Elokuva-arvostelut!

The Boogeyman (2023)

Menetyksen kokeneen psykiatri-isän ja kahden tyttärensä elämään tulee lisää vaikeuksia, kun erään traumatisoituneen potilaan mukana tulee surusta ja pelosta elävä entiteetti. Tämä alkaa saalistaa perhettä ja tästä seuraa pimeissä huoneissa ja käytävillä haahuilua, sekä melkoisen tutulla kaavalla tehtyä kauhuelokuvaa.

Alussa kun leffa malttaa pitää mörön varjoissa ja pelaa enemmän äänillä ja pimeydellä, homma toimii ihan kohtuullisesti. Mutta lopussa sitä mörökölliä näytetään tietysti liikaa ja geneerinen tietokone-efekti menettää kaiken uhkaavuuden saman tien. Enemmän maskeerausta, pukuja, oikeita tehosteita, mielikuvitusta ja vähemmän kökköjä cgi-efektejä ja äkkisäikytyksiä kiitos.

Tarinassa on melkoisen paljon kliseitä kuten kusipäisiä koulukavereita ja lapsen pelkoa vähättelevä aikuinen, joka ei ilmeisesti kuule tai ole paikalla kun suurin osa hyökkäyksistä tapahtuu lapsilleen. Päähahmot toimivat välillä fiksusti ja välillä toinen pelailee olohuoneessa ilman valoja, vaikka tässä vaiheessa tietävät jo valon olevan olennon heikkous yms. Muutenkin valolähteiden käyttö tai käyttämättä jättäminen oli välillä aika typerää.

Leffa perustuu tosiaan Stephen Kingin lyhyttarinaan, mutta on ikään kuin venytetty sen tarinan rungon ympärille. Itselle se tarina toimi paremmin kuin tämä elokuva. Loppu on aivan erilainen kuin elokuvassa.

Parempia elokuvia on tehty näistä aiheista.

6/10



M3gan (2022)


Vanhempansa menettänyt nuori tyttö päätyy asumaan tätinsä luo ja tämä luo tytölle leluksi Androidin, joka ottaa tytön suojelemisen liian tosissaan.

Teknologian ja varsinkin tekoälyn vaaroista tehtyä tavaraa pukkaa.

Elokuva on tahallisen tökerö jossain kohdissa ja itselle ei oikein toiminut tuo konsepti. James Wanin Malignant tuli hieman toteutuksesta mieleen, samoin M3gan muistutti sitä uusinta Chucky-robottia Child´s Play-uusintaversiosta. Kauhukomediat ovat melko vaikeita saada toimimaan oikein kun pitäisi säännöstellä juuri oikein sitä komediaa sinne veren vuodattamisen joukkoon. Ja itse kun en ole mikään komedian iso ystävä, niin omissa kirjoissani tuossa sekoituksessa ei olla onnistuttu kovinkaan usein. Tässäkin elokuvassa ne "hauskat jutut" kuten yliampuvan ärsyttävä pomo, M3ganin tanssiliikkeet, kyylänaapuri tai yhteiskunnallinen satiiri eivät oikein iskeneet itseeni.

Samoin elokuva olisi voinut olla väkevämpi tappojen kanssa. Katsoin vieläpä sen version mitä oli kuulemma leikelty teatteriin ja aika kylmäksi jäin silti. Muutama ihan ok juttu, mutta jätti kylmäksi mätön puolella.

Päähenkilöä esittävä tyttö oli ihan ok roolissaan, mutta voin kuvitella että käy joidenkin katsojien hermoon. Tätiä esittävä Allison Williams menee myös, mutta on älykkääksi todella kuutamolla rakentamansa Androidin tekemisistä ja kaikista varoitusmerkeistä, jotta juoni voi tiivistyä loppuun mennessä.

Itse M3gan oli ihan siististi tehty ja elokuvassa käytettiin niin pientä ihmistä maskissa kuin nukkea ohjaajineen. Siitä pisteitä.

Kyllä tämän kerran katsoi.

6½/10
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Cinema Paradiso (1988)
cinemaparadiso04-1024x721.jpg
IMDb 8,5 pisteet ja jäätävän määrän kaiken maailman palkintoja saanut.

