Kyllä on kuitenkin oletettavaa, että varsinaista teologiaa (eksegetiikka, kirkkohistoria, systemaattinen teologia) opiskelee enemmän uskovaista porukkaa ja (teologista)uskontotieteitä sitten taas tutkijatyypit. Ja siis vaikka molemmat on saman laitoksen alla...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Teologia
Enpä nyt lähtis erottelemaan, kuinka moni suhteellisesti päätyy tutkijoiksi uskontotieteestä tai teologiasta. Eiköhän sinne teologiaan niitä tutkijatyyppejä yhtä lailla päädy.
Eikä teologisesta valmistu pappeja. Kirkko vain vaatii teologian maisterin tutkintoa ja lisäkouluttaa ja vihkii itse.
Toi Wikipedian artikkeli, jossa sanotaan että teologi tutkii omaa uskontoperinnettään on vähän monitulkintainen ja ongelmallinen. Yhtä lailla tunnen ateisteja tai uskonnottomia teologian alan tutkijoita, jotka siinä mielessä ovat oman perinteensä tutkijoita, että ovat syntyneet kulttuuriin, jossa kristinuskolla on ollut vahva vaikutus. Toiseksi, maailmassa on reilu kaksi miljardia kristittyja ja satoja kristillisiä perinteitä, ja jos tutkija on syntynyt vaikka viidesläiseen herätysliikkeeseen, on aika epätodennäköistä että hän nyt sitä rupeaa tutkimaan. Joku voi väikkärinsä tehdä omaa taustaansa sivuavasta aiheesta, mutta tällöinkin aihe linkittyy yleensä laajempiin kokonaisuuksiin. Omasta uskonnollisesta taustasta on se hyöty, että tutkijalla on sisäpiiritietoa. Edistyneempi tutkija tai professori nyt ei tientenkään edes voi keskittyä kapea-alaisiin aiheisiin. Kolmanneksi, jos tutkija on esimerkiksi VT:n tutkija, hän tutkii enimmäkseen juutalaisuutta ja sen ilmenemismuotoja sekä ympäröiviä kulttuureja eikä tiukasti ottaen omaa uskontoperinnettään. UT:n puolellakin voidaan argmuntoida, että ensimmäisen vuosisadan krisityt erosivat hyvin merkittävästi meidän luterilaisesta perinteestä.
Jos kristinusko määritellään hyvin laaja-alaisesti, kyllä teologi tutkii omaa perinnettään, mutta yllä mainituin varauksin. Wikipediassa ei yleisesti hirveästi ole uskonnon alalta tietoa, ja parasta lähdemateriaalia on edelleen tieteellinen kirjallisuus.
Tämä nyt voi tulla suurena yllätyksenä joillekin, mutta tieteessä ei arvioida tutkimustuloksia tutkijan oman taustan perusteella vaan arvioidaan hänen esittämiensä argumenttien validiutta. Hyvänä pidetään sitä, että tutkija tutkimuksessaan kertoo oman taustansa ja taustaoletuksensa, mutta useinkaan näin ei tehdä. Teologian alalla ollaan poikkeuksellisen tietoisia omista taustaoletuksista, mistä voisi muutkin yhteiskuntatieteet ottaa oppia. Tieteen tulisi olla kriittistä. Eksegetiikkaa arvostan sen kriittisyyden takia, vaikka käsittääkseni siinäkin on joskus menty yli.
Tulikohan nyt vähän liian puhtoinen kuva, no sosiologiasta väitöskirjan tehneen Mauno Koiviston sanoin: tutkijat on samanlainen sopulilauma kuin muutkin.
