IsoDino sanoi:
Mitä suosittelette siis pääasiassa sanavaraston lisäämiseen?
Sopivan materiaalin valinta riippuu luonnollisesti lähtötasostasi, eli siitä miten paljon kieltä hallitset. Joka paikkakunnalla pitäisi nykyään olla eri tasoista kielenopetusta. Myös useimmmat työnantajat suhtautuvat opiskeluun positiivisesti tukemalla sitä ajallisesti tai osallistumalla kurssien kustannuksiin. Kannattaa myös ottaa yhteyttä eri kurssittajien opinto-ohjaajiin tai opettajiin ja jutella omista tarpeista.
Alakouluikäisenä luin klassisten tarinoiden lyhennelmiä ja novelleja, jotka oltiin julkaistu muistaakseni jossakin Easy Reader -sarjassa. Pihvi oli siinä, että useimpiin kappaleisiin liittyi tekstiselitteillä höystetty kuva, joka liittyi tapahtumiin. Sarjassa on julkaistu paljon dekkareita ja kummitusjuttuja. Sanasto keskittyi pitkälti vuosisadan alkupuolisten tarinoiden johdosta maanläheisiin aiheisiin. Esimerkiksi ruumiin löytämistä takkahuoneesta selitettiin tekstissä ja kuvalla, jossa sitten osoitettiin nuolilla mitä poker (hiilihanko) ja armchair (nojatuoli) tarkoittivat. Tarinat olivat paikoin huisin jännittäviä omanimi seitsemän vee -mielestä, ja ne taatusti peittosivat "Kallella on pallo, Kalle has got a ball" -oppikirjalauseet :D
Lehdet ovat hyviä sanaston lähteitä. Jokin kiinnostava viikko- tai aikakausilehti lienee sopiva valinta, jotta sitä kerkeää rauhassa tutkia. Jos harrasteaviisien sanasto on turhan mutkikasta, kokeile jotain yleislehteä. Newsweek ja Time tulevat ensin mieleen, joskin kumpikin on hyvin Yhdysvallat-keskeinen. Talous- ja politiikka-aiheista The Economist on ykkönen, mutta kieli on kohtuullisen vaativaa. Tieteen Kuvalehteä vastaavat Popular Scientist ja Popular Mechanics ovat suhteellisen simppeliä tekstiä autoista, työkaluista ja muista miehiä yleensä kiinnostavista härpäkkeistä. Ei muuta kuin paikalliseen markettiin lehtihyllyä ihmettelemään. Suuremmilla paikkakunnilla kirjastoihinkin tullee ulkomaisia lehtiä.
Käytä tukenasi englanti-suomi -sanakirjan sijasta englanti-englanti -sanakirjaa, eli semmoista jossa sanan merkitys selitetään englanniksi. Vaikka tämä kuulostaakin ehkä hankalalta, on yksikielisen sanakirjan käyttö pienen harjoittelun jälkeen yllättävän helppoa. Sopiva koko perussanakirjalle on mieluummin alle 2000 sivua kuin yli, jotta sen käyttäminen on riittävän ripeää. Sähköinen hyvä vaihtoehto on Merriam-Websterin sanakirja
www.m-w.com.
Jos pokka pitää, englanninkielisten lastenkirjojen kautta pääsee myös alkuun. Useissa on käytetty suhteellisen simppeliä kieltä, jos toki poikkeuksiakin on tarjolla. Lukurutiinia voi myös harjoitella Basic/Simple English -kirjolla, jotka vastaavat Suomeksi kirjoitettuja selkokielisiä teoksia. Teksiä on yksinkertaistettu trimmaamalla lauseista pois turhat rönsyt ja korvaamalla pitkät sanat lyhyemmillä. Vaikka teksti onkin alunperin suunnattu oppimisvaikeusista kärsiville, ne sopivat hyvin myös opiskeluun. Jos tavanomaisten kirjojen lukeminen katkeaa vähän väliä sanakirjan tutkimiseen tai kärryiltä putoamiseen, tarjoavat yksinkertaistetut versiot motivaatioksi onnistumisen iloa.
Kakarana pelasin paljon Sierran ja Legendin vanhoja seikkailupelejä. Niissä hahmon toimia hallittiin kirjoittamalla komentoja. Nykyisin näitä niinkutusuttuja parseripelejä ei valitettavasti juuri ole markkinoilla.