Leffa kertoo noin 1900 luvun puolivälissä elokuva teatterin koneen käyttäjästä Alfredo sta sekä Toto nimisestä pojasta, joka on kiinnostunut Alfredon työstä. Heistä tulee hyvät rupattelukaverit ja ajan kuluessa heistä muodustuu tärkeät ystävät. Leffassa on lyhyt alkukohtaus nykyhetkessä, jolloin Toto on noin 55v. Totolle kerrotaan että Alfredo on kuollut. Toto alkaa muistella alusta asti hänen ja Alfredon ystävyys matkaansa ja tuosta hypätään tapahtumissa alkuun. Ystävyys asia on melkein yksi hienoimpia leffoissa. Aito, lämmin, koskettava ja molemmat oppii toisiltaan paljon ja se mielettömän iso matka mikä kuljetaan yhdessä.

Elokuva asiana on jollain tavalla sidoksissa oikeaan elämään. Mennään matka läpi elokuvien kehityksen vaihteiden, sekä samalla hirtorian ajanjaksojen vaihdellen ja rinnalla kulkevassa ystävä teemassa henkilöiden vanhetessa. Myös sota rinnastetaan vahvasti elokuva / teatteri kulttuuriin. Matka läpi elokuvien kehityksen vaihteiden on mielenkiintoista miten on joskus ollut ja miten muuttaa elokuva kulttuuria, hyvä esimerkki on kun pussaaminen esim pidetään pornona.
Kuvauksellisesti ja musiikit todella nättiä.

Tähän mennessä antaisin 10, mutta viimeiset 20min on todella melodramaattista siirappia, ammuttiin jotenkin yli. Sitten se erittäin teennäinen ylinäyttely teatterin katsojilla. Siis aivan samaa mitä siinä kuvassa näkyy niin katsojat huutaa ja nauraa kuin jossain huvipuisto laitteessa.

Täten epäehjä kokonaisuus, joka kuitenkin kääntyy joka tapauksessa vahvasti positiivisen puolelle, hienoimmat hienoudet oli kyllä vaikuttavia

9
 
Tämän viikon saldoa, lomalla ollut hyvin aikaa taas paneutua vielä enemmän elokuviin/sarjoihin sekä pelaamiseen.





 
Kaikki vaikuttaa todella mielenkiinnostavilta. Viisi vuodenaikaa on ainut minkä ite oon noista nähnyt ja on mulla ehkä jopa top 5ssa kaikista leffoista. Noiden leffojen joita en oo nähnyt niin Milyang / Secret Sunshine iski koviten trailerin perusteella. Tosi kova traileri.
 
The Covenant (2023)

Jake Gyllenhaalin esittämä sotilas jää elämänsä velkaa afgaanitulkille ja ei saa rauhaa, ennen kuin on yrittänyt jäljittää tämän ennen Talibania sodan runtelemassa Afganistanissa.

Olipas positiivinen yllätys tämä Ritchien uusin. Muutama tyypin edellinen leffa ei oikein lähtenyt, mutta nyt iski. Ehkä aihe oli osasyynä, kun satun pitämään sotaleffoista. Samalla elokuvan aihe on muutenkin ajankohtainen, kun muistelee miten kaoottisissa tunnelmissa lännen joukot vetäytyivät 2021.

Gyllenhaal tekee jälleen hyvä suorituksen, kuten myös hänen tulkkiaan esittämä Dar Salim, joka oli itselleni uusi tuttavuus. Miesten välinen kunnioitus ja kumppanuus tulee hyvin esille ja taisteluiden aiheuttamat tunnetilat ja jälkiseuraukset välittyvät katsojalle.

Muutama hieno kohta jäi mieleen. Ensinnäkin kohtaus, jossa Gyllenhaal ja tulkkinsa pääsevät karkuun muun ryhmän kuoltua ja tulkki yrittää sanoa jotain, mutta ei löydä sanoja surevalle sotilaalle. Toinen kohta, missä Jake kertoo miten hänen on pakko päästä etsimään tulkkia Afganistanista.

Toiminta on hyvin tehtyä ja kuvattua. Talibanit ovat todellinen uhka ja tappioilta ei vältytä. Päähahmojen puolesta jännittää ja uhan tuntu on jatkuvasti läsnä. Tavoistaan poiketen Ritchie pitäytyy melko "rauhallisessa" ohjaustyylissä tässä, mikä toimii edukseen.

Olisin kaivannut hieman lisää aikaa tutustua sen tulkin perheeseen ja historiaan, mutta heidän puolestaan jännittää silti elokuvan edetessä.

8/10
 
Tuli katsottua täysin ilman ennakkotietoja ja odotuksia uusi Barbarian niminen kauhuleffa viime vuodelta. Oli kyllä positiivinen yllätys. Imo paras kauhuleffa hetkeen. Onko muut nähneet ja mitä mieltä olitte?
 
