Elokuva-arvostelut!

Hitto Aquaman. Olipahan ihan saamarin hyvä leffa, aivan 10/10. Hauska, viihdyttävä, visuaalinen, ei ottanut itseään liian vakavasti. Momoa sankarina ihan napakymppi. Iso ja näyttävä, luonteva ja hauska. Helposti kärkipäähän supersankarileffoista.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Sholay, toimintaelokuvaklassikko intiasta 70-luvulta. Ajalta ennen kuin bollywood pilasi elokuvat. Tunteikas ralli ja pitkä kuin nälkävuosi. Jos katsot elämäsi aikana vain yhden intialaisen elokuvan niin tämä on hyvä valinta länkkärille. Osuu, uppoaa ja on sopivasti eksoottinen mutta ei liikaa. Pituudesta huolimatta kestää useamman katselukerran. Juonta ei kannata liikaa pilata, kun hahmojen valinnat ovat eka katselukerralla isossa osassa mielenkiintoa. Toisella kerralla taas on mukava peilata tapahtumia siihen mitä tietää jo olevan tulossa.

Sholay-poster.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Tuli katsottua pitkästä aikaa The Shape of Water enkä aiemmin löytänyt leffasta miinuksia, mutta nyt jostain syystä niitä löysin kun katoin tän äsken. Tosi hyvä leffa siis kaikinpuolin et ei siinä mitään. Mielikuvituksellisuus, visuaalisus, lavastus, musiikit ihan helvetin kovia juttuja leffassa nuo, mut sit niitä hölmöyksiäkin on:

- Miten helvetissä se mykkkä päähenkilö pääsi niin helposti kenenkään huomaamatta menemään siellä salaisessa laboratoriassa aina sinne otuksen luokse. Tosi epäuskottavaa.

- Sit se et miten helposti ja ilman oikein minkäänlaista pohjustusta saivat pelastettua otuksen laboratoriosta oli kanssa todella epäuskottavaa.

- Vaikka tunnelma leffassa on erittäin hieno, niin se silti se hajoilee välillä, joka aiheuttaa sen että leffa ei ole kovin tiivistunnelmainen ja sitä kautta mikään maailman otteessa pitävin leffa. Ite kun tykkään pirusti otteessa pitävistä leffoista.

- Liiallinen vihreys. Vaikka alussa tykkäsin paljon siitä Panin Labyrintin kaltaisesta vihreydestä, niin leffa kun eteni niin sitä vihreyttä tungettiin asiana ihan joka paikkaan, jopa dialogiin, niin se vihreys leffassa meni jotenkin yliampuvaksi ja päälle liimatuksi, joka saa katsojan kelaamaan et nyt se Panin Labyrintintistä otettu vihreys paistoi läpi leffasta liian paljon ollen vähän tekotaiteellinen asia. Hitto kun sitä vihreyttä oli joka paikassa ja asiassa.

9+ kaikesta huolimatta. Aiemmin annoin täyden kympin mut nyt tipahti vähän arvosana.
 
Mitä porukka on muuten mieltä Mulholland Drivesta? Vaikka et miten korkealle suurinpiirtein menee teidän kirjoissa tai muuten vaan mietteitä leffasta.

Itellä se on 5 sijalla kaikkien aikojen leffoista, et se kertoo miten paljon ite tykkään siitä. Se mikä tekee leffasta niin super kovan on: Leffan tunnelmassa on jotain sellaista mitä ei ole missään muussa leffassa... Erittäin voimakas sellainen sumea ja uhkaava todella surrealistinen varoittava tunnelma ja tuo tunnelma kudottuna yhteen leffan juoneen, joka aivan sanattoman ovelasti tehty. Leffassa on myös tosi hienoa syvempää ajatusta asioissa. Ne on siellä leffassa mut niitä ei avata suoraan katsojalle, vaan katsoja joutuu itse miettimään niitä asioita. Ihmeellistä miten Lynch on saanut kätkettyä ne leffaan. Esim se omatunto, jota pitää ainakin minun katsoa tosi tarkkaan, et tajuaa missä kohtaa sitä käsitellään leffassa. Erittäin älykäs leffa.
 
