Elokuva-arvostelut!

The Quiet Girl (2022)

TQG.png


Liikuttava elokuva, joka etenee suhteellisen verkkaisesti. Jokaisessa kohtauksessa on kuitenkin tunnetta ja pariin kertaan meni roskakin silmään tätä katsoessa.

Juoni on hyvin yksinkertainen. Introvertti tyttö lähetetään kesäksi sukulaisten luokse. Tyttö oppii sitten kesän aikana elämään aika erilailla, miten on aikaisemmin elänyt. Hyvänmielen elokuva, jossa kuitenkin paljon haikeutta mukana.

8½ / 10
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
beautyandthebeast.jpg
Eräs ruma noita kysyy prinssiltä et voisiko saada yösijaa linnasta myrskyn keskellä. Prinssi kieltäytyy noidan rumuuden takia jolloin noita päättää kostaa muuttaen prinssin hirviöksi ja taian voi murtaa vain jos hirviö rakastuu, samalla kuin joku rakastuu itse hirviöön. 21 vuotta on aikaa jonka jälkeen taikaa ei voi murtaa, jolloin hirviö joutuisi lopun elämän olemaan hirviö. Yhden tapahtuma sarjan tuloksena eräs nainen nimeltä Belle joutuu loppuelämäksi asumaan hirviön kanssa tämän linnassa.

Hirviö laitetaan menemään itseensä ja miettimään ruma / rakkaus asiaa, jossa kukaan ei tule hänelle kertomaan, ratkaisemaan asiaa, vaan hänen pitää täysin itse hoksata pointti että pääsee kirouksesta vapaaksi. Hirviö on vuosia edistymättä asiassa yhtään ollen suppea katseinen ja itsekäs. Kun sitten tutustuu Belleen, hirviö pikkuhiljaa oppia huomaamaan, että eihän Belle välitä hirviön ulkonäösta tippaakaan ja tätä kautta avaa hirviön silmät siitä että ulkonäöllä ei ole merkitystä vaan sisimmässä. Aluksi pelottavan ja äkäisen hirviön pinnan alla asuu lopulta hyvin sympaattinen ja kiltti henkilö. Pohdiskeleva leffa ei luo sanomaa pelkästään ruma / rakkaus teemaltaan vaan sitäkin enemmän miettimään laittaessa ystävyydestä / välittävyydestä ja että mikään ei ole aina sitä miltä näyttää, olemaan ennakkoluuloton eikä pidä etukäteen tuomita jos ei tunne. Sellainen leffa joka on aina ajankohtainen ja joka tulisi koulussa näyttää ala-asteen oppilaille hyvänä opetus leffana. Loppulaulu on yksi elokuva historian hienoimmista.


10/10
 
The Northman (2022)

No nyt iski kovaa tämä Eggersin uusin. Hyvin tehtyä viikinkielokuvaa en olekkaan hetkeen nähnyt. Juoni on perus kostotarina, mutta visuaalinen ilme upeine maisemineen, hienosti kuvatut taistelukohtaukset ja näyttely Ethan Hawken & Alexander Skarsgårdin johtamina nostaa tämän monen muun yläpuolelle.

Pidin myös siitä ettei päähahmosta oltu tehty mitään kiiltokuvapoikaa, vaan myös hän on raakalaismainen ja veri lentää tarvittaessa. Skarsgård on nappivalinta rooliinsa ja omaa tarvittavaa karismaa, eläimellisyyttä ja vihaa. Hahmo ei tarvitse hirveää määrää vuorosanoja vaan tunnetiloja voi lukea kasvoista ja vartalostaan. Muutkin tekevät hyvää työtä ja edellä mainittu Hawke jäi mieleen, samoin aina kova Dafoe. Anya Taylor-Joy tuntuu myös olevan aina hyvä ja ilo silmälle.

Ohjaajan pikkutarkka tyyli, panostaen aitouteen oikeine lavasteineen, vaatteineen, maskeerauksineen, sekä aidoissa paikoissa kuvattu toiminta saa kaiken tuntumaan aidolta. Tuon ajan ihmiset olivat likaisia ja raakoja. Tämän tunteen elokuva saavuttaa erinomaisesti. Myös valaistus kiinnitti huomion muutamissa kohdissa.

