Elokuva-arvostelut!

[Tigre]

Juuh, noita twistailuita löytyy aina ärsyttävyyteen saakka. Yleisesti diggaan kyllä todella paljon. The Others ja El Orfanato tulee heti mieleen kauhun puolelta. Kuten myös Alexandre Ajan täysin mestarillinen Haute Tension vuodelta 2003. Ja siinä kaikki ei ole miltä näyttää. Huvittaa ihmisten kommentit, joiden mukaan juonessa on aukkoja. Yksi kohta elokuvassa määrittelee kaiken ja jos joku on sitä mieltä, että siinä on aukkoja, niin voin perustella vedenpitävästi, että ei, ei ole. Voisin enemmänkin näitä suositella, kun muistan. Koitin vähän googlella, mutta sieltä tulee nuo huikeat, mutta monille jo tutut "The Usual Suspects", "Fight Club" yms. Koitan jaksaa etsiä vähän harvinaisempia. Noh, @Tigre :n ja itseni fänittama A Tale of two sisters" vaati itseltä muutaman kerran, että ymmärsi ihan kunnolla. Samoin mainittu Haute Tension varmasti ja ymmärrettävästi ei ole auennut ekalla kerralla (mm.itselleni) ja siksi monet puhuvat, että ei toimi. Noh, ilman spoilereita en viitsi avata enempää.

Hereditary ja The Fountain taas vaativat jo sitten lukemattomia kertoja tai esim.ensin mainitun kohdalla äärimmäisen laajan mytologian tuntemuksen, noh, ei sekään riitä, kun noita leffassa esiintyviä sanoja ei netistä edes löydy, vaan jengi on mennyt kirjastoon

Ps. Mä koitan hommata ne vipit jossain vaiheessa, mutta erittäin hyvä tuo saamasi neuvo, että älä kiinnitä asiaan huomiota, jos se vaan onnistuu. Olet 2vko-ikuisuuden täältä poissa ilman "hyvästejä" ja sitten taas jos oikeasti tuntuu hyvältä kirjoittaa, niin kirjoita. Ja jos tuntuu, että pystyt noin tätä hallitsemaan niin aivan saatanan hyvä homma

Juu, noista twisti leffoista vielä niin tää on imo tyyliin aliarvostetuin leffa koskaan. Puhalti kyllä mun mielen ihan täysin kun ekan kerran näin... täys 10. Ootko @descent nähnyt? jos et niin oon lähes 100 varma et uppoo ja kovaa ja iso suositus kaikille muillekin. Oon arvostelunkin tästä tehnyt aikoinaan. Löytyy netflixistä.

Gi-eok-ui bam (2017) ⭐ 7.4 | Crime, Mystery, Thriller

1h 48m | TV-MA

www.imdb.com

laitetaan mysteerinen kuva leffasta.

 

[descent]

Juu, noista twisti leffoista vielä niin tää on imo tyyliin aliarvostetuin leffa koskaan. Puhalti kyllä mun mielen ihan täysin kun ekan kerran näin... täys 10. Ootko @descent nähnyt? jos et niin oon lähes 100 varma et uppoo ja kovaa ja iso suositus kaikille muillekin. Oon arvostelunkin tästä tehnyt aikoinaan. Löytyy netflixistä.

Gi-eok-ui bam (2017) ⭐ 7.4 | Crime, Mystery, Thriller

1h 48m | TV-MA

www.imdb.com

laitetaan mysteerinen kuva leffasta.

katso liitettä 217104

Enpä hei ole ja kiitos suosituksesta! On vähän sellaista onnetonta selailua tuon Netflixin kanssa ollut, ei muka ole löytynyt mitään. Vaikka se espanjalainen The Platform oli kyllä mielenkiintoinen, tuli vähän Cube mieleen (ja nyt en spoili mitään, ihan vain tyylillisesti).

Vinyan-niminen draama/kauhu tuli pitkästä aikaa katsottua (ei siis löydy Netflixistä) ja on kyllä kova, suosittelen.

Tuota yhtä linkkaamaasi pätkää en ole kyllä nähnyt. Hitto kun voisi vaan linkittää aina koko leffan bd-laadulla

 

[descent]

El hoyo (The Platform)

Pystysuorassa vankilassa 2 vankia per taso saavat syödä ylhäältä tulevalta tasolta pari minuuttia päivässä. Kuukauden välein taso vaihtuu.

Cube- ja Snowpiercer-faneille ehkä katsomisen arvoinen pätkä. Tämähän on eräänlainen yhteiskuntarakennetta kuvaava asetelma sillä erotuksella, että elokuvassa huipulla olevat eivät todennäköisesti jää sinne, vaan voivat löytää itsensä dramaattisesti erilaisesta tilanteesta nopeasti. Mielenkiinto pysyy yllä koko elokuvan ajan, mutta kokonaisuutena on melkoinen antikliimaksi ja kiinnostava idea jää aika pahasti piippuun.

6/10

Kato samat fibat tuli sullekin. Tai no joo, aika selkeästi oli noista leffoista otettu vaikutteita, tyylillisesti varsinkin Cubesta. Mutta oot oikeassa, että tuo oli kertakatseluna ihan mielenkiintoinen eikä oikein kantanut loppuun asti. Silti suosittelen ihmisiä vilkaisemaan, jos mäihällä meinaa jotain katsoa.

 

[descent]

Siis nyt tuli eka Van Dammen leffa postitse, Haastaja! Just laitoin soittimeen ja kohta lähtee! Ai ai ai. En kuitenkaan malttanut, joten laitan tähän teille jo elokuvan juonen:


Elokuva kertoo Jasonista joka harrastaa karatea. Jason on pienestä pitäen ihaillut Bruce Leetä ja elätteleekin toiveita siitä että hänestä tulisi joskus yhtä kova kamppailulajien mestari ja että hän voisi kostaa neuvostoliittolaiselle rikollisliigalle, joka rampautti Jasonin isän. Jason muuttaa uudelle paikkakunnalle, eikä hänellä ole kuin yksi kaveri, R. J. Kaikki muut kiusaavat Jasonia.

