Elokuva-arvostelut!

[Alakoukku]

Mulla on unelma jota oon miettinyt. Tää on ehkä puoliksi offtopicia koska tässä on tavallaan kaksi joista toinen asia on sellainen et ei liity elokuviin, mut samalla haluaisin sanoa siitä. Eli mulla on haaveena ollut et ehkä jossain vaiheessa liittyisin suomitubettajien joukkoon, tekee videoita ja aiheita on ihan helkkaristi mielessä joista vois tehdä videoita. Olis aivan mielettömän kivaa lukee kameralle mun tekemiä arvosteluja ja sitten on mielessä ihan saamaristi muitakin aiheita videoille kuin elokuvat. Seuraan ite paljon suomitubettajia ja omat suosikit on ehdottomasti Lakko ja Eeddspeaks. Olis ihan saatanan mukavaa JOS alkais saada paljon tilaajia jne ja elättää itseni videoita tekemällä niinkuin monet kuuluisat tubettajat tekee. Jumaliste et olis mukava ammatti joka olis oikeasti unelma "ammatti" Myös olis tosi mukavaa tehdä yhteisvideoita tietämieni kuuluisien suomitubettajien kanssa ja saada heistä ihan oikeasti hyviä kavereita. Tulis ihan älyttömästi elokuva arvostelut videoita joissa kerron ja luen paperilta mun rakentamia arvosteluja.

Tää on sit vaan haave, jota en tiedä tuleeko se koskaan toteutumaan mut ei sitä koskaan. Kuvat noista kavereista jos jotkut ei tiedä heitä.

Lakko
katso liitettä 216821
Eeddspeaks / Eetu
katso liitettä 216822

Mikä sua estää? Ei muutaku tekemään. Alat vaan tekemään ja katot miten etenee. Etkä peilaa sitä tekemistä siihen mitä muut siitä tykkäät, vaan 100 %:esti tunnustelet omia fiiliksiä homman edetessä. Pitää siis olla valmis siihen, ettei estä muiden mielipiteiden vaikuttaa omaan tekemiseen, koska negatiivisia ihmisiä on tämä maa ja koko maailma pullollaan. Pitää siis kasvattaa itselleen paksu nahka ja olla antamatta arvoa "vihaajille" ja niitähän siis väkisin tulee. Alat nyt vaan tekemään, etkä mieti asiaa yhtään sen enempää. Varmasti tuntuu aluksi oudolta, mutta siihen tottuu. Heti alkuun ei tarvii olla täydellinen. Eikä oikeastaan koskaan. Mutta tällä tarkoitan sitä, että tekemällä kehittyy. Monet nykyisistä tubeleffakriitikoista varmasti nauraa omille alkutaipeleen videoille. Ala tekemään niitä nyt heti. Toi on helppo haave toteuttaa. Investoit vaikka 100 € mikrofoniin, ni kuuluu äänikin paremmin videoista läpi. Mikä on pahinta mitä voi tapahtua?

 

[Tigre]

Se mikä mua estää niin mulla on oikeasti järkyttävä sosiaalisten tilainteiden pelko, johon on lääkkeet kyllä mut ei viiti lääkkeissä videoita tehdä. Lisäksi tuo haave on jotenkin niin ISO juttu et tuntuu etten oo valmis vielä siihen ja kaikkeen paskaan mitä niskaan saattaa tulla vaikka annan niiden mennä toisesta korvasta ulos, mut silti ahdistaa koko homma.

 

[Alakoukku]

Se mikä mua estää niin mulla on oikeasti järkyttävä sosiaalisten tilainteiden pelko, johon on lääkkeet kyllä mut ei viiti lääkkeissä videoita tehdä. Lisäksi tuo haave on jotenkin niin ISO juttu et tuntuu etten oo valmis vielä siihen ja kaikkeen paskaan mitä niskaan saattaa tulla vaikka annan niiden mennä toisesta korvasta ulos, mut silti ahdistaa koko homma.

Tuo on ihan ymmärrettävää. Sosiaalisten tilanteiden pelkoon todennäköisesti liittyy myös se, että negatiiviset kommentit videoissa vaivaa niin pahasti, että videoiden tekeminen vaikeutuu. Mutta et ole yksin. Suurin osa ei viraaleja videoita tee juurikin samasta syystä ja se on täysin normaalia. Aluksihan voit harjoitella ja tehdä videoita ilman, että julkaiset niitä mihinkään. Kuvaat niitä sun omaan kanavaan, mutta jätät ne vaan itsellesi. Hyvä tapa aloittaa. Ensimmäinen steppi on aina ensimmäinen steppi, vaikka se olisi pieni steppi. Sillä on valtava vaikutus.

 

[descent]

Se mikä mua estää niin mulla on oikeasti järkyttävä sosiaalisten tilainteiden pelko, johon on lääkkeet kyllä mut ei viiti lääkkeissä videoita tehdä. Lisäksi tuo haave on jotenkin niin ISO juttu et tuntuu etten oo valmis vielä siihen ja kaikkeen paskaan mitä niskaan saattaa tulla vaikka annan niiden mennä toisesta korvasta ulos, mut silti ahdistaa koko homma.

On niin mahdoton arvioida näin netin kautta, että mikä äijän tilanne psyykkisten ongelmien kanssa kokonaisuudessaan oikeasti on. Mä etsisin oikeasti hyvän alan ihmisen, jonka kanssa tätäkin plääniä voisi miettiä rauhassa. Pakko suositella, ettet nyt täysillä hyppää tuohon sun ideaan, vaikka muut tulevatkin varmaan olemaan mun kanssa eri mieltä.

Ideassa ei ole mitään vikaa; sulla on loistavaa pohdintaa leffoista ja intohimo asiaan paistaa läpi todella massiivisena. Jo näistä asioista voi muodostua loistava kanava. Mutta. Noin kuukausi sitten kuitenkin koit, silloin varmasti täysin aidosti ja voimakkaasti, että sinun täytyy pistää leffatouhulle stoppi ja miten sä joudut poistumaan Pakkikselta. Arvostin tätä päätöstä todella paljon, vaikka todella haikealta tuntuikin. Yhtä lailla olin iloinen, kun suunnittelit paluuta Pakkikselle, mutta rajoitetussa määrin. Nyt mietit kaiken satsaamista tälle touhulle.

Älä ymmärrä väärin, unelmia pitää toteuttaa. Mä vaan jostain syystä välitän äijästä (mikä outo tunne itselle netissä), niin en haluaisi, että teet nyt MIHINKÄÄN SUUNTAAN mitään pikaisia tai suuria päätöksiä. Nyt ei tunnu olevan sen aika. On niin paljon varmasti pyörinyt päässä eri ideoita siitä, mikä olisi paras tapa elää tätä elämää ja fiksusti asiaa olet tähänkin asti pohdiskellut.

Mä en vain usko, että saavutat nyt onnellisuutta tekemällä päätöksiä sen suhteen, mihin tätä elämää lähdet viemään. Varmasti nyt ottaa valitettavasti oman aikansa, että elämä alkaa rullaamaan haluamallasi tavalla. Ja kenenkään muunkaan ei nyt kannattaisi kyllä ottaa sellaista roolia itselleen, että suosittelisi sulle nyt tekemään tuota päätöstä.

Monessa muussa tilanteessa itsekin sanoisin, että "Go for it!", mutta nyt on pakko pistää isojen päätösten suhteen pauselle ja muistaa, että sen aika kyllä tulee, jos se on sun suuri haave ja unelma vielä syksylläkin ja ihan laskelmoidusti pystyt idean taloudellisessa mielessä toteuttamaan. Toki siinä joku riski elää varmasti aina, mutta älä hyppää tuohon junaan vielä, älä vaan tee niin.

Ja mä oikeasti ajattelen nyt vain ja ainoastaan sun parastasi! Pistele vaikka yv:tä, jos meinaat nyt väkisin toteuttaa tuon idean tähän väliin, niin koitan vielä puhua sulle järkeä...

 

[descent]

Ja @Alakoukku haastelee kyllä pääasiassa ihan fiksuja, en mä tuollaista suosittelua siis dumaa. Juurikin jos tällä hetkellä kykenee rauhassa aloittelemaan, ideoimaan ja harjoittelemaan hommaa, niin se ei kuulosta huonolta. Mutta mitään massiivista hyppyä en tekisi kyllä mihinkään suuntaan juuri nyt, kun ihan selkeästi pystyy kuitenkin sanomaan, että sun mieliala ja ajatukset heittävät ajankohtaisesti vähän kierroksilla. Ja tämä ei toivottavasti kuulosta mitenkään ilkeästi sanotulta, koska sitä en tarkoita, päinvastoin!

 

[Tigre]

Ei tarvii yvnä laittaa mun viestiä tulemaan, koska noissa sun teksteissä oli oikeasti tosi paljon järkeä mitkä meni nyt jo mun päähän että kiitos oikeasti noista järkevistä kirjoituksista jotka pisti ihan oikeasti ajattelemaan. Mulla vaan on kaikkien psyykisten ongelmieni yhtenä osana lukuisten muiden oireiden joukossa et mielialat heittelee aivan laidasta laittaan ja tulee tehtyä jostain ihmeen syystä ihan ihme "kuningas" ideoita ja sit alkaa aattelee et ei saatana, et ei meinaa oikeasti itekkään tajuta omaa järjenjuoksua. Ehkä rauhassa miettiminen olisi tosiaan järkevämpää asian suhteen eikä hypätä tuohon nyt hommaan, eri asia jos tulevaisuudessa pitkän ja tarkan harkinnan jälkeen tulee tunne et voisi ruveta tuota tekee niin sitten.

 

[Tigre]

Anyway takaisin leffajuttujen pariin. Katsoin tänään Kurosawan Yojimboa ja hitto että oikeasti petyin leffaan katsoin puoleen väliin ja leffassa ei tapahtunut sitten niin yhtään mitään. Vaikka kuin olisin halunnut tykätä siitä mut jäi kesken ja pakko yrittää joskus uudestaan. Oon tykännyt neljästä tähän asti katsomistani Kurosawan kaikista leffoista ihan 10 tasoisesti niin ihan ihmeellistä et tuo ei nyt toiminut ollenkaan.

 

[descent]

Ei tarvii yvnä laittaa mun viestiä tulemaan, koska noissa sun teksteissä oli oikeasti tosi paljon järkeä mitkä meni nyt jo mun päähän että kiitos oikeasti noista järkevistä kirjoituksista jotka pisti ihan oikeasti ajattelemaan. Mulla vaan on kaikkien psyykisten ongelmieni yhtenä osana lukuisten muiden oireiden joukossa et mielialat heittelee aivan laidasta laittaan ja tulee tehtyä jostain ihmeen syystä ihan ihme "kuningas" ideoita ja sit alkaa aattelee et ei saatana, et ei meinaa oikeasti itekkään tajuta omaa järjenjuoksua. Ehkä rauhassa miettiminen olisi tosiaan järkevämpää asian suhteen eikä hypätä tuohon nyt hommaan, eri asia jos tulevaisuudessa pitkän ja tarkan harkinnan jälkeen tulee tunne et voisi ruveta tuota tekee niin sitten.

Jees, mutta pistä ihmeessä, jos siltä joskus tuntuu. Joo ja kuten alakoukku sanoi, niin voihan tuota aloittaa kokeilemaan ja duunaamaan pikkuhiljaa. Mutta jos menee ihan maaniseksi touhuksi heti, niin aika ei nyt vaan ole oikea. Paljon kuitenkin fiilikset vielä heittelee selkeästi, niin keskittyy itseensä nyt ensin, vaikka vitusti varmasti tekisi nyt mieli ottaa suuntaan ja toiseen isoja askelia, niin ei ole helppo himmailla eikä normaalisti mikään mun neuvo olisikaan. Nyt kuitenkin vähän eri tilanne selkeästi. Todella toivon ja olen varma, että äijä saa asioita kondikseen ja rullaamaan, odottava aika on vaan helvetin pitkä. Mutta pläjäytä ihmeessä joku kirjallinen arvostelu tänne, jos ei ole tauolla tällä hetkellä. Ja olisihan se tietysti jossain vaiheessa hemmetin kiinnostavaa nähdä videomuodossa, sitten kun vähintään ihan ookoo ajatukselta tuntuu.

 

[Tigre]

Nyt ku oon noita erittäin vanhoja leffoja nähnyt, niin pakko kysyä descentilta et ootko muuten nähnyt Kurosawan elokuvia? Ihan pirusti kovempia kuin Ingmar Bergmanin leffat, vertaan näitä siksi Bergmanin leffojen kanssa koska hänen leffat on myös 50 luvulla tehtyjä. Kurosawan leffat on tunnelmaltaan ja tarinankerrronaltaan ja pinnan alla olevalta ajatukseltaan aivan huikeita. Seven Samurai tottakai paras niistä, mutta jos jotkut ei oo nähnyt Kurosawan leffoja niin suosittelen ensi kokeiluksi ja tutustumiseksi Seittien Linnaa, Se kun on puolet lyhyempi kuin Seven Samurai niin sellainen joka ei oo nähnyt Kurosawan leffoja niin tota suosittelen kyllä ensimmäiseksi. Etsin vanhan arvosteluni siitä jos joku saa en tiedä, mutta jos saa kipinän katsomaan leffaa. Monesti oon heittänyt esille vanhoja arvostelujani mutta syy on puhtaasti siinä että haluan sitä kautta antaa muille hyviä leffavinkkejä koska jos on aikoja sit tehty arvostelu niin ei siitä kukaan muista mitään varmaan.

Seittien linna (1957) - Imdb 8,1

Leffa alkaa komealla alkulaululla samalla kun kuvataan sumuista vuoristoa. Leffassa alussa kaksi samuraita kulkee etsien erästä Seittien linnaa. He ratsastavat hevosilla ihan täydessä sumun ympäröimässä metsässä ympyrää ja hitto repesin koska nuo Japanilaisnäyttelijät vetävät niin tunteella noita roolejaan ääntään korottamalla niin Toshiro Mifune pirun möreällä äänellään huutaa että "MEHÄN RATSASTAMME YMPYRÄÄ TÄÄLLÄ SUMUSSA!!!" repesin jostain syystä tuolle ja paikan nimi olikin ja osuvasti hienosti harhautuksen metsä. Mua naurattaa just tuollainen jostain syystä. vaikka oli hassun hauskaa revetä tolle, mutta leffa ei ollut todellakaan onneksi komedia missään nimessä missään vaiheessa, ei edes tuossa kohtaa jolle repesin niin oltu tehty koomiseksi vaan totiseksi.

Jo alussa yllätyin koska leffassa siellä sumumetsässä pahan henki alkaa huutaa kaikuvalla äänellä ja pian nuo kaksi samuraita ihan jo 10min keston jälkeen törmäävät outoon paikkaan jossa tyyppi valkoisessa kaavussaan ja puhuu itsekseen omituisia ja selviää että hän on henkimaailman olento, ei ihminen. Henkiolentomies ennustaa miesten kohtalot jotka olivat positiivisia aiheeltaan, mutta niillä oli monien asioiden summana seurauksensa joka selviää jo melkein alun eräässä dialogissa ja vielä tuosta henkiolento kohtauksesta, niin jotain enteilee myös se että henkiolennon hävitessä savuna ilmaan miehet näkevät maassa paljon pääkalloja, tossa oli jo ihan selkeä viesti. Nuo henkimaailman olennot oli muuten aivan huikea veto musta leffaan ja niiden kautta tosiaan myöhemmille tapahtumille oli isoa osuutta. Btw piti ihan lueskella wikipediasta jonkin verran Japanilaisesta kami henkiolentojen uskomuksista.

Torhiro Minufe on leffan päähenkilö jonka tarinaa kerrotaan mm hänen ja vaimonsa kautta pohdiskelusta tulevasta. Kun hän pohdiskelee vaimonsa kanssa melkein alussa siitä mitä mies aikoo tehdä erään asiaan liittyen. hänellä on 2 vaihtoehtoa valita jompikumpi poluista joissa molemmissa kohtalo on sama... Se mitä nuo 2 eri polkua ovat ja mihin ne liityy niin niistä ei varmaan kannataakaan kertoa mutta ihan helkkarin kekseliäästi kirjoitettu tuo miten 2 eri polkua johtaa aivan samaan asiaan päähenkilöllä joten mitä tuossa tilanteessa tehdä? Tosi hienosti käsikirjoitetusti juoni etenee mennen koko ajan kiinnostavammaksi ja tarinankerronta on tässäkin leffassa huipputasoa. Juonessa mukaan astuu isoksi osaksi ovelaa juonittelua ja kieroilua, jossa uskollisuus ja luottamus alkaa olla koetuksella kun ei tiedä mihin uskoa ja keneen voi luottaa ja kunnianhimo näkyy Samurai hahmoissa leffassa korkealla vaikkakin kaikki ei ollut ihan mustavalkoista tuossa asiassa, josta en kerro. Henkilöhahmotkin ja heidän motiivit sun muut pohdiskelut asioista on kanssa timanttista tasoa.

Toshiro Mifunesta tosi paljon plussaa, TODELLA yllättäen ei ollut missään kahelin ja pellen roolissa, vaan uskottava perinteitä kunnioittava pohdiskeleva totinen Samurai mies, jossa tuli selväksi että näyttelijä osaa olla myös normaali ja totinen ja syvällinen henkilöhahmo. En olisi edes halunnut että hän olisi tässä kolmannessakin leffassa mölyävä hullun roolia vetävä, vaan toivoin totista ja järkevästi pohdiskelevvaa henkilöhahmoa tähän leffaan ja niin tapahtuikin.

Miljööstä pitää tässäkin Kurosawan leffassa mainita, sen vaikutuksesta leffan tunnelmaan, on ihan sumuista miljöötä ja myös vesisateita ja ukkosta (kuvassa) ja etenkin yön pimeys joka oli musta kaikkein siistein tunnelman luoja etenkin loppua kohden ja se oli kuin töydessä yhteydesäsä tuo yön pimeys leffan loppupuolen tapahtumien sisältöön ja tuo ukkonen/pimeys sopi musta tosi hyvin myös tukien sitä pahan hengen läsnäoloa leffassa entisestään ollen voimakkaana todella siisti ja tyylikäs mytologinen/tarunhohtoinen synkkä ja loppua kohden jopa aavemainen ja täyden hulluuden tunnelma. Tosi isot pisteet leffalle noista. Samuraitkin pelästyvät milloin mitäkin ääntä peläten noita pahoja henkiä alusta loppuun. Tuon miljöön ja säätilojen vaikutuksista tunnelmaan niin pitää ehdottomasti mainita myös upeista musiikeista mitkä tehostivat ja paljon erilaisten kohtausten tyyliä ollen monenlaista musiikkia, mutta sanat jotka musiikeista tulee päällimmäisenä mieleen on mystinen, tarunhohtoinen, mutta eritoten pahaenteinen/varoittava.

loppua kohden leffa vaan paranee pahojen henkien läsnäolon koko ajan loppua kohden voimistuessa ja sekoittuessa täysin oikean elämän tapahtumiin ja viimeinen noin reilu puolituntia on leffassa huikeaa settiä, kun hulluus menee täydelliseksi kaaokseksi pahojen henkien voimistuessa ja karua kun päähenkilö samurai tuntee olevansa tuossa loppuosuudessa kaookseksi yltyvän hulluuden luuppamassa tilassa jonka kierre tuntuu loputtomalta.

kaikkein päällimmäisin pointti ja pääteemat leffasassa ovat ihmisen kunnian/vallanhimo jotka riistäytyy käsistä jolla on synkät seurauksensa jniiden ajautuen spiraaliin. kohtalo onkin myös yhtenä isona teemana. Leffa kertoo mihin suunnaton kunnian ja vallanhimo johtaa kun ihmisen noita tavoitellessa kullan kiilto silmissä sortuu kauheisiin tekoihin jonka kierteelle ei leffassa näy loppua. Myös petturuus, ihmisen julmuus ja se miten sota saa ihmisen pään sekaisin..

"katso raunioita harhojen linnan, vain aaveet sitä asuttavat, täällä tapahtui verilöyly joka vallannhimosta kumpusi..."

Aivan täyttä timanttia oli tää leffa.

10

 

[Tigre]

Toinen kysymys descentille. Ootko Tokyo Storyn nähnyt ja jos oot niin mitä tykkäsit. Uskomaton leffa kun katoin sen varmaan vuosi sitten ja leffan jutut pyörii vielä tänä päivänäkin mun mielessä, ihan oikeasti. Ei mistään kauheuksista ole kyse miksi se pyörii mun päässä, ei leffassa ei siitä kyse, vaan leffa on todella todella surulliselta pääteemaltaan niin haikea ja leffan jutut on niin erittäin ajatuksellisia ns pinnan alla. Pystyn samaistumaan siihen teemaan kun ne vanhat vanhemmat huomaavat että aikuisilla lapsillaan ei ole enää aikaa omille vanhemmilleen ja tulevat surulliseksi mutta hyvin ymmärtäviseksi asiasta. Tuo on se leffan pääteema ja vaikka en itse ole vanhus mutta pystyn samaistumaan leffassa oleviin vanhempiin siinä asiassa että mulla oikeassa elämässäni oon huomannut et isoveljeni lisäksi etenkin siskollani ei ole enää aikaa omalle veljelleen eli mulle, ei oo todellakaan suuttunut mulle vaan aina kun soittaa ja haluaa jutella niin ei pysty puhuu kun aina on joku kaveri kylässä tai muuta sellaista et oon huomannut hänen omat kaverit on menneet oman isoveljen edelle ja siitä tulee mulle kyllä surullinen olo, kerroin siksi tän asian koska tämä on ihan oikea syy ihan syy miksi Tokyo Story kummitelee edelleen mun päässä. Siksi mun listalla Tokyo Story on 4 sijalla mun listoillani, kun vaikuttaa mielen syvyyksiin niin voimakkaasti.

Erittäin isot suosittelut kaikille. Kyseessä ei oo sit todellakaan mikään taide elokuva et ei tarvii sen takia vältellä tätä, jos ei tykkää vaikka Bergmanin kaltaisista taide elokuvista eli sitä ei tarvii pelätä. Täyttä asiaa leffa on täynnä, eikä pisaraakaan mitään taide juttua ole ihan oikeasti leffassa.

Wikipediasta nappasin tällaisen tekstin "Elokuvaa on usein pidetty Ozun kaikkein suurimpana mestariteoksena ja se on kahteen otteeseen ollut kymmenen parhaan joukossa englantilaisen elokuvalehden Sight & Soundin elokuvahistorian parhaiden elokuvien listalla."

