Elokuva-arvostelut!

Meta title: 🎬🔥 Elokuva-arvostelut räjäyttää totuuden valkokankaasta 🔥🎬

Meta description: Tykittäen suoraan ytimeen: rehelliset arviot, kovat tuomiot ja armoton Pakkis-asenne ilman filttereitä.


Tän leffan oon kattonut vaikka miten monta kertaa. Suoraan sanottuna aivan vitun kova leffa ja Mads Mikkelsenïn roolisuoritus täysin murtuneena miehenä on yksi parhaimmista mitä olen ikinä nähnyt. Sit leffan karulla tavalla loistava loppuratkaisu on kanssa yksi parhaista mitä koskaan nähnyt. Teen jossain vaiheessa top 25 leffat ja tää mahtuu helposti listalle. Listan tekeminen kestää jonkin aikaa kun vaatii joidenkin leffojen uusintakatselua vielä.

Tässä tää leffan ehdottomati paras kohtaus. jossa näkee Mads Mikkelsenin aivan huikean näyttelyn.
 
Jahti on hyvä, pystyn samaistumaan tuon päähenkilön tuskaan. Siis tollanen "lapsen suusta kuultu tahaton lausahdus" voisi käytännössä käydä kelle vaan. Tosi kiperä paikka!
 
Tuleeks mieleen muuten elokuvia, joissa loppuratkasu on joko todella yllättävä, tai suorastaan brutaali? Esim. pahis voittaa ihan 100-0?
Mä oon miettiny noit joskus meinaan. Ei mitään sellast eeppist settii, ku jossain esim. Gladiaattoris, mis hyvis & pahis kuolee molemmat.
Jos joku haluu OIKEESTI nähä todella yllättäviä loppuratkasuja, ni suosittelen kattoon semmosen länkkärin, ku ''Il grande silenzio''. Suuri hiljaisuus, eli The great silence. Alkuperäsen Django leffan ohjaajan, ja Ennio Morriconen sävellykset, Klaus Kinski pahiksena. Jos on olemas leffa, mikä päättyy törkeemmin, ja brutaalimmin, ni mä en oo sitä ainakaan nähny :D. Joku se7enin loppu twisti on suorastaan romanttinen tohon verrattuna. Toinen hyvä on ''To live and die in La'' leffassa yks kohtaus just ennen loppua. Kummaski leffas varmaan joku mainstreamimpi/nössömpi versioki noist kohista, mut ei ne oo mistää kotosin.

Kumpiki tosi hyviä leffoja, ja pitäs olla ainaki tol mun listallaki. Ei mitään super ug leffoja, mut aika piiloklassikoita kyl tietyl tapaa. Noi kohtaukset ei oo mitään mindfuckia sinällään, vaan yksinkertasesti niin yllättäviä, et kukaan ei niitä kyl ennusta :D. Suosittelen.
Tosta The geat silence pätkäst on alternate ending. Löytyy tubesta..on kyl 100 kertaa huonompi loppu.
 
Jos mietin yllättäviä tai tylyjä elokuvien lopetuksia niin ensimmäisenä tulee mieleen The Mistin loppu.
Vaikka se sumu väistyykin, päähenkilö menettää kaiken itselleen rakkaan. Iski aika kovaa kun ekan kerran sen katoin. Se hyytävä musa vielä siihen taustalle niin avot!

Toisena muistelin No Country for Old Men-elokuvan loppua,
jossa päähenkilö tapetaan elokuvan ulkopuolella ja pääpahis "voittaa"

Kolmantena tuli mieleen The Cabin in the Woods,
jonka lopussa kaikki kuolee kun isot möröt nousee maan alta rituaalien epäonnistuttua.
 
Green Room (2015)
https://www.imdb.com/title/tt4062536/
green-room.jpg

Ahtaalla oleva punkyhtye The Ain't Rigths lähtee viime hetken keikalle syrjäisessä tienvarsikapakassa Oregonissa. Keikka saa uhkaavan käänteen, kun yhtye sattuu raa'alle murhapaikalle ja joutuu pakenemaan häikäilemätöntä klubinomistajaa ja hänen kätyreitään, jotka... Alakynnessä ja kauhuissaan olevat muusikot linnoittautuvat klubin takahuoneeseen suunnittelemaan pakoa.