Musta tossa leffassa päähenkilö miehellä ei ollut minkäänlaista karismaa ja Cara Delevigne on aivan surkea näyttelijä, nätti tosin on. Sit se pitää tosin sanoa että alussa leffa vaikutti vielä pirun mielenkiintoiselta, kun tuli niitä ulkoavaruuden väkeä esittäytymään ihmisille sinne avaruusasemaan ja ne Avatar leffan kaltaisten asukkaiden planeetta oli siistin mielikuvituksellinen ja leffan paras juttu oli se valtava metropoli jossa asui 35 miljoonaa asukasta. Koostuen ihmisistä ja kaiken maailman olennoista. Mut sit juoni lähti puolenvälin jälkeen kulkemaan ihan hirveään suuntaan ollen lopulta tosi kökkö leffa ja nuo kaksi päähenkilöiden näyttelijää teki leffaan tahatonta huumoria ja sit ihan hirveän kliseiset tosi typerän kuuloiset toimintamusiikit ja ihan loppu oli ihan surkea.:LOL:

Jotenkin kun on nähnyt Interstellarin ja Arrivalin tasoists scifileffaa, niin tällainen ei enää säväytä ollenkaan imo.
 
Bird Box 6/10

Menee vähän samaan kastiin kun se Hiljainen Paikka. Ihan ok ja alkuun vaikutti oikein hyvälle. Loppua kohden lopahti todella paljon, ja ehkä jos leffa olisi ollut 20-30min lyhempi, kokemus ois ollu parempi.
 
Lust, Caution (2007)
https://www.imdb.com/title/tt0808357/
200712171_114.jpg

Oon tästä leffasta arvostelun tehnytkin kauan sitten, mutta nyt kun katsoin pitkästä aikaa niin lisäilin aiempaan arvosteluuni paljon lisää asiaa ja muuttelin arvostelua muutenkin.

Leffa sijoittuu toisen maailmansodan alkuun, jolloin Japsit miehittivät kiinaa. Leffa kertoo teatteriopiskelija naisesta Wong Chia Chinsta, joka lähtee muiden hyvin isänmaallisten teatteriopiskelijakavereidensa suunitelmaan mukaan, salamurhatakseen Japanilaisten kanssa salaa yhteistyötä tekevän erään isokenkäisen Yee nimisen oman maansa pettäjän. Jotta suunnitelma onnistuisi kauniin päähenkilönaisen Wong Chia Chin on päästävä hyvin lähelle tätä kohdetta. Niin henkisesti kuin Fyysisesti.

Tarina on ihan pirun hyvin rakennettu kokonaisuus ja juoni etenee erittäin hienolla tavalla ollen todella mielenkiintoinen, päähenkilöt esitellään hyvin ja nuo henkilöhahmot on todella hyvin toteutettuja ja näyttelijät loistavia.

Mielenkiintoisesti osattu tehdä mm tuo salamurhaoperaatio. Millaista juonittelua se on, mm miten Wong Chia Chi vaihtaa oman identiteettinsä ja yrittää kaikintavoin päästä Yeen rakastajattareksi ja valloittaa miehen pään kokonaan, jolloin on aika teatteriryhmän iskeä. Yee on sen verran viisas mies, että hän tiedostaa hyvin helposti jos häntä vainotaan, jonka takia koko ryhmä on vahvassa epävarmuuden tunteesa moneen kertaan leffassa operaation onnistumisen suhteen. Sitten eräs asia leffassa on isossa osassa tuossa salamurha operaatiossa sekä myös naisen ja miehen välisessä suhteessa. Katsekontakti ja eleet. Leffassa on hyvin paljon tuollaista jossa mm hiljaisissa kohtaukissa Wong Chia Chin ja Yeen välisillä katsekontaktilla ja pienillä eleillä sekä Wong Chia Chin hermostuneisuudella Yee pystyy tulkitsemaan kyseenalaisten naisen tarkoitukset, että onko tässä jokin koira haudattuna vai ei. Tuosta huolimatta Yee on niin lumoissaan Wong Chia Chihin että menee kuitenkin lankaan vai eikö sittenkään, Tuota en paljasta. Tuossa heidän välisessä kehittyvässä suhteessa on myös katsekontaktilla, esim katseen nostamisella toiseen osattu luoda tehokasta kemian tunnetta heidän välilleen.

Leffa kestää 2h40min, mutta ei tunnu yhtään liian pitkältä hidastempoisuudestaan huolimatta, sillä jännitettä osataan luodaan hienosti loppuun asti. Piti ainakin mua otteessa tiukasti ja tykkään paljon hidastempoisista leffoista. Myös sen takia ei tuntunut pitkältä, sillä teema muuttuu edetessään hyvin erilaiseksi hienosti. Aluksi hyvin poliittista meininkiä ja taktikointia/juonittelua. Pikkuhiljaa leffa muuttuu enemmän Wong Chia Chin ja Yeen väliseen suhteen kuvaamiseen ja tässä vaiheessa peliin nousee heidän välinen jännite, joka kasvaa pikkuhiljaa ja täten salamurhaoperaatio on vaarassa. Ohjaaja on osannut tehdä vahvat erilaiset henkilöhahmot, joiden tunnetiloja ja olemusta/eleitä tosiaan kuvataan tosi hienosti ja heidän intohimoista suhdetta oli jännittävä katsoa, kun se pikkuhiljaa kehittyy ensin, että jopa vältellään toista ja myöhemmin rajua seksiä. Ei mikään romanssi leffa todellakaan vaan heidän suhde on hyvin raju fyysisesti ja ihan ihmettelee että miten nainen pystyy jotain miestä kohtaan edes tuntemaan.

