Mitä porukka on muuten mieltä Mulholland Drivesta? Vaikka et miten korkealle suurinpiirtein menee teidän kirjoissa tai muuten vaan mietteitä leffasta.
Itellä se on 5 sijalla kaikkien aikojen leffoista, et se kertoo miten paljon ite tykkään siitä. Se mikä tekee leffasta niin super kovan on: Leffan tunnelmassa on jotain sellaista mitä ei ole missään muussa leffassa... Erittäin voimakas sellainen sumea ja uhkaava todella surrealistinen varoittava tunnelma ja tuo tunnelma kudottuna yhteen leffan juoneen, joka aivan sanattoman ovelasti tehty. Leffassa on myös tosi hienoa syvempää ajatusta asioissa. Ne on siellä leffassa mut niitä ei avata suoraan katsojalle, vaan katsoja joutuu itse miettimään niitä asioita. Ihmeellistä miten Lynch on saanut kätkettyä ne leffaan. Esim se omatunto, jota pitää ainakin minun katsoa tosi tarkkaan, et tajuaa missä kohtaa sitä käsitellään leffassa. Erittäin älykäs leffa.
Musta tossa leffassa päähenkilö miehellä ei ollut minkäänlaista karismaa ja Cara Delevigne on aivan surkea näyttelijä, nätti tosin on. Sit se pitää tosin sanoa että alussa leffa vaikutti vielä pirun mielenkiintoiselta, kun tuli niitä ulkoavaruuden väkeä esittäytymään ihmisille sinne avaruusasemaan ja ne Avatar leffan kaltaisten asukkaiden planeetta oli siistin mielikuvituksellinen ja leffan paras juttu oli se valtava metropoli jossa asui 35 miljoonaa asukasta. Koostuen ihmisistä ja kaiken maailman olennoista. Mut sit juoni lähti puolenvälin jälkeen kulkemaan ihan hirveään suuntaan ollen lopulta tosi kökkö leffa ja nuo kaksi päähenkilöiden näyttelijää teki leffaan tahatonta huumoria ja sit ihan hirveän kliseiset tosi typerän kuuloiset toimintamusiikit ja ihan loppu oli ihan surkea.
Jotenkin kun on nähnyt Interstellarin ja Arrivalin tasoists scifileffaa, niin tällainen ei enää säväytä ollenkaan imo.
Menee vähän samaan kastiin kun se Hiljainen Paikka. Ihan ok ja alkuun vaikutti oikein hyvälle. Loppua kohden lopahti todella paljon, ja ehkä jos leffa olisi ollut 20-30min lyhempi, kokemus ois ollu parempi.
Oon tästä leffasta arvostelun tehnytkin kauan sitten, mutta nyt kun katsoin pitkästä aikaa niin lisäilin aiempaan arvosteluuni paljon lisää asiaa ja muuttelin arvostelua muutenkin.
Leffa sijoittuu toisen maailmansodan alkuun, jolloin Japsit miehittivät kiinaa. Leffa kertoo teatteriopiskelija naisesta Wong Chia Chinsta, joka lähtee muiden hyvin isänmaallisten teatteriopiskelijakavereidensa suunitelmaan mukaan, salamurhatakseen Japanilaisten kanssa salaa yhteistyötä tekevän erään isokenkäisen Yee nimisen oman maansa pettäjän. Jotta suunnitelma onnistuisi kauniin päähenkilönaisen Wong Chia Chin on päästävä hyvin lähelle tätä kohdetta. Niin henkisesti kuin Fyysisesti.
Tarina on ihan pirun hyvin rakennettu kokonaisuus ja juoni etenee erittäin hienolla tavalla ollen todella mielenkiintoinen, päähenkilöt esitellään hyvin ja nuo henkilöhahmot on todella hyvin toteutettuja ja näyttelijät loistavia.