Jason kokee jotain aivan ihmeellistä, kun Bruce Leen haamu ilmestyy Jasonille ja ryhtyy opettamaan häntä. Jasonin taistelutaidot laajenevat uskomattomalle tasolle ja lopulta hän kohtaa Ivan Krashinskin (Jean-Claude Van Damme), hänen isänsä rampauttajan.



Arvostelu tulee myöhemmin! Veikkaan että tässä on sulateltavaa ainakin hetkeksi! Juoni on ainakin jo näin alkuunsa 13/10! Toki tässä on ikävää että Van Damme on pahiksen roolissa, mutta ei heitetä kirvestä kaivoon vielä!

Itse nautiskelin edellispäivänä Commandon ja eilen Predatorin. Tiukkaa settiä kyllä. Predator nyt on mielestäni ihan vakavastikin ottaen kova pätkä, Commandon viihdearvo taas on aivan huikea. Alun montaasi, jossa syötetään peuraa ja naureskellaan on yksi camp-arvoltaan parhaita kohtauksia koskaan. Aivan mieletön!

 

[Tigre]

Forgotten (2017) - Imdb 7,3

Jin-Seokin veli siepataan. Kun veli palaa muuttuneena miehenä ja vailla muistoja kuluneista 19 päivästä, Jin-Seok alkaa selvittää totuttaa sieppauksesta.

Tällainen Korealainen leffa tuli vastaan netflixissä ja huhhuh mikä leffa oli.

Heti leffan alussa kerrotaan hyvin miten tärkeä isoveli (joka siepataan) on pikkuveljelleen (leffan päähenkilölle) ja miten ylpeä pikkuveli on isoveljestään. Kerrotaan myös miten hyvä koulussa ja ihan kaikessa isoveli on ja miten älyttömän symppis kaveri.

Tuo oli hyvä pohjustus leffalle, sillä kun kerrottiin miten tärkeä isoveli on pikkuveljelleen, niin se toi syvyyttä koko tuohon sieppaamisjuttuun, sillä jos tuota ei olisi kerrottu alussa niin leffassa ei olisi silloin pystynyt samaistumaan/eläytymään tilanteeseen yhtään niin hyvin kuin nyt. Lisäksi tuo kun kerrottiin miten hyvä tyyppi isoveli on niin se laittoi harmittamaan kun tuollainen kaveri sitten siepataan.

Kun isoveli palaakin yhtäkkiä kotiin niin hän on muuttunnut TODELLA omituiseksi. Esim linkkasi oikeaa jalkaa vaikka hän on aina ennen linkannut vasenta jalkaa. Pikkuveli kun näkee tuon asian, niin leffassa soi tosi hienot mystiset musiikit, jotka tekivät hyvin mystisen tuntuisen tunteen leffaan, mistä ihmeestä on oikein kyse. Sitten tulee vielä paljon mystisempi tapahtuma josta en kerrokkaan enempää, mutta olin ihan että mitä helvettiä oikeesti. Todella mielenkiinnolla seurasi leffaa, kun halusi tietää että mitä ihmeen ihmettä on oikein tapahtunut. Leffa osasi siis pitää hyvin otteessaan.

Sitten sellainen juttu että pikkuveli syö psyykelääkkeitä ja kuulee ääniä joita muut ei kuule. Tuo että syö noita lääkkeitä oli todella hyvä veto leffaan, sillä leffaa katsoessa alkoi miettiä että onko mysteerissä kyse jollain tasolla sittenkin pikkuveljen sairaudesta, kun kuvattiin niin paljon sitä kun hän otti säännöllisesti lääkettä ja kuuli ääniä. Sitä ei voinut tietää että onko tuolla asialla osuutta mysteeriin vai ei, Vaan leffa pysyi hienosti mysteerinä pitkään.

Mutta sitten. KAIKKI muuttui leffassa totaalisesti. Kaikki asiat paljastettiin leffassa että mistä on kyse ja oli kyllä sellaista vuoristorataa koko loppuosuus täynnä leffasta että huhhuh. Siitä tosi isot propsit. En olisi nimittäin IKINÄ uskonut tuollaiseen asiaan miksi leffa lopulta paljastui. Tuossa kohtaa kun kerrotaan kaikki asiat miten ne on, niin ei pidä jättää aivoja todellakaan narikkaan, vaan katsoa hyvin tarkkaan, että tajuaa ihan kaikki mm pienetkin flashbackit. Leffa paljastui siis paljon paljon monimutkaisemmaksi ja isommaksi/laajemmaksi jutuksi kuin mitä alkupuoliskolla vielä luulin. Erittäin hyvä twistejä toisensa perään, osannut niinkuin yhtään odottaa mitään tuollaista leffalta. Isot plussat tuosta sekä siitä että juonessa on todella syväulotteisia kiemuroita ja se koko iso pakka on todella hyvin rakennettu kokonaisuus. Sitten leffan teemoina on mm kosto ja anteeksianto/pyyntö ja ne on toteutettu todella hyvin.
Leffa on jokseenkin vähän niinkuin Oldboyn ja A Tale of Two Sistersin sekoitus.

Suosittelen aivan ehdottomasti katsomaan.

10

Tässä yli 2 vuotta vanha arvosteluni tästä leffasta jos kiinnostaa lukee mun mietteet tästä leffasta ja siinä mielessä onnistunut tää arvostelu et en spoilaa tuossa et mitä tulee tapahtumaan.

 

[Jerico]

On tullut katseltua aika paljon leffoja lähiaikoina jostain kumman syystä.

Alla muutama lause per leffa. Ei innosta nyt sepustella mitään pitkiä tarinoita.

