Alicia
VIP
- Liittynyt
- 25.5.2004
- Viestejä
- 5 403
Olen Handmaidenin katsonut, varmaan vähän vahingossa.
Aika harvoin tulee korealaisia elokuvia katsottua, mutta voisi kyllä useamminkin katsella.
Elokuva-arvostelut!
- Keskustelun aloittaja lentsikka
- Aloitettu
Olen Handmaidenin katsonut, varmaan vähän vahingossa.
Aika harvoin tulee korealaisia elokuvia katsottua, mutta voisi kyllä useamminkin katsella.
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Äsken ostin viaplaysta Seitsemäs sinetti leffan. Hyi helkkari se aihe siinä. Veikkaan et tulee ahdistava leffakokemus olemaan. Join tossa litran monsteriakin ja nyt seisoo tyyliin silmät päässä kun on niin pirtee olo et kyllä jaksaa yön yli katella leffoja. 
kun nyt on aikaa katsella. Pakollinen kuva. Ei jumalauta.
kun nyt on aikaa katsella. Pakollinen kuva. Ei jumalauta.
Ei oikein toiminut se Seitsemäs sinetti, koska on jo liian vanhanaikaisen tuntuinen mun makuun. MUTTA se ei todellakaan tarkoita etten tykkäisi vanhoista leffoista, sillä Kurosawan samurai leffat on 50 luvun leffoja kuten tää Seitsemäs sinetti ja kun niistä oon katsonut neljä niin kaikki ollut järjestäen tyyliin 10 leffoja, eli toimivat mulle erittäin hyvin vaikka ovat tosiaan 50 luvun leffoja. Rashomon 10-, Seitsemän samurai 10, Seittien linna 10, Kätketty linnake 9. Japanilaisen ohjaajan kädenjälki ohjauksessa on niiiiiiiin eri tyylistä, kuin nää Ruotsalais ohjaajan ohjaustyyli. Pirusti tyylikkäämpää ja taidokkaampaa on Kurosawan ohjaustyyli. Nää Ingmar Bergmanin leffat on tapahtumiltaan ainakin etenkin tää, niin erittäin vertauskuvauksellisia lähes joka kohtaus ja dialogi on myös jotain niin diippiä tasoa missä on vaikka minkälaista ajatusta ja tarkoitusta, sitä on niin paljon et sitä ei jaksa alkaa edes päässä miettimään niitä asioita. Leffa on selkeästi taide elokuva, liian taide elokuva mulle. Joistakin taide leffoista tykään mut nämä Bergmanin on poikkeus siinä asiassa ja aika syönyt kyllä leffan, tuli jopa vivahteita vanhoista Suomalais leffoista, koska Ruotsi kuitenkin naapurimaa ja vanhat Suomalaiset leffat voisin kuvata kahdella sanalla: oksennus ja päänsärky. Leffa on myös hyvin humoristinen dialogiltaan eikä täten sopinut musta surma aiheeseen kyllä sitten yhtään, tuon takia leffassa ei ahdistanut yhtään se musta surma kun läppää lentää leffassa. Ymmärrän todella hyvin kuitenkin niitä ketkä tykkäävät tästä Seitsemästä sinetistä. Vaikka kuin oisin halunnut tykätä tästä leffasta mut ei mahda minkään et ei vaan toiminut mulle.
Alicia
VIP
- Liittynyt
- 25.5.2004
- Viestejä
- 5 403
Onko sulla alicia muuten mitään suosikkileffoja mistä tykkäät kovasti, ois kiva kuulla.
Onhan niitä. Voisi mainita esim. Ilmestyskirja. Nyt. (1979).
Katson todella harvoin mitään elokuvaa kahta kertaa, kun yleensä haluan katsoa jotain, mitä en ole katsonut.
Joitakin leffoja on tullut uusittua ennen suoratoistoaikaa ihan vain siitä syystä, kun ovat sattuneet sopivasti olemaan ohjelmistossa, kun olen sattunut tv:n ääreen.
Ilmestyskirjan olen katsonut tällä tavalla ilman ennakkosuunnittelua varmaan kolme kertaa ja se on ollut joka kerralla hyvä.
Sanoisin, että klassikko.
Sotagenreä en silti nimeäisi ykkösgenreksi, vaan mielestäni laatuleffa voi olla melkeinpä mitä genreä vain.
Tällaiselle ainakin jonkin verran pasifistille onkin hämmentävää pitää sotaleffoista.
Vähän periaatteesta vastustan myös sodan romantisointia, mitä näissä elokuvissa monesti on,
(oma isoisä oli aikanaan sodassa ja koettu todellisuus rintamalla on ihan muuta kuin kotisohvalla tai leffateatterissa katsottu viihde)
mutta siitä huolimatta pidän monesta sota-aiheisesta elokuvasta ja osa niistä on sellaisia, että se romantisointi nimenomaan viimeistelee teoksen ja tekee siitä katsojalle viihdyttävän
ja nautittavan kokemuksen. Hyvä elokuva on hyvä elokuva.
Muita mistä olen pitänyt esim. Das Boot (1981), Pianisti (2002), Full Metal Jacket (1987), Veteen piirretty viiva (1998).