Mielenkiintoisesti osattu tehdä mm tuo salamurhaoperaatio. Millaista juonittelua se on, mm miten Wong Chia Chi vaihtaa oman identiteettinsä ja yrittää kaikintavoin päästä Yeen rakastajattareksi ja valloittaa miehen pään kokonaan, jolloin on aika teatteriryhmän iskeä. Yee on sen verran viisas mies, että hän tiedostaa hyvin helposti jos häntä vainotaan, jonka takia koko ryhmä on vahvassa epävarmuuden tunteesa moneen kertaan leffassa operaation onnistumisen suhteen. Sitten eräs asia leffassa on isossa osassa tuossa salamurha operaatiossa sekä myös naisen ja miehen välisessä suhteessa. Katsekontakti ja eleet. Leffassa on hyvin paljon tuollaista jossa mm hiljaisissa kohtaukissa Wong Chia Chin ja Yeen välisillä katsekontaktilla ja pienillä eleillä sekä Wong Chia Chin hermostuneisuudella Yee pystyy tulkitsemaan kyseenalaisten naisen tarkoitukset, että onko tässä jokin koira haudattuna vai ei. Tuosta huolimatta Yee on niin lumoissaan Wong Chia Chihin että menee kuitenkin lankaan vai eikö sittenkään, Tuota en paljasta. Tuossa heidän välisessä kehittyvässä suhteessa on myös katsekontaktilla, esim katseen nostamisella toiseen osattu luoda tehokasta kemian tunnetta heidän välilleen.
Leffa kestää 2h40min, mutta ei tunnu yhtään liian pitkältä hidastempoisuudestaan huolimatta, sillä jännitettä osataan luodaan hienosti loppuun asti. Piti ainakin mua otteessa tiukasti ja tykkään paljon hidastempoisista leffoista. Myös sen takia ei tuntunut pitkältä, sillä teema muuttuu edetessään hyvin erilaiseksi hienosti. Aluksi hyvin poliittista meininkiä ja taktikointia/juonittelua. Pikkuhiljaa leffa muuttuu enemmän Wong Chia Chin ja Yeen väliseen suhteen kuvaamiseen ja tässä vaiheessa peliin nousee heidän välinen jännite, joka kasvaa pikkuhiljaa ja täten salamurhaoperaatio on vaarassa. Ohjaaja on osannut tehdä vahvat erilaiset henkilöhahmot, joiden tunnetiloja ja olemusta/eleitä tosiaan kuvataan tosi hienosti ja heidän intohimoista suhdetta oli jännittävä katsoa, kun se pikkuhiljaa kehittyy ensin, että jopa vältellään toista ja myöhemmin rajua seksiä. Ei mikään romanssi leffa todellakaan vaan heidän suhde on hyvin raju fyysisesti ja ihan ihmettelee että miten nainen pystyy jotain miestä kohtaan edes tuntemaan.
Vaikka tuo salamurhaoperaatio oli mielenkiintoista katsottavaa, niin leffan isoimmaksi ja jännittävimmäksi teemaksi nousee juuri tuo heidän välinen outo suhde. Se mikä etenkin tekee leffasta mielenkiintoisen on, että samalla kun heidän suhde syvenee, niin salamurhaoperaatio edistyy samaan aikaan joten asetelma on erittäin mielenkiintoinen, että kumpi asia vie voiton leffan loppuratkaisussa, Salamurhaoperaation onnistuminen vai se naisen ja miehen kehittvyä syvenevä suhde pilaten salamurhaoperaation onnistumisen. Tuo on ihan jäätävän jännittävää seurattavaa että kummin käy, etenkin kun leffan ekaa kertaa katsoin eikä täten tiennyt että kummin käy lopussa.
Yksi parhaista leffoista koskaan siinä mielessä, jos puhutaan siitä että miten leikitellään pirun tehokkaasti noilla eleillä, olemuksella, katsekontakilla jne luoden noilla asioilla paljon vaikutusta henkiköhahmoihin ja isoja asioita tapahtumaan leffan juoneen.
Sit siinä mielessä kanssa yksi parhaista leffoista, että kaksi eri teemaa etenee aamaan aikaan eri suuntiin ja lopussa jompikumpi niistä päättää leffan loppuratkaisun.
Multa tulee muuten ajan kanssa top 75 lista tai top 100 lista leffoista. En tiedä vielä osaanko 75 jälkeen enää laittaa leffoja järjestykseen, niin siksi saattaa tulla top 75 lista.
Olipas the ritual karmiva tapaus...
Tosi hyvin ja ahdistavasti kuvattu ja juoni on tarpeeksi erilainen hollywoodin muotista, vaikka hahmot on vähän tyhmiä välillä (fikkarin käyttö yms) 7/10
Kyllä kauhuleffat vaan toimii parhaiten yksin pimeässä yöllä katsottuna
Nyt kun Glass tulee elokuviin, ajattelin katsoa nämä edeltävät osat.