6 Underground (2019)

Aika meh. Kauheaa kohellusta ja nopeita leikkauksia. Autot räjähtelevät jatkuvasti ja pyörivät katon kautta ympäri joka toinen minuutti. Hahmoista ei jaksa välittää ja huumori ei toiminut itselle. Edes yleensä melko viihdyttävä Ryan Reynolds ei kanna tätä. Kaveri esittää muutenkin joka leffassa samaa hahmoa, kuten The Rock tai Statham. (Tykkään silti Jasonista jostain syystä) 4/10

Striking Distance (Jokikyttä 1993)

Tuli telkkarista pari päivää sitten. Siitä onkin vuosia aikaa kun olin tämän viimeksi katsellut. Brucella on vielä tukka päässä ja näyttelykin taisi kiinnostaa enenmmän kuin nykyään. Leffan juoni on sitä taattua eli kyttä, jolla on alkoholiongelma, ei tykkää kun käsketään ja asuu jossain kämäsessä laivassa. Kukaan ei tietysti usko kun kaveri yrittää selittää että tuomittu tyyppi oli väärä mies. Sarah Jessica Parker on melko pimu ennen sinkkuelämää ja "pääsee" Brucen pariksi jahtaamaan sarjamurhaajaa. Oli kiva poimia sivuosista monia tuttuja naamoja kuten jo edesmennyt Dennis Farina poliisikapteenina ja Tom Sizemore tämän alkkispoikana. Plussaa vielä siitä yhdestä etsivästä, jonka esittäjä on aina täysi mulkku joka leffassa, jossa olen kaveria nähnyt. Taattua ysäriä 6+/10

Frailty (Pahuuden kosketus 2001)

Bill Paxton (RIP) osasi myös ohjata. Elokuvassa perheenisä saa enkeliltä käskyn että alappa teilaamaan demoneja. Tätä sitten aletaan harrastamaan kahden pienen pojan kanssa. Odotetusti ristiriitoja on odotettavissa. Elokuva laittaa katsojan miettimään onko talon isäntä kajahtanut päästään vai onko tekeillä jotain muuta. Matthew McConaughey on Paxtonin poika, jonka tarinaa kerrotaan takautumien kautta. En kerro juonesta enempää etten spoilaa, mutta hyvä mysteeri on mielestäni. Muutama kökkö efekti löytyy, mutta menee ajan kulumisen piikkiin. Hyvä trilleri pimeään iltaan. 7½/10

Ghostbusters 2 (1989)

Ennen sitä uutta elokuvaa pitää taas kerran katsella nämä vanhat legendat. Aloitin jostain syystä jatko-osasta. Ekan menestyksen jälkeen piti tehdä jakoa ja siinä onnistuttiin omaan makuun melko hyvin. Bill Murray loistaa edelleen ja läppä lentää. On ilmeisesti siviilissä melko vaikea kaveri, mutta suorittaa aina hyvin. Hahmoilla on kemiaa ja näyttelijät tuntuvat olevan kuin luotuja rooleihinsa. Ainoa ärsytys on se taidemuseon johtaja, joka vinkuu aina jostain taustalla. Taulussa oleskeleva pääpahis on mielenkiintoinen hahmo, vaikkakin häviää melko helposti. Tosin samoin kävin ekassa leffassa vaahtokarkkimiehelle. Nämä elokuvat ovat olennainen osa lapsuutta ja muistan kuinka se junatunnelikohtaus kuumotti pienenä. 7+/10

 

[ArtRider]

PATHS OF GLORY (1957)

Kirk Douglas R.I.P. (1916-2020)

9,5/10

Stanley Kubrickin paras elokuva. Kubrick toteutti 1957 loistavan raadollisen kuvauksen 1. maailmansodasta; Humphrey Cobbin vuonna 1935 tekemän romaanin pohjalta, jota puolestaan inspiroi todellinen tapahtuma. Paths of Glory on kertomus itsekkyydestä, kunnianhimosta, pelkuruudesta, urhoollisuudesta ja taistelusta ihmisyyden ja inhimillisyyden puolesta.
Elokuva loppuu vaikuttavaan kohtaukseen; joka ei ole tyypillistä sotaelokuville. Elokuvan loppuun mennessä on kuvattu ja kerrottu taistelukentän verilöyly ja rivisotilaiden uskollisuus, moraalisesti mätäinen oikeudenkäynti, ranskalaisten kenraalien korruptoituneisuus ja kyynisyys, mutta lopussa näemme jotain aivan muuta? Bistro täpötäynnä humalaisia sotilaita ja pelokas saksalainen tytön lavalla. Vaikka sotilaiden huudot, arvostelut hänen olemuksestaan ja vihellykset peittävät alle tytön hennon laulun sen alkaessa..... pian joukon kohina kuitenkin häviää. Tytön vakava ääni täyttää huoneen kun hän laulaa "The Faithful Hussar". Kuvat lauluun yhtyvistä sotilaista ja heidän liikuttuneista väsyneistä kasvoistaan palauttavat uskon inhimillisyyteen. Upeasti kuvattu pieni kaunis hetki irvokkaassa maailmassa jossa voidaan pitää hyväksyttävänä sitä että yli puolet pataljoonan miehistä voidaan uhrata typerässä hyökkäyksessä.... luo uskoa ihmisyyteen.

Tulipa katsottua n. 35 vuoden jälkeen uudelleen .... ja yhä edelleen huippuluokan elokuva ....





"So it goes" - (Those three famous words from Slaughterhouse-Five, by Kurt Vonnegut)

 

[JP Fux]

Forgotten 7/10

Tuossa ylempänä Tigren arvostelu, joten ite kerron vaan omat mietteet pinnallisin puolin:

Ihan mukiin menevä "mysteeri" elokuva. Paljon oli hyviä juonenkäänteitä, mutta omaan makuun niitä oli kyllä liikaa. Elokuvan alku oli hyvä ja tunnelmaa luotiin hyvin, mutta ehkä noin puolessa välissä kun juonenkäänteet alkoi, niitä tykitettiin OMAAN MAKUUN liikaa ja liian usein. Ehkä jos tiettyjä juonikoukeroita olisi hiukan pitkittänyt ja koittanut luoda niille vielä isomman "merkityksen", olisi lopputulos ollut miusta parempi.

Noh ilmaiseksi elokuvaksi ehdottomasti katsomisen arvoinen.

