Elokuva-arvostelut!

[viikatemies]

Irreversible tosiaan aika hurja leffa ja varsinkin se vaahtosammutinkohtaus on itsellenikin jääny mieleen pysyvästi.

 

[Tigre]

Tänään pitää pitkästä pitkästä aikaa katsoa kyllä Antichrist. Aivan saamarin hyvä leffa.

Btw ei oo Enter the Void vielä tullut :/

 

[Tigre]

Aloin parhaillaan kattoo yllä mainitsemaani leffaa ja Willem Dafoe vetää kyllä ihan pirun hienoa roolia tässä. Tykkään kyllä todella paljon näyttelijästä. Jos joku tietää hyviä Willem Dafoen leffoja niin pistääkee ihmeellä jotain kovia hänen tähdittämiään leffoja.

 

[beginner]

Aloin parhaillaan kattoo yllä mainitsemaani leffaa ja Willem Dafoe vetää kyllä ihan pirun hienoa roolia tässä. Tykkään kyllä todella paljon näyttelijästä. Jos joku tietää hyviä Willem Dafoen leffoja niin pistääkee ihmeellä jotain kovia hänen tähdittämiään leffoja.

No Boondock Saintsissa aika veikee rooli ainakin, varmasti sullekin tuttu leffa. Iso yllätys jos noin kovana leffaharrastajana oot päässy missaamaan. Kestää tosin monta katselukertaa.

 

[Tigre]

En oo nähnyt. Vaikka paljon arvosteluja teen, niin silti mun leffahistorian tietämys ei oo mikään paras mahdollinen pakko tunnustaa.

Ja kiitti sulle paljon tosta vinkistä!

 

[Luni]

Platoon, Mississippi Burning, To live and Die in LA, The Last Temptation of Christ. Tossa muutama ihan jees Dafoen pätkä.

 

[Tigre]

Antichrist (2009)

En ole nähnyt missään leffassa siis lähimainkaan niin masentunutta ja alakuloista tunnelmaa kuin tässä leffassa. Lars Von Trier:han teki tän leffan syvissä ahdistuksen ja masennuksen kourissa ja se näkyy kyllä leffasta erittäin voimakkaasti.

Pariskunta menettää noin 3v lapsensa erittäin traagisella tavalla. Tuo kauhea tapahtuma ottaa eritoten naiselle erittäin koville, on hautajaisissa kuin pystyyn kuollut puu ja sit myös pyörtyy hautajaisissa kun lapsen arkkua viedään. Nainen on maannut tuon jälkeen täysin masentuneena kuukauden sairaalassa ja naisen mies, joka on terapeutti niin hänen mielestä lääkkeet ei ole oikea vaihtoehto suruun, vaan miehen mielestä naisen on mentävä käsittelemään suruprosessiaan paikkaan jota hän eniten pelkää, Erääseen metsään jonka nimi on Eden...

Leffan prologi on tosi siististi tehty. Hidastettu ja mustavalkoinen kuva jossa samalla soi erittäin ja kaunis ja melankolinen laulu ja pariskunta rakastelee suihkusssa. Samaan aikaan myös erittäin karu tuo alku, kun se lapsi tippuu ikkunasta alas sillävälin kun mies ja nainen rakastelee siellä suihkussa, et teki ihan pahaa katsoa sitä kohtaa kun lapsi tippuu ja kuolee.

Sitten tulee ruutun teksti että luku yksi: Suru ja samalla humisee pahaenteiset musiikit. Pidin paljon tuosta tyylistä että leffa on jaettu eri episodeihin. Tuo suru episodi oli hienosti tehty, josta on pakko mainita, että Willem Dafoe näyttelee ihan pirun hyvin ja puhuu tosi hienosti järkeä naisen päähän suruprosessista mm, et lääkkeet ei oo oikea vaihtoehto jne. Nainen käyttäytyy tosi v*ttumaisesti miestään kohtaan, mutta gyvin tehdysti Dafoen näyttelmä mies ei korota ääntään missään vaiheessa eikä v*ttuile takaisin. Pakko mainita myös Charlotte Gainsbourgista, todella todella hyvä näyttelijä hänkin mikä Dafoen suorituksen lisäksi vaikuttaa leffan tasoon tosi positiivisesti, sillä Charlotte Gainsbourg osaa esittää kyllä aivan pimahtanutta naista.

Leffa on tehty erittäin taiteellisella tyylikkäällä silmällä, kohtausten tyyli miten ne on tehty on aivan huikeaa jälkeä. Lukuisten ja lukuisten huikeasti tehtyjen kohtausten esimerkkinä pitää mainita mm ensin siitä "hypnoosi"kohtauksesta joka on kyllä tosi taiteellisesti tehty, Erikoisen värimaailman, piirrustusjäljen ja pahan suopien musiikkien hiljaa soidessa on kyllä jotenkin luontaan työntävästi osattu tehty se kohtaus. Kun nainen kävelee hidastettuna siellä synkässä metsässä.