Hitto soikoon että oli ahdistava, intensiivinen ja raaka leffa. Tunnelma meni hyvin ahdistavaksi siinä kohtaa, kun bändi sattuu siihen murhapaikalle, menevät huoneeseen piiloon ja hämäräperäiset uusnatsit eivät päästä bändiä lähtemään talosta ja mm hienosti viivytetään tilannetta siinä että milloin poliisit tulisivat paikalle, joka lisäsi jännittävyyttä leffaan. Sanovat bändille, että kohta tulee poliisit ja te pääsette pois täältä, mutta leffan ilmapiirissä leijui samalla tunne että mitään poliisia ei ole tulossa ja bändiä ei edes aiota päästää pois elävänä...

Tunnelma vaan senkun tiivistyy leffan edetessä ja mm dialogi bändin ja oven takana juttelevan jonkun uusnatsi johtajan klubinomistajan kanssa oli tosi hyvin tehtyä ja tietyssä vaiheessa homma menee karuksi. Parista tosi karusta kohdasta ahdistavuus kasvoi hyvin leffassa.
Mielenkiintoisin kysymys oli, että miten tän juoninen leffa oikein loppuu ja odotti mielenkiinnolla, että mitä tässä tulee tapahtumaan lopussa, kun ei tiennyt yhtään.

En kerro pääsevätkö huoneesta pois vai ei, mutta sen sanon että loppupuolella menee todella karuksi meininki... Aiemmin sanoin että tuli pari karua kohtaa, mutta nyt tuli kyllä niin karu kohta että ei helvetti. Ei paljon raakuuden näyttämistä säästelty. Loppu menee lopulta aika perinteiseksi selviytymiskamppailuksi, eikä siinä ollut lopulta sen kummempaa pointtia. Odotin jotain yllättävää käännettä lopussa, mutta loppu jäi musta yllätyksettömäksi, mutta silti intensiivisyys pysyi koko ajan leffassa päällä loppuun asti, vaikka lopussa hieman laimeni, mutta suurinosa leffan kestosta on hyvin jännittävää ja ahdistavaa seurattavaa. Pahikset oli saatu myös tosi ahdistaviksi suunnitelmineen.
Oli kesto sopivan napakan pituinenkin tällaiselle leffalle, 1h30min. Tää oli tosi mukavan kuummottava leffa kertakatseluna, mutta sellainen leffa joka ei kestä imo toista katselukertaa, kun leffassa oli se kiinnostavin juttu, että mitä ihmettä tässä tulee tapahtumaan. Mut senkun leffan katsottua tietää, niin ei kestäis sen takia ainakaan mulla uusinta katselukertaa.

Suosittelen katsoo nimittäin kertakatseluna toimii mukavan intensiivisenä ja ahdistavana kokemuksena.

8+
 
Omat kestosuosikit:

Braveheart
Oldboy
Mulholland Drive
Antichrist

...ja komediaosastolta:

Monty Python and the Holy Grail
National Lampoon's Vacation
Dog Soldiers
Kummeli Kultakuume
 
Antichrist! Ahistavin leffa, mitä oon ikinä kattonu. Katoin joskus 4-5 vuot sitte kuumeessa, ja ulkonki oli joku tosi synkkä ilma.
Täydellinen hetki oli kyl kattoo toi JUST sillon, ku oli valmiiks hauras olo. Muistan, ku sattu fyysisesti mahaan tota kattoessa :D. Varsinki siin eräässä pahamaineisessa kohtauksessa ;). Ei ees mikään siis oksettava tunne, vaan hyvin vaikee kuvailla. Niin suuren vaikutuksen teki muhun. Ja mä en todellakaan ahistu helposti. Kuulostaa pahalta, mut tollaset voimakkaat reaktiot kertoo ainaki mulle, et elokuva on onnistunu. Varsinki kauhuleffoilta mä suorastaan haluisin, et ne herättäis mussa sellasta primitiivistä pelkoa. En oo tota tunnetta monestikaan tuntenu. ''Aikuis-iällä'' ei Antichristin lisäks tuu yhtäkää leffaa toistaseks mieleen. Ehkä Cannibal Holocaust joskus kauan aikaa sitte, ja seki lähinnä kuvotuksesta, ku oikeita eläimiä silvotaan ihan huolella tossa yms.