Muita leffoja mitkä ovat jääneet mieleen sellaisina mistä olen pitänyt mm. Billy Elliot (2000), Mr. Turner (2014), Leon (1994), Green Book (2018),
Amadeus (1984), Intohimon tuulet (1994), Luihin ja ytimiin (2012), Adèlen elämä: Osat 1 ja 2 (2013), Meren raivo (2000),
Master and Commander - Maailman laidalla (2003), Gravity (2013) ja toki paljon muitakin.
Ja niistä leffoista mitä olen tässä ketjussa maininnut, niin voisi vielä mainita Terminator 2 - Tuomion päivä (1991) ja Predator - saalistaja (1987), parasta toiminnallista Arskaa.
Alieneistä Alien - kahdeksas matkustaja (1979) ja varmaan täytyy mainita vielä se Call Me by Your Name (2017), ettei vain kenelläkään pääse unohtumaan, että tykkäsin.
Vanhoja leffoja muistellessa tuli mieleen sellaisia, jotka olivat ihan hyviä reilut kolmekymmentä vuotta sitten katsottuna, esim. Pako Alcatrazista (1979),
Keskiyön pikajuna (1978), The Abyss (1989), Christiane F. - tyttö metroasemalta (1981), mutta ei ole aavistustakaan, että kestäisikö mikään noista uusintakatselua.
Joskushan käy niin, että ei kestä, vaan elokuva tuntuu auttamattoman vanhanaikaiselta.
Christiane F oli vähän samantyyppinen kuin Lilja 4-ever (2002).
Pitäisi varmaan joskus tarkistaa, että onko aika ajanut noista jo yli.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 7.3.2006
- Viestejä
- 1 145
Huh, tuli eilen katsottua Enter the Void toistamiseen ja oli kyllä aika vitun pöyristyttävän uskomaton elokuva. Houkuttelee tekemään kunnon arvostelun, kun muilta jutuilta ehtii, mutta leffan iskuvoima ja Noén aivan poikkeuksellinen kyky vaihtaa tunnekokemus vielä elokuvan lopussa (en kerro mistä tunteista mihin tunteisiin tai kokevatko muut samoin), mutta Irreversiblen loppu(alku)kohtauksesta tuttu tunneskaalojen välinen diskrepanssi oli Enter the Voidissa jälleen aivan vitun älytön. En muistanut leffaa läheskään näin vaikuttavaksi, ainoastaan ihan hemmetin upeaksi.
Se, että joudun tosissani miettimään, onko Noén paras elokuva sittenkään Irreversible, kertoo mun kohdalla ihan hitosti. En yhtään ihmettele @Tigre :n sijoittamista leffaa muistaakseni omaan Top 10- listaansa.
Ärsyttävää on myös, miten useammassa yhteydessä Noéta on kuvattu ohjaajana tyyliin "ranskalaisen elokuvan kauhukakara". Fuck that. Esim. Enter the Voidin taustalla on teemoja päällekkäin, limittäin ja lomittain; taustallaan elämän suurimmat; elämä ja kuolema (ja mahdollinen kuoleman jälkeinen elämä), tarinassa itsessään teemoista suurimpina mielestäni rakkaus, intohimo ja suru, joiden lisäksi Noé käsittelee konkreettisimmalla tasollaan huumeita, yhteiskunnan pahoinvointia ja seksiä (rumimmillaan ja kauneimmillaan) ja millainen faking sillisalaatti tällaisesta grandioottisesta yrityksestä yleensä syntyisikään, ei jeesus. Noén elokuvassa kaikki liukuu kuitenkin täysin sulavasti ja koherentisti ilman mitään ongelmia, uskomatonta.
Tämän lisäksi elokuva on omalta visuaaliselta ilmeeltään aivan poikkeuksellinen, täysin uskomaton. Se ei vie elokuvalta huomiota yhtään, mutta jälkikäteen kelailtuna ihan oikeasti monista kohtauksista ei ymmärrä yhtään, että miten ne on teknisesti toteutettu.
Noh, nyt tulee jo liikaa tekstiä :D Jätetään jotain siihen mahdolliseen "oikeaan" arvostelunkin.
(Etenkin kun mm.film-o-holiciin kirjoittanut serkkuni luki pari tekeemäni arvostelua ja tykkäsi kaikesta muusta, mutta on pakko kuulemma saada lyhennettyä/tiivistettyä selkeästi. Ja se ei ole helppo homma. Vai mitää sanoo 3 kertaa mua vielä pidemmin kirjoittava toveri @Tigre)
Se, että joudun tosissani miettimään, onko Noén paras elokuva sittenkään Irreversible, kertoo mun kohdalla ihan hitosti. En yhtään ihmettele @Tigre :n sijoittamista leffaa muistaakseni omaan Top 10- listaansa.