 

[Tigre]

Se on aina kiinnostavaa lukea miten porukka tykkää erilailla leffoista. Et ymmärrän hyvin JP Fuxin mietteet leffasta.

 

[ArtRider]

Toinen kertaus vuosikymmenten takaa ...

PATTON (1970)

9/10

Lähes kolmituntinen raina. Kuvaus aikamme merkittävimmistä sodankäynnin ammattilaisesta joka kollegansa mielestä erosi muista kenraaleista siinä että myös rakasti työtään. "I love it, God help me, I do love it. I love it more than my life." Tulee mieleen Eversti Kilgoren: "Rakastan napalmin tuoksua aamulla" -lausahdus, Ilmestyskirja Nyt-elokuvassa. Se ei todellakaan ole sattumaa, sillä molemmat käsikirjoitukset ovat Francis Ford Coppolan käsialaa.
George S. Patton jr. oli tinkimätön, pedantti strategisti ja omien sanojensakin mukaan hieman omahyväinen, joka uskoi mm. reinkarnatioon. Hän vilpittömästi uskoi taistelleensa useissa taisteluissa eri vuosisatoina. Suuren suunsa ja tekojensakin ansiosta joutui monesti epäsuosioon mutta osin tästäkin syystä muutti sodankäyntiä liittoutuneiden voitoksi. Kranaattikauhuisen sotamiehen läpsiminen ja haukkuminen oli yksi esimerkki tästä ja samalla esimerkki Pattonin ahdasmielisestä ja periksiantamattomasta suhtautumisesta omaan uraansa: työhön sotajoukkojen komentajana.
Näyttelijä Georg C. Scott, joka oli myös oman aikakautensa huippunäyttelijä, sai Oscarin suorituksestaan Pattonin roolista. Tätä elokuvaa ei voisi näin jälkikäteen edes ajatella toteutettavaksi kenkään muun ollessa päänäyttelijän roolissa (vaikka siihen ajateltiinkin aluksi suurempia tähtiä kuten Mitchumia, Waynea, Steineria ja Lancasteria jne..). Tässä elokuvassa tulee esiin hienosti juuri itse näyttelijä. George C. Scott täyttää valkokankaan suurimman osan ajasta; sotatantereiden kohtausten ja natsien juonittelujen ja iskujen jäädessä taka-alalle. Scott jätti Oscar-patsaansa noutamatta koska katsoi että moiset pokaalit eivät voi mitenkään olla osoitus hyvästä näyttelijäsuorituksesta sillä jokainen näyttelijän esiintyminen elokuvassa on ainutlaatuinen eikä niitä voi mitenkään verrata toisiinsa. Scott omi roolin täydellisesti mikä näkyy loistavassa suorituksessa.
Kolmituntinen menee sukkelaan. Scottin upeasti esittämän, Pattonin; elämää suurempi persoona vie katsojaa eteenpäin ilman että elokuvaan kyllästyisi.
Franklin J. Schaffner's teos "Patton" (1970) julkaistiin kun epäsuosittu Vietnamin sota oli pahimmillaan. Jotkut pitävät Patton kirjaa ja sen pohjalta tehtyä elokuvaa anti-militaristisena mutta sen on kuitenkin katsottu olevan kunnianosoitus tiukan sotilaallisuuden omaavalle; rauhanajan marginaaliryhmälle, jonka ammatillinen osaaminen pääsee loistamaan ihmiskunnan karmeimmissa olosuhteissa. Sellaisen ominaisuuden omasi juuri panssarikenraali George S. Patton jr.







"So it goes" - (Those three famous words from Slaughterhouse-Five, by Kurt Vonnegut)

 

[Tigre]

Saran muistikirja (2018)

Espanjalainen asianajaja matkustaa Afrikkaan, Kongoon etsimään siskoaan, joka on kadonnut siellä vaarallisissa olosuhteissa. 2 syytä oli katsoa tää. Espanjalainen leffa koska oon huomannut et ne on niin usein onnistuneita ja toinen yhtä iso syy on Belen Rueda joka on kaunis kuin mikä ja lisäksi aivan loistava näyttelijä.

Hui helvetti et leffa alkaa hyytävällä tavalla jota hyvinkin onnistuneen ahdistavat musiikit tehostivat paljon tuota hyytävyyttä, sillä alussa luki jotain et pohjois-kivu Kongossa on maailman vaarallismpia paikkoja, konflikteja ja jotain et kapinalliset tekee pojista sotilaista ja murhaavat heitä... Kyllä oon tiennytkin et Afrikassa on nykypäivänäkin hurjaa meininkiä mutta tämä leffa avasi kyllä silmät asioista ja se onkin jo mm yksi iso plussa leffalle et on hyvin silmiä avaava / ajatuksia herättävä. Sitten kun Belen Rueda tulee ruutuun niin häkellyin asiasta et se nainen ei kyllä vanhene koskaan, on nykypäivänäkin uskomattoman kaunis nainen ja tää on niinkin uusi leffa kuin 2018.

Leffa alkaa polkemaan eteenpäin sujuvasti, vaikka alussa ei vielä mitään ihmeempoä tapahdu, mut se oli vaan tosi hyvä kun asiat taustoitetaan ja kerrotaan hyvin tän aiheiselle leffasta ja tietyssä vaiheessa, niin leffa polkaisi tosi hyvin tiivistunnelmaisuuden päälle, hyi hemmetti niistä tietyistä merkeistä oikein tunsi miten pahaenteisyys alkoi laskeutua leffan ylle ja sit se tulikin yllätten todella tyylikkäästi puskista et miten homma pasahtikin niin nopeasti käsistä, kun odotti ja luuli hitaammin tikittävää pahaenteisyyden luomista vielä tuossa kohtaa, mut tosiaan homma muutuikin sekunnissa kaookseksi ja siinä hymy hyytyi hahmoissa leffassa. Tuo kertomani ei oo spoilaava juttu sit kun en kerro et mikä sen yhtäkkisen kaaoksen tunteen sai aikaan tai et missä kohtaa leffaa. Taas pitää kehua myös sitä uhkaavaa äänimaailmaa ja kuvaustyylilläkin osataan luoda todella hienosti ahdistavuutta. Leffassa ei myöskään kaunistella mitään vaan kaikki veri ja muut kauheudet näytetään jotka oli karuimmillaan äärimmäisen raakoja, leffan nähneet tietää mitä tarkoitan leffan järkyttävimmällä lyhyellä kohtauksella... Tuo verisyys ja muu oli hyvä juttu sillä se laittoi todellakin miettii leffaa katsoessa.

