Napoleon on eeppinen elokuva mahtavine taistelu kohtauksineen mutta harmillisesti se ei ole menneelle aikakaudelle sijoittuva draama. Valtava määrä pukujen loistoa, mahtavan kokoinen tuotanto ja taidesuunnittelu on loistavaa, ekstrojen mahtava hyödyntäminen ja se lavastus joka oli eri taistelukohtauksissa on lähes vertaansa vaille joka hyptonisoi katsojan.
Vaikka taistelut ovatkin täynnä realismia, verta ja väkivaltaa se ei ole koskaan liian groteskia, vaan ovat yksiä koko elokuvan huippu hetkiä. Ridley Scott taitaa taidon jolla saa jokaisen kohtauksen näyttämään paremmalta ja kauniimmalta kuin luulisi olevan edes mahdollista. Tämä ei sisällä mitään erikoisia väripalettejen käyttöä tai symbolisten otosten sommittelua, vaan hän ymmärtää mikä toimii parhaiten valkokankaalla, tämä on hänen yksi parhaita vahvuuksia ohjaajana.
Lyhykäisyydessään tarina on mitä Napoleon saavutti Ranskassa, noustessaan Corsican tuntemattomuudesta aina lopulta Ranskan keisariksi asti. Tässä onkin yksi elokuvan heikkous, jostain syystä halusivat käydä lähes koko Napoleon Bonaparten elämä läpi elokuvassa joka on 2 tuntia ja 35 minuuttia pituudeltaan. David Scarpan käsikirjoitus ei ole parasta luokkaa vaan enemmänkin muistio Napoleonin saavutuksista, jonne on ripoteltu muita hahmoja tärkeimmistä historiallisista tapahtumista.
Tämä on osittain myös syy miksi suurinosa hahmoista jää kaksiulotteisiksi, lukuun ottamatta Vanessa Kirbyä joka loistaa olollaa elokuvassa, myös Joaquin Phoenix välillä pääsee samalla tasolle mutta osa hänen kohtauksista on välillä kummastuttavia.
Scott on myös tunnettu siitä jos ei ole materiaalia tai käsikirjoitusta johon nojautua, hän asettaa välillä tyylinsä tarinan ja hahmojen edelle, Napoleonin kohdalla valtavan kokoinen tuotanto saa tämän osittain maskeerattua koonsa puolesta.
Harmillisesti paljon tarinaa on tiivistetty, joka on toisaalta ironista, kun puhutaan henkilöstä jonka yksi tunnettuja lausahduksia oli "pue minut hitaasti, minulla on kiire". Jää myös hiukan laihaksi hänen todellinen rakentinomainen nousunsa sotilasuransa aikana, emmekä yksituiskohtaisemmin tiedä hänen motiivejansa toimintaa. Myös hänen suhde äitiinsä jää ohueksi, vaikka siihen hiukaan viitataan elokuvassa.
Tarinan tai paremmin toteutettu juonen eteneminen, elokuvassa eivät silti estä nauttimasta aivan upeista kohtauksia taistelukentillä, joissa erittäin plajon myös kiinnitettään huomiota sotilaalliseen ja strategiseen puoleen, sekä kuinka taitava Napoleon tässä oli, joka tuokin uudenlaisen näkemyksen ja antavat taistelukentillä tapahtuville kohtauksille ainutlaatuisen ja kiehtovan ulottuvuuden.
Nämä asiast ovatkin niitä, jotka nostavat elokuvan selvästi sille tasolle, että ovatkin yksiä elokuva-alansa kärki tasoa joten elokuva tulisi nähdä teatterissa, jotta pääset nämä kaikki kokemaan.
Erikoinen vuosi, kun saimme 3 Hollywoodin parhaimmalta ohjaajalta enemmän tai vähemmän maailman historialle merkityksellisiin tapahtumiin sijoittuvan elokuvan. Harmillisesti Scottin Napoleon ei pärjää Nolanin ja Scorsesen elokuvien rinnalla.