- Liittynyt
- 14.11.2006
- Viestejä
- 2 253
Terveiset Hampurista!
Suoritan tämän talvikauden vaihto-opintojani Hampurin yliopistossa ja sain idean herätellä keskustelua siitä, miten eri maissa treenataan. Tähän threadiin olisi mukava saada pakkislaisten omakohtaista kokemusta salillakäymisestä Suomen rajojen ulkopuolella. Nettihän on pullollaan stooria unkarilaisten painonnostajien kisatreeneistä ja jenkkien hifistelystä, mutta jaetaan täällä se, mitä ollaan itse koettu. Ok? Jee!
Saksassakin oma kokemukseni rajoittuu vain Hampuriin ja täkäläisen yliopiston kuntosaliin, mutta täällä ero esim. Helsingin yliopiston saliin (jossa en tosin enää treenaa) on sekin suuri.
Alkuun yllätti se, että kuntosalille ei meinannut päästä mitenkään. Jokaisessa paikassa tuntuu olevan edellytys, että uudet treenaajat tekevät kuntotestin ja sen jälkeen pakollinen konsultointi ja treeniohjelman teko. Tämä sinänsä on ok, mutta ajanvaraus näihin oli kiven alla: aikoja oli useimmissa paikoissa vasta muutaman viikon päähän. Ilman alkutestejä ei jäsenyyttä, ilman jäsenyyttä ei treeniä.
Sitten vähän yleisemmin siitä, miten täällä treenataan: suurin osa ihmisistä käy ainoastaan lenkillä ja kuntosalilla käyntiä katsotaan aika usein hieman oudoksuen. Jos kuntosalilla käydään, useimmat tyytyvät allround-treeniin, jossa koko kroppa tehdään kerralla läpi kevyesti ja päälle otetaan aerobista oman maun mukaan. Ja ei, tätä eivät tee ainoastaan päälle 50-vuotiaat treenaajat, vaan valtaosa kaikista. Selvästi lihasmassaa kasvattavia kuntoilijoita on todella vähän (tämän huomaa myös kadulla) ja suosituimpia treenikohteita taitavat olla rinta ja hauikset. Ainakin yliopistolla vapaapainohuone on riittävä, mutta käyttäjiä siellä ei juuri ole, vaan enemmistö pysyy laitteiden parissa. Sen verran kun olen muiden treenaajien kanssa puhunut, on meininki muilla saleilla melko samanlaista.
Lisäravinteiden käyttö on aivan eri tasolla kuin Suomessa, esim. 1,8 miljoonan asukkaan Hampurista olen löytänyt vain yhden liikeen, joka erikoistuu lisäravinteisiin. Tuotteet sinänsä ovat mielestäni samaa tasoa kuin Suomessa, joskin valmistajat ovat melko tuntemattomia. Twinlab ja Weider tunnetaan myös täällä, muita valmistajia ovat mm. The Force ja Scitec Nutrition. Vaikka yleinen hintataso on hieman alempi kuin Suomessa, saa lisäravinteista maksaa enemmän koska kilpailua alalla ei juuri ole.
Oikeanlainen ravinto on muutenkin melko vähissä Saksassa: kaupoissa ei myydä kovinkaan usein kevyttuotteita samassa mittakaavassa kuin Suomessa ja lähes kaikissa mahdollisissa tuotteissa on sokeria. Välipaloja täällä on joutunut pakolla karsimaan, koska esim. proteiinipatukoita ei myydä juuri missään. Leipomotuotteita ja kebabeita voi tosin ostaa joka 10. metri jos mieli tekee.
Muiden kokemuksia?
Suoritan tämän talvikauden vaihto-opintojani Hampurin yliopistossa ja sain idean herätellä keskustelua siitä, miten eri maissa treenataan. Tähän threadiin olisi mukava saada pakkislaisten omakohtaista kokemusta salillakäymisestä Suomen rajojen ulkopuolella. Nettihän on pullollaan stooria unkarilaisten painonnostajien kisatreeneistä ja jenkkien hifistelystä, mutta jaetaan täällä se, mitä ollaan itse koettu. Ok? Jee!
