- Liittynyt
- 14.12.2008
- Viestejä
- 4 162
Aquaman (2018)
Jotenkin tää oli jäänyt aiemmin katsomatta jostain käsittämättömästä syystä, mutta nyt päätin katsoa kun jumaliste huomasin, että on James Wanin ohjaama leffa ja tiesi täten jo etukäteen miten tyylikkäästi leffa on toteutettu ja sitä se olikin.
Aivan ensimmäiseksi leffan ulkoasusta... Tää on kyllä ulkoasultaan siistein leffa mitä tähän mennessä on tehty. Jumalauta sentään että mm se Atlantis oli aivan uskomattoman näköinen paikka. erittäin mielikuvituksellisesti keksitty ja toteutettu kaikki ne jutut. Runsas värimaailma erivärisiä yksityiskohtia täynnä oleva maailma ja erittäin dynaaminen valaistus ja kaikki hohtavat heijasumat meren lainehtiessa esim kiviin oli kyllä kanssa pirun siistin näköistä. Sitten kaikki ihme esihistorialliset otukset siellä meren syvyyksissä ja etenkin ne valtavat violetin hohtavat erikoiset kasvit ja meduusat mitkä teki Atlantiksesta erittäin hohtavan ja pirun kirkkaan paikan. Olin kyllä sanaton siitä leffan visuaalisesta tykityksestä. Näkee kyllä tuosta kaikesta mielikuvituksellisesta visuaalisesta loistosta joista kerroin, että on James Wanin käsialaa leffa. Pitää myös mainita hienosta äänimaailmasta, meren alainen kohiseva ja pulputtava ääni sekä puheen kaikuminen meressä oli tosi tyylikkään kuuloista. Musiikit on myös paikotellen erittäin komeat ja jopa kauniit välillä. Mun lempimusa leffassa oli Toton Africa naisen laulamana. Sit vielä tuosta huikeasta ulkonäöstä, niin leffa menee vaan loppua kohti koko ajan enemmän ja enemmän sellaiseksi massiiviseksi visuaaliseksi tykistykseksi ettei mitään rajaa siinä mielikuvituksellisuuden määrässä, et miten on keksitty leffan ulkonäön tyyli niin hyvin ja se värimaailma ja valaistus...4k hdr versio on kyllä aivan pakko joskus ostaa, kun on tosiaan tähän asti hienoimman näköinen leffa mitä on tehty.
Sitten toimintakohtaukset on harvinaisen tyylikkäitä, sillä tosi erikoinen kuvaustapa, mm Wanille tutut kamera-ajot ja veikeät kuvakulmat on monissa mättökohtauksessa uskomattoman näköistä jälkeä. Hienon kuvauksen lisäksi äksönkohtaukset on muutenkin saamarin siistejä. Eräs taistelukohtaus leffasta on ihan supersiisti kun siinä on jäätävä vauhti päällä ja mm kun lyövät toisiaan niillä miekoilla ja tulee järisyttävä paineaalto siitä jne.
Nyt itse tärkeimpään asiaan, leffan sisältöön. Alusta asti asioita pohjustetaan ja myöhemmin leffassa taustoitetaan asioita hienosti hienolla otteella ja leffaan on saatu karulla tavalla siistiä synkkyytä asioihin sekä syvällisyyttä hahmoihin, etenkin Momoan esittämään Aquamaniin. Hän ei aikuisenakaan tunne oikein itseään kuka hän on ja leffassa hän etsii itseään, syyttää itseään ja etsii paikkaansa maailmassa ja mm siitä onko hän Atlantiksen kuninkaan arvoinen tyyppi vai ei. Hienoa itsepohdiskelua jota Momoa tulkitsee näyttelyn kautta hyvin. En edes tiennyt et on noinkin hyvä näyttelijä, kun GOTssa oli sellainen vähäsanainen örrimörri. Hänellä on myös syvät motiiivit tappaa Atlantiksen pahis, pikkuveljensä, koska Aquamanin äiti tapetaan alussa. Eli ei oo spoilausta tuo äidin kuolema, kun tapahtuu ihan alussa. Leffassa on myös mielenkiintoisena asiana, että miksi Atlantiksen pahis haluaa tuhota kaikki kaupungit sun muut maan pinnalta, niin tuossa asiassa kaikki ei ole ihan mustavalkoista, kun se pahis kertoo Aquamanille miten ihmiskunta on mm tuhonnut ja saastuttanut merta ja täten myrkyttäen ja tappaen mm Atlantiksen lapsia ja ilmaston muutos on myös paljon vaikuttanut mereen tappaen vedessä eläviä valaita sun muita otuksia.
