Elokuva-arvostelut!

En voi ymmärtää mikä tässä elokuvassa kiehtoo ihmisiä. Ehkä se on sitten se kokemus kun katsoo teatterissa ja kuulee musiikit hyvin? Mutta voi helvetti kun telkkarista tuli, piti ihan väkisin katsoa. Jumalattoman tylsä ja hölmö elokuva. Mutta makuasia näköjään.

Tässä mun omat mielipiteet. En jaksa uudelleen ruveta pitkästi kirjoittelee niin heitän tähän 2014 tekemäni arvostelun.

Interstellar
IMDb 8,6

014181-17522.jpg

Yhdellä sanalla voisi kiteyttää tämän leffan. Tajunnanräjäyttävä. Aihe on imo ensinnäkin mielenkiintoisin mitä voi olla. Avaruus, mustat aukot, kaukaisiin galakseihin meno... Visuaalisesti erittäin upea, mm musta aukko oli aivan uskomattoman siisti ja se kun alus lähti sinne menemään.

Soundtrack ehkä upein koskaan, henkeäsalpaava parhaimmmillaan ja pisti eeppisyydellään silmät kosteiksi ja loi myös todella hienoa tunnelmaa muutenkin leffaan. Ihan alusta asti hyvin kolkko ja masentava tunnelma. kuihtuva maapallo, kaikkialla pölyä ja värimaailma synkän harmahtava alakuloisen musiikin soidessa. Ihan helvetin siisti tunnelma on leffassa, niin kuihtuvalla maapallolla, mutta etenkin siellä avaruudessa. Sinne kun lähdettiin niin sana "ahdistavuus" tuli mukaan. Mennä tuolla jossain avaruudessa kauas tuntemattomaan. Avaruuden äänimaailma oli myös huikean kuuloista. Mustan aukon kova humina, aluksen rämiseminen, kaikki. Avaruus oli 2001 Space Odysseyn tavoin saatu ahdistavaksi ja kaukaisuuden tunne kodista voimakkaan tuntuiseksi ja sellainen jännittävä tunne, että päästäänkö sieltä edes takaisin. Oli myös ajatuksena huikea se että miten aika liikkui siellä jossain aivan eri nopeudella kuin maassa.

Tunnepuolta oli myös vahvasti leffassa. Matthew Mcconaugheyn esittämän henkilön/isän välinen suhde tyttöönsä oli alusta loppuun hyvin koskettavasti tehty. Se kirjahylly/kello juttu oli musta siisti, vaikka monien mielestä se meni lopussa överiksi. Loppuratkaisu oli myös hieno. Mitkään tieteelliset epäkohdat eivät häirinneet pätkääkään.

Oli niin päräyttävä kokemus, että meni tosi korkealle omiin suosikkeihini.

10
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Sori että vastaus kesti, kun mietin viitinkö alkaa kirjoittamaan tuosta sairaudesta, mut täs on nyt asiaa. Laitoin spoileriin koko tekstin ettei menisi tää ketju niin offtopiciksi.

On muuttunut. Silloin kun olin vielä terve ja sit sen jälkeen kun sairastuin, just tuo et esim salaliittoleffat pahentaa nykyäänkin oireita ja silloin kun oli varsinainen psykoosi päällä, niin silloin pään sisäinen maailmanmeno oli sitä luokkaa et se veti ihan toimintakyvyttömäksi. Varsinkin tuolloin tuotti pää tosiaankin omaa elokuvaa 24h ja tuottaa edelleen, mutta lääkityksen ansiosta oireet on lievittyneet yli 75%. Lääkityksenä menee 2 psykoosilääkettä, ketipinor ja abilify maksimiannoksella, mutta edelleen isosta lääkityksestä huolimatta mieli tuottaa omaa elokuvaa, mutta se ei estä leffojen katsomista vaikka oma pään sisäinen todellisuuden taju on edelleenkin vääristynyt, mut ei tosiaan estä leffojen katsomista, vaikka jotkut salaliitoleffat voi pahentaa edelleenkin oireita, mut ilman lääkkeitä taas ei pystyis sen sijaan katsoo mitään leffoja. Sit sellainen juttu että eräänlaisten arvostelujen kirjoittaminen voi laukaista harhakuvitelmat, alla esimerkki

Kun arvostelin täällä tuon Battle Royalin, niin sain monta monta tuntia sängyssä miettiä että onkohan Japanin hallitus mun perässä koska vertasin siinä Battle Royale kilpailua, et se toimii vähän niinkuin sanomana mitä voisi fiktiivisesti käydä koska Japanissa tietyt arvot on niin tärkeitä. Vaikka mainitsin tuon että fiktiivinen kuvaus niin silti pelkäsin et Japanin hallitus ei tykkää mun kirjoittamasta tekstistä. yleensä nuo tuollaiset kuvitelmat ratkeaa niin että pitää sängyssä järkeillä asiaa tunteja että saan tajuttua että ei Japanin hallitus oo oikeesti mun perässä. Sama juttu oli Eastern Promises arvostelussa jonka jälkeen pelkäsin et Venäjän mafia on mun perässä.

Sit yks ihan toinen juttu, mutta kerrotaan nyt samalla. Tästä on noin pari kk, kun veljen kanssa pelattiin pleikalla kuulokkeiden välityksellä, niin kun juteltiin jotain illuminatista, niin sen jälkeen iski sellainen oire, että keskustelua nauhoitettiin, että enää PYSTY lukemaan iltalehteä/uutisia, koska mua ahdistaa et siellä on muhun viittaavaa juttuja, että kuuluisin muka illuminatiin ja mut pidätettäis sen takia. Vaikka en todellakaan kun juteltiin niin sanonut mitään et haluisin kuulua illuminatiin, mutta aattelin että se tulkitaan eritavalla ja täten musta olisi jossain iltalehdessä juttua. En pysty siis vieläkään lukemaan uutisia... Sitten tää oire esiintyy myös siinä muodossa että jos joku ei kaupassa moikkaa mua niin se tarkoittaa sitä hän on lukenut musta iltalehdestä, että kuuluisin muka illuminatiin eikä täten moikkaa ja sit alan epäillä et siellä on oikeesti joku otsikko musta ja illuminatista, et mm yhdistelen tuollaisia johtolankojen palasia.