Unbreakable – särkymätön 9/10
Siis huh huh, tää on edelleen aivan uskomaton elokuva. Yksi parhaista "supersankari"-leffoista. Pari kohtausta tuossa on mitkä vetää kropan ihan kananlihalle. Aivan mahtava tunnelma, juoni ja henkilökemia hahmojen välillä. Noin 5-7 kertaa tämä on katsottu ja joka kerta reaktio sama.
Varsinkin tää kohtaus jäi itelle mieleen. Jokin tuossa kohtauksessa kiehtoo, ja ehkä tuo on jopa tietyllä tapaa käänteen tekevä hetki sankarin elämässä, kun hänestä lopulta tulee "supersankari". Musiikki tässä kohtauksessa myös erinomainen!
Tämä ei yllä kyllä aivan samalle tasolle ja onhan kyseessä hiukan erillainen elokuva. Kuitenkin oikein hyvä kokemus tämänkin ja varsinkin McAvoy on roolissaan erinomainen.
Glassin trailerin jälkeen on pitkästä aikaa odotukset jotain leffaa kohtaan katossa! En malta odottaa kun tuon pääsee katsomaan.
Kiitos @schwartzy kun otit tämän leffan puheeksi. Piti itekin katsoa oli ja kyllä tosiaan aika karmiva netflix leffa.
Neljä kaverusta lähtevät Ruotsiin vaeltamaan, joka osoittautuu pikkuhiljaa huonolta suunnitelmalta mennä sinne syystä että...
Vaikutti helvetin mielenkiintoiselta trailerin perusteella ja leffaa alkoi katsoa kyllä mielenkiinnolla. Alku alkaa karulla kauppascenellä, jolla on myöhemmin leffassa seurauksia, josta kerron myöhemmin. Leffa oli tosi siisti tunnelmainen siinä kohtaa kun päättävät siirtyä aukealta erämaalta metsään, koska se olisi oikoreitti porukan määränpäähän. Jo se metsän kuvaaminen oli puistauttavaa kun samalla soi hyytävät tunnelmaa tehostavat musiikit. Tunnelma alkaa rakentua tuosta ja menee hienoksi kun vaeltelivat tosi synkän näköisessä metsässä ja kun pikkuhiljaa saavat huomata että tässä metsässä on jotain mätänä ja pahasti...
Kun menevät sinne mökkiin niin tulee ihan helvetin siististi toteutetusti TODELLA häiriintynyt kohtaus. Tunnelma on tuossa kohtauksessa parhaimmillaan leffassa ollen leffan paras kohtaus. Kohtaus jossa jokainen henkilöistä
näkee jotain ihan hirveää valvepainajaista, Leffan päähenkilön uni oli helkkarin siististi tehty.
hienoa tosi häiriintynyneitä tapahtumia, tunnelmaa ja musiikkeja osataan kyllä luoda leffan ylle. Sitten ryhmähenki alkaa hienosti hajoilla tuon jälkeen ja vanhoja haavoja aletaan repimään auki (alun kauppascene, jossa yksi kavereista kuoli) Tuo alun kauppakohtaus osoittautuikin hyvin toimivaksi ratkaisuksi leffassa sillä päähenkilön omatunto kalvaa, koska olisi voinut pelastaa kaverinsa kaupassa, mutta olikin hyllyn takana piilossa. Tuo kauppascene vaikuttaa myös muihin kolmeen henkilöhahmoihin luoden syvyyttä heidän pinnan alle, joka alkaa paineen alla metsässä rakoilla ja vanha asia nostamaan päätä ja tosiaan revitään vanhoja haavoja siitä asiasta auki.Sit tuli tuosta ryhmähengen hajoilusta ihan pieni vivahde The Thing elokuvasta mieleen. Asia mikä yllätti mut oli, että vaikka oli ihan tuntemattomat näyttelijät, niin eivät olleet mitään tuulesta temmattuja, vaan oikeasti näyttelivät hyvin leffassa ja dialogi heidän välilläkin oli ihan ok tasoa.