 

[Tigre]

Toiseen asiaan. Tiedän että täällä on parhaat näyttelijät ketju, mutta kai tännekin voi mietteitä laittaa ja @descent ia lainaten että "täällä on muutenkin niin vähän keskustelua, et tuskin haittaa" Oon miettinyt kun katoin Jokerin ja ihan häkellyin Phoenixin näyttelystä, et mietin oikeasti onko edes leffahistoriassa montakaan noin kovaa roolisuoritusta koskaan ollut? Top 5 mahtuu mun mielestä. 2 hyvää esimerkkkiä musta on Daniel Day Lewisin ja Javier Bardemin roolisuorituksien lisäksi Al Pacino. Siis Vittu että tuo huuto tulee niin tunteella että, oksat helvettiin. Tää kohtaus on musta paras esimerkki Pacinon näyttelystä
2:28


Toinen mikä on musta Phoenixin tasoa on Mads Mikkelsen Jahti elokuvassa. Uskomatonta näyttelyä kyllä koko kohtauksessa mutta etenkin 3:53 tuo niskan raapiminen ja se tunne ja tuska mikä miehellä on niin tulee ns ihan ruudun läpi se hänen tuskainen olo.

 

[descent]

Nyt ku oon noita erittäin vanhoja leffoja nähnyt, niin pakko kysyä descentilta et ootko muuten nähnyt Kurosawan elokuvia? Ihan pirusti kovempia kuin Ingmar Bergmanin leffat, vertaan näitä siksi Bergmanin leffojen kanssa koska hänen leffat on myös 50 luvulla tehtyjä. Kurosawan leffat on tunnelmaltaan ja tarinankerrronaltaan ja pinnan alla olevalta ajatukseltaan aivan huikeita. Seven Samurai tottakai paras niistä, mutta jos jotkut ei oo nähnyt Kurosawan leffoja niin suosittelen ensi kokeiluksi ja tutustumiseksi Seittien Linnaa, Se kun on puolet lyhyempi kuin Seven Samurai niin sellainen joka ei oo nähnyt Kurosawan leffoja niin tota suosittelen kyllä ensimmäiseksi. Etsin vanhan arvosteluni siitä jos joku saa en tiedä, mutta jos saa kipinän katsomaan leffaa. Monesti oon heittänyt esille vanhoja arvostelujani mutta syy on puhtaasti siinä että haluan sitä kautta antaa muille hyviä leffavinkkejä koska jos on aikoja sit tehty arvostelu niin ei siitä kukaan muista mitään varmaan.

Seittien linna (1957) - Imdb 8,1

Leffa alkaa komealla alkulaululla samalla kun kuvataan sumuista vuoristoa. Leffassa alussa kaksi samuraita kulkee etsien erästä Seittien linnaa. He ratsastavat hevosilla ihan täydessä sumun ympäröimässä metsässä ympyrää ja hitto repesin koska nuo Japanilaisnäyttelijät vetävät niin tunteella noita roolejaan ääntään korottamalla niin Toshiro Mifune pirun möreällä äänellään huutaa että "MEHÄN RATSASTAMME YMPYRÄÄ TÄÄLLÄ SUMUSSA!!!" repesin jostain syystä tuolle ja paikan nimi olikin ja osuvasti hienosti harhautuksen metsä. Mua naurattaa just tuollainen jostain syystä. vaikka oli hassun hauskaa revetä tolle, mutta leffa ei ollut todellakaan onneksi komedia missään nimessä missään vaiheessa, ei edes tuossa kohtaa jolle repesin niin oltu tehty koomiseksi vaan totiseksi.

Jo alussa yllätyin koska leffassa siellä sumumetsässä pahan henki alkaa huutaa kaikuvalla äänellä ja pian nuo kaksi samuraita ihan jo 10min keston jälkeen törmäävät outoon paikkaan jossa tyyppi valkoisessa kaavussaan ja puhuu itsekseen omituisia ja selviää että hän on henkimaailman olento, ei ihminen. Henkiolentomies ennustaa miesten kohtalot jotka olivat positiivisia aiheeltaan, mutta niillä oli monien asioiden summana seurauksensa joka selviää jo melkein alun eräässä dialogissa ja vielä tuosta henkiolento kohtauksesta, niin jotain enteilee myös se että henkiolennon hävitessä savuna ilmaan miehet näkevät maassa paljon pääkalloja, tossa oli jo ihan selkeä viesti. Nuo henkimaailman olennot oli muuten aivan huikea veto musta leffaan ja niiden kautta tosiaan myöhemmille tapahtumille oli isoa osuutta. Btw piti ihan lueskella wikipediasta jonkin verran Japanilaisesta kami henkiolentojen uskomuksista.

Torhiro Minufe on leffan päähenkilö jonka tarinaa kerrotaan mm hänen ja vaimonsa kautta pohdiskelusta tulevasta. Kun hän pohdiskelee vaimonsa kanssa melkein alussa siitä mitä mies aikoo tehdä erään asiaan liittyen. hänellä on 2 vaihtoehtoa valita jompikumpi poluista joissa molemmissa kohtalo on sama... Se mitä nuo 2 eri polkua ovat ja mihin ne liityy niin niistä ei varmaan kannataakaan kertoa mutta ihan helkkarin kekseliäästi kirjoitettu tuo miten 2 eri polkua johtaa aivan samaan asiaan päähenkilöllä joten mitä tuossa tilanteessa tehdä? Tosi hienosti käsikirjoitetusti juoni etenee mennen koko ajan kiinnostavammaksi ja tarinankerronta on tässäkin leffassa huipputasoa. Juonessa mukaan astuu isoksi osaksi ovelaa juonittelua ja kieroilua, jossa uskollisuus ja luottamus alkaa olla koetuksella kun ei tiedä mihin uskoa ja keneen voi luottaa ja kunnianhimo näkyy Samurai hahmoissa leffassa korkealla vaikkakin kaikki ei ollut ihan mustavalkoista tuossa asiassa, josta en kerro. Henkilöhahmotkin ja heidän motiivit sun muut pohdiskelut asioista on kanssa timanttista tasoa.

Toshiro Mifunesta tosi paljon plussaa, TODELLA yllättäen ei ollut missään kahelin ja pellen roolissa, vaan uskottava perinteitä kunnioittava pohdiskeleva totinen Samurai mies, jossa tuli selväksi että näyttelijä osaa olla myös normaali ja totinen ja syvällinen henkilöhahmo. En olisi edes halunnut että hän olisi tässä kolmannessakin leffassa mölyävä hullun roolia vetävä, vaan toivoin totista ja järkevästi pohdiskelevvaa henkilöhahmoa tähän leffaan ja niin tapahtuikin.

Miljööstä pitää tässäkin Kurosawan leffassa mainita, sen vaikutuksesta leffan tunnelmaan, on ihan sumuista miljöötä ja myös vesisateita ja ukkosta (kuvassa) ja etenkin yön pimeys joka oli musta kaikkein siistein tunnelman luoja etenkin loppua kohden ja se oli kuin töydessä yhteydesäsä tuo yön pimeys leffan loppupuolen tapahtumien sisältöön ja tuo ukkonen/pimeys sopi musta tosi hyvin myös tukien sitä pahan hengen läsnäoloa leffassa entisestään ollen voimakkaana todella siisti ja tyylikäs mytologinen/tarunhohtoinen synkkä ja loppua kohden jopa aavemainen ja täyden hulluuden tunnelma. Tosi isot pisteet leffalle noista. Samuraitkin pelästyvät milloin mitäkin ääntä peläten noita pahoja henkiä alusta loppuun. Tuon miljöön ja säätilojen vaikutuksista tunnelmaan niin pitää ehdottomasti mainita myös upeista musiikeista mitkä tehostivat ja paljon erilaisten kohtausten tyyliä ollen monenlaista musiikkia, mutta sanat jotka musiikeista tulee päällimmäisenä mieleen on mystinen, tarunhohtoinen, mutta eritoten pahaenteinen/varoittava.

loppua kohden leffa vaan paranee pahojen henkien läsnäolon koko ajan loppua kohden voimistuessa ja sekoittuessa täysin oikean elämän tapahtumiin ja viimeinen noin reilu puolituntia on leffassa huikeaa settiä, kun hulluus menee täydelliseksi kaaokseksi pahojen henkien voimistuessa ja karua kun päähenkilö samurai tuntee olevansa tuossa loppuosuudessa kaookseksi yltyvän hulluuden luuppamassa tilassa jonka kierre tuntuu loputtomalta.

kaikkein päällimmäisin pointti ja pääteemat leffasassa ovat ihmisen kunnian/vallanhimo jotka riistäytyy käsistä jolla on synkät seurauksensa jniiden ajautuen spiraaliin. kohtalo onkin myös yhtenä isona teemana. Leffa kertoo mihin suunnaton kunnian ja vallanhimo johtaa kun ihmisen noita tavoitellessa kullan kiilto silmissä sortuu kauheisiin tekoihin jonka kierteelle ei leffassa näy loppua. Myös petturuus, ihmisen julmuus ja se miten sota saa ihmisen pään sekaisin..

"katso raunioita harhojen linnan, vain aaveet sitä asuttavat, täällä tapahtui verilöyly joka vallannhimosta kumpusi..."

Aivan täyttä timanttia oli tää leffa.

10

Valitettavan sivistymätön olen kyllä Kurosawan elokuvien suhteen, en ole kehdannut edes myöntää, nyt on pakko myöntää

7 Samuraita -elokuvan lisäksi olen tainnut nähdä vain Dersu Uzalan. Molemmat olivat loistavia, mutta oikeasti nämäkin on nähty yli 10 vuotta sitten. Mun pitäisi Kurosawalta ostaa joku pätevä blu-ray-boksi, niin tulisi sitten myös katsottua. Ei näitä muualta näe kuin ehkä joskus ihan mäihällä Yleltä. Olet kyllä onneksi omilla arvosteluillasi muistuttanut herrasta, ei ole käynyt aikoihin ennen niitä edes mielessä.

 

[descent]

Toinen kysymys descentille. Ootko Tokyo Storyn nähnyt ja jos oot niin mitä tykkäsit. Uskomaton leffa kun katoin sen varmaan vuosi sitten ja leffan jutut pyörii vielä tänä päivänäkin mun mielessä, ihan oikeasti. Ei mistään kauheuksista ole kyse miksi se pyörii mun päässä, ei leffassa ei siitä kyse, vaan leffa on todella todella surulliselta pääteemaltaan niin haikea ja leffan jutut on niin erittäin ajatuksellisia ns pinnan alla. Pystyn samaistumaan siihen teemaan kun ne vanhat vanhemmat huomaavat että aikuisilla lapsillaan ei ole enää aikaa omille vanhemmilleen ja tulevat surulliseksi mutta hyvin ymmärtäviseksi asiasta. Tuo on se leffan pääteema ja vaikka en itse ole vanhus mutta pystyn samaistumaan leffassa oleviin vanhempiin siinä asiassa että mulla oikeassa elämässäni oon huomannut et isoveljeni lisäksi etenkin siskollani ei ole enää aikaa omalle veljelleen eli mulle, ei oo todellakaan suuttunut mulle vaan aina kun soittaa ja haluaa jutella niin ei pysty puhuu kun aina on joku kaveri kylässä tai muuta sellaista et oon huomannut hänen omat kaverit on menneet oman isoveljen edelle ja siitä tulee mulle kyllä surullinen olo, kerroin siksi tän asian koska tämä on ihan oikea syy ihan syy miksi Tokyo Story kummitelee edelleen mun päässä. Siksi mun listalla Tokyo Story on 4 sijalla mun listoillani, kun vaikuttaa mielen syvyyksiin niin voimakkaasti.

Erittäin isot suosittelut kaikille. Kyseessä ei oo sit todellakaan mikään taide elokuva et ei tarvii sen takia vältellä tätä, jos ei tykkää vaikka Bergmanin kaltaisista taide elokuvista eli sitä ei tarvii pelätä. Täyttä asiaa leffa on täynnä, eikä pisaraakaan mitään taide juttua ole ihan oikeasti leffassa.

Wikipediasta nappasin tällaisen tekstin "Elokuvaa on usein pidetty Ozun kaikkein suurimpana mestariteoksena ja se on kahteen otteeseen ollut kymmenen parhaan joukossa englantilaisen elokuvalehden Sight & Soundin elokuvahistorian parhaiden elokuvien listalla."

katso liitettä 216842

Jälleen nöyryytys, mutta...En ole (peukku alaspäin) Ei tähän voi muuta sanoa

 

[tompo]

Kickboxer 9/10

Noniin! Nyt ohjasin muutaman huonon leffan jälkeen sitten itseni taas oikealle tielle! SIIS HUH HUH! Täyttä timanttia koko leffa alusta loppuun! Siis varsinkin tuo musiikki! Ai että. 80 luvulla on osattu tehdä hyvää melodiaa!

Juonikin tässä on sopivan simppeli! Veljeksistä viiksekkäämpi saa todella pahasti turpaan potkunyrkkeiliä jumalalta, Tong Polta, joten Van Dammen pitää tämä kostaa! Siis tarviiko hyvä elokuva mitään muuta? Ei. Sitten reenataan, vikitellään naista, saadaan naista, vedetään pahiksia turpaan ja tuo ihana 80-luvun musiikki soi taustalla. Siis aivan täydellistä. Kaiken lisäksi Van Dammen näyttelijätaidot on tässä niin huonot että se vaan täydentää tätä elokuvaa. Vaikka ei vieläkään mikään mestari näyttelijä ole, on hän selkeästi parantanut otteitaan. Potkimen, tappelu, naisten vikittely ja reenaamiinen häneltä sujuu tässäKIN elokuvassa täydellisesti!

Olen onnellinen.

Nyt kaikki laittaa tämän biisin soimaan repeatilla ja aletaan vetää tätä koronaa turpaan:


View: https://www.youtube.com/watch?v=Ci9zoyV2M_M

Kiitos tästä arvostelusta! Tuli tämän takia kyseinen leffa itsekkin katsottua, ja onhan se helvetin kova vieläkin.

 

[JP Fux]

Itse, kuten varmasti olet huomannut, olen aika totinen elokuvien harrastaja ja itselle kaikkein korkeimmalle nousevat elokuvat, jotka herättävät suurimman määrän tunteita ja ajatuksia. Yleensä ne ovat ns.vakavia elokuvia.

Mutta. Itsekin juuri 34v täyttäneenä fanitan ihan Yksin Kotona 1-2 -elokuvista lähtien tietyn aikakauden elokuvia ihan nostalgiasyistä ja siihen kuuluu tietenkin myös toimintaa. Toisaalta tietyistä leffoista toiminnan saralta olen päässyt kunnolla nauttimaan vasta aikuisena, mikä on myös todella mukavaa. Löytyy ajoittain vieläkin jotain helmiä.

Joo kyllä sie (ja moni muu täällä) on enempi semmoisia "totisia" harrajajia, mutta hyvinhän tänne mahtuu yksi tämmöinen lapsenmielinen mukaan Hienoa että makuja on monia. Miullakin on muutama kaveri jotka ovat enempi tuota totisempaa puolta, mutta heissä ärsyttää se, kun eivät oikein nää tätä miun kantaa elokuviin. Viimeisin tämmönen case oli tuo Jokeri. Sanoin että no joo, olihan se ihan ok, mutta ei nyt mikään tajunnan rajäyttäjä. Noh noinhan ei kuulema voi sanoa, vaan miulle alettiin perustelemaan MIKSI MINUN PITÄISI SIITÄ ELOKUVASTA PITÄÄ. Ei siinä perkele auttanut omat selitykset, että kyllä kyllä, mie ymmärrän miksi moni tästä pitää jne, mutta MIULLE tämmönen ei uppoo niin hyvin. Ja siis jos jätkän suosikki leffa on COMMANDO, voiko siitä jo jotain päätelmiä vetää, että ehkä se Jokeri ei ole miun all time top listalla kovin korkealla? Ymmärrän siis esim tuon elokuvan "hienouden" mutta kuten sanottu, ei se oo se miun juttu.

Ite oon tavallaan leffamakuni kanssa aika onnekas. Pystyn nyt tältä istumalta nimeämään varmasti 30 elokuvaa jotka räjäyttää miun tajunnan. Tämä johtuu juuri tuosta 80 ja 90-luvun äksön pläjäyksien fanituksesta ja siitä, kun niitä silloin aika liukuhihnalta tehtiin :D Voisin varmaan vuoden jokaiselle viikonlopulle valkata 2-4 leffaa ja kaikki olisivat vähintään sitä 8/10 tasoa.

Sitten asiaan:

The Fifth Element 6/10

Tuli tämä katsottua pitkästä aikaa ja pakko oli lopettaa kesken noin 2/3 jälkeen. Tässä nyt hyvä esimerkki elokuvasta joka oli lapsena / nuorempana oikein viihdyttävä, mutta vanhemmalla iällä ei vaan toimi. Bruce on ihan hyvä, Chris Tuckerin hahmo lähinnä vaan ärsyttää, Gary Oldman ei sovi rooliinsa yhtään vaikka mahtava näyttelijä on ja Milla Jovovichista en edes sano mitään.

Toiminta oli välillä ihan ok, mutta joo, ei tällä ole mitään annettavaa itselleni enää.

Mutta jotain hyvää! Kaivelin muutaman dvd boxin pöydälle niin nyt ei ole tarjolla kun hyviä leffoja ensi viikoksi!



Toki jos Van Dammen leffat saapuvat, ne kiilaa sitten jonossa kärkipaikoille.

 

[descent]

Toiseen asiaan. Tiedän että täällä on parhaat näyttelijät ketju, mutta kai tännekin voi mietteitä laittaa ja @descent ia lainaten että "täällä on muutenkin niin vähän keskustelua, et tuskin haittaa" Oon miettinyt kun katoin Jokerin ja ihan häkellyin Phoenixin näyttelystä, et mietin oikeasti onko edes leffahistoriassa montakaan noin kovaa roolisuoritusta koskaan ollut? Top 5 mahtuu mun mielestä. 2 hyvää esimerkkkiä musta on Daniel Day Lewisin ja Javier Bardemin roolisuorituksien lisäksi Al Pacino. Siis Vittu että tuo huuto tulee niin tunteella että, oksat helvettiin. Tää kohtaus on musta paras esimerkki Pacinon näyttelystä
2:28


Toinen mikä on musta Phoenixin tasoa on Mads Mikkelsen Jahti elokuvassa. Uskomatonta näyttelyä kyllä koko kohtauksessa mutta etenkin 3:53 tuo niskan raapiminen ja se tunne ja tuska mikä miehellä on niin tulee ns ihan ruudun läpi se hänen tuskainen olo.

Phoenix, Bardem ja Day-Lewis itselläkin Top femmassa. Jokeri-elokuvan Phoenix on (jos Hereditary ja Toni Collette nyt siirretään mun niin valtavan henkilökohtaisen kokemuksen takia syrjään, kokemus on kuitenkin ollut selkeästi subjektiivinen; eivät muut keskimäärin ole nähneet Colletten suoritusta parhaana naispuolisena roolisuorituksena/yhtenä parhaana roolisuorituksena koskaan) aivan täysin uskomaton ja kukaan ei ole koskaan noin yksin nostanut muuten loistavaa elokuvaa täysin omalle tasolleen. Olisi kiva tietää, mikä oli Phoenixin kokonaisaika ruudussa, mutta todella suuri se oli.

Elokuva olisi hyvällä näyttelijällä ollut upea, mutta koska roolisuoritus on kiistatta vaikuttavimpia ikinä näkemiäni, niin Jokeri nousee korkealle ihan kaikkien aikojen parhaiden elokuvien listallani.

En muista, koska olisin vuoden sisään nähnyt Hereditaryn, Jokerin ja Enter the Void:in kaltaiset elokuvat saman vuoden sisällä. Ja näiden lisäksi mm. Climax, Midsommar ja ja, joku tosi päräyttävä tästä nyt unohtui...fuk...en muista. Ja lisäksi lukuisia 5 tähden elokuvia. Muuten aivan vitun paskasta ja raskaasta vuodesta huolimatta ollut sentään loistava kulunut vuosi elokuvien suhteen

No Mads on kyllä aivan huikea näyttelijä; tietenkin suvereenisti Pohjoismaiden paras, Euroopan ihan parhaimpia ja tämän hetken ihan Top 10 -miesnäyttelijä.

Tuo Jahti-elokuva on yksi parhaita pohjoismaisia elokuvia koskaan. Tuo ahdistavia on ihan Jokeri-elokuvan tasolla. Faija ei ikänsä opettajana duunia tehneenä ole halunnut lukuisista suosituksistani leffaa nähdä, kun kerroin tuon idean lyhyesti ja mainitsin tuosta ahdistuksen tunteesta. Sanoi, että tuollainen on hänelle liikaa ja kieltämättä ei tuota kovin helposti tule hyllystä napattua.

Sama ilmiö toteutunee Jokeri-elokuvan kanssa. Edeltävästi sanoin vaimolle, että "Voinhan mä tulla ensi viikolla silti leffaan sen sunkin kanssa uudestaan katsomaan, jos on katsomisen arvoinen", noh, oli katsomisen arvoinen, mutta totesin, että joskus sitten kun tulee blu-raylle, niin alan harkitsemaan uusintakatselua

 

[descent]

...mutta hyvinhän tänne mahtuu yksi tämmöinen lapsenmielinen mukaan Hienoa että makuja on monia. Miullakin on muutama kaveri jotka ovat enempi tuota totisempaa puolta, mutta heissä ärsyttää se, kun eivät oikein nää tätä miun kantaa elokuviin. Viimeisin tämmönen case oli tuo Jokeri. Sanoin että no joo, olihan se ihan ok, mutta ei nyt mikään tajunnan rajäyttäjä. Noh noinhan ei kuulema voi sanoa, vaan miulle alettiin perustelemaan MIKSI MINUN PITÄISI SIITÄ ELOKUVASTA PITÄÄ. Ei siinä perkele auttanut omat selitykset, että kyllä kyllä, mie ymmärrän miksi moni tästä pitää jne, mutta MIULLE tämmönen ei uppoo niin hyvin. Ja siis jos jätkän suosikki leffa on COMMANDO, voiko siitä jo jotain päätelmiä vetää, että ehkä se Jokeri ei ole miun all time top listalla kovin korkealla? Ymmärrän siis esim tuon elokuvan "hienouden" mutta kuten sanottu, ei se oo se miun juttu.

Tottakai mahtuu. Kyllä eritysesti Arskan, Stallonen ja Ferrelin leffat ovat mulle sellainen kevyemmän elokuvan pyhä kolminaisuus, että sen merkitystä ei voi ihan oikeasti vähätellä.

Todella tärkeitä kokemuksia ja usein juuri jaettuja, yhteisiä, kollektiivisia kokemuksia ja hetkiä. Nuo "toisella tavalla" tärkeät kokemukset ovat keskimäärin omia ja henkilökohtaisia, yksityisiä kokemuksia. Ei vaimon tai ystävien kanssa yhdessä koettujen naurun ja hyvän fiiliksen hetkiä voi mitenkään vähätellä ja ne ovat tietyllä tapaa vielä tärkeämpi osa tätä elämää kuin yksin koettujen mestariteosten aiheuttamat tunnemyrskyt. Tai no, yhtä lailla tärkeitä molemmat. Pikkuveli on ainoa henkilö, jonka kanssa juuri muutama viikko sitten ihan herkissä fiiliksissä tuli jaettua näkemyksiä toista tuntia Enter the Void:in katselun jälkeen ja yhtä lailla voidaan katsoa joku Sir Will Ferrelin nerokkuuden ilmentymä tai joku kasarileffa ja nauraa näille yhdessä.