Tuli katsottua täysin ilman ennakkotietoja ja odotuksia uusi Barbarian niminen kauhuleffa viime vuodelta. Oli kyllä positiivinen yllätys. Imo paras kauhuleffa hetkeen. Onko muut nähneet ja mitä mieltä olitte?
Alku alkoi hyvin ja loppua kohden lässähti pahasti sekä meni jopa huumorin kannalle, kuten niin usein kauhuelokuvissa.
 
The Girl on the Train (2016)
the_girl_on_the_train_poster-1280x720.jpg
Alkoholisoitunut Rachel (Emily Blunt) kulkee joka päivä junalla seuraten junan ikkunasta pakko mielteisesti hänen entisen avioliiton nykyistä meininkiä matkan varrella olevasta talosta. Tuon lisäksi Rachel alkaa seurata toista matkan varrella olevaa taloa ja sen pariskuntaa Scottia ja Megania, myöhemmin käy ilmi että Megan on kadonnut ja Rachel päätyy tutkimaan tapausta. Noiden kahden eri talon pariskuntien tarinat nivoutuu hyvin kirjoitetusti yhteen ollen henkilöiden välillä kunnon sekasoppa kasassa. Eri aikatasoilla aukeavassa kerronnassa seuraa kuin naulittuna palapelimäistä mysteeriä.

Tuon mysteerin tutkimisessa naisen alkoholismi oli myös todella hyvä veto, joka heittää katsojansa epävarmuuteen ovatko milloin mitkäkin tapahtumat muistoja, unia, kuvitelmia tai harhoja. Nuo kyseiset unet, kuvitelmat jne toimi myös pirun hyvin unenomaisen tunnelman luojana jossa Emily Blunt on todella uskottava unen ja valveen rajamailla olevaa alkoholistia näytellessään, Luke Evansista tykkäsin myös paljon. Aiemmin mainitsemaani surrealistisuuta luovat myös hyvin sateinen keli ja rinnalla kulkeva unimainen ääniraita.

Todella viihdyttävä leffa, mutta jos jotain miinusta pitäisi sanoa, niin ei tule sellaista kliimaksi lähestymisen tunnetta, vaan on kehityksettömän tuntuista mysteeriä, jossa palapelimainen kokoelma pyörii kyllä mutta jotenkin paikallaan, ei ole selkeää etenemisen tunnetta ja jännityksen kasvamista juurikaan.

 
Viimeksi muokattu:
The Pale Blue Eye (2022) paleblueeye.jpg
Eläköitynyt etsivä joutuu selvittämään sarjamurha mysteeriä erään nuoren kadetin avulla. Christian Bale pääosassa joka on ihan 10 tason näyttelijä ja oli karismaattinen ja uskottava roolissaan väsyneenä todella paksun partansa kanssa. Tuossa Balen esittämässä hahmossa oli muutama jippo jolla päästiin surullisen miehen pinnan alle joka kantaa hartioilla isoa taakaa. Leffan taso Balen varassa aika paljon.

Leffan tunnelman puolesta niin ohjaajalla on ainakin tyylikästä visuaalista silmää. Ollaan 1830 luvulla lämmin väri sävyisessä ja lumisessa metsä miljöössä silinteri hattu päässä ja mm säkki pimeässä kirkojen kellojen kolkuttaessa. Paikoitellen näkyvä synkkä kuvasto loi hyvin ahdistavuutta. Murhamysteeri oli ihan jees käsikirjoitettu ja palapeli palasissa haetaan niinkin kautta vihjeitä ja vastauksia kuin vanhoista uskomuksista ja okkultismista ja tuosta tykkäsin paljon. Mielenkiintoista se murhien selvittäminen. Oli kivaa miettiä päässä mikä on murhaajan motiivi.

Vähän pilasi tosin kokonaisuutta todella tasapaksu toteutustyyli. Täysin samanlaista otetta alusta loppuun ja tuntui 2h kesto pitkältä ajalta paikoitellen. Jää sarjamurha leffana todella kauaksi esim Uhrilampaista, Se7enista, Memories of Murder ista tai Zodiac ista. K
erran katsoo mielellään mutta ei ole uusinta katselu arvoa.

8-
 
Evil Dead Rise (2023)

Perhe jää kiikkiin syrjäseudulla olevaan, purkutuomiota odottavaan kerrostaloon, johon iskee maanjäristys. Tämä paljastaa kuolleiden kirjan, joka vapauttaa ihmisiä riivaavat demoniset voimat. Tästä alkaa yhden perheen verinen selviytymistaistelu.