Tähän päivään asti, ykskään elokuva ei oo silti onnistunu aiheuttaan sellasia täydellisiä, kylmiä väreitä, jota esim. kauhuelokuvilta haen.
Ainoostaan Silent Hill pelisarja on tossa onnistunu täydellisesti. Varsinki joskus 12-v, millon noit on ekat kerrat taottu. Tollast tunnelmaa tuskin tulee mikään elokuva, tai peli enää koskaan herättään, mikä on harmillista. Oon liian paatunut ;D. Siks tolta mun imdb listaltaki löytyy korkeelta sijalta toi ''Jacob's ladder'' leffaki, josta noi Silent Hillit pölli hyvin paljo juttuja(David Lynchiltä, Polanskilta, yms. ottanu mielestäni myös selkeitä vaikutteita. Hieno leffa kyl, ja toski on yllättäviä elementtejä, ja varsin paljon piilotarkotuksia/symboliikkaa.

Itselläkin aiheutti yllättävän voimakkaita reaktioita tuo Antichrist ja kierolla tavalla nautin siitä ahdistavasta tunnelmasta mikä elokuvassa oli. Melancholiassakin Lars von Trier oli varsin onnistununeesti luonut samanlaista fiilistä. Pitäisi katsoa varmaan muitakin herran elokuvia. Noita David Lynchin elokuvia voi lämpimästi suositella jos Antichristin kaltaiset elokuvat kiinnostaa.
 
Antichrist on kyllä tosi hyvä leffa ja allekirjoitan myös tuon että ahdistavin leffa koskaan.

Sitten tosta Melancholiasta niin ihan helvetin kova leffa imo. Se tunnelma mikä siinä tokassa episodissa on etenkin siitä kohtaa lähtien kun planeetta tulee yöllä esiin on ihan helvetin painostavaa... ja yks siisti tunnelmaisimmista kohtauksista ikinä tuo kun planeetta nousee yöllä hirmuisen kohinan kanssa ja koko leffa on kanssa helposti yks siisti tunnelmaisimmista mitä on tehty

Alla on muuten mun tekemä monia vuosia vanha arvostelu leffasta jonka kopsasin tähän.

Melancholia
Melancholia2.jpeg

509f811b0840.jpg

Planeetta Melancholia uhkaa törmätä maapalloon. Lars Von Trier on kyllä helvetin hyvä ja omaperäinen ohjaaja. Tunnelma elokuvissa on todella voimakasta, ahdistavaa ja masentavaa. Liekö osa syynä se ku mies on ite kärsiny masennuksesta ja purkaako sit oloa elokuvien muodossa? Ihan erilaisen oloisia leffoja kuitenkin kuin muut. Planeetan törmääminen ei ole tavallaan ihan täysin suoranaisesti aiheena, kuten vaikka Armageddonissa (tai no nusnus Armageddonissa oli asteroidi), vaan kohti tuleva Melancholia nimensä mukaan toimii vertauskuvana kaikelle sille melankolisuudelle mitä mm hääepisodilla näkyy. Alun hitaat "symboliikka" kohtaukset myös hyvin tehtyjä ja kuvastaa hyvin leffan kylmää tunnelmaa ja masennusta. Aiheena asteroidin/komeetan/planeetan törmääminen on musta kiinnostava sekä ahdistava, koska niin pystyy tapahtumaan oikeastikin. On kyllä ahdistavaksi ja realistiseksi osattu tehdä tuo jännittäminen leffassa törmääkö vai ei. Just tollaiselta se mahtaisi tuntua. Voisi "hieman" kuumottaa ekan kuvan tavalla tarkistaa aina välillä onko planeetta tullut lähemmäs vai mennyt kauemmas.
Vaikea sanoa kumpi on parempi, tämä vai Antichrist.