Vaimon kanssa katsotaan kyllä kaikenlaisia leffoja ja se on juurikin enemmän kallellaan tuonne Stallonen ja Arskan leffojen suuntaan. Nämä yhteiset kohta 11 vuotta ovat kyllä opettaneet itselle vitusti tuollaisesta raivostuttavasta purismista, mitä juuri Jokerin suhteen frendisi ovat toteuttaneet. Kukaan ei voi subjektiivista kokemusta perustella toiselle yhtään enemmän aidoksi tai vääräksi, oli kyseessä sitten Citizen Kane, Step Brothers, Jokeri tai Commando. Mä olen varmasti parikymppisenä ollut vielä vähän tuollainen, sekä elokuvien että musiikin suhteen. Vaimo on vaan aina todennut coolisti, että "Nooh...mä en nyt vaan niin välittänyt sen kummemmin", kun mä koitan ihan paniikissa avata jonkun The Fountainin merkityksiä ja teemoja, ihan kuin toista kiinnostaisi ne vittuakaan On kyllä oppinut hyvin hänen kanssaan irtautumaan tuollaisesta omahyväisestä ja itseriittoisesta purismista pois, vaikken mikään paha tapaus ole koskaan ollutkaan.

Mutta kuten, niin sun Commando ei ole yhtään sen parempi tai huonompi elokuva kuin sen "Tapani Maskulan" Casablanca (tai noh, mun mielestä on)...

 

[JP Fux]

Tottakai mahtuu. Kyllä eritysesti Arskan, Stallonen ja Ferrelin leffat ovat mulle sellainen kevyemmän elokuvan pyhä kolminaisuus, että sen merkitystä ei voi ihan oikeasti vähätellä.

Todella tärkeitä kokemuksia ja usein juuri jaettuja, yhteisiä, kollektiivisia kokemuksia ja hetkiä. Nuo "toisella tavalla" tärkeät kokemukset ovat keskimäärin omia ja henkilökohtaisia, yksityisiä kokemuksia. Ei vaimon tai ystävien kanssa yhdessä koettujen naurun ja hyvän fiiliksen hetkiä voi mitenkään vähätellä ja ne ovat tietyllä tapaa vielä tärkeämpi osa tätä elämää kuin yksin koettujen mestariteosten aiheuttamat tunnemyrskyt. Tai no, yhtä lailla tärkeitä molemmat. Pikkuveli on ainoa henkilö, jonka kanssa juuri muutama viikko sitten ihan herkissä fiiliksissä tuli jaettua näkemyksiä toista tuntia Enter the Void:in katselun jälkeen ja yhtä lailla voidaan katsoa joku Sir Will Ferrelin nerokkuuden ilmentymä tai joku kasarileffa ja nauraa näille yhdessä.

Vaimon kanssa katsotaan kyllä kaikenlaisia leffoja ja se on juurikin enemmän kallellaan tuonne Stallonen ja Arskan leffojen suuntaan. Nämä yhteiset kohta 11 vuotta ovat kyllä opettaneet itselle vitusti tuollaisesta raivostuttavasta purismista, mitä juuri Jokerin suhteen frendisi ovat toteuttaneet. Kukaan ei voi subjektiivista kokemusta perustella toiselle yhtään enemmän aidoksi tai vääräksi, oli kyseessä sitten Citizen Kane, Step Brothers, Jokeri tai Commando. Mä olen varmasti parikymppisenä ollut vielä vähän tuollainen, sekä elokuvien että musiikin suhteen. Vaimo on vaan aina todennut coolisti, että "Nooh...mä en nyt vaan niin välittänyt sen kummemmin", kun mä koitan ihan paniikissa avata jonkun The Fountainin merkityksiä ja teemoja, ihan kuin toista kiinnostaisi ne vittuakaan On kyllä oppinut hyvin hänen kanssaan irtautumaan tuollaisesta omahyväisestä ja itseriittoisesta purismista pois, vaikken mikään paha tapaus ole koskaan ollutkaan.

Mutta kuten, niin sun Commando ei ole yhtään sen parempi tai huonompi elokuva kuin sen "Tapani Maskulan" Casablanca (tai noh, mun mielestä on)...

Joo ja tuommoiseen "päänkääntö ajattelumalliin" törmää kyllä esim vaikka ihan kuntosalimaailmassa. Monen vaikea ymmärtää miksi reenaaminen ulkonäön eteen ei kiinnosta ja sitten koitetaan sen toisen päätä kääntää :D Iteeni ei esim bodaus kiinnosta, ja oon henkeen ja vereen voimaurheilija, mutta en mie nyt alkaisi suu vaahdossa bodarikavereilleni selittämään että MIKSI SINUNKIN KANNATTAISI ENNEMMIN VOIMAILLA. Eikä toisaalta miun päätä saisi käännettyä isoista raudoista sixpäk laiffiin, vaikka miten selitettäisiin / perusteltaisiin miksi bodaus on oikeasti parempi kuin voimailu. Täysin sama leffojen kanssa. Turha miulle on kenenkään alkaa selittämään ja perustelemaan miksi miun pitäisi Jokerista pitää enemmän kuin Commandosta. Jotenkin outoa että tämmösiä keskusteluja joutuu edes aikuisten ihmisten kanssa käymään :D Itselle on jotenkin niin selkeää miten paljon eri mieltymyksiä on. Oli kyseessä leffat, harrastukset, ruuat, naiset, miehet jne. Nuorelta testoa uhkuvalta pojan klopilta tuon käytöksen toki ymmärtää kun ajatellaan että se oma mielipide on ainut ja oikea :D

Kyllä miekin siis ihan mielelläni kuulen perusteluja miksi elokuva on hyvä, jos vaikka nyt itellä ois mennyt joku juttu ohi tms, mutta vaikka just se Jokeri oli nyt itsellenikin aika selvää pässinlihaa miksi siitä moni pitää, eli en todellakaan kaivannut mitään syyllistämistä / tarkkaa analyysiä elokuvasta. Monesti jos katson monimutkaisempaa elokuvaa, joku asia jää kaivelemaan, katson leffan uudestaan ja / tai katselen miten elokuvaa on analysoitu. Viimeisin tämmöinen tapaus taitaa olla tuo Prometheus + alien covenant, kun kyseinen maailma kiehtoo mutta juoni ei nyt oikein heti napsahtanut kohdilleen. Uusi katselukerta ja muutamat tubevideot niin sitten mm tuo juoni aukesi paremmin, ja arvosana nousi. Jos olisin nuo suoraan "arvostellut" olisi mielipiteeni ollut varmasti aika negatiivinen. Moni varmaan miettii että eikö se elokuva elämämys ole huonoa kun joutuu noin selvittelemään, mutta ite tykkään tuosta. Hidas kaverikin saa harrastettua hiukan mielekästä aivotyötä :D

 

[descent]