En ole koskaan pitänyt alkuperäisiä Evil Dead-elokuvia kovinkaan ihmeellisinä. Olivat liian komedia/splatter-osastoa. Mutta tästä tykkäsin melkoisesti. Leffa on sopivan mittainen, eikä ala kyllästyttää. Pääpaino on enemmän kauhussa ja piinaavissa jutuissa, unohtamatta psykologista puolta perheen äidin jouduttua demonin valtaan. Tätä aspektia oltaisi voitu käyttää enemmänkin hyödyksi mielestäni. Äitiä esittävä mimmi tekee hyvän roolin ja onnistuu karmimaan sopivasti. Lapset, naapurit ja siskon esittäjä ovat ihan ok rooleissaan, ei mitään ihmeellistä.

Tehosteet, maskeeraus ja kuvaus toimivat hyvin. Verta lentää sopivasti ja esimerkiksi juustoraastin sai ihan uuden käyttötarkoituksen tässä. Juoni pitää melko fiksusti hahmot jumissa kerrostalon asunnossa ja esimerkiksi ovisilmän läpi tapahtuvia juttuja näytetään juuri sopivasti, jättäen myös mielikuvitukselle tilaa. Leffa on sopivan brutaali ja teinitkään eivät ole turvassa. Pidin siitä että tapahtumat siirrettiin metsän keskeltä kaupunkiympäristöön.

Paikoitellen oli niin pimeää, että meinasi olla vaikeuksia saada selvää mitä tapahtuu ja sitä äidin ja lapsien psykologista puolta olisi voinut hyödyntää enemmänkin.

7½/10
 
Evil Dead Rise (2023)

Perhe jää kiikkiin syrjäseudulla olevaan, purkutuomiota odottavaan kerrostaloon, johon iskee maanjäristys. Tämä paljastaa kuolleiden kirjan, joka vapauttaa ihmisiä riivaavat demoniset voimat. Tästä alkaa yhden perheen verinen selviytymistaistelu.

En ole koskaan pitänyt alkuperäisiä Evil Dead-elokuvia kovinkaan ihmeellisinä. Olivat liian komedia/splatter-osastoa. Mutta tästä tykkäsin melkoisesti. Leffa on sopivan mittainen, eikä ala kyllästyttää. Pääpaino on enemmän kauhussa ja piinaavissa jutuissa, unohtamatta psykologista puolta perheen äidin jouduttua demonin valtaan. Tätä aspektia oltaisi voitu käyttää enemmänkin hyödyksi mielestäni. Äitiä esittävä mimmi tekee hyvän roolin ja onnistuu karmimaan sopivasti. Lapset, naapurit ja siskon esittäjä ovat ihan ok rooleissaan, ei mitään ihmeellistä.

Tehosteet, maskeeraus ja kuvaus toimivat hyvin. Verta lentää sopivasti ja esimerkiksi juustoraastin sai ihan uuden käyttötarkoituksen tässä. Juoni pitää melko fiksusti hahmot jumissa kerrostalon asunnossa ja esimerkiksi ovisilmän läpi tapahtuvia juttuja näytetään juuri sopivasti, jättäen myös mielikuvitukselle tilaa. Leffa on sopivan brutaali ja teinitkään eivät ole turvassa. Pidin siitä että tapahtumat siirrettiin metsän keskeltä kaupunkiympäristöön.

Paikoitellen oli niin pimeää, että meinasi olla vaikeuksia saada selvää mitä tapahtuu ja sitä äidin ja lapsien psykologista puolta olisi voinut hyödyntää enemmänkin.

7½/10

Tämä oli hyvä. En osaa sanoa miksi. Tarina itsessään ei ollut erikoinen mutta ei alkanut kyllästyttää ja voi jopa sanoa että oli pelottava. Äiti-lapsi tuo aina lisää psykologista effektiä.

8/10
 
Muutama uusi elokuva itselleni katsottuna jälleen kesän aikana.




 
Evil Dead Rise (2023)

Perhe jää kiikkiin syrjäseudulla olevaan, purkutuomiota odottavaan kerrostaloon, johon iskee maanjäristys. Tämä paljastaa kuolleiden kirjan, joka vapauttaa ihmisiä riivaavat demoniset voimat. Tästä alkaa yhden perheen verinen selviytymistaistelu.

En ole koskaan pitänyt alkuperäisiä Evil Dead-elokuvia kovinkaan ihmeellisinä. Olivat liian komedia/splatter-osastoa. Mutta tästä tykkäsin melkoisesti. Leffa on sopivan mittainen, eikä ala kyllästyttää. Pääpaino on enemmän kauhussa ja piinaavissa jutuissa, unohtamatta psykologista puolta perheen äidin jouduttua demonin valtaan. Tätä aspektia oltaisi voitu käyttää enemmänkin hyödyksi mielestäni. Äitiä esittävä mimmi tekee hyvän roolin ja onnistuu karmimaan sopivasti. Lapset, naapurit ja siskon esittäjä ovat ihan ok rooleissaan, ei mitään ihmeellistä.