Vaikka tuo salamurhaoperaatio oli mielenkiintoista katsottavaa, niin leffan isoimmaksi ja jännittävimmäksi teemaksi nousee juuri tuo heidän välinen outo suhde. Se mikä etenkin tekee leffasta mielenkiintoisen on, että samalla kun heidän suhde syvenee, niin salamurhaoperaatio edistyy samaan aikaan joten asetelma on erittäin mielenkiintoinen, että kumpi asia vie voiton leffan loppuratkaisussa, Salamurhaoperaation onnistuminen vai se naisen ja miehen kehittvyä syvenevä suhde pilaten salamurhaoperaation onnistumisen. Tuo on ihan jäätävän jännittävää seurattavaa että kummin käy, etenkin kun leffan ekaa kertaa katsoin eikä täten tiennyt että kummin käy lopussa.

Yksi parhaista leffoista koskaan siinä mielessä, jos puhutaan siitä että miten leikitellään pirun tehokkaasti noilla eleillä, olemuksella, katsekontakilla jne luoden noilla asioilla paljon vaikutusta henkiköhahmoihin ja isoja asioita tapahtumaan leffan juoneen.

Sit siinä mielessä kanssa yksi parhaista leffoista, että kaksi eri teemaa etenee aamaan aikaan eri suuntiin ja lopussa jompikumpi niistä päättää leffan loppuratkaisun.

Menee helposti mun top 25een.

10
 
Viimeksi muokattu:
Multa tulee muuten ajan kanssa top 75 lista tai top 100 lista leffoista. En tiedä vielä osaanko 75 jälkeen enää laittaa leffoja järjestykseen, niin siksi saattaa tulla top 75 lista.
 
Olipas the ritual karmiva tapaus...
Tosi hyvin ja ahdistavasti kuvattu ja juoni on tarpeeksi erilainen hollywoodin muotista, vaikka hahmot on vähän tyhmiä välillä (fikkarin käyttö yms) 7/10

Kyllä kauhuleffat vaan toimii parhaiten yksin pimeässä yöllä katsottuna
 
Nyt kun Glass tulee elokuviin, ajattelin katsoa nämä edeltävät osat.

Unbreakable – särkymätön
9/10

Siis huh huh, tää on edelleen aivan uskomaton elokuva. Yksi parhaista "supersankari"-leffoista. Pari kohtausta tuossa on mitkä vetää kropan ihan kananlihalle. Aivan mahtava tunnelma, juoni ja henkilökemia hahmojen välillä. Noin 5-7 kertaa tämä on katsottu ja joka kerta reaktio sama.

Varsinkin tää kohtaus jäi itelle mieleen. Jokin tuossa kohtauksessa kiehtoo, ja ehkä tuo on jopa tietyllä tapaa käänteen tekevä hetki sankarin elämässä, kun hänestä lopulta tulee "supersankari". Musiikki tässä kohtauksessa myös erinomainen!



Split 8/10

Tämä ei yllä kyllä aivan samalle tasolle ja onhan kyseessä hiukan erillainen elokuva. Kuitenkin oikein hyvä kokemus tämänkin ja varsinkin McAvoy on roolissaan erinomainen.


Glassin trailerin jälkeen on pitkästä aikaa odotukset jotain leffaa kohtaan katossa! En malta odottaa kun tuon pääsee katsomaan.
 
Viimeksi muokattu:
The Ritual (2017)
https://www.imdb.com/title/tt5638642/
ritual3.jpg

Kiitos @schwartzy kun otit tämän leffan puheeksi. Piti itekin katsoa oli ja kyllä tosiaan aika karmiva netflix leffa.

Neljä kaverusta lähtevät Ruotsiin vaeltamaan, joka osoittautuu pikkuhiljaa huonolta suunnitelmalta mennä sinne syystä että...