Joo ja tuommoiseen "päänkääntö ajattelumalliin" törmää kyllä esim vaikka ihan kuntosalimaailmassa. Monen vaikea ymmärtää miksi reenaaminen ulkonäön eteen ei kiinnosta ja sitten koitetaan sen toisen päätä kääntää :D Iteeni ei esim bodaus kiinnosta, ja oon henkeen ja vereen voimaurheilija, mutta en mie nyt alkaisi suu vaahdossa bodarikavereilleni selittämään että MIKSI SINUNKIN KANNATTAISI ENNEMMIN VOIMAILLA. Eikä toisaalta miun päätä saisi käännettyä isoista raudoista sixpäk laiffiin, vaikka miten selitettäisiin / perusteltaisiin miksi bodaus on oikeasti parempi kuin voimailu. Täysin sama leffojen kanssa. Turha miulle on kenenkään alkaa selittämään ja perustelemaan miksi miun pitäisi Jokerista pitää enemmän kuin Commandosta. Jotenkin outoa että tämmösiä keskusteluja joutuu edes aikuisten ihmisten kanssa käymään :D Itselle on jotenkin niin selkeää miten paljon eri mieltymyksiä on. Oli kyseessä leffat, harrastukset, ruuat, naiset, miehet jne. Nuorelta testoa uhkuvalta pojan klopilta tuon käytöksen toki ymmärtää kun ajatellaan että se oma mielipide on ainut ja oikea :D

Kyllä miekin siis ihan mielelläni kuulen perusteluja miksi elokuva on hyvä, jos vaikka nyt itellä ois mennyt joku juttu ohi tms, mutta vaikka just se Jokeri oli nyt itsellenikin aika selvää pässinlihaa miksi siitä moni pitää, eli en todellakaan kaivannut mitään syyllistämistä / tarkkaa analyysiä elokuvasta. Monesti jos katson monimutkaisempaa elokuvaa, joku asia jää kaivelemaan, katson leffan uudestaan ja / tai katselen miten elokuvaa on analysoitu. Viimeisin tämmöinen tapaus taitaa olla tuo Prometheus + alien covenant, kun kyseinen maailma kiehtoo mutta juoni ei nyt oikein heti napsahtanut kohdilleen. Uusi katselukerta ja muutamat tubevideot niin sitten mm tuo juoni aukesi paremmin, ja arvosana nousi. Jos olisin nuo suoraan "arvostellut" olisi mielipiteeni ollut varmasti aika negatiivinen. Moni varmaan miettii että eikö se elokuva elämämys ole huonoa kun joutuu noin selvittelemään, mutta ite tykkään tuosta. Hidas kaverikin saa harrastettua hiukan mielekästä aivotyötä :D

Joo, itse taas olen nimenomaan alunperin kiinnostunut siitä "bodailusta" ja hyvä niin, fysiikkaa on sentään pystynyt muokkaamaan aika rajusti, voimaa ei ole eikä tule Ja nuorempana sekin toki harmitti. Nykyään on ihan hauskaakin, kun joku nuorempi aloittelija on tullut jopa kysymään, että miksi teen jotain liikettä niin pienillä paikoilla, kun taustaa selkeästi on. "En jaksa tehdä painavemmilla kunnolla" Noh, toki kysyjä ansaitsee paremman vastauksen, eli miten liikkeen on itsekin suorittanut joskus parin vuoden treenillä isommilla painoilla, mutta miten tärkeää lihasten kannalta ja blaa blaa blaa...Mutta yhtä lailla (vähintään) mä arvostan kovia nostajia ja voimannosto, painonnosto, vahvamieskisat jne on ihan huikeaa tekemistä.

Mutta tuollainen mainitun kaltainen elitismi ja purismi ovat ällöttävä ilmiö, jota ihan tietoisesti aina pyrin näpäyttämään verbaalisesti, kun siihen tulee mahdollisuus. Ja valitettavan usein tulee.

Sama ilmiö myös matkustelussa. Omatoiminen reppureissaaminen on väistämättä parempi ja upeampi tapa matkustaa kuin Finnairin valmismatka. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole, kukin kokee asiat miten kokee. Itse näen molemmissa puolensa.

Mustavalkoisuus on vaan niin kiistatonta tyhmyyttä ja sitä keskusteluissa tulee helvetisti aina vastaan. Onneksi olen mielestäni hyvä argumentoimaan ja siitä on kyllä tuota tautia vastaan taistellessa hyötyä Vitun raivostuttavaa kyllä, en siedä yhtään sellaista paremmuuden tunteen ja/tai alentumisen käytöstä, näpäytän kyllä instanttina

Mutta on myös totta, että välillä joku saa avattua sulle jotain elokuvaa, biisiä, kirjaa tai muuta ihan upeasti ja ihan itsessään ne oivallukset saavat sut itsekin palaamaan teoksen ääreen.

 

[Tigre]

Vaikka aiemmin sanoin et tuun takasin tekee arvosteluja mutta hallitummin, mut nyt huomaan et alkaa mennä taas maaniseksi tää touhu, enkä tarkoita nyt viime aikoina tekemiäni arvosteluja, ku ne on ollut ihan asiallisia ja hallituissa määrin eli 2 viikossa, mutta se mistä huomaan maanisuuden et rupeen aattelee nyt ihan ihme haaveita eli tubettajaksi ryhtymistä ja tekemään sitä kautta paljon arvosteluja ja mielialat heittelee aivan miten sattuu asioiden suhteen. Nyt tajusin et ei VITTU nyt tässä kohtaa pakko pitää pitkä paussi tai lopettaa kokonaan en tiedä kumpaan päädyn kun en enää näköjään oikein hallitse elokuviin liityvää hommaa ja myönnän sen nyt ja descent puhui pitkässä viestissään et älä rupee tubettaa ja nyt vasta tänään aloin miettiä kunnolla asiaa ja descent oli siinä viestissä joka sanassa oikeassa. Nyt en jätä TODELLAKAAN mitään ylidramaattisia nyyh hyvästejä, vaan sanon kuin mies et meitsi pitää pitkän paussin tai lopetan kokonaan ja hymy naama laitetaan jolla haluan yrittää tarkoittaa et ei mitään nyyh juttuja ole todellakaan tämä päätös kuin viimeeksi. Aivan pakko oli sen takia laittaa tää viesti puhtaasti siksi et jos joku kysyy jotain niin ei kannata ihmetellä jos en vastaa ja tauko on pitkä tai lopullinen ja moni ihan varmasti luulee että tuun kohta taas takaisin MUT SEN TUUTTE VIELÄ IHAN 100 VARMASTI NÄKEMÄÄN et ei mua ei täällä tosi pitkiin aikoihin nähdä / tai ei enää ollenkaan koska aion hakea nyt ammatti apua tähän omituiseen ajatusten heittelyiden suhteen kun alkaa jo mua itteäkin vituttaa omat jutut täällä tosin jotka ei missään nimessä trollaamista ole sen vannon vaan johtuu siitä kun ei hallitse omaa mieltä enää kunnolla täällä et mitä hulluja maanisia haaveita kirjoittaa... en tuu ees kurkkaamaan tätä sivua koska en halua edes tietää mitä jos joku jotain vittuilua kirjoittaa, parempi fiilis on kun ei tiedä mitä tänne saatetaan kuittailua kirjoittaa. en usko mut varmuudeksi en kurkkaile tätä sivua juuri siksi kun en halua edes tietää, tosin se on ihan ymmärrettävää jos joitakin vituttaa mun jatkuva ajatusten heittely ja omituinen haaveilu... kuittalun vielä ymmärrän mitä tänne saattaa tulla vihaajilta mut sen toivon ettei mitään henkilökohtaista paskaa mikä EI pidä paikkaansa musta joku kirjoita tänne koska jos se on jotain todella henkilökohtaista paskaa musta niin asia on itse asiassa vakava silloin kun kuitenkin tätä foorumia seuraa kuitenkin aivan jumalaton määrä porukkaa, mut en usko aikuiset miehet sellaista menee tekemään.

vielä hymy ja nauru naama jolla tosiaan tarkoitan etten mitään nyyh viestiä yrittänyt tuossa ylläolevassa tekstissä kirjoittaa vaan sanoa suoraan miten asiat todellisuudessa on. Peace.