Sitten siitä leffan pahuudesta. No tietysti miljöö, synkkä metsä ja tietyssä kohtaa tajuaa et se mikä siellä metsässä on, niin on ainakin karmean kuuloista... odotti kyllä sen näkemistä. Siinä vaiheessa leffaa kun kaverukset alkavat metsässä nähdä outoja asioita niin isoksi teemaksi nousee jotkin omituiset muinaiset rituaalit. Lopun
kulttiscene
oli ihan hyvä veto musta leffaan liittyen siihen pahuuteen, josta en kerro mikä se on. Lopulta kun se näytetään niin pirusti plussaa siitä että, miten saamarin mielikuvituksellisen näköinen se oli ja etenkin kun sillä oli jotain ihmeellisiä tosi mystisiä skillsejä, koska se sai porukan näkemään niitä painajaisia.
Ei räjäyttänyt tajuntaa, mutta tyylikäs pienimuotoinen kauhu, joka on oikeasti ahdistava ja tunnelmaa osataan rakentaa hienosti. Äänimaailma kanssa tosi hieno. Hahmojen hölmöydestä vähän miinusta tosiaan kuten @schwartzy sanoi.
Harvemmin noin huonoilla pisteillä varustetut scifileffat imdb:ssä on hyviä.. Kannattaa pysyä aina 7 numeron paremmalla puolella ja mielellään lähellä tai yli numeron 8.
Oon katsellut tän kerran, mutta en silloin arvostellut niin teki mieli katsoa uudestaan tää.
Leffa kertoo Ramonista (Javier Bardem), joka hyppäsi nuorempa korkealta liian matalaan veteen ja joutui neliraajahalvaantuneeksi. Kun hän on kärsinyt tuollaisesta elämästään 28 vuotta, niin hän haluaa eutanasian. Leffa kertoo tositarinasta.
Erittäin hieno elokuva. Tiesin jo ennen katselua tämän olevan hyvä leffa, sillä voitti parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin ja myös sen takia, koska Javier Bardem kuuluu niihin näyttelijöihin, jotka ei petä koskaan ja sit tässä on vielä on toinen erinomainen Espanjalainen naisnäyttelijä, Belen Rueda. Bardem vetää roolia täydellisesti ja koskettavasti ja on kyllä erittäin muuntautumiskykyinen näyttelijä. No Country for Old Menissa tosi pelottava psykopaatti ja tässä vetää hyvin hienon syvällisen ajatusmaailman omaavaa ja itseironiaa ja sarkasmia täynnä pursuavaa neliraajahalvaantunutta henkilöhahmoa. Ehdottomasti Bardemin paras roolisuoritus. Sitten tuosta hänen huumorista hyvä esimerkki on kun Julia tulee ensi kerran tapaamaan Ramonia ja Ramon sanoo Julialle muistaakseni, että "etkö edes paiskaa kättä"
Tuosta syvällisestä ja koskettavasta ajatusmaailmasta hyvä esimerkki leffassa on kun Belen Ruedan näyttelemä lakinainen Julia, joka auttaa häntä eutanasia asian läpi menemisessä oikeudessa, istuu Ramonin vuoteen vieressä ja pitää kättää lähellä Ramonin kättä ja Ramon sanoo jotenkin näin leffassa. "sinä istut siinä ihan lähellä, joka on mitätön matka kenelle tahansa ihmiselle, minulle tämä matka joka estää minua edes koskettamasta sinua on ylivoimaisen pitkä matka, pelkkää harhakuvitelmaa" ja tuossa kohtaa taustalla soi hienot sävelet. leffasta voi löytää monia monia hienoja ajatuksellisia tasoja.
Ramonin ja Julian kemiat toimivat leffassa erittäin hyvin ja koska Julialla on itselläkin isoja vaikeuksia, koska saa aivoinfarkeja ja silti tulee tapaamaan mm eräässä kohtauksessa Ramonia pyörätuolilla. He pystyvät täten hyvin ymmärtämään toistensa vaikeuksia. Helkkarin hieno mm tuo kohtaus kun tulee pyörätuolilla tapamaan Ramonia. Sitten leffassa on suuressa osassa toinen nainen Rosa, joka on rakastunut ramoniin ja haluaa että Ramon haluaisi sittenkin elää ja sanoo että se on rakkauta, kun hän haluaa Ramonin elävän, mutta sitten saamarin hienosti Ramon kertoo mikä hänen mielestä olisi rakkautta, jota Rosa ei suostu ymmärtävän eli eutanasiaa, mutta Ramonin puheet asioista saavat Rosan kyseenalaistamaan omia näkökulmia ja kantoja koko asiasta tosi hyvin toteutetusti. Monet muutkin hahmot alkavat leffassa kyseenalaistamaan omaa näkemystä onko eutanasia oikein vai väärin. Hahmojen toteutus ja kahden naisen ja Ramonin välinen ystävyys/ihastumis suhde on ihan 10 tason jälkeä ja dialogi leffassa on tosi hyvää ja hyvin pohtimaan laittavaa.