Kun menevät sinne metsään erittäin tyylikkäiden jymisevien hyvin pahaenteisten äänitehosteiden soidessa. tuosta mitä pidemmälle leffa menee sen pointin tajuaa pikkuhiljaa hienosti asteittain. Leffan pääpointti on luonto yhteydessä ihmismieleen, jotka ovat saatanan luomuksia. Koko metsä sykkii pahuttaan mm sairaiden kohtausten takia. Luonnon / Edenin metsän pahuus toimii saatanan hienosti vertauskuvauksena ihmismieleen, sen syvyyksiin, pahuuteen ja tässä kuvataan ihmismielen luontoa hyvin sadistisena asiana. Leffa menee etenkin loppupuoliskolla hyytävien ja hyvin omituisten kohtausten puolesta jopa psykedeeliseksi. Huomaa kyllä että ohjaaja on tehnyt tän masennuksen ja ahdistuksen kourissa.

Pirun hienosti on toteutettu mm tuo luonnon pahuus. ei ole pälkähdystäkään ilosta, vaan luonnon pahuuden kuvaamisessa on toteutettu puut varjoineen luonnon pahuutena ja kaikki ne miehen näkemät asiat luonnossa kuvaavat erittäin hyvin luontoa tosiaan vertauskuvauksena toimivana pahuutena ihmismielen pahuuteen.

Se on kanssa siisti juttu leffassa, kun terapeutti mies piirtää paperille kolmion, joka on jaettu kolmeen osaan tarkoittaen ,et mitä nainen pelkää eniten. Ylimmäksi mies laittoi alussa kysymysmerkin ja sitten eden metsän, saatanan, mutta mitä hän kirjoitti ylimmäksi lopulta, niin sitä en paljastakaan.

Mitä enemmän loppua kohti leffa menee, sen syvemmin se alkaa kietoutua syvemmälle ja syvemmälle katsojan mieleen (tai siis ainakin mulla) mennään niin syvälle sairaaseen ihmisen luontoon tullen mukaan myös saatanallisia asioita, sellaisia saatanallisia piirrustuksia siellä mökin yläkerrassa... ja leffa rupee menee koko ajan vaan häiriintyneemmäksi ja häiriintyneemmäksi. Se kolme kerjäläistä episodi.

Siis ei helevetti miten karmean tuntuinen leffakokemus. Vaikka oon monta kertaa nähnyt. Enkä niinkään edes tarkoita sitä halko tai saksi juttua, vaan sen takia miten leffassa sillä erittäin tehokkalla kohtausten toteutustyylillä, joilla kuvaillaan sitä saatanan luomaa ihmisen luontoa ertoten sen naisen kautta, on kyllä ihan sairas kokonaisuus koko leffa. Ajatuksenakin ihan karmee tuo saatanan luoma ihmisen luonto..

Aivan sairas leffa, mutta elokuvallisesti erittäin hyvin tehty ja todella tehokkaasti psykologisesti mielen sisälle tunkeutuva kokemus.

10

 

[beginner]

The Upside katsottu. Hankala antaa itsenäisenä elokuvana arvosanaa, kun koko ajan vertasi tapahtumia alkuperäiseen, joka saattaa olla jopa suosikkileffani. Ei missään nimessä lähelläkään samaa tasoa, mutta ihan kiva oli huomata että täysi kopio tämä ei sentään yrittänyt olla. Esim. tässä versiossa lapsi oli eri päähenkilöllä kuin Intouchablesissa, tosin siinä pikkuveli ajoi miltei saman asian. Myös Phillipin naiskuviot hieman erilaiset. Täytyy myötäillä IMDb:tä ja antaa 6/10.

 

[Tigre]

Ei katota sit Enter the Voidia... Piti olla muka Suomitekstit ja takakannessakin näkyy myös mm Suomenlipppu. Kun levyn laittaa pyörimään niin ei oo tekstityksinä kuin Ruotsi, Tanska ja Norja. Ei edes Enkkutekstejä. Ite kun en mikään niin hyvä ole Englannissa niin tartteis ainakin edes Enkkutektsit. Leffassa tosin puhutaan äänenä Englantia, mut tosiaan ite kun en oo kovin hyvä Englannissa, niin voi jäädä vaikka mitä olennaista leffasta tajuamatta. Vittu että vituttaa, kun olis saattanut olla ihan järisyttävän kova leffa.

Katotaan sit jotain muuta. :/

 

[Tigre]

Kyllä tää vielä iloksi muuttuu, kun mietin et ostan ihan Suomijulkaisu Enter the Voidin huutonetistä , sit kun rahatilanne vähän paranee

 

[Tigre]

Oon suositellutkin tätä leffaa ja arvostellutkin tän, mut nyt kun katsoin pitkästä aikaa ja luin jonkun leffakriitikon tekemän ihan älyttömän hyvän arvostelun, josta sain uusia näkökulmia omaan katselukokemukseen, joita joitakin jujuja en ole itse aiemmin tajunnutkaan, tajuten paremmin nyt sen hienouden kun luin tuon tosi hyvän arvostelun ja nousi nyt aika korkealle mun listalla tää leffa.