Ärsyttävää on myös, miten useammassa yhteydessä Noéta on kuvattu ohjaajana tyyliin "ranskalaisen elokuvan kauhukakara". Fuck that. Esim. Enter the Voidin taustalla on teemoja päällekkäin, limittäin ja lomittain; taustallaan elämän suurimmat; elämä ja kuolema (ja mahdollinen kuoleman jälkeinen elämä), tarinassa itsessään teemoista suurimpina mielestäni rakkaus, intohimo ja suru, joiden lisäksi Noé käsittelee konkreettisimmalla tasollaan huumeita, yhteiskunnan pahoinvointia ja seksiä (rumimmillaan ja kauneimmillaan) ja millainen faking sillisalaatti tällaisesta grandioottisesta yrityksestä yleensä syntyisikään, ei jeesus. Noén elokuvassa kaikki liukuu kuitenkin täysin sulavasti ja koherentisti ilman mitään ongelmia, uskomatonta.
Tämän lisäksi elokuva on omalta visuaaliselta ilmeeltään aivan poikkeuksellinen, täysin uskomaton. Se ei vie elokuvalta huomiota yhtään, mutta jälkikäteen kelailtuna ihan oikeasti monista kohtauksista ei ymmärrä yhtään, että miten ne on teknisesti toteutettu.
Noh, nyt tulee jo liikaa tekstiä :D Jätetään jotain siihen mahdolliseen "oikeaan" arvostelunkin.
(Etenkin kun mm.film-o-holiciin kirjoittanut serkkuni luki pari tekeemäni arvostelua ja tykkäsi kaikesta muusta, mutta on pakko kuulemma saada lyhennettyä/tiivistettyä selkeästi. Ja se ei ole helppo homma. Vai mitää sanoo 3 kertaa mua vielä pidemmin kirjoittava toveri @Tigre
)Alicia
VIP
- Liittynyt
- 25.5.2004
- Viestejä
- 5 403
Seitsemää sinettiä en ole katsonut ja vähän on sellainen aavistus, ettei se minun mieleen olisikaan...
Ja vanhat suomalaiset leffat... varsinkin ne 50-luvun. Teennäistä kaakattamista ja ylinäyttelyä.
Ja vieläpä mustavalkoisena.
*Ahdistus*
Tuoreemmista Napapiirin sankarit ja Mielensäpahoittaja (2014) menee kyllä, mutta...
Teennäiseltä kuulostavien repliikkien lisäksi äänimaailmakin tuntuu suomalaisissa leffoissa monesti olevan jotenkin keturallaan.
En oikein osaa tarkemmin selittää, mikä niissä on pielessä, kun en ole alan ihminen, mutta jos kiinnittää huomion siihen, että se ei ihan toimi,
verrattuna siihen, että kiinnittää huomion äänimaailmaan, siksi kun se on poikkeuksellisen hyvä, niin...
Ei ehkä ole reilua verrata pienen budjetin suomalaista leffaa kansainvälisiin ison budjetin leffoihin, mutta kun paljon leffoja katselee, niin tuleehan niitä verrattua.
Alicia
VIP
- Liittynyt
- 25.5.2004
- Viestejä
- 5 403
Harmillisesti Netflixissä ja Viaplayssa ei ole mitään Gaspar Noé:n leffaa tällä hetkellä tarjolla.
Pitää varmaan jossain vaiheessa vuokrata muuta kautta.
Huh, tuli eilen katsottua Enter the Void toistamiseen ja oli kyllä aika vitun pöyristyttävän uskomaton elokuva. Houkuttelee tekemään kunnon arvostelun, kun muilta jutuilta ehtii, mutta leffan iskuvoima ja Noén aivan poikkeuksellinen kyky vaihtaa tunnekokemus vielä elokuvan lopussa (en kerro mistä tunteista mihin tunteisiin tai kokevatko muut samoin), mutta Irreversiblen loppu(alku)kohtauksesta tuttu tunneskaalojen välinen diskrepanssi oli Enter the Voidissa jälleen aivan vitun älytön. En muistanut leffaa läheskään näin vaikuttavaksi, ainoastaan ihan hemmetin upeaksi.
Se, että joudun tosissani miettimään, onko Noén paras elokuva sittenkään Irreversible, kertoo mun kohdalla ihan hitosti. En yhtään ihmettele @Tigre :n sijoittamista leffaa muistaakseni omaan Top 10- listaansa.
Ärsyttävää on myös, miten useammassa yhteydessä Noéta on kuvattu ohjaajana tyyliin "ranskalaisen elokuvan kauhukakara". Fuck that. Esim. Enter the Voidin taustalla on teemoja päällekkäin, limittäin ja lomittain; taustallaan elämän suurimmat; elämä ja kuolema (ja mahdollinen kuoleman jälkeinen elämä), tarinassa itsessään teemoista suurimpina mielestäni rakkaus, intohimo ja suru, joiden lisäksi Noé käsittelee konkreettisimmalla tasollaan huumeita, yhteiskunnan pahoinvointia ja seksiä (rumimmillaan ja kauneimmillaan) ja millainen faking sillisalaatti tällaisesta grandioottisesta yrityksestä yleensä syntyisikään, ei jeesus. Noén elokuvassa kaikki liukuu kuitenkin täysin sulavasti ja koherentisti ilman mitään ongelmia, uskomatonta.
Tämän lisäksi elokuva on omalta visuaaliselta ilmeeltään aivan poikkeuksellinen, täysin uskomaton. Se ei vie elokuvalta huomiota yhtään, mutta jälkikäteen kelailtuna ihan oikeasti monista kohtauksista ei ymmärrä yhtään, että miten ne on teknisesti toteutettu.