Vähän kyllä harmitti kun tuo mainitsemani yhtäkkinen ahdistava kaaoottisuus katkesi yhtä nopeasti alkoikin ja leffa lässähtää vähän tuossa kohtaa, MUTTA pohdin tuossa kohtaa leffaa sellaista asiaa, et leffa osoitti tuolla homman äkillisellä pasahtamisella käsistä et niitä ahdistavia ihan ykskaks tilanteita voi odottaa olevan luvassa tullen minkäkin "kulman takaa" aivan puskista joten vaikka leffa tuossa kohtaa lässähti niin mua riipi silti se ajatus jopa tuossa lässähdys vaiheen keskellä et milloin taas tulee sellainen äkillinen kohtaus ja kun menivät vaan syvemmälle ja syvemmälle kohti kongon vaarallisinta aluetta niin alkoi olla erittäin kuumottava yleinen tunnelma kun se jännite siellä oli niin iso sillä aluella ja helvetin hienosti tuossa kohtaa leffaa luodaan tilannejännitystä. Näyttely aivan priimaluokkaa.

Ainoat merkilliset miinukset antaisin leffalle et vähän liian usein erittäin hyvä jännittävä ja ahdistava tunnelma katkeaa tuon tuosta mut siitä huolimatta kokonaisuutena todella hyvin tehty realistisen tuntuinen leffa Kongon kauheuksista. Myös hyvin pohdiskeleva leffa sillä miksi Sara oli siellä missä oli niin hänellä oli paljon diippiyttä motiiveissa, sekä Jamir nimisestä Kongolaisesta nuoresta miehestä voisi sanoa samaa kuin Sarasta siinä mielessä, että hänellä oli omanlaisensa motiivit asioihin siellä, leffassa ei todellakaan ole asiat mustavalkoisia mille nostan aina hattua leffoissa. Lisäksi moraali on tosi isona asiana leffassa. leffa loppuu helkkarin hienolla tavalla eikä leffa ole todellakaan pääteemaltaan lauran siskonsa Saran löytäminen vaan asiat mitä Laura näki ja koki Kongossa avaten lauran silmät asioista on leffan koko pääpointti joka onkin erittäin tyylikkäästi toteutettu tuo asia.

Ite tykkäsin tosi paljon, ei sovi tosin kaikille sillä joitakin saattaa vituttaa ja huolella se ylämäki, alamäki meininki jännittävyyden luonnissa ja sen katkeamisessa.
9

 

[Tigre]

Donnie Darko (2001)

Donnie niminen poika kuulee keskellä yötä aavmeisen kaikuvan äänen ja ääni pyytää tulemaan pihalle ja kuka on sen äänen takana niin se on ihmismäinen jänis Frank. Jänis kertoo Donnielle sekunnilleen milloin on maailmaloppu tulossa. Samaan aikaan kun Donnie juttelee jäniksen kanssa pihalla niin Donnien huoneeseen tippuu lentokoneen turbiini. Leffa on ensinnäkin tunnelmaltaan ihan käsittämättön kova. Ihan omantyylinen tunnelma on leffassa ja imo menee tunnelman hienouden puolesta kaikista leffoista mitä oon nähnyt niin helposti top 10iin. Huikea tunnelma alkaa siinä kohtaa kun tulee musta ruutu keskellä yötä ja se jänis sanoo "wake up". Tunnelma on tuossa ja tuosta lähtien todella voimakkaan unenomaista, varoittavaa ja aavemaista. Sitten aina kun pitkin leffaa tulee ajoittain musta ruutu jossa lukee paljon on aikaa milloin maailmanloppu on tulossa, niin tuo oli tosi tehokas jippo saada tunne aikaan et kliimaksi vaan lähestyy ja lähestyy ja myös tunnelma tiivinee joka kerta enemmän ja enemmän kun tulee noita musta ruutu kohtauksia kun aika vähenee ja vähenee...

Tunnelma siis huippua mutta se leffan paras asia on kuitenkin sen juoni joka on kyllä jotain niin ovelaa että oksat pois.. Oon monet kerrat tän leffan katsonut mutta nyt aukesi enemmän kuin ennen. Alla spoilerissa juonesta. Sori et spoileriteksti saattaa olla sekavasti kirjoitettua, mut tuntuu et mitä enemmän leffaa sen katsottua tälleen jää pidempää miettimään ja tähän aikaan vieläpä niin tuntuu aivot menee vaan OIKEASTI entistä enemmän solmuun. ymmärsinköhän osittain oikein mistä leffassa oli kysymys:

Spoiler

Se mistä leffassa on mun käsittääkseni mm kysymys, niin siitä et tekojen johtaminen ison mittakaavan tilanteisiin joita ei olisi tapahtunut, jollei niitä tekoja olisi tehnyt ja tuohon suoraan liittyen se että Donnie halusi siksi palata lopussa ajassa taaksepäin, jolloin itse tekee ratkaisun että menee huoneeseena tietäen että se turbiini tippuu sinne ja Donnie tietää et hän tulee täten kuolemaan ja monet muut hahmot sitä kautta pelastuvat, koska tiettyjä tapahtumaketjuja ei täten tapahdu. Sit toinen sana leffassa on aikamatkustus mut leffassa mulle jää kyllä epäselväksi onko aikamatkustus oikeaa teoriassa mahdollista aikamatkustusta vai onko kyse sittenkin jumalasta ja jumalanreittiä pitkin kulkemisesta, tuo jumala asia tuli mieleen koska Donnie asiasta puhuikin filosofian opettajalle leffassa et "entä jos matkaa jumalan reittiä." Jumalasta yksi merkki on myös se et miten se kirves oli lyöty siihen pronssipatsaaseen Donnien toimesta, leffassa kuten mainitaankin et miten tuo on edes mahdollista et kirves on lyöty siihen pronssiin kiinni. Myös olemassa oloa ja maailmankaikkeutta käsitellään leffassa olevan filosofisen pohdiskelun / dialogin kautta. myös valinnanvapaus ja tulevaisuuuteen näkeminen ovat isona asiana.