Jollain tasolla tiedostan nuo harhoiksi jollain tasolla taas uskon niihin. Itse asiassa tän viestin kirjoittaminen ei ois ehkä kannattanut koska nyt pelkään asiaa vielä enemmän...

Niin ja nuo kertomani jutut on vain murto-osa oirekirjosta.
Hienoa että pystyt avoimesti puhumaan. Varmasti auttaa kaverisuhteissa yms. että ei tarvitse asiaa piilotella ja kaverien käyttäytyä vaivautuneesti, kun eivät tiedä kehtaako asiasta puhua. Yksi mun parhaista ystävistä sairastui aikanaan. Hän sitten sanoi saunan lauteella kun oli toipuminen vauhdissa, että saa kysyä ihan mitä vaan. Ja mähän sitten kyselinkin. Oli se vaan karu maailma miten psykoosiaan kuvasi. Hänellä menee se kaikkein tehokkain lääke Leponex. Ja silti jotain jäännösoiretta on ja saa elämää suunnitella tasaiseksi ja stressittömäksi. Mutta on se kai raskasta hänellä kun kotiovea saa kymmeniä kertoja varmistaa, että se on kiinni ja jonkun muun täytyy mielellään todeta se myös että uskoo sen tulleen kiinni. Sama avainten kanssa, vaikka kourassa ovat siinä ulko-ovella niin silti epäilee että josko eivät sittenkään ole.
Mitä muuten olet mieltä siitä Crowen Kaunis mieli leffasta? Tai Dicaprion se joku saarileffa? Joissa oli tarina psykoosista?
 
Kiitos hienosta vastauksesta. Itelle psykiatri suositteli tuota leponexia mut sanoi et pitäis mennä osastolle toteuttamaan sen lääkkeen aloittaminen ja sinne en haluu kyllä takas. Hyi v*ttu.

Kauniissa mielessä ja Shutter Islandissa on erittäin hyvin toteutettu psykoosi, sekä A Tale of Two Sisters on kanssa leffa jossa psykoosi on todella hyvin kuvailtu. Pystyn noissa leffoissa tosi hyvin samaistumaan joihinkin kohtiin ja ymmärtämään myös todella hyvin ne asiat jollaista ei itellä ole ollut. Shutter Islandissa ja A Tale of Two Sistersissa on pirun hyvin tehty se että mistä se psykoosi kumpuaa. Itelläkin on tosi traumaattisia asioita käynyt elämässä joita en ole käsitellyt päässä ja veikkaan et siks oon sairastunutkin psykoottisesti.
 
Viimeksi muokattu:
Itse kun menin aloittamaan offtopicin niin sieltä urilta aattelin itse sen oikaista aiheen nyt takas leffojen pariin. Mitään en arvostele, mut todetaan vaikka että Leijokuningasta ootan kyllä ihan helvetisti:rock::LOL: On se jotain niin käittämättömän nostalgista. Pakko nähdä teatterissa se.
 
Mukava kuulla et kiinnostaa mun mielipiteet siitä leffasta. :)Oon nähnyt ja kova supersankarileffa oli kyllä, etenkin loppu oli ihan mielettömän kova. Joskus tulee kyllä ihan varmasti arvostelu siitä kun katson sen joskus uudelleen. Kun tosiaan nyt pelaan vaan pelejä ja veikkaan että jossain vaiheessa innostun taas tekee arvosteluja.:)
 
Vaikka peleihin on nyt kova into niin en usko et niistä alkaisin arvosteluja tekee, mut kiitti kuitenkin.:) Veikkaan et enemmän keskityn leffa-arvostelujen tekemiseen sit kun tulee taas into tehdä niitä jossain vaiheessa.
 
Nyt kun mietin kunnolla sitä, että kun sanoin että en arvostele nyt mitään ja ehkä parin kuukauden päästä tulee seuraava arvostelu jos silloinkaan. Nyt kun aloitin yhden pelin pelailun niin aloin kelailee että en halua sittenkään jättää kokonaan leffoja/arvostelujen tekemistä, kun kyllä mä hyvin kerkeän sittenkin pelailla ihan tarpeeksi, kun aattelin järjellä et jos teen maksimissaan 1 arvostelun viikkoon tai 1 arvostelun kahteen viikkoon. Silloin se ei tunnu pakkopullalta, kun vertaa siihen että aiemmin paljon enemmän tein arvosteluja ja uusintakatselin koko ajan leffoja kun tein sitä top 100 listaa. Kyllä veikkaan et jos viikon tai 2 pelaa samaa peliä putkeen niin tekee mieli katsoa välillä joku leffa vaihteeksi pelailuun. top 100 lista sen sijaan on tosin jäissä nyt enkä tiedä yhtään milloin se tulee, mut 1 arvostelu tulee tosiaan kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa, jomminkummin ihan fiiliksen mukaan, niin silloin se on miellyttävää eikä tunnu stressaavalta. Tällainen muutos suunnitelmiin tosiaan.

Tänään tulee Uusimmasta Avengersista arvostelu.
 
Uusin Robin Hood olisi voinut jäädä suosiolla tekemättä, onneksi ei itse maksanut lipusta mitään. En suosittele kenellekkään Robin Hood tarinoiden faneille.
 
Avengers: Infinity War (2018)
Imdb 8,5
avengers-infinity.jpg

Katsoin ne kaksi ekaa Avengers leffaa ennen tätä, koska en muistanut niistä oikein mitään kunnolla, niin aattelin katsoa sitten nuo että olisivat tuoreessa muistissa, niin pystyy nyt helposti vertailemaan tätä uusinta niihin aikaisempiin. Oon nähnyt tän kerran kun katsottiin veljen kaa, mut leffa meni jokseenkin ohi silloin, enkä päässyt niin hyvin sisään leffaan kun juteltiin leffaa katsoessa. Se leffakokemus sai tän uusimman tuntumaan jopa suht huonolta ja haukuin tätä joskus aiemmin täällä, mutta nyt kun katsoin yksin ja keskitttyen kunnolla, niin leffa osoittautukin erittäin kovaksi paketiksi. En voi edes tajuta et miten paljon mielipide voi muuttua toisella katselukerralla.