Leffa vähän tosin laahaa siinä Sahara ja Italia kohtauksissa, jossa on myös hirmuisesti läpän heittoa ja meiningistä tulee mieleen jokin aarteenmetsästys leffa. Siitä pikkuriikkisen miinusta. Tuota kestää puolisen tuntia ja voisi sanoa et leffa on puol tuntia liian pitkä, tuon Sahara ja Italia kohtaukset olis voinut jotenkin jättää pois ja jollain muulla tavalla tosi lyhyesti täydentää se aukko. MUTTA sit leffa nostaa aivan helvetisti päätään, onneksi. Juonessa tapahtuu sellainen ylläri pylläri että ja juoni paisuu ja paisuu yhdessä visuaalisuuden kanssa tosi massiiviseksi meiningiksi. Ihan lopun taistelu on tosi tyylikäs ja taas kiitos sille kuvaukslle. Momoa heiluu sen atraimen kanssa jäätävillä voimilla mm jysättäen sen dickheadin maan pintaan. On kyllä voimaa Aquamanilla perhanasti kun ottaa vielä lisäksi huomioon sen että mihin hahmo pystyy veden kanssa.
Leffassa on tosi hieno merenalaisen seikkailun tunnelma ja leffan idea on tosi siisti. Tuollainen merenalainen valtakunta, joka uhkaa ihmiskuntaa ja tuosta asiasta pitää kertoa pari sanaa. Tykkäsin nimittäin mielettömästi siitä meren uhan tunteesta maata ja asutuksia kohti. tosi mielenkiintoista jotenkin tuollainen että vedessä asuvat kaverit hallitsee kaikenmaailman kaloja sun muita merenalaisia otuksia ja osaavat muodostaa vedestä vaikka tsunamin jos haluavat. Se oli tosi siistiä kanssa, että leffassa oli seitsemän eri merta ja kuvattiin välillä esim pohjanmerta yöllisine tähtineen tehden laaja alaisen isoa leffakokemuksen tunnetta elokuvaan. Leffan maailma on iso seitsemän meren vedenalainen kokemus.
loistava näyttelijäkaarti on myös. En vois parempaa näyttelijää kuvitellakaan Aquamaniksi kuin Jason Momoa joka puhuu tosi möreällä äänellä. Komealta ja isolta ulkonäöltäänkin ison parransa kanssa hänellä on mitä loistavin luukki Aquamanille. Äijän näköinen eikä mikään saatanan kansikuva poika. Patrick Wilson toimii tosi hyvin leffan pahiksena. Oon oppinut tykkäämään paljon näyttelijästä Insidioukdien ja Conjuringien myötä. Myös Amber Heard on loistava seikkaillessaan Momoan kanssa ja heidän kemiat toimii. Sit vielä Willem Dafoe sivuosassa.
leffan aivan loppu on todella kaunis ja koskettava, tosi tehokas ja hillitty kohtaus. Tuon jälkeen tulee hyvin mahtipontinen kohtaus jossa Aquaman kiitää läpi meren otusten ja vesipy
örteiden
katselukokemuksena 10-
leffana genressään 9
Jotenkin tää oli jäänyt aiemmin katsomatta jostain käsittämättömästä syystä, mutta nyt päätin katsoa kun jumaliste huomasin, että on James Wanin ohjaama leffa ja tiesi täten jo etukäteen miten tyylikkäästi leffa on toteutettu ja sitä se olikin.