Saksassakin oma kokemukseni rajoittuu vain Hampuriin ja täkäläisen yliopiston kuntosaliin, mutta täällä ero esim. Helsingin yliopiston saliin (jossa en tosin enää treenaa) on sekin suuri.
Alkuun yllätti se, että kuntosalille ei meinannut päästä mitenkään. Jokaisessa paikassa tuntuu olevan edellytys, että uudet treenaajat tekevät kuntotestin ja sen jälkeen pakollinen konsultointi ja treeniohjelman teko. Tämä sinänsä on ok, mutta ajanvaraus näihin oli kiven alla: aikoja oli useimmissa paikoissa vasta muutaman viikon päähän. Ilman alkutestejä ei jäsenyyttä, ilman jäsenyyttä ei treeniä.
Sitten vähän yleisemmin siitä, miten täällä treenataan: suurin osa ihmisistä käy ainoastaan lenkillä ja kuntosalilla käyntiä katsotaan aika usein hieman oudoksuen. Jos kuntosalilla käydään, useimmat tyytyvät allround-treeniin, jossa koko kroppa tehdään kerralla läpi kevyesti ja päälle otetaan aerobista oman maun mukaan. Ja ei, tätä eivät tee ainoastaan päälle 50-vuotiaat treenaajat, vaan valtaosa kaikista. Selvästi lihasmassaa kasvattavia kuntoilijoita on todella vähän (tämän huomaa myös kadulla) ja suosituimpia treenikohteita taitavat olla rinta ja hauikset. Ainakin yliopistolla vapaapainohuone on riittävä, mutta käyttäjiä siellä ei juuri ole, vaan enemmistö pysyy laitteiden parissa. Sen verran kun olen muiden treenaajien kanssa puhunut, on meininki muilla saleilla melko samanlaista.
Lisäravinteiden käyttö on aivan eri tasolla kuin Suomessa, esim. 1,8 miljoonan asukkaan Hampurista olen löytänyt vain yhden liikeen, joka erikoistuu lisäravinteisiin. Tuotteet sinänsä ovat mielestäni samaa tasoa kuin Suomessa, joskin valmistajat ovat melko tuntemattomia. Twinlab ja Weider tunnetaan myös täällä, muita valmistajia ovat mm. The Force ja Scitec Nutrition. Vaikka yleinen hintataso on hieman alempi kuin Suomessa, saa lisäravinteista maksaa enemmän koska kilpailua alalla ei juuri ole.
Oikeanlainen ravinto on muutenkin melko vähissä Saksassa: kaupoissa ei myydä kovinkaan usein kevyttuotteita samassa mittakaavassa kuin Suomessa ja lähes kaikissa mahdollisissa tuotteissa on sokeria. Välipaloja täällä on joutunut pakolla karsimaan, koska esim. proteiinipatukoita ei myydä juuri missään. Leipomotuotteita ja kebabeita voi tosin ostaa joka 10. metri jos mieli tekee.
Muiden kokemuksia?
loppuu.
). Siinä se. Toi tankojen puuttuminen rajoittaa kyllä treeniä eli saattaa olla syy siihen miksi tosissaan treenaavat (sekä miehet että naiset) puuttuu. Jotenkin tuntuu, että ihmiset harrastavat enemmän aerobisia lajeja kuin punttia. Salilla on myös hirmu kasa aerobisia laitteita. Suurin osa saliporukasta treenaa ohjelmalappusta tavaillen ja laitteessa tehdään sarjaa ilmekään värähtämättä. Juu ja lähentäjät+loitontajalaitteet on suuressa suosiossa sekä miesten että naisten keskuudessa. Kävin tutustumassa myös yhteen kaupalliseen saliin, mutta ei sen kummoisempi ollut. Ilmeisesti salikulttuuri on täälläpäin vaan niin erilaista.