9
 
Tuli huutonetistä ostettua pari helmeä. I Saw the Devil ja Infernal Affairs. Jälkimmäinen on aivan saatanan kova leffa. Paljon parempi tää alkuperäinen kuin The Departed. Eastern Promisesia en vielä tilannut mut on hankintalistalla seuraavaksi kun jotain leffaa ostan jonka lisäksi samalla aattelin sit ostaa Brotherhood of Warin
 
Pakko kyllä sanoa nyt kun noista näyttelijöistä puhutaan niin David Harbour on aika aliarvostettu näyttelijä. Se vetää Stranger Thingissa helvetin hyvin sen roolia.
 
Tuleeks mieleen muuten elokuvia, joissa loppuratkasu on joko todella yllättävä, tai suorastaan brutaali?

Tässä leffassa on
todella karu loppuratkaisu. Ihan kauhee ajatuksenakin se ja ekan kerran kun katsoin leffan niin lopussa oli reaktio EI HELVETISSÄ:eek:
Aika rohkea veto ohjaajalta tehdä tuollainen loppuratkaisu, karulla tavalla aivan loistava loppu.

https://www.imdb.com/title/tt1462758/
 
Ja koska ei linkittyny jostain syystä eka, ni tässä uusiks.
https://www.imdb.com/list/ls003525258/

Veikee nähdä Reunalla 14. sijalla. Itellä ei mahtuis top listaan, mutta ihan helvetin kova kuitenkin! Mä kun pelkään muutenkin karhuja niin tää leffa on ollut mulle aina hyvin hyvin ahdistava. Alla musta leffan karuin kohtaus, etenkin joskus kun olin tyyliin ala-asteella 6 luokalla niin tuo kohtaus oli ihan järkyttävää katsoa.




Sit oli tosi hienoa nähdä Mothman listalla
 
Sicario Day of the Soldado oli kaikkea mitä odottikin, Benecio on liekeissä ja Brolin vetää myös asenteella. Väkivalta oli karua ja näkyvää. Joku muu saa tästä aikanaan kirjoitella paremman arvostelun(Tigertank), ykkösestä tykänneille pakko katsoa matskua.
 
The Untouchables (1987)
https://www.imdb.com/title/tt0094226/
film__4219-the-untouchables--hi_res-e3f6fac8.jpg

Nyt tuli tääkin katsottua.

Hmm... tää oli aika erikoinen leffa hyvässä ja huonossa mielessä, mutta enemmän hyvässä. Ekana pitää sanoa, että aika karu alku, joka saa hyvin heti vihan tuntemaan Al Caponea kohtaan. Monet kohtaukset leffassa on toteutettu todella hyvin, jotenkin jännästi erikoisella tavalla, mikä poikkeaa paljon muista gangsteri/mafia elokuvista. Tuon lisäksi ne hienot kohtaukset on kuvattu taiteellisella silmällä, todella hienosti ja tosi vaihtelevat musiikit leffassa on hienoja luoden persoonallista tunnelmaa tehden leffasta erikoisen tuntuisen tapauksen. Ihan erilainen tunnelma kuin muissa gangsteri/mafia leffoissa mitä oon nähnyt.

Leffa on tosi kiinnostava mm koska perustuu tositapahtumiin ja leffa ja Al Capone on saatu realistisen tuntuiseksi. Miinuksiakin on tosin leffassa. Se ei ole kovin tiivistunnelmainen kokonaisuudessaan, jos vertaa vaikka American Gangsteriin tai Kummisetiin. Johtuu siitä että leffassa pompitaan aika paljon tapahtumissa, joku hyvä kohtaus on menossa ja sitten leffa pomppaa johonkin toiseen kohtaukseen ja mua jäi harmittamaan välillä, kun oli joku kiinnostava kohtaus ja sit kesken harpataan johonkin toiseen kohtaukseen. Vaikka monet kohtaukset on tehty taiteellisen tuntuisesti, niin leffa ei pääosin osaa olla silti tiivistunnelmainen, paitsi viimeiset 45min leffasta löytyi sitä odottamaani tiivistunnelmaisuutta, mutta 3/4 osaa leffasta ei ollut oikein tiivistunnelmaista settiä. Lisäksi miinusta siitä että miten yllättävän vähän Al Capone saa ruutuaikaa. Tosi vähän jos katsotaan että leffa kesti tasan 2 tuntia, eikä siinä ajassa kerennyt saamaan paljon mitään ruutuaikaa.