Tehosteet, maskeeraus ja kuvaus toimivat hyvin. Verta lentää sopivasti ja esimerkiksi juustoraastin sai ihan uuden käyttötarkoituksen tässä. Juoni pitää melko fiksusti hahmot jumissa kerrostalon asunnossa ja esimerkiksi ovisilmän läpi tapahtuvia juttuja näytetään juuri sopivasti, jättäen myös mielikuvitukselle tilaa. Leffa on sopivan brutaali ja teinitkään eivät ole turvassa. Pidin siitä että tapahtumat siirrettiin metsän keskeltä kaupunkiympäristöön.

Paikoitellen oli niin pimeää, että meinasi olla vaikeuksia saada selvää mitä tapahtuu ja sitä äidin ja lapsien psykologista puolta olisi voinut hyödyntää enemmänkin.

7½/10
Löytyy näköjään hbo:sta, täytyykin pistää katseluun lähitulevaisuudessa.
 
Beast (2022)

Idris Elba ja Sharlto Copley kannattelevat tätä melko geneeristä eläinkauhu/jännäriä, jossa isä ja tyttärensä jäävät Afrikkaan matkustettuaan autoon jumiin ja leijonan saalistamaksi. Elba on karismaattinen ja menee roolissaan ihan hyvin, samoin Copley on uskottava salametsästäjiä vastustavana biologina.

CGI-leijonat eivät vain ole niin uhkaavia kuin esimerkiksi Yön metsästäjissä (The Ghost and the Darkness) tai Reunalla (The Edge) käytetyt oikeat eläimet. Ja noihin elokuviin tätä tuli verrattua. Tuon takia elokuva menettää heti osan uhkaavuudestaan.

Tarina on sitä tuttua juttua. Perhe on kokenut menetyksen, mutta sitä ei avata omaan makuun tarpeeksi, jotta katsoja välittäisi tarpeeksi. Päähahmon näkemät unet vaimostaan olivat jotenkin irrallisia kohtia. Toinen tytär alkaa tietysti avautua isälle täysin väärässä paikassa ja tekee muutaman huonon päätöksen, jotta jännitystä voi kasvattaa. Myös ovien sulkeminen unohtuu sopivassa paikassa.

Elokuvan loppu meni jo överiksi kun
päähenkilö ottaa sen verran osumaa että henki olisi lähtenyt.

Jotain tässä yritetään myös sanoa salametsästyksestä, mutta aika ohueksi se jäi.

5½/10


Indiana Jones and the Dial of Destiny (2023)


Harrison Ford palaa vielä kerran maailman tunnetuimman arkeologin rooliinsa ja tällä kertaa liikumme eri aikatasoilla, kun Indy ja hänen kummityttärensä yrittävät estää natsitaustan omaavan astrofyysikon vaikuttamasta historian kulkuun muinaisen keksinnön avulla.

Sanon heti alkuun että elokuvan alussa tapahtuva, vuoteen 1944 sijoittuva setti oli elokuvan parhaimmistoa. Fordin naamaa on nuorennettu melko uskottavasti ja hahmo pidetään sopivasti varjoissa pitkin matkaa. Vieläkään ihan täysin uskottavaa nuorennusta ei pystytä tekemään, mutta pitkälle on tultu kun vertaa vaikkapa Moff Tarkinin hahmon toteutukseen Rogue Onessa.

Sitten siirrytään vuoteen 1969 ja huolestuin että tehdäänkö Indystä kliseinen kärttyinen vanha ukko, mutta onneksi elokuva nostaa tahtiaan. Fordin ikä näkyy tietysti toimintakohtauksissa ja mitään pitkiä fyysisiä kamppailuja ei nähdä vaan Indy ratsastaa tai ajaa eri ajoneuvoilla. Ford on ikäisekseen hyvässä kunnossa ja ne muutamat lyönnit ovat edelleen uskottavia. Indyn menneisyys menetyksineen näkyy muutaman kerran ja Fordin näyttely saa sen tuntumaan oikealta.