Vaikutti helvetin mielenkiintoiselta trailerin perusteella ja leffaa alkoi katsoa kyllä mielenkiinnolla. Alku alkaa karulla kauppascenellä, jolla on myöhemmin leffassa seurauksia, josta kerron myöhemmin. Leffa oli tosi siisti tunnelmainen siinä kohtaa kun päättävät siirtyä aukealta erämaalta metsään, koska se olisi oikoreitti porukan määränpäähän. Jo se metsän kuvaaminen oli puistauttavaa kun samalla soi hyytävät tunnelmaa tehostavat musiikit. Tunnelma alkaa rakentua tuosta ja menee hienoksi kun vaeltelivat tosi synkän näköisessä metsässä ja kun pikkuhiljaa saavat huomata että tässä metsässä on jotain mätänä ja pahasti...

Kun menevät sinne mökkiin niin tulee ihan helvetin siististi toteutetusti TODELLA häiriintynyt kohtaus. Tunnelma on tuossa kohtauksessa parhaimmillaan leffassa ollen leffan paras kohtaus. Kohtaus jossa jokainen henkilöistä
näkee jotain ihan hirveää valvepainajaista, Leffan päähenkilön uni oli helkkarin siististi tehty.
hienoa tosi häiriintynyneitä tapahtumia, tunnelmaa ja musiikkeja osataan kyllä luoda leffan ylle. Sitten ryhmähenki alkaa hienosti hajoilla tuon jälkeen ja vanhoja haavoja aletaan repimään auki (alun kauppascene, jossa yksi kavereista kuoli) Tuo alun kauppakohtaus osoittautuikin hyvin toimivaksi ratkaisuksi leffassa sillä päähenkilön omatunto kalvaa, koska olisi voinut pelastaa kaverinsa kaupassa, mutta olikin hyllyn takana piilossa. Tuo kauppascene vaikuttaa myös muihin kolmeen henkilöhahmoihin luoden syvyyttä heidän pinnan alle, joka alkaa paineen alla metsässä rakoilla ja vanha asia nostamaan päätä ja tosiaan revitään vanhoja haavoja siitä asiasta auki.Sit tuli tuosta ryhmähengen hajoilusta ihan pieni vivahde The Thing elokuvasta mieleen. Asia mikä yllätti mut oli, että vaikka oli ihan tuntemattomat näyttelijät, niin eivät olleet mitään tuulesta temmattuja, vaan oikeasti näyttelivät hyvin leffassa ja dialogi heidän välilläkin oli ihan ok tasoa.

Sitten siitä leffan pahuudesta. No tietysti miljöö, synkkä metsä ja tietyssä kohtaa tajuaa et se mikä siellä metsässä on, niin on ainakin karmean kuuloista... odotti kyllä sen näkemistä. Siinä vaiheessa leffaa kun kaverukset alkavat metsässä nähdä outoja asioita niin isoksi teemaksi nousee jotkin omituiset muinaiset rituaalit. Lopun
kulttiscene
oli ihan hyvä veto musta leffaan liittyen siihen pahuuteen, josta en kerro mikä se on. Lopulta kun se näytetään niin pirusti plussaa siitä että, miten saamarin mielikuvituksellisen näköinen se oli ja etenkin kun sillä oli jotain ihmeellisiä tosi mystisiä skillsejä, koska se sai porukan näkemään niitä painajaisia.

Ei räjäyttänyt tajuntaa, mutta tyylikäs pienimuotoinen kauhu, joka on oikeasti ahdistava ja tunnelmaa osataan rakentaa hienosti. Äänimaailma kanssa tosi hieno. Hahmojen hölmöydestä vähän miinusta tosiaan kuten @schwartzy sanoi.

8/10
 
Viimeksi muokattu:
Älkää muuten hyvät ihmiset erehtykö kattomaan tätä scifileffaa... Oli aivan jäätävää paskaa.:ROFLMAO:

https://www.imdb.com/title/tt2239822/

Harvemmin noin huonoilla pisteillä varustetut scifileffat imdb:ssä on hyviä.. Kannattaa pysyä aina 7 numeron paremmalla puolella ja mielellään lähellä tai yli numeron 8.
 
Meri sisälläni (2004)
https://www.imdb.com/title/tt0369702/
8118ea5580c4fa85a64881a14712c936.1000x661x1.png

Oon katsellut tän kerran, mutta en silloin arvostellut niin teki mieli katsoa uudestaan tää.

Leffa kertoo Ramonista (Javier Bardem), joka hyppäsi nuorempa korkealta liian matalaan veteen ja joutui neliraajahalvaantuneeksi. Kun hän on kärsinyt tuollaisesta elämästään 28 vuotta, niin hän haluaa eutanasian. Leffa kertoo tositarinasta.

