskemisesta, äidin tai isän kiroamisesta, sapattina työskentelystä, jumalanpilkasta tai aviorikoksesta. Se, että kristitty ei tapa sunnuntaina työskentelevää marketin kassatyttöä, johtuu ilmeisesti siitä että kristitty seuraa omaa moraaliaan, ei kristillistä eli raamatussa ilmoitettua sellaista. Moraali siis vaikuttaisi todennäköisemmin olevan inhimillistä kuin jumalallista perua. Näin ollen voidaan pitää todennäköisempänä että yhteisössä vallitsevat yleiset moraalikäsitykset kuten "älä tapa" päätyvät kirjatuksi uskonnollisiin teoksiin jumalan tahtona, olipa sitten kyse kristinuskosta tai vaikkapa shintolaisuudesta, koska kaikkien halutaan noudattavan niitä kyseenalaistamatta.
Mutta ongelma tosiaan on, että koska on ihmisiä jotka ehdottomasti tai sitten muun lähipiirinsä takia tahtovat noudattaa uskonnollista moraalia tai ainakin hyväksyä sen noudattamisen, ja koska jumalan käskyt siirtyvät maallisten tahojen tulkitsemana ja siirtämänä, tämä mahdollistaa pahantahtoisen tulkinnan ujuttamisen mukaan, eikä siihen tarvita kuin yksi korkeassa asemassa oleva uskonoppinut. Voidaan siis todeta, että ideologisella tasolla uskonto on työkalu jota voidaan käyttää hyvin monenlaisiin asioihin, eivätkä ne kaikki ole hyviä. Ja jos taas uskonto ei ole asia mihin ei aina voi luottaa, niin voi miettiä että onko perusteltua harjoittaa sitä ylipäätänsäkään, sillä eikö jumalan ja uskonnon tarkoitus nimenomaan ole olla asia mihin voi poikkeuksetta näkemyksensä perustaa?
Henkilökohtaisesti olen lähestynyt tätä kysymystä siltä pohjalta, että olen miettinyt länsimaisen elämäntavan, perinteen ja uskonnollisen perinteen (mm. kristillinen moraali) yhteyksiä. Olen tässä aiheessa itselleni todennut että koska suurin osa moraalisäännöistä ja muistakin tavoista joka tapauksessa sisältyy ja on puolin ja toisin sekoittunut länsimaiseen perinteeseen ja elämäntapaan, uskonnosta riippumatta siis, niin minulla ei ole mitään syytä noudattaa varsinaisesti uskonnollisia tapoja tai perinteitä tai perustella mitään niiden kautta, vaan voin huoletta todeta olevani uskonnoton länsimaalainen.