Näyttelijäkaarti on sen sijaan aivan loistava. Robert De Niro esittää täydellisesti Al Caponea, en keksis kyllä parempaa näyttelijää kyseiseen rooliin. Kevin Costner vetää semi hyvän roolin, mutta leffan varastaa kyllä aivan ehdottomasti Sean Connery, joka näyttelee ihan huippukovan roolin, josta voitti muuten oscarinkin. Helvetin hyvin kyllä vetää ja se hänen hahmo on tosi hyvin toteutettu, mm hänen ajatusmaailmansa. Muutkin henkilöhahmot on hyvin toteutettu esim Kevin Costnerin hahmon vihan Al Caponea kohtaan pystyy tuntemaan ruudun läpi.

Hienosti ja persoonallisesti tehty leffa, mutta pidän enemmän kuitenkin tiivistunnelmaisimmista/jännittävemmistä ja synkemmistä tän genren leffoista. Kummisedät, American Gangster, Once Upon a Time in America mm. Todella tasokas leffa tämäkin kuitenkin ja leffan tyyli miten se on toteutettu on hienon persoonallista, vaikka joitakin miinuksia tosiaan oli, estäen tätä olemasta täyden kympin leffa, mutta kovan arvosanan annan tälle.

9+
 
Kattelin huvikseen imdbssä leffoja ja sit kelasin et aivan pakko suositella kahta leffaa.

Tän on varmaan tosi moni nähnyt, mut ne ketkä ei oo, on menettänyt paljon. Aivan tajuttoman viihdyttävä ja koskettava uskomattomaan tositarinaan perustuva leffa. 10-
https://www.imdb.com/title/tt3741834/?ref_=nm_flmg_act_7

Tätä veikkaan et ei oo kovin moni nähnyt. Idea voi vaikuttaa paperilla tylsältä, mutta leffa onkin aivan loistava hienon tummansävyinen draamamysteeri, jossa on tosi kovaa ylläriä juonessa. 9+
https://www.imdb.com/title/tt2053463/?ref_=nm_knf_i4
 
A Tale of Two Sisters (2003)
https://www.imdb.com/title/tt0365376/

a-tale-of-two-sisters-image-1-1024x576.jpg

Pirun siisti traileri niin pakko laittaa

Oon joskus monia vuosia sit kirjoittanut tästä arvostelun, mutta haluan tehdä uuden paljon paremman arvostelun, kun jäi silloin kirjoittamatta paljon olennaisia asioita leffasta.

Elokuva alkaa kun nuoret Su-Mi ja Su-Yeon palaavat kotiin mielisairaalasta, jossa he olivat toipumassa äitinsä kuolemasta. Kotona heitä odottavat isä ja tämän uusi nainen - äitipuoli, jota siskot eivät voi sietää. Etäällä sijaitsevaan taloon asetuttuaan alkavat pelottavat tapahtumat ja väkivaltaiset näyt piinaamaan tyttöjä. Myös äitipuolen käytös muuttuu uhkaavammaksi. Pimeimmät salaisuudet alkavat nousta pintaan ja niiden hinta on maksettava...

Heti ekana pitää sanoa miten paljon leffan tunnelma poikkeaa Hollywood leffoista hyvällä tavalla näissä Etelä-Korealaisissa leffoissa josta tykkään pirusti.

Kun leffa alkaa, psykiatri keskustelee sisaruksistsa toisen tytön Su-Min kanssa kauheasta tapahtumasta, äitinsä kuolemasta, että mitä sinä päivänä tapahtui. Su-Mi katsoo vain alaspäin hiusten peittäessä kasvot ja hänet tuotiin siihen penkille istumaan taluttamalla, koska on henkisesti siinä kunnossa, ettei jaksa liikkkua eikä myöskään puhua mitään psykiatrille. Huomaa heti että on tyttö on aivan täysin traumatisoituneessa tilassa. Tuo trauman toteutus, sen näkyminen tytössä on jo tuossa alkukohtauksessa helvetin hyvin realistisesti tehtyä jälkeä.

