Rashomon - paholaisen temppeli (1950) - Imdb 8,2
Päätin et alan kattoo aikajärjestyksessä näitä, minä vuonna nää kaikki 6 leffaa on tehty ja tämä Rashomon on 1950 ja ensimmäinen Kurosawan Samurai elokuva joten tällä aloitin. Alku alkaa tosi mukavan mystisesti. 2 miestä istuu kuvassa olevan lahoneen temppelin katoksen alla ihan jäätävässä vesisateessa ja toinen hokee en käsitä, en käsitä, en käsitä... Kolmas mies tulee tuohon katokseen ja sanoo että mitä on tapahtunut ja sit toinen niistä kavereista joka oli pappi niin sanoi jotain et edes viisaudestaan tunnettu pappi ei voi tätä selittää ja alkaa luetella synkkiä asioita, sota, maanjäristys, tuulet, tulipalot, nälänhätä, kulkutaudit... ja sanoi että edes sota ei ole niin kamala asia kuin tarina jota hän alkaa kertomaan.
Tuossa kohtaa jo kelasin et mistä ikinä onkaan kyse niin ei ainakaan mitään iloista settiä ole luvassa... Sit aloin tuossa alussa kelata leffan nimeä Rashomon - paholaisen temppeli... mikähän se on ja 4-10iin asteikoilla et millä mielenkiinnolla odotin et mistä tässä on kyse, niin 10 on luku. eli leffa oli alusta asti erittäin otteessa pitävästi osattu tehdä ja odotti harvinaisen mielenkiinnolla mistä juonessa on kyse. Sit mietin alussa myös sitä että kun leffa kestää vaan 1h24min, niin tuli mieleen että tää on kyllä varmasti erittäin ytimekäs ja tiivis kokonaisuus. Vaikka pidin siitä että Seitsemän Samurai kestää 3 puoltuntia, niin erittäin siistiä että tässä collectionissa on myös näin lyhyitä leffoja, sillä lyhyille leffoille on
todellakin myös paikkansa. Btw vähänkö hymähdin kun tässä on se Seven Samuraista tuttu Samurai joka oli ihan kaheli ja taisteli perse paljaana, niin tuon samurain näyttelijä on tässäkin ja ihan samanlainen sekopää vielä.
ei jeesus mikä pelle, mut hyvällä tavalla, veti sitä kahelin ja täysin arvaamattoman kaverin rooliaan pirun hyvin. Mm kaikki ne ilmeet ja eleet hänellä johtui loistavasta erikoisesta näyttelystään.
Leffassa on tosi kiinnostavaa et sitä kauheaa tarinaa kerrotaan monen henkilön näkökulmasta. Tuollainen tapa kertoa tarinaa että aina vaihtuu tarinan kertoja on todella tyylikästä ja persoonallista tarinankerrontaa, erittäin isot pointsit. kun tarinankertoja henkilöt kertovat kolme päivää sitten tapahtuneesta asiasta, niin silloin hypätään aina tuohon 3 päiväisiin tapahtumiin. Kun menee jonkin aikaa , niin alkaa ihmetellä et hetkinen, noihan kertoo ihan eri tarinaa, niin että jokaisen tarinan kertojan tarina siitä tapahtumasta oli erilaista sisällöltään, joten tossa ei todellakaan enää tiennyt mikä on totta ja mikä ei ja kuka niistä puhuu paskaa ja kuka kertoo tapahtuman sillä tavalla miten se oikeasti meni. Tuollainen siksakkimaisesti muodostuva kokonaisuus tarinasta, oli äärimmäisen kiehtovaa seurattavaa ja pirun siistiä tuollainen et jokaisella kertojalla on oma versionsa tapahtuneesta. Tuollainen tarinankerronta yhdistelmä et kerrotaan monen henkilön kautta tarinaa + se vielä siihen että tietyssä vaiheessa tosiaan huomasi et jokaisella omat versionsa tapahtuneesta, niin on suorastaan aivan upeaa jälkeää kyllä tarinankerrronta leffassa ja jos muistan oikein niin Kurosawa oli tarinankerronnan suunnannäyttäjä enkä ihmettele yhtään sitä asiaa. Sitten sekin että tavat joilla he kertovat tarinoitaan + dialogi + tarinoiden tapahtumat kun alkaa verrata niitä eri versioisten tarinoita toisiinsa on niin kyllä sellaista pyörremyrskyä se kombo että, on kyllä taidokkaasti ja tarkkaan harkittua kirjoitettua settiä Kurosawalta. Leffassa myös mennään sellaiselle tasolle että vainaja kertoo oman versionsa tapahtumasta...
Miljöö on upean tunnelmallinen ja niitä on monenlaista. On rankkaa vesisadetta kun juttelevat siellä temppelin katoksen alla, sitten todella rehevän metsän seassa kulkiesssa jossa huomasin et tuohonkin aikaan on saatu erittäin dynaaminen valaistus, joka teki tuosta metsästä tosi upean tunnelmallisen sillä dynaamisuudellaan. leffa oli myös kuvaukseltaan hienoa jälkeä.
Rashomon - Paholaisen temppeli et mitä sillä tarkoitetaan niin en tiedä yhtään käsitänkö oikein vai väärin, mutta oli tunne et se symbolisoi ihmisten synnynnäistä pahuutta ja ihmismielen sairautta. Sit lopussa ukot puuhu jotain et maailma on helvetti niin mietin et olikohan tuollakin jotain tarkoitusta leffassa kun leffan nimeä katsoo. Mut joka tapauksessa aivan selvää voimakasta symbolisuutta oli etenkin ihan lopussa mm siihen temppeliin liittyen ollen pahuuden pesä tms, emt. Vaikea tulkittava leffa mulle.
Oli kyllä ihan helvetin upea lyhyt ja ytimekäs leffakokemus, kun se oli niin kiinnostavaa et jokaisella oma versio tarinasta ja niitä tarinoita kuunteli erittäin mielenkiinnolla leffassa ollen myös tyylikäs tunnelma samalla kun katoksen alla rankkasateessa kertovat sitä tarinaa ja mustavalkokuva jotenkin teki ihan mielettömän kiehtovaa tunnelmaa vieden katsojan tuolle aikakaudelle ja osakiitos menee myös tunnelmasta sille dynaamiselle valaistukselle joka loi siihen metsään joka ikiseen lehteen hohtavaa kirkautta mikä oli mustavalkokuvana aika upean näköistä ja vielä 50 luvun leffa! Vaikka tosi kova leffa kyseessä, niin kaukana Seven Samurain tasosta, mut se oli odotettavissa joten ei pilannut leffaa kun tiesi etukäteen et ei tuu Seven Samuraita voittamaan, niin leffakokemus oli kyllä hyvin onnistunut kun ei ollut tosiaan mitään hyper odotuksia leffaan.
jotain mystistä hienoutta oli tässä leffassa.
9½
se on varma et Tokyo Story tulee vikana koska amazonista tilattu, mut nyt odotan et tulis ensimmäisenä se se Venäläinen Leviathan leffa. koska oon siitä nyt niin erityisen kiinnostunut.
jotenkin innostuin tuosta Rashomonista, et 