Elokuva käytti omaan makuun liikaa digitaalisia efektejä. Tämä korostuu esimerkiksi Marokossa tapahtuvassa takaa-ajokohtauksessa, joka on välillä kuin pelistä. Samoin osa alun junan katolla tapahtuvista jutuista otti silmään. Alkuperäisissä toiminta oli vanhan liiton praktikaalitehosteiden ja aitojen kuvauspaikkojen takia aidompaa.

Sivuhahmoja on melkoinen määrä ja osa toimii paremmin kuin toiset. Indyn kummityttöä esittävä Phoebe Waller-Bridgen Helena Shaw on ajoittain melkoisen ärsyttävä ja aiheuttaa Indylle vaikeuksia. Myös hahmon lojaalisuus tuntuu heittelevän jatkuvasti. Mads Mikkelsen on roolissaan pahiksena ihan mukiinmenevä, mutta ei kyllä omaa samaa uhkaavuutta kuin Tuomion Temppelin kulttijohtaja kaivaen sydämen ulos rinnasta. Mikkelsen on hyvä näyttelijä ja tuntuu että häntä olisi voinut käyttää paremminkin.
huvitti miten hahmo selviää alun junan katolla tapahtuvasta iskusta päähän ilmeisesti ilman mitään vammoja, vaikka sen osuman voima olisi melkein irrottanut pään hartioista.

Elokuva on liian pitkä ja osa sivuhahmoista käy kääntymässä ruudulla ilman mitään suurempaa tarkoitusta. Helenan teini-ikäinen taskuvaras/apuri muistutti Tuomion Temppelin Short Round-hahmoa ja
osaa näköjään myös lentää tarvittaessa lentokonetta.
Antonio Banderaksen esittämä hahmo on melkeimpä pelkkä cameo, niin irralliselta se tuntuu. Samoin leffan alussa eräästä agenttihahmosta meinataan rakentaa jotain, mutta sitten hänet tapetaan.

Elokuvan loppu jätti myös hieman kylmäksi. Näihin elokuviin on aina kuulunut yliluonnolliset voimat ja aikamatkailu
menneisyyteen
muinaisen esineen mahdollistamana toimi itselle paremmin kuin edellisen elokuvan avaruusoliot. Mutta silti lopetus oli jotenkin antiklimaattinen.
En pitänyt siitä miten Helena lyö Indyltä tajun kankaalle ja yhtäkkiä hän vain herää omasta asunnostaan.

Kaiken kaikkiaan kyllä tähän katsoi, mutta Viimeinen Ristiretki oli sopiva lopetus tälle sarjalle ja alkuperäinen trilogia on aina se, jotka haluan katsoa uudelleen.

6/10

ps: oli melko suolaiset hinnat Finnkinossa kun 18,40€ ottivat lipusta. Noilla hinnoilla pitää jo miettiä mitä elokuvia viitsii käydä katsomassa. Onneksi on työpaikan kautta Epassi käytössä.
 
One Flew Over the Cuckoo's Nest (1975) IMDb 8,7
f876708b5df927a989fdebddd300894c_706x397.jpg
Pikku rikollinen Randall Mcmurphy haluaa mielisairaalaan esittäen hullua, että ei tarvitsisi tehdä töitä. Mcmurphy sopeutuu todella hyvin mielisairaalan joukkoon, mutta toisaalta erittäin huonosti, kun ei meinaa tulla toimeen mitenkään hoitaja Ratchedin kanssa ja hitutus kasvaa koko ajan tuota hoitajaa kohtaan.

Leffan paras juttu on ihan ehdottomasti loistavasti toteutetut hahmot, jotka on kaikki täysin erilaisia ja se dialogi joka on niin hienoa, että ei missään leffassa ole vastaavan tasoista dialogia. Hahmojen välinen ymmärrys on myös upeaa. Tykkään todella paljon miten Mcmurphy saa piristettyä potilaita, ei ole lainkaan ahdasmielinen mielenterveys potilaita kohtaan vaan päin vastoin ottaa kaikki huomioon ja mukaan juttuihin. Parhaimpana musta oli miten se jäätävän kokoinen mykkä intiaani joka alkaa Mcmurphyn ansiosta uskoa itseensä ja saa mykänkin puhumaan, ihan diippi hahmo loppujen lopuksi tuo intiaani leffassa. väläytellän intiaanin ajatusmaailmaa tosi lyhyesti mut tehokkaasti pariin otteeseen. Hahmoista voisi mainita vielä hoitaja Rathcedin ja tähän liittyen erään jutun. Olin aina Nicholsonin hahmon Mcmurphyn puolella, kunnes jossain vaiheessa aloin ymmärtää että homma olikin toisin päin, eli Ratched on oikeassa oleva tyyppi ja Mcmurphy sai mitä ansaitsi.