Erittäin hieno elokuva. Tiesin jo ennen katselua tämän olevan hyvä leffa, sillä voitti parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin ja myös sen takia, koska Javier Bardem kuuluu niihin näyttelijöihin, jotka ei petä koskaan ja sit tässä on vielä on toinen erinomainen Espanjalainen naisnäyttelijä, Belen Rueda. Bardem vetää roolia täydellisesti ja koskettavasti ja on kyllä erittäin muuntautumiskykyinen näyttelijä. No Country for Old Menissa tosi pelottava psykopaatti ja tässä vetää hyvin hienon syvällisen ajatusmaailman omaavaa ja itseironiaa ja sarkasmia täynnä pursuavaa neliraajahalvaantunutta henkilöhahmoa. Ehdottomasti Bardemin paras roolisuoritus. Sitten tuosta hänen huumorista hyvä esimerkki on kun Julia tulee ensi kerran tapaamaan Ramonia ja Ramon sanoo Julialle muistaakseni, että "etkö edes paiskaa kättä":LOL:

Tuosta syvällisestä ja koskettavasta ajatusmaailmasta hyvä esimerkki leffassa on kun Belen Ruedan näyttelemä lakinainen Julia, joka auttaa häntä eutanasia asian läpi menemisessä oikeudessa, istuu Ramonin vuoteen vieressä ja pitää kättää lähellä Ramonin kättä ja Ramon sanoo jotenkin näin leffassa. "sinä istut siinä ihan lähellä, joka on mitätön matka kenelle tahansa ihmiselle, minulle tämä matka joka estää minua edes koskettamasta sinua on ylivoimaisen pitkä matka, pelkkää harhakuvitelmaa" ja tuossa kohtaa taustalla soi hienot sävelet. leffasta voi löytää monia monia hienoja ajatuksellisia tasoja.

Ramonin ja Julian kemiat toimivat leffassa erittäin hyvin ja koska Julialla on itselläkin isoja vaikeuksia, koska saa aivoinfarkeja ja silti tulee tapaamaan mm eräässä kohtauksessa Ramonia pyörätuolilla. He pystyvät täten hyvin ymmärtämään toistensa vaikeuksia. Helkkarin hieno mm tuo kohtaus kun tulee pyörätuolilla tapamaan Ramonia. Sitten leffassa on suuressa osassa toinen nainen Rosa, joka on rakastunut ramoniin ja haluaa että Ramon haluaisi sittenkin elää ja sanoo että se on rakkauta, kun hän haluaa Ramonin elävän, mutta sitten saamarin hienosti Ramon kertoo mikä hänen mielestä olisi rakkautta, jota Rosa ei suostu ymmärtävän eli eutanasiaa, mutta Ramonin puheet asioista saavat Rosan kyseenalaistamaan omia näkökulmia ja kantoja koko asiasta tosi hyvin toteutetusti. Monet muutkin hahmot alkavat leffassa kyseenalaistamaan omaa näkemystä onko eutanasia oikein vai väärin. Hahmojen toteutus ja kahden naisen ja Ramonin välinen ystävyys/ihastumis suhde on ihan 10 tason jälkeä ja dialogi leffassa on tosi hyvää ja hyvin pohtimaan laittavaa.

Kaikkein koskettavin, vaikuttavin ja ajatuksia herättävin kohtaus leffassa on, jossa Ramon haaveilee lentävänsä ikkunasta yli niittyjen ja laaksojen merelle, jossa tapaa Julian ja he suutelevat. Tuossa lentämiskohtauksessa soi samalla Pavarotin laulama Nessun Dorma, joka tekee kyllä upean kohtauksesta. Se hänen vuoteensa vieressä oleva ikkuna symbolisoi ihan selvästi haaveilua, haaveita jota hän ei koskaan saa toteutumaan ja tuo lentokohtaus herätti ajattelemaan asian surullisuutta. Tuota lentokohtausta mietin silleen myös leffan aikana että sillä saatettiin tarkoittaa myös kuoleman jälkeistä vapautta, et kun hän kuolee niin hän on vihdoin vapaa. En tiedä sit todellisuutta, et oliko asia noin, mutta ite tulkitsin sen että sillä voitiin tarkoittaa sitä.

Helvetin koskettava leffa, etenkin loppu on tosi surullinen, mutta samalla lohduttava, et tulee hyvä mieli Ramonin puolesta. Myös hyvin ajatuksia herättävä teos kaikenlaisista asioista joita leffassa käsitellään.


Yks mun lempileffoja. Hidas. Syvällinen. Koskettava.. Mahtava elokuva.
 

Suositut

Back
Ylös Bottom