Noh, nyt tulee jo liikaa tekstiä :D Jätetään jotain siihen mahdolliseen "oikeaan" arvostelunkin.
(Etenkin kun mm.film-o-holiciin kirjoittanut serkkuni luki pari tekeemäni arvostelua ja tykkäsi kaikesta muusta, mutta on pakko kuulemma saada lyhennettyä/tiivistettyä selkeästi. Ja se ei ole helppo homma. Vai mitää sanoo 3 kertaa mua vielä pidemmin kirjoittava toveri @Tigre
Mielenkiinnolla odotan et teet arvostelun Enter the Voidista! Juu mulla se oikeasti valehtelmatta räjäytti tajunnan kun ekaa kertaa katoin... ja se on tosiaan mulla muistaakseni 7 sijalla top 10 listalla.
Ja tuo et serkkusi sanoi et pitäis arvosteluja lyhentää, niin mä sanon siihen "ja paskan vitut"
mitä pidempi arvostelu esim sulta tulee niin sitä mukavampi on sitä lukea.
Ite tykkään mahdottomasti ja nautin tehdä pitkiä arvosteluja ja senkin takia, et mulla on ongelma et jos yritän tehdä lyhyen arvostelun niin multa jää ihan hitosti kaikkea olennaista sanomatta, se on suurin syy miks teen isoja arvosteluja lähes aina. Ja juu tosiaan ei oo helppoa tehdä lyhyttä ja ytimekästä arvostelua / tiivistää niitä, mulle itelleni se on mahdoton haaste.
@descent Enter the Voidista, niin etin viime 2019 kesäkuulta arvosteluni leffasta, koska nyt kun keskustellaan Enter the Voidista niin halusin siks heittää tän arvosteluni siitä tähän ja nostaa esille, kun ihan varmasti monelta unohtnut mun mietteet leffasta koska tosiaan viime kesänä tän tein ja siksikin et mielenkiinnolla odotan millä tavalla descent näkee tän arvostelun ja onko eri mielisyyksiä siitä jne.
Se meni mulla tässä arvostelussa vähän perseelleen et spoilasin vahingossa liikaa, et jos ette oo nähnyt niin älkää lukeko tätä.
Enter the Void (2009)
Enter the Void (2009) - IMDb
Meni muuten hetki jos toinenkin kun kasailin leffan kokonaisuutta päässä että sen pystyy sanoiksi pukemaan.
Oscar ja hänen siskona ovat muuttaneet Tokioon. Linda on strippari ja Oscar huumediileri. Yks yö Oscar juoksee klubin vessaan poliisia karkuun ja poliisi ampuu hänet kuoliaaksi. Hänen sielunsa jää leijailemaan johonkin välitilaan, johtuen siitä kun oli aiemmin luvannut siskolleen, ettei jätä häntä koskaan yksin. Siitä alkaakin sellainen sekamelska jossa hän erittäin psykedeelisesti toteutettuna näkee menneisyyteensä, nykyhetkeen ja tulevaan. Alkaa karmaiseva matka...
Heti kun leffa alkoi niin aukes tyyliin suu leffan ulkoasusta. Yöllisen Tokion vilkkuva värimaailma (saati se myöhemmin leffassa näkyvä kaikki se Tokion värimaailmaan ja valaistuksen ja kaiken sen mielikuvituksellisen ulkonäön tykitys) on ihan uskomattoman näköistä yhdistettynä ihan huikean tyylikkääseen kuvaukseen ja kameran heiluvuus toi jotenkin aitouden tunnetta paljon. Sit kun alussa äijä vetää kamaa ja menee tripille, niin alkaa sellainen psykedeelinen tykitys että oksat pois miten siistin näköistä oli, jossa on jäätävän upea äänimaailma voimistaen sitä psykedeelisyyttä. Tuo kun kaveri on kamoissa ja höpöttelee kaikuvalla äänellä itsekseen ja kamera huojuu ekasta persoonasta kuvattuna, kun tyyppi kävelee, niin se on niin voimakkaasti osattu tehdä et tuntuu kun ois ite jotenkin leffan sisällä.
Kun melkein alussa Oscar tosiaan ammutaan niin se ihme rajakokemus joka kestää ja kestää..., jossa Oscarin sielu jää jotenkin sellaiseen välitilaan, niin ruutu alkaa mm pirunmoisesti välkkyä valkoisena humisevineen äänineen ja tuosta alkaa sellainen hyppely mm menneisyyden tapahtumiin, jossa mennään menneisyyteen, nykyhetkeen ja myöhemmin tulevaisuuteen ja (uniin) tapahtumien pomppiessa ja sekoittuessa jännästi punoutuen yhteen, jossa kerrotaan hienosti mistä kaikki lähti leffassa liikkelle ja miten homma eteni juonessa siihen pisteeseen kun Oscaria ammuttiin ja siitä eteenpäin sitten.
Leffassa on isona teemana mm kaikenlaiset huumeet ja se toimi saumattomasti pirun siististi yhteydessä siihen visuaaliseen tykitykseen tukien sitä visuaalisuutta moninaisineen värimaailmoineen, vilkkuvineen valoineen ja ihmeellisineen äänimaailmoineen. Etenkin huumeiden vaikutukset ja se kuoleman ja elämän välitila, jotka tukien hienosti toistensa psykedeelisyyttä ollen sellainen psykedeelinen sekasoppa että.
Leffan voisi tosi hyvin kuvata unimaisena trippinä, painajaisunimaisena sellaisena, jolla tarkoitan sitä Oscarin sielun lentelyä jossain rajatilallla läpi kaupungin osien ja kaikkien kauhujen näkemistä mm miten siskonsa elämä etenee Tokion alamaailmassa, karseen tuntuista kyllä olis tollainen painajainen leijua jossain pelottavassa rajatilassa ja nähdä kaikki synkkyydet. Tuo päähenkilöiden alamaailmaan sotkeutuminen ja mitä siitä voi seurata on muuten myös yhtenä leffan tosi isona teemana. synkkä kokemus kyllä on leffa. Lisäksi mm seksi ja sen nautinto on isona osana kokonaisuutta, leffassa kun paneskellaan tooosi paljon.
Helvetin siististi toteutettu se rajatila muuten, Hiton häiriintynyttä ruutuun tuon tuosta pamahtaviin kaikenlaisineen monivärillisiin värisevineen kuvioineen, joita Oscar näkee äänineen ja leijuminen missä milloinkin pyörivineen kameroineen ja kohtaukset tuossa rajatilassa vaihtuu kyllä tyylikkäästi mennen sielu aina mistäkin reiästä sisään, esim lavuaarista jne vaihtuen seuraavaan kohtaukseen, kohtaukset vaihtuu kyllä ihan pirun tyylikkäästi ja se on kanssa nerokasta jota leffassa on paljon että ollaan jossain paikassa ja kun päähenkilön sielu räpsäyttää silmiään, niin ollaan samassa paikassa mutta ei tavallaan ei kuitenkaan, vaikee selittää. Jokin on muuttunut. Tuolla välitilassa seikkailessa niin pitää mainita myös siitä että tietoisuus yhteydessä muistoihin on myös taas yksi iso teema. Teemoja on siis monen monta leffassa ja sitten leffan kaikkeudet mitä se sisältää voi tulkita monella tavalla. Leffa loppuu ihan pirun siististi jos sen oikein käsitin.
Spoiler
Ylivoimaisesti psykdeelisin leffa minkä nähnyt ja visuaalisesti, kuvaukseltaan ja äänimaailmaltaan siistein leffa kanssa. Vaikee vertailla tätä Irreversibleen kumpi on parempi, kun molemmat omallaan tavallaan ihan loistavia. Top 10iin meni mulla anyway kun oli niin täysinn omanlainen leffa.
10
edit, Hitto en muistanut mainita tosi tärkeästä seikasta eli leffan tunnelmasta sanaakaan. Ihan jäätävän kummallinen tunnelma hyvällä tavalla ja hienoa et leffassa oli koko ajan pimeää ja tosiaan pimeässä ehdottomasti pitää katsoa. Sitten sellainen tosi tärkeä asia unohtui myös mainita et ne oikean elämän tapahtumat Tokiossa on pirun hyvin kerrottua ja todella mielenkiintoista seurattavaa, että leffa oli myös sen kaiken psykedeelisen tykityksen lisäksi tosi hieno leffa sen oikean elämän tarinaltaan.
Se meni mulla tässä arvostelussa vähän perseelleen et spoilasin vahingossa liikaa, et jos ette oo nähnyt niin älkää lukeko tätä.
Enter the Void (2009)
Enter the Void (2009) - IMDb
Meni muuten hetki jos toinenkin kun kasailin leffan kokonaisuutta päässä että sen pystyy sanoiksi pukemaan.
Oscar ja hänen siskona ovat muuttaneet Tokioon. Linda on strippari ja Oscar huumediileri. Yks yö Oscar juoksee klubin vessaan poliisia karkuun ja poliisi ampuu hänet kuoliaaksi. Hänen sielunsa jää leijailemaan johonkin välitilaan, johtuen siitä kun oli aiemmin luvannut siskolleen, ettei jätä häntä koskaan yksin. Siitä alkaakin sellainen sekamelska jossa hän erittäin psykedeelisesti toteutettuna näkee menneisyyteensä, nykyhetkeen ja tulevaan. Alkaa karmaiseva matka...
Heti kun leffa alkoi niin aukes tyyliin suu leffan ulkoasusta. Yöllisen Tokion vilkkuva värimaailma (saati se myöhemmin leffassa näkyvä kaikki se Tokion värimaailmaan ja valaistuksen ja kaiken sen mielikuvituksellisen ulkonäön tykitys) on ihan uskomattoman näköistä yhdistettynä ihan huikean tyylikkääseen kuvaukseen ja kameran heiluvuus toi jotenkin aitouden tunnetta paljon. Sit kun alussa äijä vetää kamaa ja menee tripille, niin alkaa sellainen psykedeelinen tykitys että oksat pois miten siistin näköistä oli, jossa on jäätävän upea äänimaailma voimistaen sitä psykedeelisyyttä. Tuo kun kaveri on kamoissa ja höpöttelee kaikuvalla äänellä itsekseen ja kamera huojuu ekasta persoonasta kuvattuna, kun tyyppi kävelee, niin se on niin voimakkaasti osattu tehdä et tuntuu kun ois ite jotenkin leffan sisällä.