Ihan ylivoimaisesti kovin osa The Avengers leffasarjasta. Jotenkin aivan erilaisen tuntuinen toteutukseltaan ja tunnelmaltaan kuin aikaisemmat positiivisella tavalla. Vaikka tässä läppä lensi aika paljon, niin pohjimmiltaan huomaa leffassa synkän ja lopun tulon tunnelman. Uskomattoman siisti tunnelma. Sit juoni on erittäin mielenkiintoinen, kun Thanos etsii kaikkialta niitä kiviä nyrkkiinsä ja hyvin rullaava juoni on leffassa, jossa tyylikkäästi pompitaan eri paikkoihin tuon tuosta. Leffa oli myös ihan pirusti massivisempi kokemus kun aiemmat, mm siksi kun ollaan milloin missäkin päin avaruutta , erilaisilla planeetoilla ja lennellään paljon avaruudessa. Aivan huikeen näköistä miljöötä löytyy ja aivan uskomatona visuaalista loistoa. Tän kun on katsonut niin eka Avengers tuntuu tosi laiskalta leffalta, ei se huono oo, mut tämän nähtyä se tuntuu tosiaan niin laiskalta, mm siksi kun tää on niiiiin paljon massivisempi tosi moniulotteisella maailmallaan ja taistelut on paljon huikeempiin mittakaavoihin tehty ja supersankareitakin on paljon enemmän mukana kuin ennen. Ihan huikeen siistiä nähdä näin paljon supersankareita samassa leffassa. Sitten ne taistelukohtaukset oli oikeesti komeimman näköistä mättöä siis ikinä. Hahmojen skillsit on menee kanssa tosi hurjaksi tässä. Thorin uusi leka, Captain American uusi kilpi, molemmissa käsissä sellaiset. Sit tykkäsin etenkin Wandan ja vielä enemmän Doctor Strangen skillseistään. MUTTA ehdottomasti kovin hahmo oli pääpahis Thanos. Ihan jäätävät voimat kaikkeudessan hänellä. Alku kertoo jo jotain kun pistää Hulkin tosta noin vaan matalaksi... Siistein Marvel pahis koskaan ja hahmonakin pirun hyvä, saatu syvyyttä hänen ajatusmaailmaan ja paljon. Ekassa Avengerissa joku v*tun Loki pääpahiksena, pyh. Saa Thanos näyttämään tuon Lokin ihan surkeelta ja humoristiselta pahikselta.

77c90543510cc93ba56f2a8918dcee012995093.gif@750w_1l


Tää leffa on ihan kuin jatko-osa Aiempien osien lisäksi Thor: Ragnarokille, Black Pantherille, Captain America: Civil Warille, Doctor Strangelle, Guardians of the Galaxy Vol. 2:lle ja Spider-Man: Homecomingille kutoen kaikki nuo hahmot taustoineen ja tarinoineen nippuun massiivisella spektaattelilla. Sitten on hienosti toteuttu mm hahmojen erimielisyykset ja aiemmat riidat, esim Iron Manin ja Captain American riita, jotka ne on nyt unohdettava ja kaikkien vedettävä yhtä köyttä maailman lopun estämiseksi. Roolihahmoihin osattu valittua helvetin hyvät näyttelijät jotka sopivat aivan täydellisesti rooleihinsa. Robert Downey Junior ja Benedict Cumberbatch.on etenkin hyvin omistautuneita rooleihinsa ja omaksuneet hyvin roolinsa. Sitten leffassa teemoina on myös mm sankaruus, kosto, hinta, kohtalo, uhrautuvuus maailman puolesta ja monella sankareilla syvälliset motiivit tappaa Thanos. Sit Thanosilla on leffassa tosi paljon syvällistä pohdiskelua, vääristynyttä sellaista maailmankuvasta, mikä on oikein ja mikä väärin maailmassa ja se hänen ja tyttärensä välinen isä-tytär suhde on hyvin toteutettu.
media.gif


Ja nyt päästään itse asiaan:

Loppua kohden leffa nimittäin menee aivan helvetisti paremmaksi. Se taistelu Wakandassa ja siellä en muista planeetan nimeä, mutta jossa Thanos samaan aikaan tappeli mm Iron Mania ja Doctor Dtrangea vastaan. Jumalauta tuo taistelu oli siisteintä mättöä ikinä mitä leffoissa on nähty. Etenkin Thanosin ja Doctor Strangen taistelu... Loppu menee todella vakavaksi ja ei paljon enää läppä lennä porukalla josta plussaa ja hahmoihin mennään syvällisemmin pinnan alle tuossaa lopussa ja ERITTÄIN rohkea ja karu loppuratkaisu. Tuo oli koko leffan paras juttu ehdottomasti. Ei aina sellaista et maailmaa uhataan ja lopussa kaikki on sit taas hyvin ja maailma pelastettu ja bailataan. Tässä mentiin niin helvetisti syvemmälle tasolle että oksat pois. Just tällaista toivon leffoilta. Lopputekstien jälkeen tulee kohtaus, joka jättää miettimään ja odottamaan aivan pirusti seuraavaa osaa.

Massiivinen tajunnan räjäyttävä kokemus ollen ylivoimaisesti leffasarjan paras osa. Meni omalla Supersankari listalla niinkin korkealle kuin toiselle sijalle. Ykkösenä on Watchmen.

Genressään
 
Mowgli (2018)
Screen-Shot-2018-11-09-at-9.25.45-am.png

Ihan hirmun kaksijakoiset fiilikset on leffasta. Ei paska tekele ollut, et ei missään nimessä kuitenkaan 6 arvosanan leffa, mutta pettymys kuitenkin. Kyllä tästä saa 7 katselukokemuksen JOS jättää aivot narikkaan sillä muutamaa seikkaa lukuunottamatta on kyllä sellaista aivot narikkaan meininkiä että. Tuon kaksijakoisten fiilisten takia tää arvostelu tulee hyppimään plussista miinuksiin ja toisinpäin tuon tuosta.

Pakko sanoa silti et olihan tää aivan pirun nostalgista, et siks oli pakko katsoa. Pienenä paljon katsottiin mm viidakkokirja piirrettysarjaa. Tän leffan juonesta ei tarvii varmaan kertoa kun kaikki tuntee tän, tai no se on helppo sen nostalgisen laulun muodossa laulaa että "olen Mowgli, viidakko on kotini, lapsuudestani susi oli äitini..." ja siinä on tarinan ydin. Sit se on pakko laulaa tässä vielä että "Shere Khan, tiikeri pitkineen hampaineen" :LOL: Nuo on ainoat kohdat mitä siitä laulusta muistan, mutta eläinhahmot muistan kyllä vieläkin hyvin. Katsoin ennen leffaa vähän imdbstä, et ketkä on eläinten ääninäyttelijöitä, niin Bagheera pantterin äänenä on Christian Bale ja Baloo karhun äänenä Andy Serkis, jotka toimivat tosi hyvin ja Andy Serkis on muuten ohjannut tän leffan. Sit ne mun suosikki eläinhahmot jotka oli lapsuudessa oli Kaa käärme ja Shere Khan tiikeri, niin niiden ääninäyttelijöihin vähän petyin. Khaan äänenä kuullaan Cate Blanchett ja kysyn miksi. Sellainen ihan saakelin iso kärmes niin olis ollut hyvä joku möreä ääninen miesnäyttelijä äänenä ollen pelottavampi. Sama asia Shere Khanissa, joka oli kun olin pieni niin se kaikkein isoin suosikki, niin sitä ääninäytteli benedict Cumberbatch. Ei se nyt huono valinta ollut, mut vitja kuin ois ollut vaikka Bautista niin ois sopinut hänen ääni kyllä täydellisesti isolle pahalle tiikerille.
f3f953e3c6d1.png

Sit toisiin asioihin. Leffa alkaa kyllä vielä lupaavasti. Hienosti kaan kertoessa tarinaa ja sen miten hän näkee menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Tarinaa pohjustetaan ihan ok hyvin ja hahmot esitellään luontevasti juonen alkaessa rullata eteenpäin ja JOIHINKIN hahmoihin päästään syventymään koko ajan enemmän, mitä pidemmälle juoni etenee. Leffan ulkoasusta niin oli tää kyllä HDRnä ihan ok siistin näköinen, mm viidakko ja ne eläimet sanotaanko ihan ok näköistä CGItä. Sit musiikit ja äänimaailma on tietyissä kohtaa kovia.

Sit miinuksista ja niitä löytyy ja kunnolla. Ensinnäkin se oli aivan typerää, että kuuluko susien joukkoon, niin se ratkaistaan jollain kilpajuoksulla, vaikka vauvasta asti Mowgli oli "äiti" ja "isä" suden kasvattama, niin kyllä tuolloin kuuluisi susien ja muiden viidakon eläinten joukkoon kuuluvan, eikä päättää asiaa jollain hemmetin kilpajuoksulla ja sit kun hävitään, niin meininki on tyyliin että painu v*ttuun meidän luonta ja mene ihmisten pariin. Äiti ja isä suden siteyssuhde Mowgliin on tehty kanssa ohuesti. Ei ole niihin kahteen susiin saatu oikein syvyyttä. tosin siitä pitää antaa plussaa että Bagheera pantteri ja Baloo karhu on tehty, etenkin Bagheera niin syvällisemmin ollen leffan syvällisin hahmo ehdottomasti. Kaa käärmeeseen petyin, vaikka yksi kohtaus oli siistin psykedeelinen mutta muuten jäi ohueksi/huonosti kirjoitetuksi hahmoksi. Sitten se kaikkein suurin pettymys hahmoista oli Shere-khan, joka oli tosi laiskasti kirjoitettu tarinaan, odotin jotain PALJON kovempaa settiä. Ainut kohta mikä oli Shere khan oli edes jollain tasolla pelottavaksi tehty, oli kun Mowgli sukelteli lammessa ja Shere khan tuli juomaan vettä veden värin muuttuessa veriseksi ja sitten Mowgli pidätteli hengitystä viimeiseen asti kun Shere khan tuijotti veden pinnan alle Mowglia. Mut muuten odotin Shere khan olevan leffassa paljon kovempi bad ass kuin mitä se nyt oli, etenkin leffan loppusuoralla, niin eihän siitä koko tiikeristä ollut mihinkään...

Sit toinen iso miinus joka on leffan kaikkein heikoin lenkki on, kun Mowgli päätyy ihmisten pariin. ei oo spoilausta kun kaikki varmaan tietää sen tarinan että Mowgli lopulta jollain tavalla kohtaa ihmiset. Tuossa kohtaa leffa menee tosi heikosti ohjatuksi, tyyliin mitään ei tapahdu ja tuo ihmisten maailma ja suhtautuminen Mowgliin on ihan naurettavan ohuesti tehty. Kukaan ihmisistä ei puhu oikein yhtään mitään ja suhtautuminen Mowgliin et hän löytyy viidakosta ja kävelee neljällä jalalla on tehty niin, että kukaan ei edes ihmettele/kyseenalaista koko asiaa/Mowglia ja ihmiset on TODELLA huonosti toteutettu etenkin ihan lopussa. Aivan paperia. Freida Pintosta tosin plussaa sillä hän on uskomattoman kaunis nainen:heart: kahtokee vaikka!
freida-pinto-759.jpg

Sit plussaa tosin sellaisesta asiasta et leffaan on yritetty saada syvyyttä siihen, että onko Mowgli ihminen vai susi /viidakon jäsen vai kumpikaan vai sittenkin molemmat ja millä se määritellään. Tuon asian pohtiminen ja käsittely etenkin Bagheeran ja Baloon kautta on ihan hyvin tehtyä. Tosin tuota sotkee että onko Mowgli mihin kuuluva, niin sitä asiaa pohtivien eläinhahmojen mielipiteet asiasta heittelevät koko leffan ajan suunnasta toiseen, et siinä mielessä miinusta... Sit se että mikä on hyvän ja pahan raja, kuka on loppujen lopuksi hyvis, kuka pahis ja ymmärtämistä ihmisiä ja viiidakon eläimiä eli molempia osapuolia kohtaan niin menee plussan puolelle.