Pidin myös siitä miten Eggers sekoittaa tuon ajan uskomuksia ja mystiikkaa tässä. Elokuva jättää myös katsojan päätettäviksi, kuinka paljon erilaiset näyt ovat vain päähahmon pään sisäisiä juttuja.

Aluksi mietin että miten elokuva kantaa loppuun asti, koska päähahmo tekee paluun kotiseuduilleen jo ennen leffan puoliväliä, mutta rakentamansa maailma piti otteessaan koko kestonsa ajan.

Musiikki sopi myös hyvin elokuvan tunnelman luomiseen ja kuulostaa sopivan jylhältä.

En löydä tästä kauheasti valitettavaa. Pituuskaan ei haitannut yhtään ja elokuva tuntui ainakin puoli tuntia lyhyemmältä. Tämä meni omilla listoilla ohjaajan parhaaksi tähän asti ja kestää uusintakatseluita, jolla on iso merkitys arvosanaa miettiessä.

Nosferatun uutta versiota odotellessa.

9/10
 
Mission: Impossible - Dead Reckoning Part One

Taattua laatua jälleen kerran Tom Cruiselta. Vuoden parhaimpia toimintaelokuvia.

Annan 8,5/10

Itsekkin pitäis ens viikolla Oppenheimer mennä katsomaan. On kyllä todella kovat odotukset sille.
 
Mission Impossible Dead Reckoning Part 1 4/5
Tom Cruise on jo 60v ja vieläkin vetää kuin 30v nuorempi mies toimintaelokuvissa. Mission Impossiblet on olleet toimintaleffojen eliittiä jo pitkään ja tämäkin oli tosi hyvä, mutta tässä ehkä mentiin vähän liian pitkälle eeppisyyden hakemisessa ja tykkäsin siitä edellisestä Falloutista vähän enemmän.

Oppenheimer 5/5
Kävin katsomassa tämän ensi-illassa ja oli aika kova leffa. Nolanilta huikea suoritus tehdä 3 tuntia pitkä leffa, joka ei ole tylsä ja jossa vain lähinnä tiedemiehet puhuu politiikasta.
 
Jerico sanoi:
The Northman (2022)

No nyt iski kovaa tämä Eggersin uusin. Hyvin tehtyä viikinkielokuvaa en olekkaan hetkeen nähnyt. Juoni on perus kostotarina, mutta visuaalinen ilme upeine maisemineen, hienosti kuvatut taistelukohtaukset ja näyttely Ethan Hawken & Alexander Skarsgårdin johtamina nostaa tämän monen muun yläpuolelle.

Pidin myös siitä ettei päähahmosta oltu tehty mitään kiiltokuvapoikaa, vaan myös hän on raakalaismainen ja veri lentää tarvittaessa. Skarsgård on nappivalinta rooliinsa ja omaa tarvittavaa karismaa, eläimellisyyttä ja vihaa. Hahmo ei tarvitse hirveää määrää vuorosanoja vaan tunnetiloja voi lukea kasvoista ja vartalostaan. Muutkin tekevät hyvää työtä ja edellä mainittu Hawke jäi mieleen, samoin aina kova Dafoe. Anya Taylor-Joy tuntuu myös olevan aina hyvä ja ilo silmälle.

Ohjaajan pikkutarkka tyyli, panostaen aitouteen oikeine lavasteineen, vaatteineen, maskeerauksineen, sekä aidoissa paikoissa kuvattu toiminta saa kaiken tuntumaan aidolta. Tuon ajan ihmiset olivat likaisia ja raakoja. Tämän tunteen elokuva saavuttaa erinomaisesti. Myös valaistus kiinnitti huomion muutamissa kohdissa.

Pidin myös siitä miten Eggers sekoittaa tuon ajan uskomuksia ja mystiikkaa tässä. Elokuva jättää myös katsojan päätettäviksi, kuinka paljon erilaiset näyt ovat vain päähahmon pään sisäisiä juttuja.