Aivan ensimmäiseksi leffan ulkoasusta... Tää on kyllä ulkoasultaan siistein leffa mitä tähän mennessä on tehty. Jumalauta sentään että mm se Atlantis oli aivan uskomattoman näköinen paikka. erittäin mielikuvituksellisesti keksitty ja toteutettu kaikki ne jutut. Runsas värimaailma erivärisiä yksityiskohtia täynnä oleva maailma ja erittäin dynaaminen valaistus ja kaikki hohtavat heijasumat meren lainehtiessa esim kiviin oli kyllä kanssa pirun siistin näköistä. Sitten kaikki ihme esihistorialliset otukset siellä meren syvyyksissä ja etenkin ne valtavat violetin hohtavat erikoiset kasvit ja meduusat mitkä teki Atlantiksesta erittäin hohtavan ja pirun kirkkaan paikan. Olin kyllä sanaton siitä leffan visuaalisesta tykityksestä. Näkee kyllä tuosta kaikesta mielikuvituksellisesta visuaalisesta loistosta joista kerroin, että on James Wanin käsialaa leffa. Pitää myös mainita hienosta äänimaailmasta, meren alainen kohiseva ja pulputtava ääni sekä puheen kaikuminen meressä oli tosi tyylikkään kuuloista. Musiikit on myös paikotellen erittäin komeat ja jopa kauniit välillä. Mun lempimusa leffassa oli Toton Africa naisen laulamana. Sit vielä tuosta huikeasta ulkonäöstä, niin leffa menee vaan loppua kohti koko ajan enemmän ja enemmän sellaiseksi massiiviseksi visuaaliseksi tykistykseksi ettei mitään rajaa siinä mielikuvituksellisuuden määrässä, et miten on keksitty leffan ulkonäön tyyli niin hyvin ja se värimaailma ja valaistus...4k hdr versio on kyllä aivan pakko joskus ostaa, kun on tosiaan tähän asti hienoimman näköinen leffa mitä on tehty.
Sitten toimintakohtaukset on harvinaisen tyylikkäitä, sillä tosi erikoinen kuvaustapa, mm Wanille tutut kamera-ajot ja veikeät kuvakulmat on monissa mättökohtauksessa uskomattoman näköistä jälkeä. Hienon kuvauksen lisäksi äksönkohtaukset on muutenkin saamarin siistejä. Eräs taistelukohtaus leffasta on ihan supersiisti kun siinä on jäätävä vauhti päällä ja mm kun lyövät toisiaan niillä miekoilla ja tulee järisyttävä paineaalto siitä jne.
Nyt itse tärkeimpään asiaan, leffan sisältöön. Alusta asti asioita pohjustetaan ja myöhemmin leffassa taustoitetaan asioita hienosti hienolla otteella ja leffaan on saatu karulla tavalla siistiä synkkyytä asioihin sekä syvällisyyttä hahmoihin, etenkin Momoan esittämään Aquamaniin. Hän ei aikuisenakaan tunne oikein itseään kuka hän on ja leffassa hän etsii itseään, syyttää itseään ja etsii paikkaansa maailmassa ja mm siitä onko hän Atlantiksen kuninkaan arvoinen tyyppi vai ei. Hienoa itsepohdiskelua jota Momoa tulkitsee näyttelyn kautta hyvin. En edes tiennyt et on noinkin hyvä näyttelijä, kun GOTssa oli sellainen vähäsanainen örrimörri. Hänellä on myös syvät motiiivit tappaa Atlantiksen pahis, pikkuveljensä, koska Aquamanin äiti tapetaan alussa. Eli ei oo spoilausta tuo äidin kuolema, kun tapahtuu ihan alussa. Leffassa on myös mielenkiintoisena asiana, että miksi Atlantiksen pahis haluaa tuhota kaikki kaupungit sun muut maan pinnalta, niin tuossa asiassa kaikki ei ole ihan mustavalkoista, kun se pahis kertoo Aquamanille miten ihmiskunta on mm tuhonnut ja saastuttanut merta ja täten myrkyttäen ja tappaen mm Atlantiksen lapsia ja ilmaston muutos on myös paljon vaikuttanut mereen tappaen vedessä eläviä valaita sun muita otuksia.