Lopputaistelu on surkean lattea ja typerästi tehty ja loppuratkaisu kanssa jotenkin hyvin lattea.

Kiteytettynä ihmisten toteutus kauheeta, Shere Khan ja Kaa hirmuinen pettymys, eläinten ajatusmaailmaan ei päästy susien osalta yhtään pintaa syvemmälle ja poukkoilevat mielialojen muutokset eläimillä Mowglista kokonaisuudessaan hirmuista vuoristorataa. Tosin oli tässä plussaakin, ihan viihdyttävä aivot narikkaan leffa.

7-
 
Ootko Tigertank nähny sen toisen disneyn tekemän "liveaction" viidakkokirjan? Jännä että tostakin tehtiin kaksi leffaa niin pienellä aikavälillä... Tais Andy Serkis suunnitella tota leffaa jo monia vuosia sitten ja disney halus tehä oman uuden version siitä heidän piirretty verskosta kilpailemaan ton Mowglin kanssa.
 
Ootko Tigertank nähny sen toisen disneyn tekemän "liveaction" viidakkokirjan? Jännä että tostakin tehtiin kaksi leffaa niin pienellä aikavälillä... Tais Andy Serkis suunnitella tota leffaa jo monia vuosia sitten ja disney halus tehä oman uuden version siitä heidän piirretty verskosta kilpailemaan ton Mowglin kanssa.

https://www.imdb.com/title/tt3040964/ tämä vissiin? En oo nähnyt, pitäis kyllä melkein nähdä toikin.:LOL: Jos ois vaikka parempi.
 
Meri sisälläni (2004)
https://www.imdb.com/title/tt0369702/
8118ea5580c4fa85a64881a14712c936.1000x661x1.png

Oon katsellut tän kerran, mutta en silloin arvostellut niin teki mieli katsoa uudestaan tää.

Leffa kertoo Ramonista (Javier Bardem), joka hyppäsi nuorempa korkealta liian matalaan veteen ja joutui neliraajahalvaantuneeksi. Kun hän on kärsinyt tuollaisesta elämästään 28 vuotta, niin hän haluaa eutanasian. Leffa kertoo tositarinasta.

Erittäin hieno elokuva. Tiesin jo ennen katselua tämän olevan hyvä leffa, sillä voitti parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin ja myös sen takia, koska Javier Bardem kuuluu niihin näyttelijöihin, jotka ei petä koskaan ja sit tässä on vielä on toinen erinomainen Espanjalainen naisnäyttelijä, Belen Rueda. Bardem vetää roolia täydellisesti ja koskettavasti ja on kyllä erittäin muuntautumiskykyinen näyttelijä. No Country for Old Menissa tosi pelottava psykopaatti ja tässä vetää hyvin hienon syvällisen ajatusmaailman omaavaa ja itseironiaa ja sarkasmia täynnä pursuavaa neliraajahalvaantunutta henkilöhahmoa. Ehdottomasti Bardemin paras roolisuoritus. Sitten tuosta hänen huumorista hyvä esimerkki on kun Julia tulee ensi kerran tapaamaan Ramonia ja Ramon sanoo Julialle muistaakseni, että "etkö edes paiskaa kättä":LOL:

Tuosta syvällisestä ja koskettavasta ajatusmaailmasta hyvä esimerkki leffassa on kun Belen Ruedan näyttelemä lakinainen Julia, joka auttaa häntä eutanasia asian läpi menemisessä oikeudessa, istuu Ramonin vuoteen vieressä ja pitää kättää lähellä Ramonin kättä ja Ramon sanoo jotenkin näin leffassa. "sinä istut siinä ihan lähellä, joka on mitätön matka kenelle tahansa ihmiselle, minulle tämä matka joka estää minua edes koskettamasta sinua on ylivoimaisen pitkä matka, pelkkää harhakuvitelmaa" ja tuossa kohtaa taustalla soi hienot sävelet. leffasta voi löytää monia monia hienoja ajatuksellisia tasoja.

Ramonin ja Julian kemiat toimivat leffassa erittäin hyvin ja koska Julialla on itselläkin isoja vaikeuksia, koska saa aivoinfarkeja ja silti tulee tapaamaan mm eräässä kohtauksessa Ramonia pyörätuolilla. He pystyvät täten hyvin ymmärtämään toistensa vaikeuksia. Helkkarin hieno mm tuo kohtaus kun tulee pyörätuolilla tapamaan Ramonia. Sitten leffassa on suuressa osassa toinen nainen Rosa, joka on rakastunut ramoniin ja haluaa että Ramon haluaisi sittenkin elää ja sanoo että se on rakkauta, kun hän haluaa Ramonin elävän, mutta sitten saamarin hienosti Ramon kertoo mikä hänen mielestä olisi rakkautta, jota Rosa ei suostu ymmärtävän eli eutanasiaa, mutta Ramonin puheet asioista saavat Rosan kyseenalaistamaan omia näkökulmia ja kantoja koko asiasta tosi hyvin toteutetusti. Monet muutkin hahmot alkavat leffassa kyseenalaistamaan omaa näkemystä onko eutanasia oikein vai väärin. Hahmojen toteutus ja kahden naisen ja Ramonin välinen ystävyys/ihastumis suhde on ihan 10 tason jälkeä ja dialogi leffassa on tosi hyvää ja hyvin pohtimaan laittavaa.

Kaikkein koskettavin, vaikuttavin ja ajatuksia herättävin kohtaus leffassa on, jossa Ramon haaveilee lentävänsä ikkunasta yli niittyjen ja laaksojen merelle, jossa tapaa Julian ja he suutelevat. Tuossa lentämiskohtauksessa soi samalla Pavarotin laulama Nessun Dorma, joka tekee kyllä upean kohtauksesta. Se hänen vuoteensa vieressä oleva ikkuna symbolisoi ihan selvästi haaveilua, haaveita jota hän ei koskaan saa toteutumaan ja tuo lentokohtaus herätti ajattelemaan asian surullisuutta. Tuota lentokohtausta mietin silleen myös leffan aikana että sillä saatettiin tarkoittaa myös kuoleman jälkeistä vapautta, et kun hän kuolee niin hän on vihdoin vapaa. En tiedä sit todellisuutta, et oliko asia noin, mutta ite tulkitsin sen että sillä voitiin tarkoittaa sitä.