Ovelimmin osattu tehdä leffa ehkä koskaan jossa sen hahmotan kyllä et leffassa kaikki jutut on loogista palapeliä vaikka en usko et ihan täydellisesti sen palapelin oon saanut kokoon. Mestariteos on leffa kyllä tunnelmaltaan mutta eritoten siitä miten se juoni on osattu niin nerokkaasti rakentaa.

10

 

[JP Fux]

Raging Bull 6,5/10

Oon nyrkkeilyleffojen suuri fani, mutta tää ei lukeudu omiin suosikkeihini. Jake LaMotta on kuitenkin yksi kaikkien aikojen suosikki ottelijoistani juuri tuon rivon "rockymaisen" tyylinsä ansiosta! Ja LaMotta on myös mies joka tarjosi, ehkä kaikkien aikojen Pound for pound nyrkkeilijälle, Sugar Ray Robinssonille, hänen ensimmäisen tappionsa.

Isoimmat ongelmat tässä luonnollisesti on se, että tämä on Scorsesen elokuva. Ongelmat on joka leffassa samat: Ne on aivan liian pitkiä ja luullaan että perus koiranputkesta tehdään kuvauksellilla hiunouksilla / nokkelilla jipoilla yhtä äkkiä kimppu ruusuja. Ei tämmöisellä juonella varustettua elokuvaa voi venyttää niin, ettei katsojaa ala pitkästyttämään. Toki Scorsesella on miunkin makuun hyviä elokuvia ja ne ovat: Departed, Wolf of Wallstreet, Suljettu Saari, mutta näissäkin elokuvassa suurin syy miksi noista pidän on toki: Leonardo DiCaprio! Huh huh mikä mies! Ehdottomasti yksi meidän ajan parhaista näyttelijöistä, ellei jopa paras.

Elokuvassa ylivoimaisesti parasta on tietenkin Roberd De Niro ja Joe Pesci ja heidän vuorovaikutus. Elokuvassa he siis näyttelevät veljeksiä, ja heidän keskusteluja / toilailuja seuratessa katsoja uskoo että he voisivat ihan oikeasti olla veljeksiä 40-luvun New Yorkissa. Molemmat kyllä aivan helvetin hyviä näyttelijöitä! Myös mustavalkoisuudesta plussaa!

 

[ArtRider]

Ei kahta ilman kolmatta ...... yli 35 vuoden jälkeen ... verestellään wanhoja


The Killing Fields (1984)

9/10

Tämä leffa jäi aikoinaan mieleen parhaiten juuri sen epätyypilllisestä Hollywood -maisuudestaan. Yleensä nämä on tapahtunut tosielämässä -tyyppiset kirjat ja kertomukset on ympätty jonkin huippunäyttelijän raameihin ja siten saatu sopivan sofistikoituun muottiin jotta se saadaan laajalle levitettyä ja voitot maksimoitua.
Tässä leffassa se on jätetty sopivasti taka-alalle. Jopa yksi pääosan esittäjistä on itse vastavissa olosuhteissa kovia kokenut amerikankambodžalainen lääkäri ja näyttelijä Dr. Haing S. Ngor. Hänet palkittiin roolisuorituksestaan toimittaja Dith Pranina Oscarilla.
Tämä elokuva on Dith Pranin tarina selviytymisestä. Elokuva poikkeaa rambo-tyypillisestä Hollywood seikkailusta jossa sankari tai sankarit taistelevat tiensä takaisin vihollisalueelle pelastamaan sinne jääneet taistelutoverit: vallitsevaa käsitettä kunnioittaen: "Leave No Man Behind". Nyt niin ei tapahtu. Mitä muuta ystävä voisikaan tehdä kaukana New York Times -lehden toimituksessa kuin kirjoittaa ystävän puolesta satoja ja taas satoja kirjeitä löytääkseen neljä vuotta kadoksissa olleen kollegansa. Toisaalta Dith Pran ei myöskään voi muuta kuin kieltää itsensä ja peittää jälkensä menneisyyteen, selvitäkseen tulevaisuuteen. Elokuva ei kaunistele eikä kumarra ketään. Taas kerran ... ihminen on samalla kertaa raakalainen ja laupias ja mikään valtio ei näemmä selviä tulevaisuuteen kokematta edes kerran hirveyksiä.




"So it goes" - (Those three famous words from Slaughterhouse-Five, by Kurt Vonnegut)

 

[Tigre]

The Perks of Being a Wallflower (2012) - IMDb 8,0

Leffa kertoo lukiota aloittavasta Charliesta, jonka ainoa ystävä ampui itsensä vasta jokin aika sitten. Joten se varjostaa ja pahasti lukion aloittamista kun asia otti luonnollisesti hänelle niin koville, sekä senkin takia lukion aloittaminen ahdistaa koska charlie on yksinäinen kun ainoa kaverinsa kuoli, sekä siksi että hän pitää itseään erilaisena kuin muita ihmisiä ja vetäytyy mielummin syrjään, eikä pääse joukkoon oikein mukaan, kunnes hän tapaa kaksi hyvää ystävää jotka ottavat Charlien hienosti kaverikseen ja tervetulleeksi mukaan joukkoon.