Kun melkein alussa Oscar tosiaan ammutaan niin se ihme rajakokemus joka kestää ja kestää..., jossa Oscarin sielu jää jotenkin sellaiseen välitilaan, niin ruutu alkaa mm pirunmoisesti välkkyä valkoisena humisevineen äänineen ja tuosta alkaa sellainen hyppely mm menneisyyden tapahtumiin, jossa mennään menneisyyteen, nykyhetkeen ja myöhemmin tulevaisuuteen ja (uniin) tapahtumien pomppiessa ja sekoittuessa jännästi punoutuen yhteen, jossa kerrotaan hienosti mistä kaikki lähti leffassa liikkelle ja miten homma eteni juonessa siihen pisteeseen kun Oscaria ammuttiin ja siitä eteenpäin sitten.
Leffassa on isona teemana mm kaikenlaiset huumeet ja se toimi saumattomasti pirun siististi yhteydessä siihen visuaaliseen tykitykseen tukien sitä visuaalisuutta moninaisineen värimaailmoineen, vilkkuvineen valoineen ja ihmeellisineen äänimaailmoineen. Etenkin huumeiden vaikutukset ja se kuoleman ja elämän välitila, jotka tukien hienosti toistensa psykedeelisyyttä ollen sellainen psykedeelinen sekasoppa että.
Leffan voisi tosi hyvin kuvata unimaisena trippinä, painajaisunimaisena sellaisena, jolla tarkoitan sitä Oscarin sielun lentelyä jossain rajatilallla läpi kaupungin osien ja kaikkien kauhujen näkemistä mm miten siskonsa elämä etenee Tokion alamaailmassa, karseen tuntuista kyllä olis tollainen painajainen leijua jossain pelottavassa rajatilassa ja nähdä kaikki synkkyydet. Tuo päähenkilöiden alamaailmaan sotkeutuminen ja mitä siitä voi seurata on muuten myös yhtenä leffan tosi isona teemana. synkkä kokemus kyllä on leffa. Lisäksi mm seksi ja sen nautinto on isona osana kokonaisuutta, leffassa kun paneskellaan tooosi paljon.
Helvetin siististi toteutettu se rajatila muuten, Hiton häiriintynyttä ruutuun tuon tuosta pamahtaviin kaikenlaisineen monivärillisiin värisevineen kuvioineen, joita Oscar näkee äänineen ja leijuminen missä milloinkin pyörivineen kameroineen ja kohtaukset tuossa rajatilassa vaihtuu kyllä tyylikkäästi mennen sielu aina mistäkin reiästä sisään, esim lavuaarista jne vaihtuen seuraavaan kohtaukseen, kohtaukset vaihtuu kyllä ihan pirun tyylikkäästi ja se on kanssa nerokasta jota leffassa on paljon että ollaan jossain paikassa ja kun päähenkilön sielu räpsäyttää silmiään, niin ollaan samassa paikassa mutta ei tavallaan ei kuitenkaan, vaikee selittää. Jokin on muuttunut. Tuolla välitilassa seikkailessa niin pitää mainita myös siitä että tietoisuus yhteydessä muistoihin on myös taas yksi iso teema. Teemoja on siis monen monta leffassa ja sitten leffan kaikkeudet mitä se sisältää voi tulkita monella tavalla. Leffa loppuu ihan pirun siististi jos sen oikein käsitin.
Spoiler
Ylivoimaisesti psykdeelisin leffa minkä nähnyt ja visuaalisesti, kuvaukseltaan ja äänimaailmaltaan siistein leffa kanssa. Vaikee vertailla tätä Irreversibleen kumpi on parempi, kun molemmat omallaan tavallaan ihan loistavia. Top 10iin meni mulla anyway kun oli niin täysinn omanlainen leffa.
10
edit, Hitto en muistanut mainita tosi tärkeästä seikasta eli leffan tunnelmasta sanaakaan. Ihan jäätävän kummallinen tunnelma hyvällä tavalla ja hienoa et leffassa oli koko ajan pimeää ja tosiaan pimeässä ehdottomasti pitää katsoa. Sitten sellainen tosi tärkeä asia unohtui myös mainita et ne oikean elämän tapahtumat Tokiossa on pirun hyvin kerrottua ja todella mielenkiintoista seurattavaa, että leffa oli myös sen kaiken psykedeelisen tykityksen lisäksi tosi hieno leffa sen oikean elämän tarinaltaan.
- Liittynyt
- 7.3.2006
- Viestejä
- 1 145
Mä luen @Tigre ajan kanssa tuon, vaikka sen kerran luinkin, mutta nyt uusintakatselu oli ihan eri kokemus.
Ja serkku ei sinänsä ole tuota mieltä, mutta se lupas oikolukea ja kommentoida noita tarkemmin, niin sanoi vaan, että jos lähettää esim.tuonne film-o-holiciin, niin pakko saada tiiviimpi setti.
Ja serkku ei sinänsä ole tuota mieltä, mutta se lupas oikolukea ja kommentoida noita tarkemmin, niin sanoi vaan, että jos lähettää esim.tuonne film-o-holiciin, niin pakko saada tiiviimpi setti.
Juu ymmärrän täysin.
nyt tulee erittäin yllättävä teksti
Kiitos lunille joka on uskollisesti jaksanut laittaa tykkäyksiä PITKÄN aikaa tyyliin joka ikiseen arvosteluihini, kiitos Alicialle ja descentille mukavista keskusteluista leffoista ja kiitos kaikille jotka ovat ylipäätään jaksanut lukea mun arvosteluja. Erittäin iso kiitos Mikelle kun on mahdollistanut tämänkin ketjun olemassaolon.
Sellainen juttu että mun elämässä on pyörähtänyt nyt iso pyörä eteenpäin tosi positiivisella tavalla, koittakaa ymmärtää.
Halusin vaan kiittää ennenkuin häviän täältä. On ollut kunnia saada kirjoitella mm arvosteluja näin upealla foorumilla, kiitos Miken.
ps, toivon aidosti descent et pääset jollekin leffa alan näkyvälle ja isolle sivustolle tekee arvosteluja pakkiksen lisäksi. Kaikkea hyvää kaikille muillekin.
Piru vie et miten haikealta tuntuu lähteä tältä foorumilta mut jos asiat laitetaan vaakakuppiin niin onnellisuus oikeassa elämässä vie tottakai voiton. kun kerrankin oikeassa elämässäni on tapahtunut jotan näin hyvää ja siitä mitä se on, niin siitä ei sen enempää.
en voi muuta sanoa kuin kiitos kaikesta. Moro sanoo Tigre!
Kiitos lunille joka on uskollisesti jaksanut laittaa tykkäyksiä PITKÄN aikaa tyyliin joka ikiseen arvosteluihini, kiitos Alicialle ja descentille mukavista keskusteluista leffoista ja kiitos kaikille jotka ovat ylipäätään jaksanut lukea mun arvosteluja. Erittäin iso kiitos Mikelle kun on mahdollistanut tämänkin ketjun olemassaolon.
Sellainen juttu että mun elämässä on pyörähtänyt nyt iso pyörä eteenpäin tosi positiivisella tavalla, koittakaa ymmärtää.
Halusin vaan kiittää ennenkuin häviän täältä. On ollut kunnia saada kirjoitella mm arvosteluja näin upealla foorumilla, kiitos Miken.
ps, toivon aidosti descent et pääset jollekin leffa alan näkyvälle ja isolle sivustolle tekee arvosteluja pakkiksen lisäksi. Kaikkea hyvää kaikille muillekin.
Piru vie et miten haikealta tuntuu lähteä tältä foorumilta mut jos asiat laitetaan vaakakuppiin niin onnellisuus oikeassa elämässä vie tottakai voiton. kun kerrankin oikeassa elämässäni on tapahtunut jotan näin hyvää ja siitä mitä se on, niin siitä ei sen enempää.
en voi muuta sanoa kuin kiitos kaikesta. Moro sanoo Tigre!
Alicia
VIP
- Liittynyt
- 25.5.2004
- Viestejä
- 5 403
- Liittynyt
- 7.3.2006
- Viestejä
- 1 145
nyt tulee erittäin yllättävä teksti
Kiitos lunille joka on uskollisesti jaksanut laittaa tykkäyksiä PITKÄN aikaa tyyliin joka ikiseen arvosteluihini, kiitos Alicialle ja descentille mukavista keskusteluista leffoista ja kiitos kaikille jotka ovat ylipäätään jaksanut lukea mun arvosteluja. Erittäin iso kiitos Mikelle kun on mahdollistanut tämänkin ketjun olemassaolon.
Sellainen juttu että mun elämässä on pyörähtänyt nyt iso pyörä eteenpäin tosi positiivisella tavalla, koittakaa ymmärtää.
Halusin vaan kiittää ennenkuin häviän täältä. On ollut kunnia saada kirjoitella mm arvosteluja näin upealla foorumilla, kiitos Miken.
ps, toivon aidosti descent et pääset jollekin leffa alan näkyvälle ja isolle sivustolle tekee arvosteluja pakkiksen lisäksi. Kaikkea hyvää kaikille muillekin.
Piru vie et miten haikealta tuntuu lähteä tältä foorumilta mut jos asiat laitetaan vaakakuppiin niin onnellisuus oikeassa elämässä vie tottakai voiton. kun kerrankin oikeassa elämässäni on tapahtunut jotan näin hyvää ja siitä mitä se on, niin siitä ei sen enempää.
en voi muuta sanoa kuin kiitos kaikesta. Moro sanoo Tigre!
Noh, kuolee varmaan ketju sun mukana, mutta ota se vaan kunnioituksella! Sä oot ollut tämän ketjun ylläpitävä voima ja inspiroinut omaakin kirjoittelua pitkästä aikaa. Iso kiitos siitä!
Vähän on oudosti haikea fiilis, kun ei ole ikinä ennen kenenkään anonyymin nettipersoonan olemassaolo kiinnostanut suoraan sanottuna pätkääkään.
