- Liittynyt
- 7.3.2006
- Viestejä
- 1 151
Irreversible (2002)
Irreversible - syntiset (2002) - IMDb
Tää on kyllä niin karmaiseva leffa että oksat helvettiin. Mm se suht alun ambulanssi kohtaus, jossa kamera vaan pyörii ja pyörii aiheutten pahoinvointia ainakin mulle, niin ihan helkkarin tehokas veto tuo kameran pyöriminen ja erityismaininta mikä on jopa tuota kameran pyörimistä tehokkaampi juttu on se ääniraita, mikä on ERITTÄIN pahuutta luova tunnelman rakentaja. Se kameran pyöriminen joka on erittäin isot propsit ansaitseva asia yhteydessä noihin musiikkeihin, jotka on siis erittäin massasta poikkevan tuntuinen asia. Tuo kameran pyörimen + ne musiikit on leffan tuleville tapahtumille alustettu saatanan tehokas juttu, saaden ne tulevat kohtaukset erittäin mielen syvyyksiin / alitajuntaan pahiten pureutuvimmin tehtyä kuin missään leffassa minkä oon ikinä nähnyt.
Sitten siitä leffan tokasta kohtauksesta, jossa päähenkilö etsii Rectum nimisestä homobaarista lapamato nimistä tyyppiä. Mulla ei ole mitään homoja vastaan, mut siis hyi vittu soikoon miten oksettava on tuo Rectum kohtaus.Tuossa kohtauksessa pitää mainita siitä heiluvasta ja edelleen pyörivästä kamerasta, joka loi hyvin kaoottiisen ja sekavan tunnelman tuohon kohtaukseen ja tuohon kaoottisuuteen vaikutti myös paljon Vincent Casselin näyttely, kaveri osaa näytellä levotonta, heiluavaa ja mölyävää tyyppiä ihan pirun hyvin kuten mm le haine / viha elokuvassa. Punaisesta himmeästä valaistuksesta ja pimeydestä myös plusssaa. Ihan omanlainen erikoinen tunnelma on leffassa. Tuo Rectum kohtauksen toteutustyyli on varmaan tehty myös siks,i niin että katsojaa alkaa myös tulevan tapahtuman järkyttävyyden lisäksi aiheuttaa oksettavaa oloa sillä tuo Rectum kohtaus oli oikeasti tosi yököttävää katsottavaa. Sit se vaahtosammutin kohtaus on kyllä niin pahaa katsottavaa että en ole missään leffassa noin järkkyä kohtausta nähnyt. Syyt miksi on niin järkky kohta, johtuu juuri siitä leffan tosiaan erittäin tehokkaasta toteutustyylistä eli jo mainitsemistani mm niistä musiikeista, heiluvasta ja pyörivästä kamerasta, tosi kaoottisesta ja pahuutta täynnä ryöppyävästä synkästä tunnelmasta ja siitä pimeydestä ja etenkin aitouden tunteesta.
Seuraava kohtaus on kanssa aitouden tunteessaan järkyttävä kun miehenja Vincent Casselin esittämä naisen mies hajoaa tosi aidosti näytellen kokonaan ja menee shokkiin ja mielessä on kosto ja kosto onkin yksi leffan teemoista, sekä mm ihmisten pahuus.nainen on raiskattu ja hakattu niin pahasti, että naama on ihan veressä ja nainen koomassa, kun viedään paareilla ambulanssiin
Leffan pääkohtauksesta eliniin siis hyi helevetti miten pahan tuntuisesti ja realisesti osattu tehdä. Kun aiemmin mainitsin että leffa on mielen syvyyksiin / alitajuntaan tehokkaiten pureutuva leffa mitä oon nähnyt niin tuo lause sopii tuohon raiskauskohtaukseen, jolle ne alun kameran pyörimiset ja musiikit on ihan selvästi etenkin tuolle kohtaukselle luotu asia, kun ovat niin saamarin pahaenteisiä, tietäen että silkkaa pahuutta on tulossa leffassa, Myös veren punaisella käytävällä ja pimeydellä on osuutta kohtauksen karuuteen. Teki kyllä oikeasti mieli katsoa melkein muualle tuossa kohtauksessa kun se on vielä tarkoituksella tosi pitkitetty kohtaus, että olisi mahdollisimman järkky.naisen raiskauksesta
Lisäksi se että leffan tapahtumat etenee lopusta alkuun on erittäin mielenkiintoinen asia ja tosi persoonallinen veto. Isot peukut kyllä. Tosi siistiä katsottavaa oli jostain syystä kun tapahtumat näytetään lopusta alkuun, mm siksi kun sellaista en ole ennen nähnyt leffoissa ja muutenkin erittäin siististi osattu juoni rakentaa ja kohtausten vaihto tyyli on nerokasta ilman yhtäkään leikkausta.
Jos puhutaan leffojen shokeeraavuuksista, niin tää leffa saa Sawit naurattamaan. Vaikka Saweissa on sairanta settiä kuin missään leffoissa, MUTTA siitä huolimatta ne ei ole osattu tehdä kovin shokeeraaviksi, niistä puuttu tyyli, järkyn tunnelman rakentaminen, järkyn äänimaailman luonti, valaistus, aitous ja ihan kaikki mitkä tässä leffassa on 10 tasoisesti tehty.
Helvetin paljon kaikkea erilaisia plussia leffa täynnä, jotka yhdessä muodostavan todella järkyttävän ja erittäin aidon tuntuisen shokeeraavan kokemuksen.
Aika tuhoaa kaiken, niinkuin leffan takakannessa sanotaan.
10
On kyllä huikea leffa ja kannattaa Gaspar Noen muukin tuotanto katsastaa (ellet jo ole). Ihmiset keskimäärin kokevat juurikin kuuluisan vaahtosammutinkohtauksen, raiskauksen ja Noen ohjauksen/kuvauksen elokuvan ahdistavimmiksi asioiksi. Ja aivan järisyttävän ahdistaviahan ne kyllä ovat. Silti elokuvan loppu (alku) on mielestäni omalla tavallaan kaikkein voimakkaimmin tunteisiin vetoava ja ahdistava; siinä oikein tuntee sen parin välisen onnen, rakkauden ja rauhallisuuden ja haluaisi jotenkin vain huutaa niille, että "Älkää nyt vittu lähtekö tänään mihinkään". Haluaisi jotenkin pyyhkiä kaiken näkemänsä ja jäädä siihen lopun kuplaan vain kellumaan. Ja silti ko.elokuva tulee aina riittävän monen vuoden sykleissä katsottua uudestaan, koska siinä on kyllä jotain täysin uniikkia. Tuhansittain elokuvia nähneenä monille kaikkein hienoimmillekin teoksille löytää ainakin jonkun vertauskohteen, mahdollisen innoittajan tms, mutta Irreversible on kyllä yksi niitä harvoja, joka (pl. Noen oma tuotanto) ei kyllä kykene vertautumaan mihinkään aiemmin nähtyyn. Täysin poikkeuksellinen mestariteos.
Ainoastaa yhden helmi leffan löysin joka oli tuo Noén Love...
Sitten loppukohtaus on upea jossa kävelee niityillä ja näkee siellä lapsensa ja vaimonsa tosi kauniiden musiikkien soidessa. Leffa päättyy upeaan auringonlasku maisemaan. Yks parhaimpia leffoja koskaan.
