- Liittynyt
- 9.1.2007
- Viestejä
- 1 271
The Northman (2022)
No nyt iski kovaa tämä Eggersin uusin. Hyvin tehtyä viikinkielokuvaa en olekkaan hetkeen nähnyt. Juoni on perus kostotarina, mutta visuaalinen ilme upeine maisemineen, hienosti kuvatut taistelukohtaukset ja näyttely Ethan Hawken & Alexander Skarsgårdin johtamina nostaa tämän monen muun yläpuolelle.
Pidin myös siitä ettei päähahmosta oltu tehty mitään kiiltokuvapoikaa, vaan myös hän on raakalaismainen ja veri lentää tarvittaessa. Skarsgård on nappivalinta rooliinsa ja omaa tarvittavaa karismaa, eläimellisyyttä ja vihaa. Hahmo ei tarvitse hirveää määrää vuorosanoja vaan tunnetiloja voi lukea kasvoista ja vartalostaan. Muutkin tekevät hyvää työtä ja edellä mainittu Hawke jäi mieleen, samoin aina kova Dafoe. Anya Taylor-Joy tuntuu myös olevan aina hyvä ja ilo silmälle.
Ohjaajan pikkutarkka tyyli, panostaen aitouteen oikeine lavasteineen, vaatteineen, maskeerauksineen, sekä aidoissa paikoissa kuvattu toiminta saa kaiken tuntumaan aidolta. Tuon ajan ihmiset olivat likaisia ja raakoja. Tämän tunteen elokuva saavuttaa erinomaisesti. Myös valaistus kiinnitti huomion muutamissa kohdissa.
Pidin myös siitä miten Eggers sekoittaa tuon ajan uskomuksia ja mystiikkaa tässä. Elokuva jättää myös katsojan päätettäviksi, kuinka paljon erilaiset näyt ovat vain päähahmon pään sisäisiä juttuja.
Musiikki sopi myös hyvin elokuvan tunnelman luomiseen ja kuulostaa sopivan jylhältä.
En löydä tästä kauheasti valitettavaa. Pituuskaan ei haitannut yhtään ja elokuva tuntui ainakin puoli tuntia lyhyemmältä. Tämä meni omilla listoilla ohjaajan parhaaksi tähän asti ja kestää uusintakatseluita, jolla on iso merkitys arvosanaa miettiessä.
Nosferatun uutta versiota odotellessa.
9/10
No nyt iski kovaa tämä Eggersin uusin. Hyvin tehtyä viikinkielokuvaa en olekkaan hetkeen nähnyt. Juoni on perus kostotarina, mutta visuaalinen ilme upeine maisemineen, hienosti kuvatut taistelukohtaukset ja näyttely Ethan Hawken & Alexander Skarsgårdin johtamina nostaa tämän monen muun yläpuolelle.
Pidin myös siitä ettei päähahmosta oltu tehty mitään kiiltokuvapoikaa, vaan myös hän on raakalaismainen ja veri lentää tarvittaessa. Skarsgård on nappivalinta rooliinsa ja omaa tarvittavaa karismaa, eläimellisyyttä ja vihaa. Hahmo ei tarvitse hirveää määrää vuorosanoja vaan tunnetiloja voi lukea kasvoista ja vartalostaan. Muutkin tekevät hyvää työtä ja edellä mainittu Hawke jäi mieleen, samoin aina kova Dafoe. Anya Taylor-Joy tuntuu myös olevan aina hyvä ja ilo silmälle.
Ohjaajan pikkutarkka tyyli, panostaen aitouteen oikeine lavasteineen, vaatteineen, maskeerauksineen, sekä aidoissa paikoissa kuvattu toiminta saa kaiken tuntumaan aidolta. Tuon ajan ihmiset olivat likaisia ja raakoja. Tämän tunteen elokuva saavuttaa erinomaisesti. Myös valaistus kiinnitti huomion muutamissa kohdissa.
Pidin myös siitä miten Eggers sekoittaa tuon ajan uskomuksia ja mystiikkaa tässä. Elokuva jättää myös katsojan päätettäviksi, kuinka paljon erilaiset näyt ovat vain päähahmon pään sisäisiä juttuja.
Aluksi mietin että miten elokuva kantaa loppuun asti, koska päähahmo tekee paluun kotiseuduilleen jo ennen leffan puoliväliä, mutta rakentamansa maailma piti otteessaan koko kestonsa ajan.
Musiikki sopi myös hyvin elokuvan tunnelman luomiseen ja kuulostaa sopivan jylhältä.
En löydä tästä kauheasti valitettavaa. Pituuskaan ei haitannut yhtään ja elokuva tuntui ainakin puoli tuntia lyhyemmältä. Tämä meni omilla listoilla ohjaajan parhaaksi tähän asti ja kestää uusintakatseluita, jolla on iso merkitys arvosanaa miettiessä.
Nosferatun uutta versiota odotellessa.
9/10


Mistä epäilette Nolanin tekevän seuraavan leffan?
