Kaikkein koskettavin, vaikuttavin ja ajatuksia herättävin kohtaus leffassa on, jossa Ramon haaveilee lentävänsä ikkunasta yli niittyjen ja laaksojen merelle, jossa tapaa Julian ja he suutelevat. Tuossa lentämiskohtauksessa soi samalla Pavarotin laulama Nessun Dorma, joka tekee kyllä upean kohtauksesta. Se hänen vuoteensa vieressä oleva ikkuna symbolisoi ihan selvästi haaveilua, haaveita jota hän ei koskaan saa toteutumaan ja tuo lentokohtaus herätti ajattelemaan asian surullisuutta. Tuota lentokohtausta mietin silleen myös leffan aikana että sillä saatettiin tarkoittaa myös kuoleman jälkeistä vapautta, et kun hän kuolee niin hän on vihdoin vapaa. En tiedä sit todellisuutta, et oliko asia noin, mutta ite tulkitsin sen että sillä voitiin tarkoittaa sitä.
Helvetin koskettava leffa, etenkin loppu on tosi surullinen, mutta samalla lohduttava, et tulee hyvä mieli Ramonin puolesta. Myös hyvin ajatuksia herättävä teos kaikenlaisista asioista joita leffassa käsitellään.
Tein aiemmin vertailun tästä leffasta Sotamies Ryaniin, mutta nyt tein varsinaisen arvostelun tästä leffasta.
Leffa alkaa jo tosi koskettavasti. Kun sodasta selviytynyt nykyään jo vanha mies saa puhelun armeijasta ja tämä vanha mies odottaa innolla soittoa että asia koskisi sitä, että hänen isoveljensä luuranko ja jäänteet olisi löydetty sodasta, mutta mies joutuu pettymään kun puhelun asia ei koskenutkaan sitä. Tuossa kohtauksessa soi ihan helvetin kauniit surulliset musiikit, jotka tehostivat tuon kohtauksen tunnetta paljon.
Sitten hypätään ns alkuun, jossa veljekset ovat nuoria, jolloin toinen veljeksistä on 18v ja toinen veljeksistä joku yli 30v. Alussa näytetään erittäin hyvin miten läheisiä ja hyviä ystäviä veljekset ovat ja miten isoveli pitää huolen pikkuveljestään pitäen hänet aina etusijalla.
Sitten tuleekin kohtaus jossa ilmoitetaan, että sota on alkanut. Pohjois-Korea on hyökännyt ja veljekset pakko värvätään sotaan vieden heidät junaan. joka menee rintamalle. tuo pakko värväys kohtaus on todella ahdistavasti osattu tehdä ja ajatuksena hyvin ahdistava. Tuossa kun veljekset ovat junassa niin isoveli ei suostu siihen, että pikkuveli joutuu sotaan ja tekee kaikkensa että pikkuveli pääsisi karkuun junasta. Tuo pakko värväys ja juna kohtaus on hyvin tiivistunnelmainen leffan pitäen tosi tiukasti otteessaan tuosta lähtien aina leffan loppuun saakka.
Kun sota on käynnissä ja veljekset taistelussa, niin isoveli haluaa kunniamitalin, että saisi pikkuveljen vapautettua sodasta. Pikkuhiljaa kuitenkin käy niin että kuinniamitalin saaminen ei enää liity pelkästään pikuveljen vapauttamiseen, vaan isoveli alkaa mennä sekaisin hänelle osoitetuista kehuista ja kunniasta. Hän siis tavoittelee kaikin keinoin kunniamitalia nyt siis sen takia että saisi isomman maineen ja päästä pääliköksi. Kunniamitalln tavoittelu hänelle on sekä tavoite päästä pääliköksi, mutta myös samalla hän haluaa kunniamitalin, että saisi pikkuveljensä kotiin. Tietyssä kohtaa jossa isoveljen
naisystävä ammutaan koska liittyi kommariksi, koska ei saanut muuten ruokaa, niin siinä vaiheessa isoveljen pääkoppa menee aivan sekaisin vihasta ja liittyy vastapuolelle. tuo on siinä mielessä ymmärettävää, koska omat puolulaiset ampuivat hänen naisystävänsä.
