Timba, tämä asia riippuu käytettävästä ajasta ja tavoitteista täysin, mutta kommentoinpa jotain.
Näytät jo ottaneen käyttöön mielestäni parhaimman itseopiskelukeinon: järkätään itseä kiinnostavaa, jopa innostavaa lukemista ja ehkä myös kuunneltavaa. Matskua pitää olla PALJON! Kielimateriaalin määrä/massa vaikuttaa myös, ei pelkästään laatu. Sitä matskua sitten kahlataan läpi (siis sekä lukemista, että äänimatskua) mieluiten päivittäin, mutta vähintään muutama kerta viikossa just esim. 15-120min per kerta (vaihtelee tavoitteen, osaamisen, muun elämän ja vaikka minkä muun takia paljon). Siinä vahvistuu kielioppikin huomaamaattaan, mutta tehokkaasti, koska matsku imee mukaansa, koska siitä on kiinnostunut. Juuri tästä syystä oppikirja pystyy aniharvoin olemaan yhtä tehokasta oppimatskua verrattuna jotain sellaista aihetta käsittelevään matskuun, mistä oikeasti tykkää ja mikä kiinnostaa.
Lisäksi samalla sanavarasto laajenee ilman kummempia kikkailuja. Sanakirjaa kannattaa larata vasta, jos TODELLA jää kiinni muutaman sanan ymmärtämisestä, jos ne häiritsevät, eikä pysy niin sanotusti juonessa kiinni niiden takia. Muuten kannattaa vain lukea etiäpäin, koettaa asiayhteydestä päätellä, mitä sana voisi suunnilleen tarkoittaa. Sanalistojen tankkaaminen ja sanojen ylöskirjoittaminen on hidasta ja tehotonta, mutta voi auttaa paljonkin, jos ko menetelmä sopii oppijan luonteenlaatuun.
Kielen tuottamisesta sitten, kannattaa esim. rekata itsensä elitefitnekselle tai muulle jenkkiläiselle tai brittiläiselle (kanadalainen tai aussisaittikin passaa) saitille ja rueta sinne kirjoittelemaan yhtä aktiivisesti, kuin olet kirjoitellut pakkikselle. :D Ihan oikeesti! Koeta keskittyä niin määrään kuin laatuunkin, molempia tarvitsee kehittyäkseen.
Juttelun suhteen en näe tehokkaampaa keinoa, kuin etsiä käsiinsä esim. harrastusten tai työn pohjalta enkkua äidinkielenään puhuvia ja sen kun porisee niitä & näitä. Aiheella ei niin väliä, kunhan lätisee reippaasti, kyselee ja jopa koettaa joskus hieman provosoida keskustelua, jos sitä muuten ei synny.
Pikku kikka ääntämiseen: lue joskus ääneen käyttämääsi matskua, esim. niitä MD:n tekstejä. Keskity ääntämiseen monellakin tapaa, linkitä sanoja pötköksi ja koeta saada enkulle tyypillistä intonaatiota (=sävelkulkua) mukaan, älä keskity vain yksittäisiin äänteisiin. Olen käyttänyt tuota kikkaa jostain 14-v lähtien ja käytän ajoittain edelleen, luen kerrallaan suunnilleen 10sek-10min pätkän ääneen, korjailen ääntämistäni, jos menee pieleen, luen välillä nopeammin, välillä hitaammin, mutta ääneen kumminkin. Keskityn jopa ns. yliääntämään, ääntämään TODELLA tarkasti ja voimalla (moni enkun äänne, esim. v ja s, vaativat paljon enemmän eforttia/voimaa ääntää, kuin vastaavat suomen äänteet). Kun yksittäiset äänteet harjoitellesaan ns. ylioppii, saattavat ne mennä sitten oikeassa kielenkäyttötilanteessa paremmin, eli vähemmän suomen äänteen mukaan, enemmän enkun.
Tutustupa lisäksi language transfer ja interference käsitteeseen esim. googlettamalla. Se auttaa ymmärtämään miten ja miksi ääntäminen menee pieleen.
Mitä tulee iänikuiseen "suullinen/kirjallinen kielitaito" vääntöön, niin molempi parempi ja kaikki vaikuttaa kaikkeen sanonnat pitävät paikkansa. Kirjallinen (lukeminen ja kirjoittaminen) harjoittelu opettaa kielioppia ja sanavarastoa, joita tarvitsee kaikessa kielenkäytössä, niin suullisessa, kuin kirjallisessakin (tämän ja formaaliin joukkokoulutukseen sopivan luonteensa vuoksi kouluopetuksessa käytetään edelleen eniten kirjoja, vihkoja, kyniä yms. eli opetetaan lähinnä kirjallista kielitaitoa, säästetään aikaa), mutta vaikka voisi luulla, että puhuminen ei kehitä molempia ("Miten mää muka voin oppia kielioppia, jos jutskaan arkiasjoita jonkun njuu jorkin känkstan kaa?!?"), niin kyllä se vain kehittää ja tehokkaasti, koska puhuminen on nopeaa kommunikaatiota ja siten siinä tulee paljon sitä kielenmassaa per aikayksikkö.
Suosittelen ääntämisen suhteen oppikirjaksi esim. Richard Goymerin Hit the right note kirjaa (muitakin on, toi tuli ekana mieleen ja muistan nimen ulkoa, heppu on Oulun yliopiston enkun laitoksen ope, tod. pätevä ja hyvä tyyppi, Oxbridgessä koulutettu).
Erilliset kurssit ovat yleensä kalliita ja niiden laatu vaihtelee paljon. En suosittele semmoiselle menemistä, ellei sinulla ole kiire ja ellei työnanataja kustanna kurssia. Kansalaisopiston kurssit ovat toki useimmiten halpoja, mutta kuulemani perusteella usein myös huonoja. Poikkeuksiakin varmasti on, kuten protsku mainitsee. Rento juttelusessio natiivin kanssa on taatusti tehokasta kielenopiskelua, mutta sellaisia voi järkätä ilman kurssiakin.
Pistä Timba (oliko IsoDinokin kiinnostunut aiheesta?) aiheesta privaa vaan ja kysele. Neuvon niin paljon, kun kerkeän. Minähän olen siis enkunopeksi koulutettu ja sitä työtä tehnytkin ihminen. Graduni aihe koskee lisäksi enkun ääntämistä, joten erityisesti siitä (ja muutenkin suullisesta kielenopettamisesta) olen lukenut kohtalaisen paljon ja väitän näistä asioista tietäväni yhtä ja toista. Olet auttanut niin monia reeni- ja ruokajuttujen suhteen, että pitää meikän tarjota apua tämän suhteen.
Mä kokeilen nyt alkuun ottaa iltaisin puolentunnin sessiot tuota MD-lehteä (tai enemmänkin jos kovasti innostuu ja aikaa on). Tuo illalla ennen nukkumaanmenoa lueskelu sopii muutenkin hyvin mulle, jotenkin rauhoittuu ja saa paremmin unen.