Toivottavasti nyt ehdit tämän vielä lukea ja jos nyt yhtään veikkaan mistään oikein, niin pysykin täältä perkele POISSA! Tämä kaikella välittämisellä
Helvetin hyvää jatkoa sinulle!
- Liittynyt
- 12.11.2003
- Viestejä
- 2 321
En nyt ihan tajua, miksi Tigren pitää poistua takavasemmalle täältä. Oli se muutos mikä tahansa elämässä niin kannattaa pitää harrastuksista kiinni. Pidä vaikka taukoa, mutta älä nyt mitään lopullista suunnittele. Mutta, jos tosiaan meinaat häippästä niin kaikkea hyvää sulle.
- Liittynyt
- 13.10.2004
- Viestejä
- 19 547
Rambo Last Blood 10-
Siis HUH HUH. Oli pakko ihan avata tietokone ja kirjoittaa mielipide tästä tänne. Siis aivan totaalisen Fuximainen elokuva! Siis ei helvettiläinen. Ja vielä täysin yllättävästi. Olin nimittäin todella peloissani että tämä tulee olemaan älytöntä paskaa. Ai että kuinka väärässä olinkaan!
Kun elokuvan lopputekstit lähtivät pyörimään, melkein itkin. Sen verran tunteikas hetki tämä miulle oli, kun pätkät vanhoista ramboista lähtivät pyörimään. Palasin taas hetkeksi lapsuuteeni ja vaikka vuosia on vierähtänyt noin 27 siitä kun ensimmäiset kaksi Ramboa näin, sohvalla istui kyllä edelleen sama pikku fuksi. Toki vähän lihavampana. Täydellinen elokuva valinta maanantai iltaan!
Nyt aloitan Rambo maratoonin, enkä luovuta ennen kuin on kaikki taas katsottu. Miljoonannen kerran.
Siis HUH HUH. Oli pakko ihan avata tietokone ja kirjoittaa mielipide tästä tänne. Siis aivan totaalisen Fuximainen elokuva! Siis ei helvettiläinen. Ja vielä täysin yllättävästi. Olin nimittäin todella peloissani että tämä tulee olemaan älytöntä paskaa. Ai että kuinka väärässä olinkaan!
Kun elokuvan lopputekstit lähtivät pyörimään, melkein itkin. Sen verran tunteikas hetki tämä miulle oli, kun pätkät vanhoista ramboista lähtivät pyörimään. Palasin taas hetkeksi lapsuuteeni ja vaikka vuosia on vierähtänyt noin 27 siitä kun ensimmäiset kaksi Ramboa näin, sohvalla istui kyllä edelleen sama pikku fuksi. Toki vähän lihavampana. Täydellinen elokuva valinta maanantai iltaan!
Nyt aloitan Rambo maratoonin, enkä luovuta ennen kuin on kaikki taas katsottu. Miljoonannen kerran.
- Liittynyt
- 7.3.2006
- Viestejä
- 1 145
En nyt ihan tajua, miksi Tigren pitää poistua takavasemmalle täältä. Oli se muutos mikä tahansa elämässä niin kannattaa pitää harrastuksista kiinni. Pidä vaikka taukoa, mutta älä nyt mitään lopullista suunnittele. Mutta, jos tosiaan meinaat häippästä niin kaikkea hyvää sulle.
Mä en Tigren syitä tietenkään tiedä, mutta ehkä esimerkkeinä vaikka hyvin totaalinen netin kautta eläminen ns.oikean elämisen sijaan ja fixoituminen johonkin asiaan liikaa voisivat olla hyviä esimerkkejä, että pitää ottaa totaalinen paussi/kokonaan lopettaminen, kun menee homma överiksi.
Ihan addiktiosta siis puhun, kun aika paljon omassa työssä ne addiktioihin apua hakevat ihmiset ovat myös muita kuin päihde- tai peliriippuvaisia. Ja en nyt puhu Tigrestä, vaan tilanteesta, jossa hyvin voisi joutua poistumaan kokonaan, mikäli kyseessä olisi totaalinen elämän rajoittuminen tietokoneella olemiseen ja/tai elokuvien tutkimiseen, ostamiseen, katseluun, arvosteluiden kirjoittamiseen yms. Yhtäkkiä sitä voi huomata, että sen kuplan ulkopuolella ei elämää ole, joka ei ole kovin hyvä asia.
Mutta olet oikeassa, että parhaimmillaan riittävän pitkä paussi ja keskittyminen muuhun elämään voi riittää. Sillä kieltämättä @Tigre on ollut niin iso osa tätä ketjua omine arvosteluineen, hyvine keskusteluineen, omien arvosteluiden kommentoimisineen ja koko yleisen ketjun flown hyväntuulisena pitämisineen varmaan vähentää omaakin kiinnostusta kirjoitella tähän ketjuun, joten on kyllä suuri menetys. Mutta varmasti olivat syyt mitkä tahansa niin ratkaisu oli tarkoin harkittu, pakollinen ja luultavasti todella tärkeä ja oikea valinta. Mutta toistan vielä, että on kyllä itselle ensimmäinen kerta, kun jotain vain netin välityksellä "tuntemaa" ihmistä tulee ikävä.
