Seven Samurai (1954)
https://www.imdb.com/title/tt0047478/
Heti alussa Japanilaisten valkoisten tekstien vaihtuessa mustalla ruudulla soi samalla siistit synkän kuuloiset rumpumusiikit.
Dyndyn dyy... dyndyn dyy... dyndyn dyy... Tuossa kohtaa huomaa jo tyylikkään taiteellisen otteen. Leffassa juonena on että 1500 luvun aikaan Japanin sisällissodan aikaan rosvot ryöstelevät erästä pikkukylää. Kylä on saanut tarpeekseen tuosta ja palkkaavat apuun seitsemän samuraita puolustamaan kylää rosvoilta.
Massiivinen kolmepuoltuntinen mestariteos. Kerronta on ihan tajuttoman kovaa tasoa, juonta kuljetetaan todella hienolla tavalla eteenpäin ja tapahtumat vaihtelevat tosi hienosti ja 3 puoltuntista leffaa jaksoi katsoa naulittuna alusta loppuun, kun leffa osaa pitää otteessa ja etenkin kun leffa menee koko ajan vaan paremmaksi mitä pidemmälle se etenee. Sitä taistelua rosvoja vastaan kyllä odotti suurella mielenkiinnolla. Se lopun taistelu oli leffassa niin suuri odotuksen aihe, et se oli mm yks iso syy miksi pitää niin kovasti otteessa.
Dialogi kanssa ihan 10 tasoa ja ja samurai henkilöhahmot erittäin hyvin toteutettu. Leffan ylivoimaisesti parhaimmaksi hahmoksi nousee tuo kuvassa oleva Samurai. Veikkaan tosi vahvasti et se on varmaan kaikkien jotka on nähnyt tän leffan, niin suosikkihahmo.
Erottuu kyllä jo heti alussa muista samuraista juopottelevana ja koko ajan mölyävänä sekopäänä. Hahmo on vähän kuin Japanin Antti Rokka. Eli tarkoitan, et hahmo mikä todellakin erottuu edukseen leffassa muista hahmoista.
Sitten sellainen juttu, että kun leffa kestää niin saaaamarin pitkään, niin tuo leffan tosi pitkä kesto on todella hyvä asia, koska siinä ajassa keretään todella hyvin tutustumaan samuraiden eri luonteisiinsa, heidän ajatusmaailmaansa sekä samuraijoukon keskinäisiin suhteisiin. Muutamista samuraista löytyy myös syvempiä tasoja hahmoina mistä ihan pirusti plussaa. Pidin hitosti myös leffassa samuraiden sellaisesta kunnon "PRKL" asenteesta leffassa kun samuraita on 7 ja rosvoja (joilla pyssyt) heitä vastaan 40, että tänne ei tulla saatana! Hienoa uskollisuutta noilta samurailta omia arvojaan kohtaan mm tuossa asiassa.
Leffassa on paljon myös huumoria ja pakko sanoa, että repeilytti mm kun se sekopää samurai taisteli perse paljaana jne.
Huumorin lisäksi leffassa on vastapainona myös karulla tavalla todella hienosti tehtyä synkkyyttä. Sit tunnelma leffassa on erinoimainen kauttaaltaan läpi koko pitkän elokuvan, mm yö ja vesisade kohtauksissa.
Mitä lähemmäs loppua leffa etenee, sen eeppisemmäksi se muuttuu ja loputtua ollen eeppsimmän tuntuinen leffa minkä oon nähnyt. Musta tää on jotenkin tyylikkäämpi leffa elokuvallisesti kuin Kummisedät ja
paljon massiivisemman tuntuinen kokemus jotenkin, vaikka Kummisedät kestää melkein yhtä kauan. etenkin Kummisetä kakkosella ja tällä on pituuseroa vaan alle 10 minuuttia.
Lopussa on todella hienoa pohdintaa että mikä voitto ja mikä häviö, eikä tuo loppukohtauksen tunnelma ole todellakaan mitään ilotulitusta, vaan jättää miettimään joitakin asioita kun leffa loppui. Pirun hieno loppu kyllä, joka toimi kirsikkana kakun päälle leffaan.
Jos jotain miinuksia pitäisi sanoa, niin kun on mustavalkokuva ja yö taistelu, niin ei meinannut aina saada edes selvää mitä tapahtui. Niin ja perse puutui kun tän katsoi.
Meni tosiaan mun listalla ykkös-sijalle ja koska imo paras leffa koskaan niin 10 arvosanan perään pakollinen + merkki.
10+
et ajoi Kummisetien ohi mun listalla. Huomenna tulee tosin arvostelu, ku tää päivä osoittautuikin yllättäen reissupäiväksi niin ei kerkeä ruveta kirjoittelee tänään sitä.