Audition • dvd-arvostelu • Film-O-Holic.com

 

[JP Fux]

Kysäistään täällä. Yksi elokuva hukassa. Ja tiiän, nää miun muistikuvat siitä todella huonoja, mutta yritetään :D

Joskus 11-12 kesäsenä tuli katottua eräs jo silloin vanha kauhuelokuva, ehkä joskus 80-luvulla tehty? Jotenkin tähän elokuvaan liittyi kellot / aika. Eräs kohtaus on jäänyt mieleen kun joku hahmoista on muistaakseni menossa tuhoamaan jotain kelloa, mutta kello ja siinä samalla aika alkaakin juosta ja tämä mies vanhenee siinä samalla :D

Tiiän, nää on aivan helvetin huonoja "vihjeitä", mutta kun oon monesti tuota leffaa miettinyt enkä sitä oo päähäni saanut, niin jos nyt joku tietäjä sattuisi ymmärtämään mikä leffa haussa :D

 

[JP Fux]

Siis ei helvetti. Mie löysin tuon. Amityville 1992. Aattelin et tuo on joku aivan tuntematon elokuva, mutta nuo amityvillet nyt taitaa olla aika yleisessä tiedossa

 

[Tigre]

Tosta Auditionista niin sisältää yhden oksettavimmistä kohtauksista missään leffassa. Se kun nainen oksentaa ja sit yks tyyppi syö sitä naisen oksennusta. Siis hyi helvetti mulle tuli oikeesti huono olo, sellainen olo et tekis mieli työntää sormeet kurkkuun ja mennä vessaan oksentamaan..

 

[JP Fux]

Amityville, its about time 3/5

Siis nää 80 ja 90 luvun b-luokan kauhut on kyllä hyviä. Tykkään paljon enemmän kun näistä nykyajan tosissaan tehdyistä :D Toki poikkeuksiakin on.

Tämäkin oli jotenkin niin huono, että oli hyvä.

 

[Napanderi]

Tigren Antichrist leffan arvostelun osalta pakko kommentoida, että kyseessä on ainoa elokuva minkä allekirjoittanut on kieltäytynyt katsomasta ikinä uudelleen.

Se ahdistava tunnelma minkä elokuva jättää jälkeen on aivan käsittämätön. Ne kaunistelemattomat ja kuvottavat kohtaukset, joita elokuva pitää sisällään kummittelee mielessä vielä vuosia tuon leffan näkemisestä. Elokuva onnistuu siis täydellisesti siinä, mitä yrittääkin olla.

Jos sattuu pitämään elokuvista, jotka jäävät mieleen hyvässä ja pahassa. Voin suositella. Mitään liukuhihnatavaraa tämä elokuva ei todellakaan ole.

Vaikea suositella elokuvaa, mitä en itse halua ikinä enää nähdä :D

 

[Luni]

Itkevän Naisen Kirous oli kyllä aikamoista kuraa, ikävä jos toi Kirottu maailma vedetään läskiks pelkästään sen takia että saadaan lipputuloja. Nunna sitä jo vähän ennakoi, tavallaan siisti tunnelma tossa La Lloronassa ja kuvaus on tunnelmaltaan suurimmaksi osaksi hienoa ilman niitä tiedän koska säikähdän kohtauksia. Plussaa tulee Raymond Cruzin esittämästä ex papista. 1.5/5.

 

[Kiukku]

Pakko melkein katsoa tuo Antichrist. Kiitos arvostelusta Tigre ja Napanderin komppaaminen arvosteluun.

 

[Tigre]

Se ahdistava tunnelma minkä elokuva jättää jälkeen on aivan käsittämätön. Ne kaunistelemattomat ja kuvottavat kohtaukset, joita elokuva pitää sisällään kummittelee mielessä vielä vuosia tuon leffan näkemisestä.

Hyvin sanottu. Silloin kun vuosia sit ekaa kertaa leffan katsoin, niin annoin täällä silloin sille arvosanaksi, sen takia koska leffa pilasi mun päivän ja sen jälkeenkin leffan jättämä hämmentynyt ja alakuloinen ahdistava olo kesti päiviä ja sit kun olo muuten normaalisointui, niin se mielessä kummittelu ei hävinnytkään vaan se tosiaan käy vielä välillä mielessä vuosien jälkeenkin... Nykyään osaan arvostaa leffaa ihan erilailla kuin vuosia sit ekaa kertaa, että tosiaan annoin 10 etenkin sen takia koska on niin tehokas mieleen/alitajuntaan pureutuva kokemus.

 

[Jerico]

Avengers: Endgame

Tulin juuri teatterista ja juuh. Elikkäs.

Vaikea koota ajatuksia järkevään muotoon. Totean nyt vaan että massiivinen, ajoittain hauska, tunteellinen ja tiettyjen hahmojen tarinat hienosti niputtava teos tiedossa. Todella vaikea keksiä miten tästä olisi isossa kuvassa saatu parempi. Muutaman pikku viilauksen olisin tehnyt tai jättänyt pois. Niistä myöhemmin spoilaavassa pidemmässä arvostelussa.

Pakko antaa vähintään 9½/10 (oikeudet muutoksiin pidetään)