Aluksi mietin että miten elokuva kantaa loppuun asti, koska päähahmo tekee paluun kotiseuduilleen jo ennen leffan puoliväliä, mutta rakentamansa maailma piti otteessaan koko kestonsa ajan.

Musiikki sopi myös hyvin elokuvan tunnelman luomiseen ja kuulostaa sopivan jylhältä.

En löydä tästä kauheasti valitettavaa. Pituuskaan ei haitannut yhtään ja elokuva tuntui ainakin puoli tuntia lyhyemmältä. Tämä meni omilla listoilla ohjaajan parhaaksi tähän asti ja kestää uusintakatseluita, jolla on iso merkitys arvosanaa miettiessä.

Nosferatun uutta versiota odotellessa.

9/10
Click to expand...
Hieno arvostelu. Mitä oot Jerico mieltä The Lighthousesta? Musta se on ihan pirun siisti mustavalko leffa jossa tunnelma on hemmetin häiriintynyt ja paikan yllä leijuu karu hulluuden ilmapiiri.
 
Tigre sanoi:
Hieno arvostelu. Mitä oot Jerico mieltä The Lighthousesta? Musta se on ihan pirun siisti mustavalko leffa jossa tunnelma on hemmetin häiriintynyt ja paikan yllä leijuu karu hulluuden ilmapiiri.
Click to expand...

Kiitoksia! Teikäläisen arvostelut on myös aina mukavaa luettavaa (y)

The Lighthousen olen kerran katsonut ja se ei omaa samaa uudelleenkatseluarvoa itselleni, kuten ohjaajan muut leffat. Tykkäsin kyllä estetiikasta ja hämärästä tunnelmasta, mutta se häröily piereskelyineen alkoi ärsyttää jossain vaiheessa tunnelman heitellessä liikaa omaan makuun.

The Black Phone (2021)

70-luvun loppupuolelle sijoittuvan trillerin juonessa kaupungin lähiöitä vainoaa kaappaaja/murhaaja. Tämä ottaa seuraavaksi kohteekseen Finney-nimisen pojan, tämän joutuessa hämärään kellariin, minkä seinässä oleva rikkinäinen puhelin alkaa soida.

Ethan Hawke näyttelee tässä murhaajaa ja olikin mielenkiintoista nähdä hänet tuollaisessa roolissa. Harmi vaan ettei tyypistä otettu enempää irti. Nyt hahmo jäi etäiseksi ja muutamaa uhkaavaa kohtausta lukuun ottamatta pahis jäi melko miedoksi tässä.

Nuoret näyttelijät tekevät hyvää työtä ja varsinkin päähahmon siskoa näyttelevä Madeleine McGraw oli vakuuttava muutamassa tunnepitoisessa kohtauksessa.
Varsinkin kun saa juopolta isältään selkäsaunan. Rikkinäinen perhe on aika kliseinen näissä ja usein käytetty selitys miksi aikuiset loistavat poissaolollaan.

Leffaa mainostetaan kauhuna, mutta itse pitäisin sitä enemmänkin trillerinä yliluonnollisilla mausteilla, jossa on muutama böö!-kohtaus mukana. Elokuvan käsikirjoitus otti silmään muutamassa kohdassa.
Kaappaaja ei ilmeisesti tutki lainkaan mitä siellä kellarissa tapahtuu kun ei huomannut ikkunan kalterien puuttumista tai vessan kannen käyttämistä työkaluna yms. Samoin se kohta missä poika hiippailee ovelle ja ohittaa nukkuvan pahiksen varmistamatta ettei tämä pysty lähtemään perään. Ja tietysti poika yrittää juosta autoa karkuun kliseisesti ja jää tietysti heti kiinni.

Visuaalisesti leffa luo hyvin 70-luvun fiiliksen lavasteineen ja asuineen.

6½
 
Oppenheimer
oppenheimer.jpg
Leffa kertoo Fyysikko J. Robert Oppenheimer ista, joka rakentaa toisen maailman sodan aikana atomipommia jota aiotaan käyttää sodassa.

Huomasi ihan heti että Nolanin käsialaa on leffa. Yleinen kädenjälki yleisessä toteutus tavassa mm lentävä, korkea sykkeinen ote / kerronta. Myös mm tuttu jippo kuvaustyylissä, kaukanta kiertävät kameran pyörimiset jotka tehostaa kaoottisuuden tunnetta mikä sopi leffan ahdistavaan ideaan. Eritoten spekaakkelimaiset jatkuvana virtana kuuluvat musiikit jotka siivittää leffaa menemällä koko ajan intensiivisemmäksi ihan loppuun asti jossa musiikit kiihtyvät ja kovenevat. Kuulosti ihan Hans Zimmer lta, mutta musiikit onkin säveltänyt Ludwig Göransson niminen kaveri. Mukana on isossa osassa tunnelman luontia viululla revittey ääniraita joka oli riipivää.

Atomi pommit / mahdollinen koko maailman tuhoutuminen on ihan helkkarin ahdistava aihe ja se miten sitä vielä tehostetaan visuaalisesti. Leffassa Opperheimerin kuvittelemisen kautta ruutuun tulee hidastetut atomipommien räjähdykset jossa kaikkialla palaa. Tykkäsin myös että avaruus tähtien luhistumisessa otettiin mukaan noihin painostaviin tuhoutumis kuvitelmiin. Mitä pidemmälle leffa etenee, sen voimakkaammaksi tuhon lähestymisen tunne kasvaa. Ahdistavaa mutta samalla atomi pommien rakentaminen oli kiinnostavaa seurattavaa. Mun suosikki kohta tehokkuudelta on kun Oppenheimer saa kuulla että
atomipommit on nyt sitten räjäytetty.
Erikoinen veto että räjähdyksiä ei lainkaan näytetty, ainoastaan Oppenheimer jähmettyneet kasvot ja epäusko et nyt ei voi enää palata ja tuo oli jotenkin todella ahdistava toteutus tapa ja omaperäinen.

Varsinaisesta sisällöstä niin politiikka ja sodankäynti on isossa pääroolissa, leffa on kuvaus historian ajanjaksosta, toisesta maailman sodan lopun tapahtumista. Suunnattoman paljon hyvin kirjoitettua aidon tuntuista diaogia ja vielä enemmän kyseessä on kuvaus Oppenheimerista, hänen määrittäessä oikeaa ja väärää ison painostuksen alla ja kyseenalaisista ratkaisusta jossa Oppenheimer on hankalasti kahden tulen välissä, ei ole todellakaan ylpeä pommien rakentamisesta.

Harvinaisen kova näyttelijäkaarti (paperilla) Cillian Murphy, Robert Dawney Jr, Florence Pugh, Emily Blunt, Matt Damon, Rami Malek, Casey Affleck. Siksi sanoin paperilla kun tää on ihan Cillian Murphyn leffa ja jokseenkin Robert Dawney Jr in. Muut näyttelijät ei saaneet hirveästi ruutu aikaa, eikä noiden hahmojen pinnan alle täten mitenkään kovin päästä, mut ei se haittaa sillä Cillian Murphyn kantaa koko leffaa, ihan ällistyttävän uskottava on roolissaan, yhtä kovaa roolia vetää niinkuin Peaky Blinder sissa.

Jokainen Nolanin leffa on pulahtanut mielen siisteydellään ja niin kävi nytkin, ylivoimaisesti synkin Nolanin ja menee sinne Nolanin leffojen kärkipäähän. 3h kesti eikä tehnyt mieli juuri kelloa katsoa. Leffan loppuratkaisu... hyi...

10/10
 
Barbie nähty, olipas elokuva, tulee jakamaan jengin kahtia, itse en oikein tiedä täysin mitä mieltä tästä olisi. Aivan läpällä ja hieman ennakkoluuloja olevana tämän menin katsomaan, "suosittelen" kummiskin elokuvista pitäville tämän katsomista.
 
Knock at the Cabin (2023)
Screen+Shot+2022-12-25+at+1.22.14+PM.jpg
M. Night Shyamalanin uudessa leffassa homo pariskunnan ja heidän tyttönsä rauha syrjäisessä talossa metsässä häiriintyy, kun neljä muukalaista vaativat päästä sisään kertomaan asiansa joka koskee erään ISON valinnan tekemistä.