Tää on kyllä niin helkkarin hieno elokuva kaikilta puolin että. Yleensä tämän kaltaiset leffat ei oo eniten mun mieleen mutta tämä on poikkeustapaus, leffa on kyllä oikeasti koskettava ja samaistuttava. Jo heti alussa huomaa että Logan Lermanin näyttelemä Charlie on todella pohdiskeleva ihminen mm sitä kautta että kirjoittaa ajatuksiaan ja mietteitään paperille. Logan Lermanista pitää sanoa että ekaa kertaa kun tän leffan näin vuosia sitten niin ällistyin miten aidon roolin hän vetää sillä aiemmin tiesin hänet ennestään vaan Percy Jackson salamavaras leffasta jossa ei todellakaan vakuuttanut mut sen sijaan tässä leffassa on 10 suoritus ikäisekseen näyttelijäksi.

Leffa sisältää ajatusta ja paljon sellaista monilta moilta eri asioiltaan. Muunmuassa ennekuin Charlie saa hyviä ystäviä niin sitä ennen leffa on hienosti toteutettua asiaa yksinäisyydestä, syrjäytyneisyydestä ja erilaisuudesta jotka tosiaan sen takia kun hän tuntee itsensä friikiksi. Sitten mukaan astuu hienosti kirjoitetut ja toteutut teemat ystävyydestä ja joukkoon mukaan ottamisesta ja tuon kautta se saa tuntemaan leffassa miten erittäin hienoja tyyppejä oli ne kaksi ihmistä jotka ottivat Charlien mukaan, lisäksi leffa osasi saamaan tuntumaan pirun hyvältä Charlien puolesta ja ihastuminenkin on yksi sana leffassa ja hahmojen etenkin Logan Lermanin ja Emma Watsonin hahmojen kemiat toimii tajuttoman hyvin. Mutta myös tuon ystävyys ja mukaan ottamis ja ihastumisasian lisäksi leffa on alakuloinen koska vaikka Charlie saa ystäviä ja on siitä onnellinen, mutta hänellä on niin kuormittavia asioita päässään ollen täten onnellisuuden keskellä vielä enemmän olotilaltaan surullinen joten leffakin on täten enemmänkin diippi ja haikea draama eikä todellakaan mikään kepeä iloinen leffakokemus, vaikka huumoriakin ja tosi hyvää sellaista onkin mutta jos pitäis päättää kumpaan leffa kallistuu niin haikeuden puolellehan se menee todellakin, noista päätä kuormittavista asioista toinen on kaverinsa kuolema ja vielä syvempiuloittenen asia jonka sisällöstä ei kannata mainita koska spoilers mutta johtaa kauas menneisyyteen.

Lisäksi Charlien mielenterveys on sen tosi karun menneisyyden tapahtuman takia hajalla ja kokonaisuuden palaset hänen mielessään sekaisin edelleenkin tänäkin päivänä ja leffassa huomaa että se miksi Charlie on sairastunut mieleltään johtuu aivan selvästi siitä ettei ole sitä kaukana menneisyydessä olevaa tapahtumaa pystynyt päässä käsittelemään saati puhumaan siitä kenellekään ja tuo menneisyyden asia on vetänyt hänet niin sekaisin että Charlie syyttää jopa itseään asioista. Leffan kohokohta on ehdottomasti kun Charliella kaatuu todella realistisesti seinät päälle kaikkien eri asioiden summana jotka näytetään sekavana tapahtumavyörynä hänen pään sisälleen mennen. Ihan huikea kohtaus. Katsoja pystyy samaistumaan Charlieen Logan Lermanin aidon näyttelyn ansiosta sekä leffan aidosta toteutustyylistä ja etenkin ne katsojat joilla on samantyylisiä kokemuksia kuin Charliella.

10-

 

[Brodo.Shaggins]

Saran muistikirja

Tästä arvostelusta jäi sellainen fiilis, että pakko katsoa tämä itsekin. Saanko tiedustella, mistä löysit tämän?

 

[Tigre]

netflixista löytyy.

 

[Alicia]

Zodiac (2007)


Elokuva pohjautuu tositapahtumiin. Mietin ensin, että olenko katsonut tämän jo, mutta en ollut.
Tuttuuden tunne tuli varmaankin siitä, kun olen vuosien varrella niin monet kerrat tästä Zodiac-murhaajasta lukenut,
että tapauksen ikäänkuin tiesi jo entuudestaan melko hyvin.

Elokuva on murhamysteeri, joka etenee rauhalliseen tahtiin.
Leffa on aika pitkä, mutta niin on leffan aikajännekin.

Keskivaiheilla on seesteinen tunnelma, niin seesteinen, että nukahdin kolme (3!) kertaa, vaikka tarina on mielenkiintoinen
ja kaikenkaikkiaan tykkäsin leffasta kovasti.

Leffan parhaimpia kohtauksia oli tämä Robertin ja Leighn kohtaaminen kaupassa, jossa Leigh työskentelee:

7,5/10

 

[Tigre]

Nyt tulee erittäin pitkä arvostelu, kun pitkästä pitkästä aikaa katsoin Yön ritarin paluun enkä oo koskaan tehnyt siitä isoa kattavaa arvostelua vaan joskus vuonna keppi tosi lyhyen arvostelun, mut tää on sen tason leffa joka ansaitsee musta ison arvostelun.

The Dark Knight Rises (2012)