Ryhmä terapia kohtaukset on ihan hillittömän hauskaa katsottavaa. Hullut väittelee keskenään ja Nicholson kattoo vierestä että hitto noi on sekaisin. Jännitystä on myös ilmassa terapia kohdissa, esim tilanne meinaa lähteä käsistä pikkuhiljaa ja mies hoitajat lähestyvät paikalle et kohta on piru irti. Sitten kun lopussa bileet päättyy ja tulee uusi päivä niin pirun intensiivinen ote ja jossa tapahtuu kaksi todella pahalta tuntuvaa asiaa. Asiaa enteilee totinen hiljaisuus josta aistii et jotain karua näkyy kohta. Leffassa on paljon huumoria mutta myös tosi karuja ahdistavia kohtia. Se on jännä että dialogikin on intensiivistä ja samaan aikaa hauskaa.

Jack Nicholson on aivan hämmentävän kova, se miten hän eläytyy rooliinsa. Joskus luin aikoinaan joiden asiantuntijoiden tekemän listan parhaista roolisuorituksista niin Jack Nicholson - Yksi lensi yli käenpesän oli ekalla sijalla, enkä kyllä ihmettele. Leffan lopetus on yksi tyylikkäimpiä, vaikka tuntuu kyllä edelleen kun tätä leffaa katsoo niin ihan pirun pahalta Mcmurphyyn liittyvä karu juttu, mutta se kertookin nimenomaan leffan tehokkuudesta.

10

PS, tää kohtaus on loistava esimerkki dialogin tasosta ja intensiivisestä tunnelmasta ja samalla hauskuudesta.
 
Avatar The Way of Water (2022)
avatar-5.jpg
Oon tän arvostellutkin mut halusi tehdä isomman arvostelun.

Vuosia ensimmäisen osan tapahtumien jälkeen Jake Sully on perustanut Neytirin kanssa perheen. Rauha rikkoutuu kun taivas ihmiset palaavat Pandoraan.

Teknisesti hienoin leffa heittämällä koskaan ja myös mielikuvituksellisesti upein leffa mitä on tehty. Oli huikeeta 8K telkulla katsottuna. Leffa on tottakai visuaalisesti / teknisesti ekaa osaa upeampi, mutta myös miljööiltään komeampi, ekassa osassa usvaiset metsät ja tässä ollaan noiden metsien lisäksi pääosassa upealla valtameren rannalla häikäisevän veden alaisen olentojen ja väritykityksen kera. Mm myös auringon paistaessa veden pintaan oli huikeeta, yöllä meren hohtaessa meduusoista, kaikkein tyylikkäin kohta oli kuitenkin auringon pimenys kun taivaalle muodostuu jättimäinen sirppi ku aurinko on menossa planeetan taakse.

Henkilöhahmojen runsauden puolesta leffa toi mukavasti hahmogalleriaan sisältöä. Hahmojen rakentaminen ja pääosa perheen välinen ymmärrys toisiaan kohtaan on aikalailla samaa tasoa kuin 2009 Avatarissa, mut se mikä vetää tässä uudessa osassa huomattavasti pidemmän korren on eläin hahmojen toteutus. Tykkäsin ihan mielettömästi niistä ajattelevista ja emotionaalisista valaista joilla oli hieno luottamus Navieja kohtaan. Ihan eri asiaan. jos voisi etsiä vielä jotain mikä on tässä paremmin kuin alkp. Avatarissa, on synkempi ote ja sodan tunne kaoottisempi.


Vaikka kuinka haluaisin tykätä paljon leffan sisällöstä, niin on todettava se tosiasia, että tuntuu kuin tämä toinen osa olisi jäänyt jollain tasolla grafiikkademoksi. 3h 12min kestoltaan ja noin 1h45min jälkeen juonessa ei tapahdu juuri mitään, vaan tilalla on vaan itseään toistavaa ja väsynyttä äksöniä. Ideat todellakin loppuu kesken leffan. Eka Avatar on huomattavasti paremmin käsikirjoitettu jossa juoni / idea kantaa paaaljon paremmin loppuun asti. Ekassa juonen asiat on paljon kiinostavampia ja tunnelma paljon voimakkaampi. Se tunne että ollaan erittäin kaukana kotoa täysin vieraan planeetan sivilisaation ja niiden kulttuurin luona on huomattavasti intensiivisempi tunnelmaltaan ja ajatuksen tasolla kun sitä kelailee. Pakkomainita myös mikä esim oli pirun siisti juttu tunnelmaltaan ekassa josta tää kakkos osa jää jälkeen pahasti, se että kun Jake käy nukkumaan, hän herätessään omassa ihmisen kehossaan harmistuu paljon, kun siellä seikkailu Avatarina loppui ja odottaa innoissaan sinne takaisin pääsyään, tuntuu ihan samalta kuin näkisi todella hyvää unta ja herätessä suututtaa kun uni loppui. Sekin oli veikeetä kun päähenkilö sanoi että ihan kuin oikea maailma olisi nyt siellä ja tämä unta ja koko ajan uppoaa tavallaan syvemmälle Pandoraan.