Leffassa ei tiedä aluksi mihin heidän ehdotus liittyy, tuota vastausta odotti todella kovalla mielenkiinnolla. Leffassa on myös tunnelma joka alkoi positiivisella karulla tavalla olemaan luontaan työntävää kulttimaista höpinää, vinksahtanutta uhrautumis juttua ja tuomion päivän vitsauksista varoituksia, nuo loivat siistin painostavan tunnelman jossa tuntuu että ihan kuin nurkan takana odottaa jonkinlainen mahdollinen tuomionpäivä jossa tyyliin tuonela nousee maan päälle, mut se mitä tulee oikeasti tapahtumaan niin siitä ei enempää.

Sisällä mökissä vallitsee epäuskoinen ilmapiiri psykologisen dialogin kautta, jossa muukalaiset yrittävät saada perheen luottamuksen puolelleen. Dave Bautista sta hämmästyin miten on parantunut näyttelijänä ja jotenkin se vuoren kokoinen lihasmassa oli tärkeänä tekijänä jännityksen kanssa, kun sen kokoinen tyyppi puhuu sekavia ja mitä jos kilahtaa siellä mökissä. Joku normi jamppa ei olisi luonut mitään painostavuutta, et Bautista on ollut hyvä valinta leffaan.

Todella viihdyttävä leffa, mut jää aikalailla kerran katsottavaksi ja unohtuu. Loppuu todella töksähtäen ja tylsästi ja jääs myös todella pieni muotoiseksi leffaksi. Myös jotkut pohdiskelevuutta yrittävät teemat jää jotenkin teennäisiksi, esim ihan kuin leffa haluaisi sanoa homo parista juonen asiaan liittyen jotain sanomaa. Tää on M Night Shyamalan teoksista keskitasoa.

7/10
 
@Tigre tuossa jo puki omatkin ajatukset aika hyvin sanoiksi Oppenheimerin kohdalla, joten totean vain että Nolan ei pettänyt tälläkään kertaa.

Dialogipohjainen kolmen tunnin elokuva, joka onnistuu kasvattamaan jännitystä läpi elokuvan huipentuen ensimmäiseen koeräjäytykseen. Epälineaarinen kerronta, musiikki, leikkaukset, kovat näyttelysuoritukset, dialogi ja visuaaliset jutut pitävät mielenkiinnon yllä melkoisen hyvin koko kestonsa ajan.

Oli melkoisen hyytävä kohta kun valitaan mitä kaupunkeja pommitetaan ja eräs säästyy siksi kun siellä oli vietetty häämatkaa.

Ehkä pieni tiivistäminen viimeisellä kolmanneksella olisi paikallaan ja liian kovat musiikit muutamassa kohdassa. Siinä omat pienet miinukset.

9/10
 
Toivottavasti ei lähde ainakaan Bond maailmaan mistä ollut juttua, siellä olisi ainakin aikoinaan ollut Howard Hughes kertova elokuva suunnitteilla, mutta meni jäihin kun Scorsese teki Aviator.
 
The Childe 4/5

Oli kovat odotukset ja olihan tämä hyvä rikosleffa. Tosi vauhdikas ja juoni oli yllättävä ja tykkäsin henkilöhahmoista. Toimintakohtaukset oli myös hyvin kuvattu ja varsinkin se takaa-ajokohtaus missä virnistelevä tyyppi hyppii perässä talosta toiseen oli jopa karmiva. Tosin lopussa meni jopa vähän älyttömyyksiin ja mietin, että miten taitamattomia nämä pahisten apurit oikein on. Elokuva olisi ehkä tarvinnut myös vähän lisää tunnelmointia ja fiilistelyä ja siitä yksi piste pois.

Pieni knoppitieto. Tuo virnistelevä tyyppi melkein canceloitiin Etelä-Koreassa, kun hänen ex-tyttökaveri väitti hänen pakottaneen tekemään abortin.

 
Back
Ylös Bottom