Helvetin koskettava leffa, etenkin loppu on tosi surullinen, mutta samalla lohduttava, et tulee hyvä mieli Ramonin puolesta. Myös hyvin ajatuksia herättävä teos kaikenlaisista asioista joita leffassa käsitellään.

 
Pakko sanoa ennen uutta arvostelua, että tiedän että multa menee uskottavuus tai siis joka on varmaan jo mennytkin:LOL:, koskaan oon jahkaillut niin paljon ees sun taa et teenkö arvosteluja vai en ja miten usein jne. mut se perkeleen jahkailu loppuu nyt. Et jos teen jotain uusia päätöksiä niin en kirjoittele niistä tänne, vaan pidän ómana tietonani ne, koska oon miettinyt asiaa vähän syvemmin.
 
The Meg (2018)
https://www.imdb.com/title/tt4779682/
the-meg-129413.jpg

Oli niin pirun siisti aihe leffassa, että oli ihan pakko katsoa. Megalodon eli esihistoriallinen noin 25 metrinen hai, joka on yllättäen vielä nykyäänkin elossa leffassa. Sit se on aivan julmetun mielenkiintoista että se ei ole varmaa oikeassa elämässäkään että onko megalodon edes kuollut sukupuuttoon. Tuo teki leffasta vaan kiinnostavamman. Meriähän on tutkittu vasta 5%, eli ei sitä voi tietää mitä elukoita siellä uiskentelee. Valkohai leffoista muuten tykkään paljon niin sekin vaikutti mielenkiintoisuuteen leffaa kohtaan. Tappajahai on ihan saatanan kova ja Deep Blue Sea on myös musta tosi hyvä, jos aiheesta tykkää. Myös se tätä leffaa oisko vuosi ennen tullut The Shallows oli myös ihan katsottava valkohai leffa. Toiseen asiaan niin vaikka leffaa alkoi katsoa mielenkiinnolla, niin samalla pakosti epäröin, et onko koko leffa ihan hirveetä kuraa sillä vähän tän aiheiset, "megalodon vs octopus, godzilla vs king kong" en oon varma noista nimistä mutta just tuollaiset leffat on siis aina aivan jäätävää paskaa. Yllätyksellisesti leffa ei ollutkaan tuollaista megalodon vs octopus leffojen tasoista settiä, vaan tää olikin ihan isolla budjetilla tehty kunnon leffa. Luin et 130-170 miljoonaa dollaria oli budjetti tässä leffassa. Sit kun sanoin äsken et kunnon leffa, niin en tarkoittanut että leffa olisi loistava, mutta jos vertaa niihin "megalodon vs octopus" leffoihin niin tää on 10x parempi kuuluen sillä tavalla aivan normaalien leffojen joukkoon.

Sitten leffa piti alussa otteessa hyvin kun ollaan tosi pienellä sukelluveneellä yli 11km syvyydessä, niin ei hemmetti ahdistaa ajatuksen tasolla tollainen kun pieni sukellusvene on noin syvällä ja suojana vaan seinämät ja lasi... Ajatuksena tosiaan ahdisti, mut itse leffa olisi saanut olla paaaaljon klaustrofobisempi kuin mitä se nyt oli. pieni mukava ahdistus oli leffassa kyllä mutta olisin tykännyt jos ois saatu tehtyä vielä paljon paremmin tuo klaustrofobisuus, koska se kuuluu tän aiheiseen leffaan. Sit kun eräs se Kiinalainen nainen ja Statham lähtee molemmat omilla pienillä sukellusveneillä auttamaan sitä vaurioitunutta sukellusvenettä meren pohjassa niin siinä vaiheessa rupes odottaa et milloin se megalodon ilmetyy kuviin.

Juoni lähtee rullaamaan hyvin eteenpäin, juonen ollessa ihan hyvä, ainakin vielä alussa. Sillä jossain kohtaa sellainen tietty yhtenäisyys ja tunnelma katkeaa ja leffa alkaa muodostua hajanaisemmaksi kokonaisuudeksi mitä pidemmälle se etenee. Tällaisen leffan pitäisi olla tiivistunnelmainen ja painotan että hyvin tiivistunnelmainen niinkuin Tappajahai, mutta tuo tiivistunnelmaisuus uupui leffasta. Alussa sitä vielä oli vähäsen, mut sit tosiaan katkeaa se yhtenäisyyden tunne ja kokonaisuus on kaukana tiivistunnelmaisesta leffasta. Leffan juoni menee koko ajan enemmän perseelleen mitä lähemmäs loppua se etenee ja on tosi ennalta-arvattavaa meininkiä ja niiiiiin perinteistä äksönleffaa, Missä hitossa oli jännitys?

Näyttelijöistä ja henkilöhahmoista niin aivan loistava kaveri ainakin pääosassa, Jason Statham, äijä. Hänen henkilöhahmonsa on myös ihan hyvin tehty ja sitten leffassa on eräs Kiinalainen nainen ja hänen tyttärensä joihin oltiin saatu syvyyttä hahmoina. He ja Statham oli sellaisia hahmoja, että heidän mahdollisista kohtaloistaan oikeasti välittää ja pelkää heidän puolestaan. Se kertoo sen että henkilöhahmot on hyvin tehtyjä jos leffa saa pelkäämään heidän puolestaan. Plussaa siitä. Lisäksi sen kiinalaisnaisen ja Stathamin esittämän hahmon ihastuminen toisiinsa on kanssa hyvin tehtyä jälkeä. Itse asiassa leffan parhaiten tehty asia. Henkilöhahmoista vielä pakko sanoa, että miinusta siitä että on yksi tosi v mäinen ja tosi kliseinen hahmo. AINA v*ttu pitää olla tällaisissa leffoissa joku kusipäinen mulkku tutkimustyön rahoittaja, joka ei välitä ihmishengistä vaan raha vaan kiinnostaa ja joka tulee jossain vaiheessa syötyä, mutta onneksi tulikin syötyä kun oli niin v mäinen tyyppi että.