Tuo kohtaus joka on spoilerissa niin on leffan ehdottomasti tiukkatunnelmaisin kohtaus. Siinä on kyllä tunnelma osattu virittyttää äärimmäiseksi, jossa on koko ajan tunne että tilanne räjähtää käsiin. Tuota kohtausta katsoi aivan naulittuna kun oli niin pirun jännittävä ja ahdistava.
Leffan koko pointti eli veljeksien välinen side, alkaa todella hyvin tehdysti rakoilla sodassa, kun pikkuveli alkaa huomata isoveljen menemässä sekaisin kunniamitalista ja etenkin siinä kohtaa,
kun isoveli ampuu pikkuveljen ystävän, koska hän oli pakon edessä siirtynyt vastapuolelle.
Nuo henkilöhahmot (veljekset) on siis aivan helvetin hyvin kirjoitettu ja toteutettu alusta loppuun, etenkin se isoveljen pikkuhiljaa sekaisin meneminen ja molemmat veljekset näyttelevät ihan perkuleen hyvin roolejaan. Alla kuva kohtauksesta jossa isoveli tajuaa/herää että mitä on aiheuttanut pikkuveljelleen kunniamitalin jahdissaan. Pirun hyvä kohtaus.
Sotiminen leffassa on aluksi sekavaa mättöä, mutta jostain syystä mitä pidemmälle leffa etenee, niin sen paremmin toteutetusti sotiminen on toteutettu ja etenkin suht lopun talvimiljöö oli siisti tunnelmainen. Sitten se piti sanoa tuosta sotimisesta, että aivan helvetin kaoottista ja karua katsottavaa ja sen takia tuli mieleen katsoessa että miten päätöntä teurastusta sota on ja leffa kertoo todella hyvin osaltaan myös siitä, mitä sota voi tehdä ihmiselle.
Lopun kohtaus jossa pikkuveli vanhana on isoveljensä luurangon luona, paikassa jossa hänen isoveljensä kaatui sodassa on leffahistorian ehdottomasti yksi koskettavimmista kohtauksista tosi komeiden musiikkien soidessa. Jotenkin koko leffa kosketti erityisen paljon siksi, koska mulla on isoveli, niin kelasin mm tuossa lopussa, et miten jos ollut ite tuollaisessa tilanteessa ja kokenut koko leffan veljesten välisen tarinan itse. Sitä asiaa jäi kyllä miettimään lopputekstien rullatessa.
Perhanan koskettava, miettimään laittama karu sotaleffa. jossa veljesten välinen side on tajuttoman hyvin toteuttu ollen koko leffan perusta.
Niin muutes se Nunnan arvostelu tulee ehkä huomenna, kun nyt on kiirettä pitänyt niin ei oo oikein kerennyt syventyä tekemään arvosteluja. Sanon tämän vaan sen takia, koska aiemmin viime yönä annoin ymmärtää et se tulee ihan kohta puolin, en nimittäin halua saada mitään kakan puhujan mainetta.
Olipa iso yllätys tämä (vaikka ei ehkä pitäisi olla koska coenin veljeksien tuotantoa) ja erikoisesti tehty elokuva, joka on jaettu kuuteen lyhytelokuvaan, joista jokainen käsittelee villin lännen karua elämää ja kuolemaa jollain asteella.
Tämäkin leffa jakaa kyllä mielipiteitä ja monille osa lyhäreistä voi olla liian hidastempoisia yms, mutta omasta mielestä 5 tarinaa oli loistavia ja ainoastaan yksi heikompi, kolmas tarina meal ticket.
Näyttely ja näyttelijä valinnat jokaisessa erinomaista ja maisemat todella hienoja varsinkin neljännessä all canyon goldissa.
Vaikea arvostella tämmöistä elokuvaa mutta kokonais arvosanaksi itse antaisin kovana länkkäri fanina 9/10
Itelle parhausjärjestyksessä:
1 The ballad of buster scruggs
2 All golds canyon
3 Near aldogones
4 The gal who got rattled
5 The mortal
6 Meal ticket
3&4 kummin päin vain, vaikeimmat päättää lähes yhtä hyviä molemmat
, arvostelua myöhemmin siitä.
