Memoirs of a Geisha (2005)
Geishan muistelmat (2005) - IMDb
Leffa alkaa kun tyttöjen vanhemmat myy kaksi tyttöään kummankin yhteen geishataloon geishan palvelijaksi. Tytöt joutuvat toisistaan eroon. Leffassa kuvataan toisen siskoksista kertovaa tositarinaa geishatalossa. Pikkuhiljaa tytön kasvaessa tyttö pääsee/joutuukin itse monien mutkien kautta geishaksi.
Huhhuh mikä leffa.
Mielenkiintoista oli alkaa katsoa, koska en oo koskaan oikein tiennyt mitä geishat loppujen lopuksi ovat ja kun tää perustuu vielä tositapahtumiin, niin oli kyllä todella kiinnostavaa katsoa, kun kiinnosti paljon tietää kunnolla keitä nuo geishat on pohjimmiltaan ja mitkä ovat heidän taustansa.
Leffassa tarinankerronta on erittäin kovaa tasoa ja juoni rullaa eteenpäin ihan saamarin hienosti toteutetusti. Todella realistisen tuntuisesti leffassa kerrotaan tuota tositarinaan perustuvaa tarinaa miten tyttö on palvelijana geishalle geishatalossa ja miten hänestä aikuiseksi kasvaessa tulee geisha. Leffa on kertomus tuon tytön/naisen tositarinasta, mutta lisäksi leffa on ihan selvästi katsojalle opetuskertomus siitä millaista oli palvelijoiden ja etenkin geishojen elämä aikoinaan Japanissa. Ei mitään kukkuloilla tanssimista todellakaan... Leffa on myös lisäksi rakkaustarina. Sota on myös yhtenä teemana leffassa.
Sitten tykkäsin ihan pirusti leffan tiettyjen henkilöiden kierosta juonittelusta geishakilpailijoitaan vastaan / valta taisteluista heidän välilllä, kuka on lumoavin geisha. Nuo toi tosi siistejä koukeroita juoneen. Henkilöhahmot ja näyttely on erinomaista kanssa. Se kiero Hatsumomo niminen geisha oli ihan tyrmäävän kauniin näköinen geisha btw. Tuossa vaiheessa jossa kerroin että juonittelu alkaa kun tyttö kasvaa aikuiseksi, niin siinä vaiheessa leffa menee
paljon mielenkiintoisemmaksi loppua kohden mennen tietyssä kohtaa oikeasti jopa todella jännittäväksi katsoa. Mm miten pitkälle se kiero Hatsumomo menee kateudessaan... Ei stna. Henkilöhahmoihin on saatu ihan mielettömän hyvin syvyyttä, etenkin päähenkilöön ollen hyvin paljon ajatusta hänen pääkopassaan pohtiessaan leffassa moneen otteeseen mitä geishaksi tuleminen on. Leffassa on tosi hyvin saatu syviä ajatuksellisia tasoja, mm monet monet jutut leffassa, hahmojen motiivit jne ei ole ihan mustavalkoisia, jonka katsoja oppii hienosti pikkuhiljaa loppua kohden, Hitto noita miettimään laittavia ajatusta sisältäviä koukeroita on leffassa. Ehkä eniten mitä oon missään leffassa nähnyt, oikeasti, papukaijan merkki.
Sitten se juttu kun päähenkilö on ihastunut Ken Watanaben näyttelemään puheenjohtajaan ja toisinpäin, niin heidän välillä se kemian tunne oli tosi hyvin tehtyä, vähäeleisesti ja aistikkaasti, katsekontakteilla jne ja jotkut kohdat ovat myös kiusallisia kun yks toinen mieskin on kiinnostunut päähenkilöstä kun ovat samassa pöydässä, niin Ken Watanaben hahmon kasvoilta voi lukea hänen tunnetilan ja mm kun tuossa kohtaa kaataa lisää sakea kurkkuun. niin tunnelma esim tuossa on jotenkin tosi vaivaantunut. Leffalle pointsit et onnistuu tuollaisissa jutuissa. On muuten ihan loistava näyttelijä tuo Ken Watanabe. Etenkin Last Samuraissa vetää ihan mielettömän roolin ja tässäkin ihan huippu,
Leffassa on myös erittäin hieno harvinainen ja tosi erikoinen tunnelma. Kaiken karuuden keskellä jotenkin pirun siistin lumoava ja tarunhohtoinen tunnelma, jota tukee uskomattoman hienot sävelet, puvustukset, lavastukset, taiteellinen toteutustyyli ja saakelin näyttävä visuaalisuus. Öiset kapeat kujat oransseine pallovaloineen, lumisateet, vesisateet, auringonnousu geishatalon takaa, säteilevät kimonot ja viuhkat, auringon säteet läpinäkyvien Japanilais "vetoseinien" takaa ja kevään kirsikkapuut siellä puistossa ja kaikki erivärit ja temppelikatokset, jotka heijastuivat peilinkirkkaina veteen ja ihan siis kaikki visuaaliset pikkujipot ja nuo kaikki yhteydessä siihen musiikkiin joka oli leffan ehkä kovin juttu. sanattoman tyylikkäät musiikit tukien erityylisten kohtausten tunnelmaa hyvin tehokkaasti.
Kiinnosti leffan katsottua lukea myös muiden mietteitä netistä, niin ihan hirmu moni valitti kahdesta asiasta. Siitä että miksi leffassa osa oli Kiinalaisnäyttelijöitä ja etenkin siitä tosi moni valitti että leffassa puhutaan Englantia. Jos noihin kahteen asiaan pitäis omat mietteet sanoa, niin ei häirinnyt sitten yhtään että oli osa Kiinalaisnäyttelijöitä. Mm koska se Hatsumomo niminen julmetun kaunis geishanainen, jota esitti Kiinalainen näytteijä, niin musta se sopi ihan älyttömän hyvin geishaksi kauneutensa vuoksi. Ei se niin tarkkaa pidä olla onko Japsi vai Kiinalaisnäyttelijöitä, kun ne on suhteellisen samannäköisiä, vaikka helposti tunnistaa että kuka on Japsi ja kuka Kiinalainen, mutta ihan sama, ei vaikuttanut mitenkään leffaan. Sit tosta englannin kielestä, niin siitä on jollain tasolla samaa mieltä monien kanssa. Olis ollut paljon siistimpää jos oltais puhuttu Japania, immersio olis ollut parempi, mutta ei tuokaan asia mun mielestä mikään katastrofi ole, kun leffa vei sillä kaikella maagisuudellaan mennessään...
Ihan saamarin hieno leffa joka antaa paljon ajateltavaa + visuaalisuuden ja musiikin yhdistelmä on kuin taideteos. Raivasi tilansa mun top kymppiin kyllä. Itse tajusin tuon geisha asian niin leffassa, niinkuin se leffassa yhdessä kohtaa mainitaankin, lause, joka jäi mun mieleen.
"Geishaksi ei tulla unelmiaan tavoitellen, vaan geishaksi tullaan koska ei ole valinnanvaraa."
10
ja hyvin perustellut leffojen plussat. Mukavaa luettavaa. Tuosta Battle Royalesta isot pisteet, itselläkin oli tiukoilla että mahtuuko siihen omaan top 10 listaani. Sit musta oli mielenkiintoinen tuo Babadookin maintseminen lähelle top 10ä. Paras nykykauhu kyllä ehdottomasti.
En oo kyllä koskaan moista nähnyt leffoissa...