Sitten melkein unohdin leffan tärkeimmän asian. Megalodonin. alussa sen läsnäolo meressä ahdisti mukavasti ja odotti sen näkemistä ja alussa hyökkäykset sukellusveneiden kimppuun oli kanssa mukavan ahdistavaa, mutta alun jälkeen sen otuksen ahdistavuus katosi. sillä kun hyökkäsi ihmisten kimppuun niin minkäänlaista raakuutta ei näytetty leffassa, ei siis mitään. Koko hain pelottavuus katosi ja lisäksi Megalodon oli suht kökön näköisesti tehty tietokoneella ja sen kuvaaminen ei ollut todellakaan mitään parasta laatua, joka söi kanssa hain pelottavuutta, Kun oikeilla kuvakulmilla pelottavuutta pystytään luomaan. Musiikitkin oli tosi epäonnistuneita ollen pääosin toimintamusiikkeja vaikka olisi pitänyt olla jännitysmusiikkeja.

 
The Jungle Book (2016)
https://www.imdb.com/title/tt3040964/
latest

Leffan alkupuolisko tuli vähän yllätyksenä, koska kuitenkin Disneyn tekemä leffa, niin pelkäsin että tää leffa on todella Disneymäinen, mutta ei ollut lähimainkaan niin Disneymäinen kuin pelkäsin olevan, Ainakin tuo alkupuolisko. Sitten juonta kerrotaan paljon paremmin kuin Mowglissa ja se syy miksi Mowglin pitää lähteä viidakosta on ihan pirusti kiinnostavampi kuin Mowglissa. Siinä syy oli viidakon lakien rikkominen, mutta tässä Mowglin pitää lähteä ihmisten luo koska Shere Khan uhkasi, että jos ei lähde niin rupee tulee ruumiita. Eli vois sanoa että paljon paljon parempi syy oli tässä leffassa se asia. Sitten shere khanin ensiesiintyminen oli muuten aivan pirun tyylikkäästi tehty. Painostavien musiikkien kanssa Shere Khan tuli auringon paisteen seasta kalliolle, josta sitä ei nähnyt kunnolla koska aurinko porotti takaa mutta tiesi että Shere Khan seisoi siellä kalliolla. Oli muuten Idris Elba matalalla äänellään todella paljon parempi Shere Khanina kuin Mowglissa Benedict Cumberbatch. Myös Kaa käärmeeseen olin hyvin tyytyväinen, sillä sitä ääninäytteli Scarlett Johansson, jonka ääni sopi paljon paremmin Kaalle kuin Mowglissa Cate Blancettin, koska siitä tuli jotenkin ihan Taru sormusten herrasta mieleen Cate Blancettin äänestä kun oli tarinan kertojana alussa Mowglissa, siis ihan lotrit tuli mieleen. Sitten tässä tuo kaan ensiesiintyminen leffassa on myös hyvin tehty. ihan sumuista on milljöö kun Mowgli kiipeilee puissa ja sit Kaa tulee. Tuo kohtaus oli mukavan psykedeelinen ja käärme ja yllätyksellisesti paha! Jumaliste, tuli vähän puskista tuo että ei ollutkaan hyvis. mutta muuten Kaa jää tosi pieneen osaan leffassa joka ei kyllä tosin harmittanutkaan.

Juoni on ihan hyvin kirjoitettu, jossa on selkeästi etenevä suunta. Leffa rullaa siis hienosti tehdysti eteenpäin ja leffan eteneminen oli hyvin viihdyttävää seurattavaa. Paljon ehjempi kokonaisuus kuin Mowglissa ja vähemmän miinuksia leffassa. Sitten kaikki hahmot on tosi hyvin tehtyjä. Kaikista syvimmin hahmon ajatusmaailmaan päästään ylivoimaisesti Baloossa, joka on tosi tosi paljon syvällisempi hahmo kuin Mowglissa. Oli ihan saamarin hienosti tehty symppis hahmo, jonka puolesta oikeasti vähän pelkäsi et sille sattuu jotain. Hyvin on siis leffa tehty kun pystyy katsojaan tuolla tavalla vaikuttamaan. Bagheeran puolesta pelkäsi vähän myös, kun oli niin lojaali hahmo. Kaikista parhaimmat kohdat kuitenkin leffassa oli jossa oli Shere Khan. Jopa vähän painostava tunnelma aina kun se tuli ja Shere Khan toi ihan helvetin hienosti synkkyyttä leffaan vastapainoksi Baloon jatkuvalle läpän heitolle. Baloo on muuten tässä ihan jäätävästi läppää heittävä karhu, josta miinusta sillä se teki Disneymäistä tunnetta leffaan. Baloon tullessa leffaan puolessa välissä, leffa muuttuu tosi paljon enemmän Disneymäisemmäksi kuin alkupuolisko leffasta, mutta ei se leffaa lainkaan huonoksi muuttanut, vaikka vähän harmitti mut ei sen enempää, kun ei ota leffaa liian vakavasti vaan nauttii leffasta. Ihan viihdyttävä seikkailu leffa tää oli ja tietysti todella nostalginen. Niin ja siitä varmaan norsuakin isommasta orangista plussaa, Hitto et oli PIKKASEN muutettu orangin kokoa.:ROFLMAO: Jumaliste miten hyvä veto leffaan tuollainen jättiläis oranki.
maxresdefault.jpg

Shere Khanin lopputaistelu oli sen sijaan vähän yllätyksettömämmin tehty kuin odotin ja tiikerin kohtalo oli jotenkin laimea. Odotin jotain kovempaa taistelua. nyt homma meni niin että oli pitkitetty kohtaus jossa Mowgli
vaan kiipeili puissa karkuun ja Shere Khan tuli perässä ja kun oksa petti, niin tippui tuleen.
mut ei tuo mikään valtava miinus ole todellakaan, vaikka vähän harmitti. Kokonaisuudessaan hyvin viihdyttävä seikkailuleffa. Numeron verran parempi kuin Mowgli. se on tosin pakko sanoa että kun aiemmin annoin Mowglille 7- niin muutan sen 7:aan, koska katselin sen uudestaan et pystyi helposti tähän vertailemaan ja leffakokemus oli Mowglissa tällä kertaa parempi et pakko ottaa toi - 7 perästä pois, koska ei se niin huono ollut.