Sitten hypätään ajassa jonkin matkaa, kunnes molemmat tytöt on paremmassa kunnossa ja pääsevät kotiin mielisairaalasta. Tuossa kohtaa vallitsee hienosti täysi hiljaisuus mm kun Su-Mi katselee taloa. Tunnelma on tuossa kohtaa helkkarin hieno, jossa se trauman näkyminen on saatu toteutettua erittäin hyvin tytön katsellessa taloa eripuolilta hiljaisuuden vallitessa. Huomaa että tyttö on edelleenkin pahassa olikan se nyt regressioituneessa tilassa. JOS oikein muistan niin tuo regressio tarkoittaa, että jonkun traumaattisen tapahtumat muistot siltä päivältä on pyyhkiytyneet mielestä, koska ei suostu uskomaan asiaa ja tuo on erittäin hyvin toteutettu asia leffassa.

Leffa etenee hidastempoisesti ja koko ajan jo ennen kauhukohtauksia oli jo hieno erittäin tyylikäs psykoottinen, aavemainen ja painostava tunnelma päällä, joka ei katkea missään vaiheessa. Yks esimerkki kun tulee eka yö niin kello vaan tikittää kun kuvataan pimeää taloa sisältä päin ja punaisia käytäviä. Koko talo on pelottava ja menee vaan loppua kohden pelottavammaksi tiettyjen asioiden takia, joista en kerro enempää. Sitten tuli sellaisia erittäin hyvin tehtyjä hiljaisuuden keskellä mysteerisiä WHAT kohtauksia ja sitä vaan ihmettelee mistä on kyse (jos katsoo ensimmäistä kertaa)

Leffa on mm kauhuleffa, mutta ehdottomasti eniten mysteerileffa. Melkein parempaa genresekoitusta ei voi ollakaan kuin, kauhu/mindfuck leffa imo, jos se on tosi kova tasoinen sellainen niinkuin tämä. Vaikka leffa on pääidealtaan mysteeri, niin sivussa kyseessä on myös tosi kova kauhuleffa ja tuo kauhun toteutus on aivan kärkitasoa, ei tuu kyllä oikein leffoja mieleen, joissa kauhu on yhtä tyylikkäästi ja noin saatanan pelottavasti tehty. Leffan kauhukohtaukset on tosi tyylikkäästi tehtyjä ja erittäin pelottavia joita tehokkaat ahdistavat musiikit tehostavat. Alla kohtaus leffan pelottavimmasta kohtauksesta. Melkein pelottavin kohtaus oikeasti missään leffassa...


Kun katsoin tän ekaa kertaa niin en tajunnut leffasta tyyliin mitään, mutta tokalla katselukerralla tajusin kokon leffan mysteerin, enkä varmaan mistään leffasta ole saanut niin kovia kiksejä, kuin tästä leffasta kun tajusin lopussa sen mysteerin. Suht lopussa oleva leffan pääkohtaus on aivan jäääätävän kova. Kunnon VAU!! reaktio tuli siitä. Lisäksi ne flashbackit lopussa on ihan tajuttoman nerokkaasti tehty ja tulee sellainen AHAA jelämys että oksat pois. Ovelasti koottu kiekura palapeli koko leffa. Leffa sisältää kaksi tosi kovaa ylläriä etenkin lopussa oleva. Leffassa jätetään myös todella hienosti auki katsojalle itse mietittäväksi muutamia mystisiä asioita ja tuo on kyllä tosi iso plussa tuokin. Sitten leffan koko tarina mikä aukeaa lopussa on elokuvallisesti erittäin hyvin tehty kokonaisuus ja aika karu.
Loppuratkaisu on kanssa tosi tyylikäs.

Nyt kun katsoin pitkästä aikaa uudestaan tän niin meni top 10:iin tyrkäten Panin Labyrintin pois 10 sijalta.

10
 
Viimeksi muokattu:
Piru vieköön miten on mahdollista että unohdin mainita tärkeimmästä asiasta leffassa. Siitä miten tajuttoman hyvin mielisairauden kuvaus on toteutettu leffassa. Ihan jäätäävän hyvin. Paremmin kuin Kauniissa Mielessä.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Ylös Bottom