Leffa vähän tosin laahaa siinä Sahara ja Italia kohtauksissa, jossa on myös hirmuisesti läpän heittoa ja meiningistä tulee mieleen jokin aarteenmetsästys leffa. Siitä pikkuriikkisen miinusta. Tuota kestää puolisen tuntia ja voisi sanoa et leffa on puol tuntia liian pitkä, tuon Sahara ja Italia kohtaukset olis voinut jotenkin jättää pois ja jollain muulla tavalla tosi lyhyesti täydentää se aukko. MUTTA sit leffa nostaa aivan helvetisti päätään, onneksi. Juonessa tapahtuu sellainen ylläri pylläri että ja juoni paisuu ja paisuu yhdessä visuaalisuuden kanssa tosi massiiviseksi meiningiksi. Ihan lopun taistelu on tosi tyylikäs ja taas kiitos sille kuvaukslle. Momoa heiluu sen atraimen kanssa jäätävillä voimilla mm jysättäen sen dickheadin maan pintaan. On kyllä voimaa Aquamanilla perhanasti kun ottaa vielä lisäksi huomioon sen että mihin hahmo pystyy veden kanssa.
Leffassa on tosi hieno merenalaisen seikkailun tunnelma ja leffan idea on tosi siisti. Tuollainen merenalainen valtakunta, joka uhkaa ihmiskuntaa ja tuosta asiasta pitää kertoa pari sanaa. Tykkäsin nimittäin mielettömästi siitä meren uhan tunteesta maata ja asutuksia kohti. tosi mielenkiintoista jotenkin tuollainen että vedessä asuvat kaverit hallitsee kaikenmaailman kaloja sun muita merenalaisia otuksia ja osaavat muodostaa vedestä vaikka tsunamin jos haluavat. Se oli tosi siistiä kanssa, että leffassa oli seitsemän eri merta ja kuvattiin välillä esim pohjanmerta yöllisine tähtineen tehden laaja alaisen isoa leffakokemuksen tunnetta elokuvaan. Leffan maailma on iso seitsemän meren vedenalainen kokemus.
loistava näyttelijäkaarti on myös. En vois parempaa näyttelijää kuvitellakaan Aquamaniksi kuin Jason Momoa joka puhuu tosi möreällä äänellä. Komealta ja isolta ulkonäöltäänkin ison parransa kanssa hänellä on mitä loistavin luukki Aquamanille. Äijän näköinen eikä mikään saatanan kansikuva poika. Patrick Wilson toimii tosi hyvin leffan pahiksena. Oon oppinut tykkäämään paljon näyttelijästä Insidioukdien ja Conjuringien myötä. Myös Amber Heard on loistava seikkaillessaan Momoan kanssa ja heidän kemiat toimii. Sit vielä Willem Dafoe sivuosassa.
leffan aivan loppu on todella kaunis ja koskettava, tosi tehokas ja hillitty kohtaus. Tuon jälkeen tulee hyvin mahtipontinen kohtaus jossa Aquaman kiitää läpi meren otusten ja vesipy
örteiden
nostaen atraimensa meren pinnan yläpuolelle ja sanoo olen Aquaman.
katselukokemuksena 10-
leffana genressään 9
Viimeksi muokattu:
Sit ostin siskolle hänen synttärien kunniaksi Ghost Storyn ja Wind Riverin. Vielä aion ostaa siskolle Elämäni seinäruusuna huutonetistä, joka on muuten älyttömän hyvä draama, iso suositus kaikille. Tiedän siskon leffamaun todella hyvin, niin uskon et etenkin tuo Elämäni seinäruusuna ja Wind River uppoaa todella hyvin hänelle.
Pakko silti ostaa pois vaikka ketutttaa tuo hinta, mut kun sitä ei enää saa mistään muualta enää ja tuo leffa on kyllä aivan pakko nähdä.