Tämä 8
Mowgli 7
 
Olen katsonut elokuvan. Star Wars: The Last Jedi. Annan Star Wars -elokuvana 4,25 ja muuten taas 3,75. En ollut oikein kiinnostunut katsomaan elokuvaa, koska uudet Star Warsit ovat olleet aika humpuukia mielestäni, en tykkää vanhojen elokuvien jatkuvasta uudelleenlämmittelystä ja muutenkin olen kasvanut yli koko elokuvasarjasta, vaikka lapsena siitä pidinkin. Mies kuitenkin oli leffan hankkinut ja kysyi katsotaanko se yhdessä, joten ajattelin että olkoon nyt menneeksi. The Force Awakens tosiaan oli musta aika lässähdys (ei kuitenkaan yhtä huono kuin Phantom Menace tai Clone Wars) ja ihan perustyyliuusinta The New Hopesta, siis juuri sellainen ratkaisuiltaan mitä näkee paljon jatko-osissa. Lisäksi mua siinä ärsytti todella paljon disneyhuumori ja Rayn ja Finni rasittava dynamiikka yhdessä.

Suureksi ilokseni disneyhuumori pysyi aisoissa, samoin kuin toinen asia, josta en pidä nykyajan elokuvissa, eli erikoistehosteilla ja tietokonehahmoilla pullistelu ilman pointtia. Kyllähän sitä siis oli, mutta en ehtinyt repiä verkkareitani liikaa. Leffassa oli vahvoja viitteita alkuperäisiin leffoihin mutta usein jollain uudella twistillä. Muutamia kliseitä ja stereotyyppejä oli laitettu virkistävästi uusiksi (ks. spoileri alla) vaikka toki kokonaisuutena elokuva oli aika tyypillinen hyvispahis-sankaritarina deus ex machina -tyylisillä ratkaisuilla, mutta näihin olen jo alistunut ja ne kuuluvat Star Warsiin. Pituutta oli vähän turhan paljon ja osa kohtauksista juonen kannalta turhia. Tässä vielä spoilereita sisältäviä kommentteja asioista, mistä pidin:

Kylo Ren on herättänyt vissiin kritiikkiä, koska hahmon habitus ei ole perinteinen komea ja karsimaattinen. Minusta hahmo on juuri siitä syystä paras hahmo koko elokuvassa. Siistejä ja kylmän viileitä pahiksia on leffat täynnä. Kylo Ren näyttää tavikselta birdfacelta ja vetää tantrumit ja fffffffuuuuuuuuut aina kun asiat menevät perseelleen ja minusta niitä on tosi hulvatonta katsoa. Oli hyvä juttu, ettei Kylo kääntänyt takkiaan, vaikka hetken niin pelkäsinkin, ja toivottavasti ei koskaan käännäkään. Poen kaltaisin fuck the rules -sankareita on nähty niin paljon ettei jaksaisi enää yhtäkään, joten oli kerrankin mukava katsoa kun tällainen henkilöhahmo ei pelastanutkaan kaikkia. Iltapukunaisen marttyyrikuolema oli jotenkin sen tyyliseltä hahmolta epätyypillistä ja siksi pidin siitä. Parasta ehkä kuitenkin oli, että Rey ei juuri ehtinyt näsäviisastella eikä varsinkaan harrastaa typerän pisteliästä flirttiä ja kissa ja hiiri -leikkiä Finnin kanssa, koska hahmot tapasivat vasta lopussa.
 
Aquaman (2018)
aquaman-motionposter-frontpage-700x360.jpg

Dc:n viimeisin elokuva kertoo tarinan Aquamanin synnystä ja nykyelosta. Elokuva lähtee toimintapainoitteisesti käyntiin heti alusta alkaen ja mukana on myös pläjäys huumoria. Hahmot ovat hyvin pohjustettuja ja vahvasti näyteltyjä tosin supersankari-leffamaisesti juonessa ei ole paljoa dialogia vaan asiat pyritään kertomaan toiminnan kautta, mikä on supersankari-elokuville ominaista. Elokuvan pahis Black Manta on minusta yksi elokuvan huonoimpia puolia, joita ei ole paljoa ja tässäkään ei mennä pahasti ojaan. Hienoa, että myös pahikselle on looginen agenda toiminnalleen ja miksi hän haluaa kostaa Aquamanille. Tosipahis Aquamanin velipuoli Orm onkin todella ominaisuudessaan pahana veljenä ja hänestä onkin vain hyvää sanottavaa. Myöskin Volko on kiva lisä, kuningas Nereuksen lisäksi leffan näyttelijäkaartiin. Naishahmot Mera ja Queen Atlanna eivät myöskään ole neitosia hädässä vaan osaavat pitää oman puolensa ja tästä todella iso plussa DC:lle. Julie Andrews (Mary Poppins) on myös ääniroolissa merihirviön roolissa. Toteutus oli todella hyvää laatua niinkuin DC:n aiempi elokuva Wonder Woman.

Aquaman tuo mukanaan uuden mahtavan maailman ja visuaaliset efektit ovatkin todella hienot. Kannattaa käydä katsomassa IMAX-versiona. Elokuvassa on myös koskettavia kohtauksia ja universaaleja teemoja kuten esimerkiksi vesien saastuminen, sodankäynti sekä mukava vaihtelu äiti-poika suhteen syvemmästä tarkoituksesta ainaisen isä-poika teeman tärkeyttä unohtamatta. Leffa on menestynyt sen verran hyvin markkinoilla, että siitä tulee varmasti jatko-osa ja sitä voikin odottaa todella innolla. 9/10.
 

Suositut

Back
Ylös Bottom