Perse puuttuu.

Visuaalisena elämyksenä 10
Elokuvana 7
 
Itekki hommasin way of waterin 4k blurayn just ja ekan leffankin 4k versio pian postissa(y)Oledilla ja atmos äänillä on kyllä hunajaa!:kuola:ainoa harmi tietty ettei ole 3D televisioita markkinoilla :/ Oled 3D olis unelma...

Eka toimii paremmin itsenäisenä niinkuin olikin 14 vuotta. Jatko sitten nojaa paljon enemmän tuleviin leffoihin.
 
@Tigre puki melko hyvin omatkin ajatukset tuosta The Way of Waterista. Upea visuaalisesti, mutta tarina ja hahmot eivät ole Cameronia parhaimmillaan mielestäni. Elokuva on liian pitkä, perheen teinit draamoineen eivät innosta ja nuorison käyttämä kieli jatkuvine (bro) slangisanoineen otti korvaan. Myöskään toiminta ei ole ohjaajan asteikolla parhaimmasta päästä kun sellainen aitouden ja likaisuuden tuntu on poissa.

Constantine (2005)

Lueskelin että tämä on ilmeisesti saamassa jatkoa vuosien vääntämisen jälkeen, joten piti katsella pitkän tauon jälkeen.

Keanu Reeves on Constantine, joka omaa kyvyn nähdä ja karkottaa joukossamme vaikuttavat demonit. Kyyninen ketjupolttaja on menossa helvettiin ja yrittää ostaa taivaspaikkansa toimittamalla mahdollisimman paljon pahaa porukkaa alakertaan. Meksikosta löytyvä muinainen reliikki aloittaa tapahtumaketjun, joka vetää mukaansa Rachel Weiszin esittämän poliisin ja tämän siskon, jonka kohtalo saattaa päähahmot yhteen.

Reeves on sopivan lyhyellä dialogilla varustettu ja menee roolissaan ihan hyvin, vaikkakin on ilmeisesti melko erilainen kuin sarjakuvaversionsa, mihin leffakin perustuu. En ole lukenut sarjiksia, joten olen vain elokuvan varassa tämän arvostelun kanssa. Sivurooleissa on mm. nuori Shia LaBeouf, Djimon Hounsou, Tilda Swinton, sekä show´n varastava Peter Stormare itse paholaisena. Constantine on ainoa sielu, jonka Lucifer tulee itse hakemaan ja sen näkee tyypin habituksesta. Stormare on roolissaan ivallinen, karmiva ja arvaamaton.

Elokuvassa yhdistellään okkultismia, toimintaa ja kauhuelementtejä melkoisen hyvin yhteen. Tykkäsin miten maailmaa rakennetaan erilaisten demonien, enkeleiden ja muiden hahmojen sekä esineiden kautta. Papa Midniten klubilla vallitsee neutraali tila, johon kaikki osapuolet ovat tervetulleita.

Elokuvan efektit toimivat edelleen omaan silmään kohtuu hyvin, vaikka yleensä cgi-tehosteet vanhenevat aika nopeasti. Jostain syystä tässä ne eivät häiritse niin paljon ja myös aitoja juttuja on ripoteltu sekaan. Valaistus ja muut kikat seikat pelastavat paljon.

Elokuvassa on muutama hienosti rakennettu kohta,
kuten pimeällä ja hiljaisella kadunpätkällä tapahtuva pätkä, jossa lentävät demonit yrittävät napata Weiszin poliisin. Ensin katuvalot sammuvat ja alkaa kuulua epäilyttäviä ääniä. Sitten auton ovi menee itsestään lukkoon. Viimeisenä valot sammuvat erään liikkeen ikkunasta, jossa esillä on uskonnollinen hahmo. Tai kun demoni kaappaa etsivän ja tämä lentää seinien läpi ja Reeves yrittää saada tämän kiinni.

Omaan makuun elokuva olisi voinut olla vielä verisempi ja painottaa enemmän kauhuosastoa, mutta ehkä jatko-osa panostaa tuohon.

7½/10
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom