Viisi vuodenaikaa on kyllä seuraava leffa mikä tulee ostettua. On niin siisti ja erikoinen leffa että pakko saada se leffahyllyyn. Alla on yli 2 vuotta vanha arvosteluni siitä, jonka kopsasin tähän koska haluan suositella leffaa niiiin kovasti niille ketkä ei oo nähnyt sitä.
Spring, summer, fall, winter... and spring (2003)
http://www.imdb.com/title/tt0374546/
Nuori munkkipoika ja vanha buddhistimestari asuvat kelluvalla temppelilautalla kauniilla järvellä. Poika varttuu ja löytää seksuaalisuutensa nuoren tytön kanssa, joka on tullut mestarin parannettavaksi. poika tekee päätöksen että...
Heti ensimmäisenä pitää kehua leffan miljöötä joka on aivan uskomattoman hieno. Harvoin missään leffassa miljöötä ihastelee näin paljon ja että miten paljon se vaikuttaa katselukokemukseen positiivisesti, sekä miten luo tosi hienon rauhaisan tunnelman. Pieni kelluvatemppeli, jota ympäröi järvi ja järveä hyvin kasvillinen vuoristo joka tekee temppelistä hyvin suljetun ja rauhaisan tuntuisen paikan. Sitten järvessä kasvaa monia satoja vuosia vanhoja puita ja järven toiselle puolelle mennessään/palatessaan on käytettävä soutuvenettä. Se oli kanssa mielenkiintoista että miten paikan sisääntuloportti oli polven korkuisessa vedessä ja siitä vieraita tultiin hakemaan soutuveneellä, ja vaikka portin ympärillä molemmin puolin tilaa vaikka kuinka olisi mennä, niin aina sitä porttia käytettiin. Sitten sellainen asia, että koska miljöö on tällainen niin vaihtuvat vuodenajat on tosi siisti idea. miten paikan ulkonäkö aina muuttuu ja tosi hienosti se muuttuikin.
Leffa on todella hidastempoinen ja hiljainen, joka sopi todella hyvin tuohon hyvin rauhaisaan miljööseen. Runsaan dialogin sijaan leffassa on paljon hienoa kuvallista kerrontaa. Myös hyvin mielenkiintoinen idea tällainen jossa käydään kaikki vuodenajat läpi siten että vuoden ajan vaihtuessa hypätään aina monia monia monia vuosia eteenpäin. Se on niinkuin koko päähenkilön kasvukertomus.
Leffan ensimmäinen osuus on kevät. Tuolloin mestarin opissa asuva pieni poika saa pahoista teoistaan opetuksen. Vaikka tämä eka kevät oli vähän tylsä, niin leffan loppupuolella tajusi että se oli suorassa yhteydessä leffan pointille. Hyvin tehty siis myös tuo eka osuus.
Kun tulee kesä, poika on jo kasvanut nuoreksi ja sairas pojan ikäinen tyttö tulee mestarin luo parantumaan. Tässä vaiheessa leffa meni paljon kiinnostavammaksi, kun poika ja tyttö alkoivat pikkuhiljaa ihastua toisiinsa. Hahmojen kemiat oli tosi jänskällä tavalla toteutettu ja sitä sutinaa oli kiinnostava seurata. Tämän jälkeen leffa menee taas mielenkiintoisemmaksi kun syksyn tullessa tulee oikein kunnon "pommi" leffassa. Tässä vaiheessa leffaa syksy-talvi ollaan leffan pointin ytimessä ja hyvin syvästi on ajatusta leffan asioissa. Leffan pointin jokseenkin tajusin olevan muun muassa kertomus sadistisesta luonteesta, mihin se voi johtaa kun omistamisen halu tällaisella ihmisellä menee ihan pakonomaiseksi, sekä opetus pahoista teoista ja pahojen tekojen sovittaminen, lisäksi normaali elämä näytetään leffassa oikein korostaen pahana maailmana ja munkki elämä ainoana oikeana tapana elää.
Buddhalaisuudesta en mitään ymmärrä mutta musta oli tosi mielenkiintoista seurata niitä kaikenlaisia rituaaleja vaikka niitä oli leffassa tosi paljon.
Leffan taso pysyi loppuun asti ja leffa oli hyvin rytmitetty kun oli vaihtuvat vuodenajat ja joka vuodenajassa oli niin erilaisia tapahtumat. Leffan pituus joka on 1h45min on just sopiva pituus. Luulisi että tällainen, kevät, kesä, syksy, talvi, kevät aihe kestäisi tyyliin 3h, mutta tässä nää vuodenajat vaihtui sopivan mukavaa vauhtia ja on täten napakka ja tiivis lopputulos.
Tosi harvinaislaatuisen tuntuinen leffa, enkä oo ehkä koskaan nähny näin siistiä miljöistä, ja tyyntä ja rauhaisan tunteen tuomaa elokuvaa.
9+