Leffan toteutus on aivan taattua Nolan laatua. On aina alusta asti helvetin kova sellainen tikittävä ja ns sykkeen koko ajan koholla pitävä tunnelma, kun Hans Zimmerin mestarilliset musiikit soi ja Nolanin kädenjälki näkyy leffan toteutustyylissä joka asiassa esim kohtausten tyyli miten ne on tehty niin ne on todella helposti huomattavaa Nolanin kädenjälkeä, kuten kaikissa hänen leffoissaan. Samantyylinen pirun hieno ote on aina hänen leffojensa toteutuksessa, et sen tunnistaa tosiaan tosi helposti kuka on leffan takana. TämäKIN hänen leffansa on täynnä ihan helvetin siististi tehtyjä ja super viihdyttäviä kohtauksia ihan toisensa perään. Leffan kuvauskin on jotain aivan huikeen näköistä ja 10 tasoista etenkin toimintakohtauksissa. Esim alun lentokoneen kaappaus et millä tavalla se kone kaapataan on kyllä aivan superhuikean hienosti keksittyä toteutus ja kuvaustyyliltään. Sit leffassa on ihan pirun nokkelasti käsikirjoitettu juoni ja erittäin tyylikäs sellainen massiivisessa kokonaisuudessaan kun leffa kestää melkein 3 tuntia ja leffa on koko sen ajan täyttä tykitystä ollen ihan täynnä timanttista asiaa. Uskomatonta et leffaan on saatu ahdettua täyteen hyvällä tavalla niin paljon kaikenlaista eri juttua eikä leffa myöskään laahaa milliäkään sen 2h45 min keston aikana, vaan leffa paranee mitä pidemmälle se etenee ja intensiteetti kasvaa aivan koko ajan ihan loppuun saakka. Dialogi älyttömän hienosti todella paljon ajatusta sisältävää pohdiskelevaa asiaa, etenkin ne Michael Cainen esittämän Alfredin diipit puhumiset Waynelle etenkin se et miten hän kertoi, kun teki joka vuosi lomamatkan erääseen paikkaan erääseen kahvilaan ja toivoi näkevänsä Waynen toisessa pöydässä onnellisena. Tosi tyylikästä ja koskettavaa jälkeä pakko sanoa ja tuohon voisi mainita kiitokseksi Michael Cainen näyttelyn koska osaa vetää niin tunteella noita puhumiaan asioita.

Tunnelma on leffassa erittäin tiivistä ja tyylikästä kiitos leffan huikean toteutustyylin ja kiitos myös mm Hans Zimmerin musiikeille tunnelman luojana. Sit jos jotain pieniä visuaalisia yksityiskohtia tunnelman luonnissa halutaan ottaa esille, niin mun mielestä pimeydellä luodaan loistavasti synkää ja kohti kaaosta menevää tunnelmaa mm pimeässä vilkkuvilla poliisiautojen punasinisillä valoilla ja isojen swat iskuryhmän rekkojen ja swat ukkojen ryhmittymisellä toimintakohtauksissa. Kaupungin kaaostila on saatu todella voimakkaan tuntuiseksi esim siinä kun näytetään kun ympäri kaupunkia räjähtelee ja sillat romahtaa samalla kun hävittäjät lentää savuavan kaupungin yli ja hyytävästi Bane ottaa kaupungin haltuunsa kapinoidessaan ison armeijansa kanssa. Erityismaininta visuaalisesta tunnelman luojasta on loppuosuuden lumipeitteinen maa ja lumisade joilla luodaan kanssa aivan helkkarin siistiä tunnelmaa lopussa samalla kun sitä pommia kuljettavat rekat ajelee ympäriinsä talvisessa kaupungissa.

Näyttelijöistä ja hahmoista sitten. Uskomaton näyttelijäkaari on leffassa. Christian Bale, Tom Hardy, Anne Hathaway, Michael Caine, Morgan Freeman, Marion Cotillard, Joseph Gordon Lewitt ja Gary Oldman. Sitten noiden kaikkien huikeiden näyttelijöiden lisäksi jokaisen henkilöhahmot on erittäin hyvin käsikirjoitettu ja toteutettu ja Bane on ylivoimaisesti parhaiten kirjoitettu / toteutettu hahmo josta vois vähän mietteitä kirjoittaa. Bane on kyllä päälliköin ja äijin pahis missään leffassa ja se on hauskaa et hän sanoo ihan pokkana asioita jotka pistää repeilyttämään, oikeasti siis ihan huikeita ne Banen replat.
Enkä olis keksinyt ketään osuvampaa rooliin kuin Tom Hardyn, siis lähellekään ja huikeaa se hänen näyttelynsä ja se Hardyn tekemä Banen ääni jota se kaikuva maski tehostaa. Se on kanssa siistiä kun Bane ovelasti johtaa kerta toisensa jälkeen leffassa porukkaa harhaan kusettaen ollen todella älykäs tyyppi myös sekä erittäin pohdiskeleva ja diippi hahmo joka on kokenut äärimmäisen kovia asioita. Syntyi maanpäällisessä helvetissä. alla oleva kohtaus kuvastaa huikeasti Banen pohdiskelevaa ajatusmaailmaa ja helvetin kovia kokemuksiaan. Toi on mun mielestä jopa leffan paras kohtaus. Sitten leffassa kun kaikki tietää että Batmaniin liittyy pimeys asiana, mutta vielä enemmän Banella on kokemusta pimeydestä. Pimeydessä on asiana paljon ajatusta pinnan alla pimeyden liittyessä Batmaniin mutta tosiaan eritoten Baneen ihmisenä, jonka Bane pirun hyvin kertookin tuon asian leffassa, kun batman sammuttaa valot siellä tappelukohtaus paikassa. "luuletko että pimeys on liittolaisesi? sinä vain adoptoit pimeyden, minä synnyin sinne" Sitten musta Bane on jopa Jokeriakin kovemmin toteutettu pahis, koska Bane pääsee Jokeriakin syvemmin batmanin mieleen murtaen hänet.


Loppuratkaisu leffassa on ihan supersiisti ja mun mielestä tää on aivan täysin samaa tasoa kuin the dark knight, en osaa sanoa kumpi on parempi.
10

 

[Alicia]

The Hurt Locker (2008)


Sotatoimintaa Irakin sodan aikana. Ai että.
Tässä elokuvassa ei varsinaisesti ole mitään hyvin erikoista ja sen vuoksi tajunnanräjäyttävää (!), mutta siltikin silkkaa elokuvanautintoa alusta loppuun.

Jeremy Renner ei ole koskaan kuulunut suosikkinäyttelijöihini, mutta kuten Wind Riverissä, niin tässäkin hän tekee hyvää työtä.
William Jamesillä (Renner) on alkuun kitkaa Sanbornin (Anthony Mackie) kanssa, mutta tiukan paikan tullen yhteistyö sujuu kyllä.

8,5/10